Onko kukaan muu törmännyt samaan ongelmaan kuin minä? Minusta kun tuntuu, etten saa töitä vain siksi koska olen työtön. Epäilen että jos olisin jo valmiiksi töissä, pääsisin heti töihin. CV:ni koostuu todella lyhyistä työsuhteista, koska kaikki tähänastiset työsuhteeni ovat olleet määräaikaisia ja se vaikuttaa myös asiaan.
Nyt on todella alkanut nyppiin työnantajien ja haastattelijoiden asenteet. Ei auta vaikka kuinka normaali, siisti, ulospäinsuuntautunut, motivoitunut ja asiallinen minä itse olen, vain cv:llä näyttää olevan merkitystä. Minua katsotaan päästä varpaisiin ja heti kun haastattelija huomaa minun olevan työtön, alkaa tämä ristikuulustelu siitä, käytänkö huumeita, onko minulla rikosrekisteriä, onko minulla ongelmia alkoholin kanssa yms. Tämä ärsyttää varsinkin kun olen hakemassa johonkin siivoomis/pakkaamis/varastotyöntekijän paikkaan jossa nyt ei pitäisi muutenkaan olla kovin suuret vaatimukset. Minua ärsyttää helvetisti se, että minun uskotaan olevan automaattisesti moniongelmainen vain siksi että olen työtön. Kyllä minua loukkaa, että minun oletetaan olevan vähintäänkin päihdeongelmainen vaikka en polta edes tupakkaa!
Minkä helvetin takia tässä yhteiskunnassa ei tajuta, ettei kaikkien ihmisten elämä mene aina koulusta kouluun, työpaikasta työpaikkaan ja uraputkesta uraputkeen?
Tämän työttömyyteni aikana on tullut hyvin selväksi se, että tässä yhteikunnassa ihminen on tasan tarkkaan yhtäkuin hänen työnsä ja ammattinsa. Ihmisen arvo ja identiteetti mitataan vain työn perusteella ja monille näyttää olevan täysin käsittämätön asia se, että ansiotyön puuttuminen ei tarkoita samaa kuin se ettei tee mitään.
Koittakaa nyt vähän höllentää noita vaatimuksianne työnantajat! Asenteissa olisi aika paljon parantamisen varaa. Olen todella kyllästynyt siihen, että kaikki vastuu vieritetään aina vain työnhakijan itsensä niskaan jos hakija ei saa töitä. Oma vika oma vika oma vika. Kyl siihen nyt perskeles vaikuttaa myös työnantajien omat asenteet.
Nyt on todella alkanut nyppiin työnantajien ja haastattelijoiden asenteet. Ei auta vaikka kuinka normaali, siisti, ulospäinsuuntautunut, motivoitunut ja asiallinen minä itse olen, vain cv:llä näyttää olevan merkitystä. Minua katsotaan päästä varpaisiin ja heti kun haastattelija huomaa minun olevan työtön, alkaa tämä ristikuulustelu siitä, käytänkö huumeita, onko minulla rikosrekisteriä, onko minulla ongelmia alkoholin kanssa yms. Tämä ärsyttää varsinkin kun olen hakemassa johonkin siivoomis/pakkaamis/varastotyöntekijän paikkaan jossa nyt ei pitäisi muutenkaan olla kovin suuret vaatimukset. Minua ärsyttää helvetisti se, että minun uskotaan olevan automaattisesti moniongelmainen vain siksi että olen työtön. Kyllä minua loukkaa, että minun oletetaan olevan vähintäänkin päihdeongelmainen vaikka en polta edes tupakkaa!
Minkä helvetin takia tässä yhteiskunnassa ei tajuta, ettei kaikkien ihmisten elämä mene aina koulusta kouluun, työpaikasta työpaikkaan ja uraputkesta uraputkeen?
Tämän työttömyyteni aikana on tullut hyvin selväksi se, että tässä yhteikunnassa ihminen on tasan tarkkaan yhtäkuin hänen työnsä ja ammattinsa. Ihmisen arvo ja identiteetti mitataan vain työn perusteella ja monille näyttää olevan täysin käsittämätön asia se, että ansiotyön puuttuminen ei tarkoita samaa kuin se ettei tee mitään.
Koittakaa nyt vähän höllentää noita vaatimuksianne työnantajat! Asenteissa olisi aika paljon parantamisen varaa. Olen todella kyllästynyt siihen, että kaikki vastuu vieritetään aina vain työnhakijan itsensä niskaan jos hakija ei saa töitä. Oma vika oma vika oma vika. Kyl siihen nyt perskeles vaikuttaa myös työnantajien omat asenteet.
Vastaukset 15
Vanhimmat
sitten kun satut työttömyyden lisäksi olemaan iältäsi 3-kympin tuntumassa, lapseton nainen, niin aivan turha kuvitella saavansa töitä. ainakin itselläni on sellainen olo.
silloin kun vielä olin töissä, yritin aktiivisesti hakea muita töitä. pääsin kyllä aika hyvin haastatteluihin, mutta työpaikkaa ei tippunut. mitenköhän nyt, kun olen kaiken lisäksi työtön. ei ole kovinkaan ruusuiset tulevaisuuden kuvat...alkaa pikkaisen tympimään tämä ikäsyrjintä.
Niin ja auta armias, kun olet työtön 40v, ei ole todel...la..kaan mitään toivoa päästä takaisin työelämään. kun olet sieltä pudonnut, niin takaisin ei toivoakaan ilman hyviä suhteita. Ja niin, oma syyhän se on...prkele. Joo ja kauhee on tuo tulevaisuuden kuva, huonosti menee.
Yleensä valitetaan ettei äitiyttä arvosteta, mikä on kyllä totta sekin, mutta se sentään antaisi jonkinlaisen selityksen sille "mitä olen tehnyt koko tämän ajan kun olen ollut poissa työelämästä". Jos lapsiakaan ei ole, minua katsotaan kuin maailman laiskinta, tyhmintä tai sitten epäilyttävää moniongelmaisinta idioottia jolla on jotain luurankoja kaapissa. Selitykseksi ei käy että olen vain yrittänyt hakea töitä koska kukaan ei usko ettei tämän ikäistä, lapsetonta tervettä ja työkykyistä ihmistä vain oteta töihin koska satun olemaan työtön. Lisäksi ihmetellään miksi en mene opiskelemaan. Sama juttu! Vaikea päästä mihinkään ihan vain siksi koska ei ole jo valmiiksi alan työkokemuksta tai pohjakoulutusta. Haettu on kyllä. Toisaalta on mennyt usko jo opiskelemiseenkin, kun katselee kavereiden tilanteita, jossa he ottavat lainaa, opiskelevat, eivätkä ikinä kuitenkaan päädy alansa töihin. Töitä he kyllä paiskivat palkatta hirveän pitkiä aikoja "työharjoitteluna", mutta vain murto-osa tuntuu oikeasti päätyvän alansa töihin.
Puhumattakaan näistä sekundakursseista jotka on rakennettu vain työttömien viihdytystarkoitukseen, mutta joista ei varmasti heru lopulta minkäänlaista työtä. Ainakaan sellaista mitä kannattaisi tehdä.
Työnantajat ei tajua että olen työtön koska he itse eivät ota minua töihin ennakkoasenteidensa vuoksi! Sikshän mä olen työtön kun ne itse ei ota mua töihin! Oma vika oma vika!
Mitä enemmän työttömyys pitkittyy sitä varmemmin ei saakaan töitä, ja sitä syvempiä ennakkoluuloja kohtaa. Ei se ainakaan minun kohdallani voi olla vielä ikäsyrjintää, ja toisaalta ongelma ei voi mitenkään olla ulkoinen olemukseni, tai vaikkapa epävarmuuteni, koska olen ihan tarpeeksi itsevarma, mielestäni maailman tavallisin naisihminen. Syy ei voi olla muu kuin tämä surkea CV ja työttömyys.
Hitto ku ottaa päähän! On koko ajan vaikeampi mennä edes työhaastatteluihin, kun aina törmää samoihin asenteisiin. Oo siinä sitten hymyilevä, ja ylistä itseesi kun toinen kyselee törkeitä kysymyksiä. Onko rikosrekisteriä...käytätkö huumeita... voi luoja sentään! Joka kerta menee päivä pilalle kun ensin on toivoa täynnä mennyt haastatteluun ja sitten saa vain kylmää suihkua niskaan.
Kai tää sit menee täs vaa, tää loppuelämä. Thaks for nothin. Jokainenhan tietää että tämä on vain minun oma vikani. Täytyy ryhdistäytyä ja lopettaa valittaminen. "Mikset mene töihin?! Nuori ihminen! Ooksä vähän laiska vai?"
Pitäisköhän ihan huvikseen vain alkaa vääntämään lapsia. Ihan vain aikansa kuluksi. Kun ei meillä työttömillä kuitenkaan ole mitään muutakaan tekemistä...
Olen itse lähempänä viittäkymmentä ja sain kolmen kuukauden työttömyyden jälkeen työpaikan. Tärkeintä on uskoa itseensä ja unohtaa koko ikäasia, se heikentää itsetuntoa eikä auta saamaan töitä. Hakemus ja CV pitää tehdä todella viimeisen päälle ja ennen haastattelua kannattaa miettiä mitä niihin tyypillisiin vahvuudet/heikkoudet kysymyksiin vastaa. Tärkeää on positiivinen asenne ja vahva halu tehdä työtä. Ikäänsä ei kannata korostaa missään työnhaun vaiheessa esim. soittaessa tai hakemuksessa tyyliin " Olen 46-vuotias ... " , tuon tyyppiset aloitukset kuuluu mielestäni senssipalstalle eikä työhakemukseen. Jos itseään arvostaa niin muutkin arvostavat.
Olin työtön aika pitkäänkin, mutta pääsin kuin pääsinkin takaisin työelämään ja ihan hyviin hommiin omassa ammatissani. Siitä on nyt 3 vuotta ja olin silloin 41 vuotias! Ai niin, minkäänlaisilla suhteilla ei ollut osuutta asiaan.
Jokainen tietysti kokee kulloisenkin ikänsä eri lailla hankalaksi, mutta minä henk.koht. 3-kymppisenä lapsettomana naisena koen ikäni suureksi ongelmaksi töitä hakiessani.
Haastatteluissa aina jotenkin epäsuorasti kysytään, onko lapsia yms. Yritä siinä nyt sitten esittää jotain muuta mitä on. Enkä ole todellakaan korostanut ikääni, mutta eiköhän ne silti osaa tehdä omat johtopäätöksensä...
soitin kerran vuokratyöfirmaan kyselläkseni töitä. Suunnilleen ensimmäinen kysymys heidän puoleltaan oli, oletko ollut poliisin kanssa tekemisissä!!
Jumalauta, vaikka olen työtön, EN ole rikollinen!! En käytä huumeita, en käytä alkoholia enkä tupakoi, pitäisiköhän minun mainita nuo työhakemuksessakin ja ansioluettelossa... perkele...
Ja en rekisteröitynyt työnhakijaksi siihen vuokratyöfirmaan.
...samaa olen kokenut!
Olen ollut aika vähän työttömänä, mutta siellä työelämässä olen kuullut ja huomannut tuon asenteen. Pomot melkein kehuvat, mistä firmasta saivat tämän uuden huippuyksilön houkuteltua. Työtön ei kelpaa kuin ilmaiseksi työntekijäksi (joissain firmoissa!) vaikka sama panos siltä vaaditaankin.
Riippuu tietysti millä alalla olet, mutta voisitko työttömyyden sijaan "olla ottanut aikaa itsellesi", "vähän kehittänyt itseäsi" tai "hoitanut äitiä kotona".
Ihan saman olen huomannut.
Olin työttömänä puoli vuotta.
Kukaan ei huolinut minua töihin koska olin työtön, 27v lapseton nainen..
Vasta kun suhteiden avulla pääsin pieneksi aikaa töihin, alkoi muutkin työnantajat suorastaan pommittaa minua soitoillaan!
Nyt olen onnellisesti vakituisessa työssä, mutta olisinko ellen olisi saanut jalkaani yhden oven väliin..? Tuskin.
Ja kun aikaa on kulunut tarpeeksi, kukaan ei huoli sinua sen takia kun olet jo niin kauan ollut työttömänä.
"Kyllähän HYVÄ työntekijä nopeasti töitä saa!"
Ja paskat saa!
Työttömien oikeuksia kiristetään jatkuvasti, pakkotyöllistetään johonkin vaan hommaan, uhkaillaan karensseilla ym.
Mielestäni TYÖNANTAJIA tässä pitäisi laittaa kuriin ja järjestykseen, EI työnhakijoita!
Esimerkiksi niin, että työnantaja ei saisi kysyä työnhakijalta onko hän parhaillaan töissä vai ei, se olkoon jokaisen oma asia aivan kuten sekin kuuluuko liittoon vai ei.
Se että ihmiset syrjäytyvät työelämästä EI johdu työnhakijoiden laiskuudesta, vaan työnantajien kohtuuttomista vaatimuksista!
Puhut kuin minä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=121&conference=4500000000000021&posting=22000000006874130
Kun olin työtön, en kelvannut mihinkään. Heti kun sain hyvässä firmassa töitä, minulle soiteltiin puolenkin vuoden jälkeen ja ruikutettiin osaamiseni perään. Uskomatonta miten äkkiä sitä onkin "kuumaa kamaa" työmarkkinoilla kun on jo jossain. Hakiessani töitä olin vajaan vuoden työttömänä (aktiivisena työnhakijana), ja meinasi siinä kyllä jo usko loppua ennen kuin tärppäsi.
...ollut hyvin aktiivisena työnhakijana jo kolme vuotta saamatta työtä vain siksi koska olen työtön.
Minä olen sairaslomalla, töihin soittavat jatkuvasti. On lapsia, on mies, on ikää vielä tehdä lapsia lisääkin. Eikä kukaan sano että pysy hyvä nainen kotona työttömyyskorvauksella ja ole äiti.
Minä haluaisin olla kotona, minulle riittäisi 500 euroa kuussa siitä että saisin olla kotiäitinä. Lapseni ovat yli kolmivuotiaita.
Totuus on että jos en ota työtä vastaan viedään kaikki tulot, viimeistä ropoa myöten. Koska mieheni ylittää juuri ja juuri nuo rajat, joiden jälkeen en enää saa toimeentulotukea.. te jotka tunnette totuuden, tiedätte etteivät hänenkään tulonsa päätähuimaa.
Olisin siis ihan hiljaa tyytyväinen pitkäaikaistyötön jos tuo minulle sallittaisiin, antaisin työni jollekkin joka tahtoo tehdä töitä.
Mutta suomi nyt vain on maa jossa järjenkäyttö näissä asioissa on kielletty.
...sinä mikään pitkäaikaistyötön olisi jos sinä hoitaisit lapsia ja kotia kotona.
Missä vaiheessa naisista jotka ovat kotona, tuli nimikkeeltään työttömiä??
Ennenvanhaan se oli itsestäänselvyys että nainen on kotona koska jokainen tiesi että koti ja lapset vievät yhden ihmisen energian ja ajan. Nykyään mitään sellaista josta ei makseta palkkaa, ei lasketa työksi.
Keskieuroopassa, ja jopa muissa skandinaavisissakin maissa äitiyden ja perheen arvostaminen on ihan toisissa sfääreissä kun täällä perkeleen "lottovoittosuomessa".