Elän kaksoiselämää. Tätä on kestänyt kohta 3 kk. Kakkoseni asuu kaukana, olemme nähneet kerran. Mitään lupauksia ei ole tehty.
Rakastan miestäni ja pientä lastani. Haluaisin lopettaa tuon toisen suhteen, mutta en pysty. Jokin kiintymys, tunneside estää sen. Toisaalta pidän tätä miestä ystävänäni, mutta petän vain itseäni. Koko tilanne on jotenkin absurdi.
Miten kauan tätä voi jatkaa sekoamatta täysin. Kuvittelen meitä yhteen, puhelen päässäni hänen kanssaan. Todellisuus iskee koko mahdottomuudellaan päin näköä koko ajan. En kestä tätä, mutta en pysty lopettamaankaan. Toivoisin että jompikumpi tekisi jotain, että kaikki loppuisi, mutta silti pelkään sitä eniten maailmassa, koska menisin ihan rikki. Tunneside on niin vahva että sitä ei voi katkaista tai hajoan.
Anyone, please.
Rakastan miestäni ja pientä lastani. Haluaisin lopettaa tuon toisen suhteen, mutta en pysty. Jokin kiintymys, tunneside estää sen. Toisaalta pidän tätä miestä ystävänäni, mutta petän vain itseäni. Koko tilanne on jotenkin absurdi.
Miten kauan tätä voi jatkaa sekoamatta täysin. Kuvittelen meitä yhteen, puhelen päässäni hänen kanssaan. Todellisuus iskee koko mahdottomuudellaan päin näköä koko ajan. En kestä tätä, mutta en pysty lopettamaankaan. Toivoisin että jompikumpi tekisi jotain, että kaikki loppuisi, mutta silti pelkään sitä eniten maailmassa, koska menisin ihan rikki. Tunneside on niin vahva että sitä ei voi katkaista tai hajoan.
Anyone, please.
Vastaukset 8
Vanhimmat
jos haluat elää rehellisyyden periaatteella, ethän ole tehnyt vielä mitään..., joten uskalla olla rehellinen, ei kauniissa tunteissa vielä mitään pahaa ole...
Noissa hommissa hajoaa aina joko yksi tai monta ihmistä väliaikaisesti.Toivottavasti se et ole sinä,ei ainakaan sinun lapsesi eikä miehesi.Et halua kenellekään pahaa,siksi tee ratkaisu ajoissa.Mitä pitempään jatkat,sitä enemmän sotket elämääsi.Sanoo eräs, joka aloittaisi mielellään elämänsä alusta.Olet hullaantumisvaiheessa,mutta ota talonpoikaisjärki käyttöön myös.
on tehnyt tosi vaikeaa luopua oman suhteen ulkopuolisesta suhteesta. olemme tunteneet tämän miehen kanssa jo 7 kk. hänelläkin oma elämä. viime syksynä yritin lopettaa, mutta hän halusi jatkaa..itsellenkin tuli ikävä hänen läheisyyttä ja kosketusta..ihania hetkiä..yhteisiä mielenkiinnon kohteita
"suhteemme" on ollut kaikinpuolin vaikeaa elämäntilanteidemme vuoksi. tiedän hänen huonot puolensa ja hän minun. hän on tämän vuoden vältellyt minua erään ratkaisuni vuoksi. tänään sitten tein jotain: sanoin puhelimessa (ei suostunut tapaamaan), ettei tavata enää. hän: "aha, okei..". Täytin hänen toiveensa, mutta miten hän reagoi, ei edes kiittänyt!
opinko tästä mitään? en.
"ei tiedä elämästä etukäteen eikä jälkeenpäinkään ymmärrä"
olen ollut samassa tilanteesa. Tiedän tasan tarkkaan miltä tuntuu. Senkin että jos joku silloin mua olis käskenyt lopettaan (ja käskikin, monikin ihminen) niin en ois lopettanu. Toi rakastumisen vaihe on psykoosi, ei mikään muu. Jälkeenpäin ei ymmärrä että on voinut olla niin hullu! Multa meni perhe, tuli ero, lapset kärsi, se toinen meni naimisiin toisaalla. Jos vois joitakin asioita elämästään pyyhkiä pois niin sen pyyhkisin. hävettää niin helvetisti vieläkin, vaikka siitä on jo monta vuotta. En neuvo, kun tiedät ettet usko kumminkaan. Ite valitset tiesi, ite kärsit seuraukset. Näin se vaan menee.
tuntuu.
En ikinä koskaan halunnut tätä kenellekään tehdä. Tunnistan itsestäni tämän psykoosin ja haluaisin sen pois pois pois.
Haluan tavallisen tylsän elämäni takaisin ja unohtaa. Tahdon unohduksen. Tämä tilanne on aivan mahdoton, eikä tästä koskaan tule onnellista loppua.
Itse haluan toisen lapsen nyt piankin. Haluan sen tähän "oikeaan" suhteeseen. Silti elättelen aivan typeriä haaveita kuinka isä olisikin tämä toinen mies ja tiedän ettei hän mitään sellaista halua. Olen naiivi ja typerä lunttu.
Tiedän että itse minun on valintani tehtävä, mutta sanokaa nyt joku joka on tästä päässyt, että miten tämän saa loppumaan. Katkaisenko vain yhteydet vai mitä helvettiä minä teen?
Voithan kokeilla katkaisua.Hankit samaan aikaan itselles hirveesti kaikkea tekemistä,johon uppoudut eli pakotat itsesi kiinnostumaan muusta, maailmahan on täynnä kiinnostavia asioita.
Ehkä vähän ajan päästä järkesi toimii selvemmin.Mitä se sitten sanookin.Sitä en osaa arvata.
Samantyyppisessä tilanteessa:
Avioeron jälkeen en halunnut uutta "oikeaa suhdetta" ja toisaalta eräs varattu ystäväni kiehtoi ja hän halusi sivusuhteen kanssani. Se tuntui silloin hyvätä ratkaisulta minusta. Myöhemmin tapasin mukavan sinkun, joten katkaisin suhteen varattuun. Suhteeni sinkkuun on kestänyt ja syventynyt, lähellä rakkautta. Tiedän, että minun pitäisi kertoa, mutta en pysty. Ensimmäisellä kerralla sivusuhde oli poikki kuukauden, toisella kerralla kaksi. Kenties emme enää tapaa (toivon, vaikka epäilenkin). Harmittelemme molemmat, miksi ei tavattu nuorena kun kummallakaan ei vielä ollut perhettä, miksi sitten piti ylipäätään tavata tai olisi tavattu vasta leskinä, jos niin elämänpolkumme on viedäkseen...
Vaikka maailmassa on miljoonia kilometrejä hyviä teitä, niin miksi on kuljettava vaikeita sivupolkuja...
Rakastat perhettäsi, ja tiedostat sen vaikka tämä tunneside on niin vahva. Upeaa! Olet tajunnut, että rakkaus on jotain enemmmän kuin tunne. Pääset kyllä irti tästä epärealistisesta huumasta. Kamoon, olette nähneet kerran, ja kehittelet päässäsi fantasiamaailmaa. Lopeta kehittely!
Varmasti helpottaa jos pystyt puhumaan miehellesi. Yksin on niin vaikea käsitellä voimakkaita tunteita. Älä pelkää hänen suuttuvan. Jos olet avoin, se vain osoittaa miehellesi miten paljon häntä rakastat.
Rukoile myös apua Häneltä, joka on aina uskollinen meitä kohtaan, teimme mitä tahansa. Niin minä teen. Myös sinun puolestasi.