Olen pettynyt eräässä ystävyyssuhteessani pahasti. Aluksi en edes oikein tajunnut sitä, mutta ystäväni käytti minua itsekkäästi hyväksi, kun oli vaikeuksissa. Autoin, koska olin ystävä, ajattelin, että se on ystävän tehtävä. Hän osasi olla hyvin miellyttävä halutessaan, mutta välillä loukata pahastikin, koska ystävyyteen kuuluu hänen mukaansa "rehellisyys" jne.. Hän ei välittänyt minun ongelmista, toiveista, mielipiteistä, mistään.. Koko ystävyytemme perustui hänen ehdoilleen. Hän ei halunnut "sitoutua", vaan olla vapaasti, mikä tarkoitti sitä, että olin varalla, paremman puutteessa, käytettävissä, kun tarvitsi ja jos mitään negatiivista ilmeni minussa tai missään, mikä olisi häirinnyt häntä, niin tilanne meni siihen, että hän vetäytyi heti, halusi olla "itsenäinen", ja mennä eteenpäin. Muiden ihmisten seurassa hän naureskeli "leikillään" minulle, sai minut jotenkin huonoon valoon ja sitten arvosteli jälkeenpäin, miten minun olisi pitänyt tehdä. Olin hänen huonon itsetuntonsa pönkittäjä liiankin pitkään, ajattelin, että kaikilla on omia heikkoja kohtia, ettei kukaan ole täydellinen.
Mitta on tullut kuitenkin täyteen. En katkaise ystävyyttämme kokonaan, koska työn puolesta tapaamme välttämättä aina välillä. En kuitenkaan enää anna hänen käyttää hyväksi ja enkä suostu olemaan kenenkään pompoteltavissa. Monta kertaa minulle tuli paha mieli, mutta jotenkin hän aina käänsi sen niin, että vika oli jossain muussa ja minä kiltisti uskoin. En halunnut ajatella pahaa.
Kuitenkin jälkeenpäin ajateltuna olisin voinut huomata merkkejä, että hyvää ei seuraa:
Hänellä ei ollut kiinteitä ystävyyssuhteita juuri kenenkään kanssa. Paljon valikoituja kavereita, joita puheissaan piti läheisimpinä, kuin olivat, kuitenkin arvosteli toisia herkästi tai liehitteli ja imarteli näitä, jos heistä oli hänelle jotakin hyötyä. Ei itse tehnyt mitään ystävyytemme eteen ja piti yllä mainetta, että oli niin suosittu, ettei koskaan ehtinyt, muistanut tms. Suhtautui joihinkin ihmisiin hyvin epäkohteliaasti ja raa'asti, toisiin hyvinkin miellyttävästi. Ei koskaan omasta mielestään ollut missään väärässä, eikä epäonnistunut missään. Ei sietänyt erilaisia mielipiteitä, eikä ihmisiä. Oli todella itsekäs, omasta mielestään hyvin itsenäinen.
Ymmärsin tämän vasta, kun olin kauan kärsinyt ja löysin tietoa narsismista. Luulin, että vika oli minussa, kunnes tunnistin luonnehäiriön tai ainakin selviä merkkejä siitä.
Kaikki, jotka kärsitte ystävyyssuhteissanne jostakin epämääräisestä, mitä on vaikea määritellä, mutta jokin on kuitenkin vialla, kannattaa tutustua narsismiin. Itse sain näin omanarvontuntoni takaisin ja olen oppinut erottamaan todelliset ystävät.
Mitta on tullut kuitenkin täyteen. En katkaise ystävyyttämme kokonaan, koska työn puolesta tapaamme välttämättä aina välillä. En kuitenkaan enää anna hänen käyttää hyväksi ja enkä suostu olemaan kenenkään pompoteltavissa. Monta kertaa minulle tuli paha mieli, mutta jotenkin hän aina käänsi sen niin, että vika oli jossain muussa ja minä kiltisti uskoin. En halunnut ajatella pahaa.
Kuitenkin jälkeenpäin ajateltuna olisin voinut huomata merkkejä, että hyvää ei seuraa:
Hänellä ei ollut kiinteitä ystävyyssuhteita juuri kenenkään kanssa. Paljon valikoituja kavereita, joita puheissaan piti läheisimpinä, kuin olivat, kuitenkin arvosteli toisia herkästi tai liehitteli ja imarteli näitä, jos heistä oli hänelle jotakin hyötyä. Ei itse tehnyt mitään ystävyytemme eteen ja piti yllä mainetta, että oli niin suosittu, ettei koskaan ehtinyt, muistanut tms. Suhtautui joihinkin ihmisiin hyvin epäkohteliaasti ja raa'asti, toisiin hyvinkin miellyttävästi. Ei koskaan omasta mielestään ollut missään väärässä, eikä epäonnistunut missään. Ei sietänyt erilaisia mielipiteitä, eikä ihmisiä. Oli todella itsekäs, omasta mielestään hyvin itsenäinen.
Ymmärsin tämän vasta, kun olin kauan kärsinyt ja löysin tietoa narsismista. Luulin, että vika oli minussa, kunnes tunnistin luonnehäiriön tai ainakin selviä merkkejä siitä.
Kaikki, jotka kärsitte ystävyyssuhteissanne jostakin epämääräisestä, mitä on vaikea määritellä, mutta jokin on kuitenkin vialla, kannattaa tutustua narsismiin. Itse sain näin omanarvontuntoni takaisin ja olen oppinut erottamaan todelliset ystävät.
Vastaukset 5
Vanhimmat
ihan samanlainen ystävä oli minulla!tosin, luovuin narsismi teoriasta, sitä kun on maallikoiden aina niin helppo tehdä päätelmiä..ihan todellisuudessa tällä naisella oli erittäin huonoitsetunto koska oli jäänyt menestyvien sisarustensa varjoon - kaikki kun olivat lapsesta asti suosineet tämän menestyneempiä sisaruksia.Otti varmasti itsetunnon päälle, kaikki olivat kyllä yhtä lahjakkaita mutta tämä yksi patalaiska.
Monella joilta on murrosikä jäänyt väliin käyttäytyvät kuin kakarat vielä kolmekymppisenä -kunnes tulee seinä vastaan..näin taitaa käydä tälle ystävällenikin..no, oma on valintansa.
Hyväksikäyttö on tuttua. "Ystävä" saa heitellä mitä ilkeyksiä vaan, mutta jos hänelle sanoo vastaan kerran vuodessa,ei kuulu eikä näy.Omaa ilkeyttään tällainen ystävä ei näe,maailmassa on vain mahtava ego ja pienen pieni ego...
Voi hyvinkin olla, että olet oikeassa hänen suhteensa, mutta ennenkuin ihmiset hyvät tuomitsette kaikki yksipuoliset ihmissuhteenne -keskustelkaa ystävänne kanssa. Voihan olla ettei hän ole huomannut kylmäkiskoista tai itsekästä käyttäytymistään. Useinhan on niin, että näemme tikun toisen silmässä, muttemme hirttä omassa silmässämme. Jokainen on jossainmäärin niin omaan napaansa uppoutunut, ettei huomaa tekevänsä vääryyttä jotakuta toista kohtaan, vaan ajattelee toisen olevan 'se omalaatuinen'. Itse loukkasin puheillani toisia, kun taas ystäväni käytös ja minun 'varakaverina' oleminen loukkasivat ja ajattelin ystäväni olevan ylimielinen suhteeni. Juttelimme asiat selviksi ja riidan jälkeen sovimme asiat. En ota ystävyyttämme enää niin vakavasti, vaan olen oppinut hyväksymään hänet sellaisena, kun hän on. Joskus hänen käytöksensä loukkaa, mutten ajattele hänestä pahaa, eikä hän tahallaan loukkaakaan. Unohda paha mieli ja ota opiksi erilaisuudesta.
Narsistisessa persoonallisuushäiriössä on hirveintä se fakta, että ko. tyyppi ei ota huomioon toisen tunteita,ei yksinkertaisesti kykene huomioimaan kuin omat valtavat edes takaisin vellovat tunteensa.
Voi olla, että kriteerit ystävyydelle ovat eri ihmisillä erilaiset. Joillakin on harvoja ja valittuja ystäviä, jotka ovat säilyneet kovien aikojenkin läpi. Niissä tosi ystävät seulotaan.
Kaikki ihmissuhteet eivät välttämättä ole ystävyyssuhteita. Työkaveruus ei ole aina ystävyyssuhde. Teillä voi olla eri käsitys ystävyydestä.
Tosi ystäviä on vaikea erottaa kun on ns. "ystäviä".
Voihan ystävällinen olla kaikille, vaikkei kaikien kanssa ystävä olekaan. Ei se ystävyyttä ole jos tapaa vaan työkaveruutta. Ole itsekin rehellinen tälle "ystävällesi" äläkä näyttele ystävää jota oikeasti et ole. Et ole varmaankaan keskustellut suhteestanne hänen kanssaan. Siltä vaikuttaa.