Aloitin työn uudessa paikassa. Yks naiskollega kysyi tuopille ja tarjosi kaljan kun mulla ei ollut rahaa. Sinkku miehenä taisin ylitulkita kun hän halusi vaan tutustua. Ei siis mitään tapahtunut. En kopeloinut tai ehdotellut mitään sopimatonta. Puhuttiin kaikista asioista laidasta laitaan. Sinkku miehenä uskalsin lisätä katsekontaktia ja hymyillä. Mut ei sen enempää. Kiitin kaljasta ja sanoin että voidaan mun puolesta ottaa uudelleen.
Seuraavalla viikolla moikkasin mut hän vastasi aika vaivaantuneesti. Jälkeen päin kuulin että hän oli mennyt naimisiin.
Päätin herrasmiesmäisesti maksaa kaljarahat takaisin ja onnitella.
Jälkeenpäin me ei kai sit enään moikata. Sääli, koska olisi ollut kiva puhua jollekin asioista jopa kaveri mielessä.
Annan hänen olla omissa oloissa, koska ei ketään voi ystäväksi pakottaa.
Kysymys teinkö kertomani perusteella jotain väärää?
Seuraavalla viikolla moikkasin mut hän vastasi aika vaivaantuneesti. Jälkeen päin kuulin että hän oli mennyt naimisiin.
Päätin herrasmiesmäisesti maksaa kaljarahat takaisin ja onnitella.
Jälkeenpäin me ei kai sit enään moikata. Sääli, koska olisi ollut kiva puhua jollekin asioista jopa kaveri mielessä.
Annan hänen olla omissa oloissa, koska ei ketään voi ystäväksi pakottaa.
Kysymys teinkö kertomani perusteella jotain väärää?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Et mielestäni mokannut. Olet sinkku, etkä sinä nyt mitenkään voi tietää mitä tarkoitusperiä toisilla on ja mikä on niiden parisuhdestatuksensa. Moikkaa vaan reippaasti jatkossakin niin se menee varmaan pian ohi. Hassua ettei hän kertonut, mutta ehkä ette tunne vaan niin hyvin.
"Hitsi, unohdin lompakon kotia."
"Ei se mitään, minä tarjoan tämän kierroksen."
"Ystävällistä, kiitos!"
"Olen muuten varattu ja menossa naimisiin."
"... okei?"
Smooth.
Ihanoikeastinetaidot, eihän tuo juttu nyt noin mennyt!?
Lue pihallakunlumiukon kirjoitus uudestaan. Ethän sinä hyvä ihminen voi yhdistellä eri ajankohtina sattuneita asioita samaan dialogiin.
Ja hei Ihanoikeastinetaidot, eipä tuo parisuhdestatuksen ilmi tulo kahden työkaverin välillä kaljatuopin ääressä kovin tavatonta ole. Tietty, aina voi kärjistää ja luoda vaikka millaisia käsikirjoituksia, jos nyt siltä tuntuu,...
Tässähän ei siis nyt ole tapahtunut mitään vakavaa. Sinä tulkitsit tilannetta alussa väärin (mikä ei ole mikään virhe vaan ihan normaalia elämänmenoa) ja hui kauhistus - hymyilit, katsoit silmiin ja totesit että otetaan uusiksi (eli normijutut, joita ystävät keskenään tekee). Ja nyt hän ehkä tulkinnut tilannetta väärin, että tarttisi olla vaivaantunut (EHKÄ - tämähän on sinun tulkintaa eikä hänen pääkopasta suoraa ajatuksenlukua). Ainoa omituinen kehityskulku olisi se, että nyt välttelisitte toisianne ettekä suhtautuisi toisiinne kuin työkaverit. Päinvastoin musta olis hyvä, jos vaikka jollain useamman työkaverin kokoonpanolla lähtisitte terassille - ei se epämukava olotila lähde muuta kuin vuorovaikutuksella.
Juuri näin
Et mokannut. Hän sai hyvät naurut kumppaninsa kanssa, ja täytit tarkoitusperäsi.