Tilanne on seuraava. Olen lähemmäs puoli vuotta ensimmäisessä kunnollisessa parsiuhteessa seurustellut, ja ensimmäistä kertaa asiat tuntuivat menevön ongelmitta ja ihan luistavasti, toisin kuin aikaisemmissa parosuhteen tyngissäni. Viimme tiistaina tyttöystäväni kuitenki pudotti päälleni täysin odottamattoman pommin, ja jätti minut. Hän kertoi kyynel silmässään, kuinka oli ystävättärelleensä lauantaina puhunut, ja päätynyt tulokseen, ettei halua suhdetta, vaikka minusta ja seurastani erittäin kovin pitääkin. Ihana kesä ja ilo vasta toivutusta leikkauksesta katosivat minuuttien aikana ja viimeinen viikko onkin käytännössä mennyt eroa prosessoidessa.
Eron jälkeen kuitenkin, alkoivat syiden palaset tyttöystävän äkkipikaiseen ja sekavaan käytökseen yhdistyä. Sain tietää hänen aikaisemmista henkisitä ongelmistaan, spontaaneista itkuunpurskahduksista, paniikeista ja äkkipikaisista päätöksistä pelon vallassa, jota oli kuulemani mukaan jatkunut jo muutaman vuoden ajan. Sain myös kuulla hänen ongelmistaan kotona, jotka ulos päin bäyttivät olemattomilta. Paljastui kuitenkin, että esiripun takana tyttöystäväni Isä kohteli tyttöystävää itseään henkisesti erittäin kaltoin, tiuskien, huutaen ja haukkuen päivittäin. Sain selville, että hän oli viimeisen kahden viikon aikana saanut päähänsä, nyt ymmärrettävästi, äkkiä etsiä itsellensä opiskelija-asunto toisesta kaupungista, katkaista välit suuriin määriin ihmisiä ja aloittaa puhtaalta pöydältä.
Tyttöystävä itse on yhä alaikäinen, vaikkakin olemme molemmat samana vuonna syntyneet.
Olen kovin huolissani tyttöystäväni hyvinvoinnista, ja siitä, mitä nyt tapahtuu. Välitän hänestä paljon, ja haluan antaa hänelle tilaa hengittää ja aikaa rauhoittua, mutta en tahdo häntä vaikeana aikana hylätä, vaikka hän on vaikeudet minulta salata tahtonutkin.
Eron jälkeen kuitenkin, alkoivat syiden palaset tyttöystävän äkkipikaiseen ja sekavaan käytökseen yhdistyä. Sain tietää hänen aikaisemmista henkisitä ongelmistaan, spontaaneista itkuunpurskahduksista, paniikeista ja äkkipikaisista päätöksistä pelon vallassa, jota oli kuulemani mukaan jatkunut jo muutaman vuoden ajan. Sain myös kuulla hänen ongelmistaan kotona, jotka ulos päin bäyttivät olemattomilta. Paljastui kuitenkin, että esiripun takana tyttöystäväni Isä kohteli tyttöystävää itseään henkisesti erittäin kaltoin, tiuskien, huutaen ja haukkuen päivittäin. Sain selville, että hän oli viimeisen kahden viikon aikana saanut päähänsä, nyt ymmärrettävästi, äkkiä etsiä itsellensä opiskelija-asunto toisesta kaupungista, katkaista välit suuriin määriin ihmisiä ja aloittaa puhtaalta pöydältä.
Tyttöystävä itse on yhä alaikäinen, vaikkakin olemme molemmat samana vuonna syntyneet.
Olen kovin huolissani tyttöystäväni hyvinvoinnista, ja siitä, mitä nyt tapahtuu. Välitän hänestä paljon, ja haluan antaa hänelle tilaa hengittää ja aikaa rauhoittua, mutta en tahdo häntä vaikeana aikana hylätä, vaikka hän on vaikeudet minulta salata tahtonutkin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Onpa surullista kuulla.
Ensinnäkin sanoisin kuitenkin sinulle että ethän sinä hylkää hänet vaikka annatkin hänelle nyt tilaa. Hänhän jätti sinut. Toiseksi, et voi hänen pelastajakseen myöskään vastoin hänen tahtoaan ryhtyä. Ja kolmanneksi, sinullakin on oikeus olla nyt surullinen ja surra eroanne. Älä siis tukahduta omia tunteitasi vaikka oletkin tällaista taustatietoa nyt kuullut. Voimia sinulle. *hali*
kiitoksia paljon vastauksestasi! julkaisin alunperin vaan siksi, että voisin jollain tavalla saada asian itsestäni pihalle anonyymisti. Näen kyllä, että tilan antaminen on tilanteessa vain hyvästä, mutta ajoittain koen siitä silti jostain syystä pientä pistoa sydämessä, ihan kuin olisin häntä hylkäämässä. . Vaikka tyttöystävä itse minut jättikin. Yritän surra omaa menetystäni kuitenkin parhaan mukaan, vaikka olen uutta tietoa tapahtumista saanutkin. <3