Puolison. Mutta tietääkö sen heti toisen kohdatessa,,että tuo se Jumalan johdattama puoliso on, vai voiko siinä taas kestää aikansa, että kumpikin tajuaa, että tää on se oikea?
Kokemuksia?
Onko mahdollista, että vain toinen tietää, mutta toinen ei, että tää on nyt se tuleva puoliso?
Kokemuksia?
Onko mahdollista, että vain toinen tietää, mutta toinen ei, että tää on nyt se tuleva puoliso?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Thaimaan luola pelastusoperaatiossa jumala on pelastanut jo neljä poikaa, Trumppikin on operaatiossa mukana.
Puolison löytämisessä...juu ilman muuta.
Eihän niitä neljää poikaa mikään satuolento pelastanut, vaan 18 sukeltajaa.
Jos ollaan terveessä hengellisyydessä niin vastaan kaikkiin esittämiisi kysymyksiin että pääsääntöisesti ei tiedä. Kerron samalla perustelunkin:
Jumala on tahtonut että vaikka olemme uskossa ja otamme huomioon myös hengellisen todellisuuden, Hän on tahtonut ja laittanut meidät täällä maailmassa elämään PÄÄSÄÄNTÖISESTI maailmallisten lainalaisuuksien alaisena. Se tarkoittaa ettei uskovalla tavallisesti ole mitään "tulevaisuus-zoomia" jolla hän näkisi tulevaisuuteen paremmin kuin muutkin ihmiset. Ei meillä ole myöskään annettu mitään selvännäkö kykyä tai taitoa ennustaa. Jumalakaan ei meille PÄÄSÄÄNTÖISESTI ilmoita tämänkaltaisia asioita etukäteen vaan joudumme elämään kuten muutkin ihmiset. Ei meillä ole siis mitään oikoteitä.
Sensijaan se mitä voit tehdä, ja millä varmasti on vaikutusta tulevaisuuteesi näissäkin asioissa, on se että RUKOILET Jumalalta armoa ja johdatusta ahkerasti ja väsymättä. Pyydät Häntä kjohdattamaan tiellesi "sen oikean". Ja se tulee sitten kun Jumala sen hyväksi sinulle näkee. Siihen asti sinun tulee olla kärsivällinen ja ahkera sekä peräänantamaton rukouksessa. Tai jos sinulle on tässä elämässä varattu niin hyvä osa, kuin Paavalillekin että saat Jumalan armosta olla naimattomana, -iloitse siitäkin! Silloin sinut todennäköisesti varjellaan joltakin mitä et itse tiedä.
Kaikissa tiloissa kiitä Jumalaa ja rukoile: "tapahtukoon viime kädessä Isä sinun tahtosi!"
Siunausta sinulle rakas Jumalan lapsi! On keveä kulkea edeltä valmistetuissa askelissa, kun Vapahtajasi kulkee edeltä tietä näyttäen! Tämä on se päivä jonka Herra meille antoi, iloitkaamme ja riemuitkaamme siitä!
Tähän avioitumiseen uskovilla ihmisillä on mielenkiintoisia näkemyksiä ja erikoisesti miehillä,- jotka etsivät puolisoa itselleen. Painottavat Herrassa etsimistä.
Moni on etsinyt kymmeniä vuosia ja otaksuvat ettei puolison etsiminen ole JUMALAN tahto. Vaikeeks on mennyt yksinkertaiset asiat aivan kuin JUMALAN tulisi ilmoittaa mitä kaurapuuroa arkena syö ja mitä sunnuntaisin.
Ajatellen JUMALAN johdatusta, niin ensinnäkin JUMALA vaikuttaa tässäkin asiassa tahtomista ja tekemistä ei jos ihmiselle nousee elämän vaiheeseen puolison etsintä, niin tämä on JUMALASTA. Asian ollessa unohduksissa / ei tahtomista, niin ilmentää ettei JUMALA tahdo avioitua.
Niin, luonnollisesti JUMALA johtaa asioita aivoittamillaan tekijöillä, joita ihmisellä on. Siis ihastumisella ja rakastumisella ja johtaen rakastamiseen. Luonnollisesti uskovan ihmisen arvomaailma vaikuttaa siten,- ettei uskova ihastu ja viihdy jumalattoman ihmisen seurassa ja samoin päinvastoin.
Todelllisuuus on, miten monen uskovan ihmisen lihallisuus pilaa / ongelmoittaa seurustelun liittye puolison ulkonöäköön ja koulutukseen,- jopa varallisuuteen. Puhumattakaan miehestä, joka väärin ymmärtää naisen aseman eli hakee tiedostamatta alistamissuhdetta,- johon on erittäin vaikea löytää kumppania.
Niin, ihmisen arvomaailma vaikkuttaa yllättävän paljon siihen,- miten toinen viihtyy rinnalla / seurustelussa. Nainen kaipaa turvallisuutta / tunnetta ja mies arvostamista / kunnioitusta jo seurustelun aikana.
Jos oikein tarkkoja ollaan, niin monasti puolison etsimisen vaikeuteen / Herra ei anna puolisoa, niin liittyy vahvasti vastuusta pakeneminen. Tämä tekijä paljastuu puolisoa etsivän mielikuvien kautta.
Siis kuvitellaan, miten Herra johtaisi puolison, jonka kanssa ei koskaan tule ongelmia ja kaikki on kuin elokuvissa / ruusuilla tanssimista jne... ilman elatuksen huolia .
Tämä aika on siitä erikoinen,- miten on suuuuuuuuuuuuuuri ryhmä sinkkuja molemmista sukupuolista ,- jotka etsivät puolisoa. Todellinen ongelman aiheuttaja on sillan rakentamiseen liittyvä alue. Siis on runsaasti Herrassa olevia kumppaneita,- mutta taidot sillan rakentamiseen puuttuvat.
Ihmisen pitää viihtyä toisen kanssa ja tulla toimeen, jotta voi olla puoliso toiselle, muutoin se on yks ja hailee, mitä kuvittelee Jumalan johdattaneen. Heidän pitää myös kummankin olla valmiita sitoutumaan toisiinsa ja rakkauden tulisi kestää koetuksissa. Siinä olisi hyvä lähtökohta puolisoille, tosin mistä niitä tietää pelkän luulon varassa eikä tietokaan koostu, jos ei tunne toista ja tiedä mitä toinen on kaikkineen. Ehkei ole Jumalan johdattamia avioliittoja tai täydellistä puolisoa toisilleen edes olemassa? Ehkä ihmiset vain valitsevat mitä valitsevatkaan ja niillä eväillä talsitaan :) Loppuviimein kaikissa on vikamme ja puutteemme, pitää yrittää tulla toimeen omien ja toisen ihmisen puutteiden kanssa, siinä vasta työsarkaa meille ihmisille, jotka toimimme niin vajavaisesti, useinkin ja odotamme toisiltamme enemmän kuin osaamme itsekään antaa.
Oliko siitä mitään apua aloitukseen? Ehkei, ajatuksiahan nämä vain.
Minä taas uskon, että ihmisen pitää ensin viihtyä itsensä kanssa, ennen kuin voi olla puoliso toiselle. Muutoin toiseen ihmiseen lataa liikaa odotuksia.
En minäkään kysy Jumalalta syödäkö aamiaiseksi mysliä vain kaurapuuroa. Mutta kaikki elämän isot kysymykset olen kyllä Hänelle alistanut. Avioliitto kuuluisi ehdottomasta siihen kategoriaan.
Kerron vähän toisenlaisen esimerkin siitä kuinka Jumala puuttuu asioihin. Tapasin vuosia sitten uskovan miehen ja tykkääminen oli molemminpuolista. Mies rukoili pitkään, että voisiko hän alkaa seurustelemaan kanssani. Hän koki, että vastaus oli ehdottomasti ei. Olin hieman loukkaantunut. Kysyin Jumalalta, että anteeksi kuinka, miksen saa edes tutustua tähän henkilöön?
Myöhemmin tietooni tuli erinäisiä asioita. Ja tajusin, että se ihmissuhde olisi ollut kummallekin katastrofi. Kunnioitan edelleen miestä, koska hän vaivautui rukoilemaan ja oli kuuliainen Jumalalle. Olisin itse ryhtynyt kyselemään Jumalalta vasta hieman myöhemmin. Jumala kuitenkin tunsi meidät ja varjeli tarpeetomilta sydänsuruilta. Olen ollut siitä monta kertaa kiitollinen.
Tuo on vain yksi esimerkki siitä, miten henkilökohtaisesti Jumala pitää huolta. Olen saanut ohjausta kaikissa elämän risteyskohdissa. Jumala on myös johtanut erityisiä ihmisiä elämääni. Niissä tapauksissa kumpikin meistä on tiennyt sen heti ja tunne on myöhemmin vain vahvistunut. Olen kiitollinen siitä mitä olen saanut sekä siitä miltä Jumala on varjellut. Kyllä Jumalan tahtoa kannattaa etsiä.
Mitä rikkinäisempi on sisin, sen vaikeampi rakastaa, itseänsä pitää kyetä rakastamaan, jotta voi antaa rakkautta toisille.
Minäkin olen ollut rakastunut, toista en kyennyt saamaan rakastamaan itseäni, en tiedä miksi koetin pakottaa toista, se oli väärin ja hyödytöntä. Ehkä olin ymmärtämätön ja itsekäskin monin tavoin. Se ei ollut tarkoitettu niin olevan, silti aina tulen rakastamaan tuota henkilöä. En edes ymmärrä miksi koin niin, koska se oli väärin, monella tapaa, silti niin tunsin. Ja kaikki miten toimimme toisiamme kohtaan, oli rakkaudettomuutta.
Eli aloittajalle, ei ole Jumalan johdatuksia joita tulisi kuunnella, pitäisi vain pyrkiä toimimaan oikein ja jos se ei ole oikein, ehkä on parempi ettei kuuntele sydäntään, sillä entä jos pettää ajatuksillaan? ja kukaan ei "voita" elämän peleissä. Elämä ei ole teatteria, eikä tuttiritareiden kohtauspaikka ;)
Silti se kaikki on opettanut paljon enemmän elämästä kuin mikään muu voisi, rakkaus on maailman suurin mahti.
Sinä taisit unohtaa rakkautesi kohteen, tunteen, kaipuun, välittämisen, et ajatellut häntä päivästä toiseen vuosien ajan?, itse rukoilin, että voisin unohtaa, en silti unohtanut. Mietin mikä vika minussa on kun en unohda vaikka pyysin sitä sinun Jumalaltasi, olen miettinyt kaiken tarkoitusta...ehkä sen tarkoitus on opettaa rakkaudesta ja sen moniulotteisuudesta, en tiedä? Koen yhä suurta, ylimaallista rakkautta, ja se kohdistuu aina yhteen henkilöön, se on risti, ei vapaus. Niin, mitä voisit tietää ja opettaa, toivoisin voivani unohtaa, en halua muistaa vuosikymmeniä joka päivä alati häntä. Vitsailin joskus, että vanhana mummonakin yhä alati kakstuhattakaheksakytluvulla, ei olisi pitänyt vitsailla, tulee aika jolloin miettii, että haluaisi unohtaa sydämestään niin suuren tunteen, se ei siis aina johda onneen, kuten saduissa.
Minulle riittäisi jos hän olisi edes kykenevä puheväleihin, aitoon sellaiseen, ei peleihin, ei hänestä ole, en vaatisi liikoja siis, sekin on liikaa hänelle.
>>Mitä rikkinäisempi on sisin, sen vaikeampi rakastaa, itseänsä pitää kyetä rakastamaan, jotta voi antaa rakkautta toisille.<<
Näinhän se on. Valitettava todellisuus on, miten puolisoiden itsenäistymisen / sisäinen kasvuprosessi tuo haasteita liittoon. Siis avioliitossa tulee vaihe, jossa toinen alkaa itsenöistymisen,- jolla on vaikutuksensa parisuhteeseen. Ja juuri mitä pohdit. Mitä rikkinäisempi ihminen, sitä vaikuttavin / ongelmoittavin suhdetta. Usein avioeron perus syy juontaa juurensa juuri toisen puolison itsenäistymisprosessiin, joka on tuonut haasteellisuuden suhteeseen,- jota ei taas ole kestetty / osattu käsitellä.
Niin, kute jo sivusitkin asiaa, niin kuvitelma puolison muuttamisesta mieleisekseen on tuhoava vaikutukseltaan ja johtaa molemmin puoliseen pettymykseen. Jos ihminen muuttuu ja kasvaa, niin se tapahtuu ainoastaan ihmisen sisimmästä käsin,- ei ulkoa päin ohjattuna toisen ihmisen toimesta.
Mukaan kun huomio vielä, miten puolisoiden omien vanhempien / lapsuus vaikuttaa jo puolison valintaan ja sitä kautta omien vanhemien välinen parisuhde. Siis näin todistettavasti todellisuudessa ajatelle ihmisen käyttäytymistä.
>>Minä taas uskon, että ihmisen pitää ensin viihtyä itsensä kanssa, ennen kuin voi olla puoliso toiselle. Muutoin toiseen ihmiseen lataa liikaa odotuksia.<<
Totta. Kyllä epäitsenäinen ihminen tuo haasteellisuutta suhteeseen. Vääränlaisen läheisriippuvuuden.
Ajatellen uskovan ihmisen ajatusta Herra johtamista puolison etsinnässä ja valinnassa, niin olen havainnut repullisen ihmisiä,- joita todellisesti epävarmentaa ja hankaloittaa onko joku Herran tahto vai ei. Tehdään tekemällä asia vastoin todellisuutta. Moni vielä avioliitossaan ollessaan vielä pohtii,- ettei puoliso ollutkaan Herran valitsema jne.....
Niin, itse ymmärrän JUMALAN johtamisen juuri niin,- että JUMALA johtaa ihmisen elämään kumppain ,- jossa on molemminpuolinen ihastuminen jo heti alussa,- joka johtaa rakastumiseen ja sitä kautta liittoon / rakastamiseen. Väitämpä, miten tällä paketilla / lähtökohdalla on hyvät lähtökohdat perustaa kestävä liitto.Siis peruslähtökohta. Juuri molemminpuolinen ihastuminen ja rakastuminen ilmentää alitajuisia positiivisia tekijöitä,- joita tarvitaan koetusten kestävyydessä.
Mutta, niin vai todellisuus on, miten kestävä liitto perustuu sietämään puolisoiden itsenäistymiset ja sen eri vaiheet. Siis ihmisen kehityksen / kypsymisen. Juuri tuohon liittyen,- on väärin ajatella, miten maailmassa olisi vain tietty ihminen,- joka olisi vain just se oikea
ja muiden kanssa avioituminen toisi vain ongelmia. Ei. Mitä haasteita vastaanottavaisemi ihminen on,- niin sitä laaja-alaisempi on kumppaien erilaisuuden määrä,- joiden kanssa mahdollistuisi perustamaan pysyvän liiton.
Niin, tässä ajassa on järkyttävin ongelma parisuhteissa,- jotka johtavat eroon on haasteiden sietokyvyttömyys ja takaan ja alleviivaan,- ettei maailmasta löydy kumppaia, jonka kanssa ei olisi ja tulisi haasteellisuutta. Todellisuuden / totuuden näkeminen vapauttaa myös tälläkin alueella.
Niin, jokainen tiennee,- ettei hyvässä parisuhteessa kumppani pyri muuttamaan toistaan,- vaan muuttuminen / itsenistyminen tapahtuu ihmisen sisäisesti kasvun kautta,- jossa tietenkin tukena voi kumppani olla. Liityy opetuksen alueeseen tulla yhdeksi lihaksi.
millä tavalla, mielen ja sisimmän alueella, asian voi korjata. Kyse ei ole siitä ettei ymmärrä reaalifaktoja, reaalifaktoja voi pyörittää vaikka kuinka mielessään, mutta jos se ei muuta asiaa. Yksi vaihtoehtohan on oppia elämään jonkin asian kanssa, sitä opetellessa. Entisvanhaan minulle olisi tehty varmaan lobotomia. Ikäänkuin Jumalan läsnäolo sisimmässäni on kohdistunut yhteen henkilöön, joka ei sitä itsekään kaipaa, en tiedä onko se oikein kuvattu asiasta. Reaalisesti ei odota toiselta mitään, eikä ajattele siis, että meistä mitään tulisi miehenä ja naisena keskenään, muuta kuin ystävyyden jatkumista.
>>En minäkään kysy Jumalalta syödäkö aamiaiseksi mysliä vain kaurapuuroa. Mutta kaikki elämän isot kysymykset olen kyllä Hänelle alistanut. Avioliitto kuuluisi ehdottomasta siihen kategoriaan. <<
Mutta, eikös uskova ihminen luontaisesti rukoile johdatusta / siunausta arjen keskellä kaikkiin merkittävimpiin uusiin asioihin. Auton vaihdosta aina rakentamisiin. Tuolla aiemmkin tarkoitin sitä,- ettei puolisoa hakeva ihminen tule tumput suorana odottaa JUMALALTA vastausta,- vaan on lähdettävä liikkeelle.
Monasti on tullut mielikuva, miten ihminen jää passiivisena odottamaan JUMALAN vastausta ja asian pitkittyä vetää johtopäätöksen,- ettei JUMALAN tahto ole avioitua.
Niin, edelleen kyllä ihmettelen. Miten ihmeessä tänä aikana ihminen ei löydä kumppania? Ongelma on molemmilla sukupuolilla. Vai eikö ihminen tiedä mitä haluaa kumppamilta?
Itse näen, miten tämä avoerojen aika vaikuttaa myös kumppanin valintaan ,- parisuhteen solmimiseen.
Vastuu avioliiton onnistumiseen sysätään JUMALAN kontolle. JUMALA taas tahtoo, että puolisot eläisivät suhteesa JUMALAN tahdon mukaisesti ja tästä lähtökohdasta liitto on pysyvä.
>>millä tavalla, mielen ja sisimmän alueella, asian voi korjata. <<
Niin, en oikein ymmärtänyt mitä tarkoitat. Niin, ajatellen ihmisen käyttäytymistä, niin ajatusmaailma on ensimmäinen taso, jossa ensiksi on jokin asia muutettava. Siis on tiedostettava kielteinen käytös ja nähtävä / ymmärrettävä oikea.
Niin, yleisohjeena voi ajatella, miten Jeesuksen opetus / ajattelutapa / Kristuksen mielisyys on ihmiselle mallintaja. Todellisuudessa tavoite, jotka kohden kasvaa.
>>>>>>>>>>>>>>>Puolison. Mutta tietääkö sen heti toisen kohdatessa,,että tuo se Jumalan johdattama puoliso on, vai voiko siinä taas kestää aikansa, että kumpikin tajuaa, että tää on se oikea?
Kokemuksia?
Onko mahdollista, että vain toinen tietää, mutta toinen ei, että tää on nyt se tuleva puoliso?<<<<<<<<<
Terveeltä pohjalta nouseva monemmin puolinen rakkaus ja maalaisjärjen käyttö. Ei mitään "rohveetioita" näissä asioissa, eikä minkäänlaista manipulointia . Ketään ei voi pakottaa "rakastamaan" itseänsä, se on sairaalta pohjalta nouseva vaatimus, eikä kenenkään tule sellaiseen pakottamiseen alistua. Heti alusta peli poikki mikäli sitä ilmenee.
Normaali tutustuminen ilman mitään taka ajatuksia jotka ehkä ovat vain uskonolliseen kaapuun verhottuja lihan himoja eikä mitään lähimmäisen rakkautta.
Normaalia elämää ilman mitään teatteria. Ihmis suhde joka ei kestä negatiiviiisä koeutuksia ei ole mikään suhde. on surkeaa kun teatterin kulissit kaatuvat jo vähän ajan päästä johonkin erimielisyyteen, ollan kuin pikkuvauvat tutista tappelemassa ja itkemässä. , ja taas pitäis löytää joku uusi näytelmän kohde paapimaan vauvan tasolla olevaa.
Olen usein rukoillut puolisoa mutta Herra on viisaudessanne nähnyt, etten minä puolisoa tarvitse. Hän on kuitenkin nähnyt tarpeeni ja johdattanut elämääni silloin tällöin aivan ihania pilluja. Olen aina tällaisen kohdalla sisäisesti saanut varmuuden, että nyt irtoaa tavaraa. Ja ovat olleet todella upeita naisia seksin saralla kylläkin! Kiitos näistä kaikista Herralle!
Monet katkeroituvat tästä puolesta. JOS Jumala voi auttaa auttakoon heitä. Jumala on luonnossa ja ihmisen sisällä, jos hän sen ansaitsee. Miekalla hän lyö pahan alas.
Pahan puusta pudottaa risukkoon ryövittää ja käärmeeksi alistaa.
Ateisteja ei johdata jumalat, silti elävät yhtälailla kuin itseään uskovina pitävät.
"...vaelsitte tämän maailman menon mukaan, ilmavallan hallitsijan, sen hengen hallitsijan, mukaan, joka nyt tekee työtään tottelemattomuuden lapsissa..."
Ef.2:1."..Ja Jumala on eläviksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne, 2. joissa te ennen vaelsitte tämän maailman menon mukaan, ilmavallan hallitsijan, sen hengen hallitsijan, mukaan, joka nyt tekee työtään tottelemattomuuden lapsissa, 3. joiden joukossa mekin kaikki ennen vaelsimme lihamme himoissa, noudattaen lihan ja ajatusten mielitekoja, ja olimme luonnostamme vihan lapsia niinkuin muutkin.."
"..joiden mielet tämän maailman jumala on niin sokaissut..."
2.Kor.4:1."..Sentähden, kun meillä on tämä virka sen laupeuden mukaan, joka on osaksemme tullut, me emme lannistu, 2. vaan olemme hyljänneet kaikki häpeälliset salatiet, niin ettemme vaella kavaluudessa emmekä väärennä Jumalan sanaa, vaan julkituomalla totuuden me suositamme itseämme jokaisen ihmisen omalletunnolle Jumalan edessä. 3. Mutta jos meidän evankeliumimme on peitossa, niin se peite on niissä, jotka kadotukseen joutuvat, 4. niissä uskottomissa, joiden mielet tämän maailman jumala on niin sokaissut, ettei heille loista valkeus, joka lähtee Kristuksen kirkkauden evankeliumista, hänen, joka on Jumalan kuva. 5. Sillä me emme julista itseämme, vaan Kristusta Jeesusta, että hän on Herra ja me teidän palvelijanne Jeesuksen tähden. 6. Sillä Jumala, joka sanoi: "Loistakoon valkeus pimeydestä", on se, joka loisti sydämiimme, että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoissa, levittäisi valoansa..."
Kyllä sen itse tietää, mutta onko se oikea sitten lopulta kiinnostunut, saa nähdä......, omalla kohdalla kävi sen verran paska mäihä että se minkä Herra osoitti oikeaksi, olikin kiinnostunut muista pojista, kahdesti on ilmestys näkyjä ollut, ja niissä nimeltä vielä sain tietää, kuka on se oikea, mutta eipä häntä kiinnostanut, enkä mennyt juttelemaan hänelle vaikka Herran sanojen mukaan niin olisi pitänyt tehdä, no, tänä päivänä itse yhä sinkku, kyllä se on niin mun mielestä, että pitää olla lähtökohtaisesti kiinnostunut "ihmisenä sellaisenaan" eikä että "no, osaa soittaa hyvin" mut muuten🤔 en kyllä ikinä haluaisi sellaista vaimoa joka ei ihmisenä itsenään huoli,