Luin MTV:n sivuilta, että juoksija olisi kosinut rakastaan siten, että sormus olisi ollut kilpa-asun kätköissä. Mutta miten tuollaisen etukäteen ostetun sormuksen kanssa tulee menetellä? Mistä tietää, että sormus on oikean kokoinen? Eikö se ole kuitenkin riskittömämpää kosia ensin ilman sormusta ja jos tulee myöntävä vastaus, niin sitten mennään ostamaan oikean kokoinen sormus?
Sormuksen ostaminen etukäteen?
ykshämmästelijämies
6209
1Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sen voi käydä myöhemmin muokkaa sopivaks.
Niinkuin sen kosittavankin voi halutessaan sitten vaihtaa sopivammaksi jos ei sitten kohta miellytäkkään tai on muuten valuvikoja
Kyllä kai se on tavallisempaa kosia ilman sormusta ja yhdessä sitten sormuskaupoille, silloin miehellekin ostetaan sormus samalla.
Ja taidetaan me suomalaiset muutenkin olla vähän enempi semmosta jalat-maassa kansaa, että ns. yllätyskosintoja tehdään harvoin. Niin on ollut mulla, kaikilla ystävilläni ja nyt myös jo aikuisilla lapsillani että yhdessä jutellaan halutaanko kihlautua. Itsekään en tykkäisi jos nykyinen mies mitään puhumatta ostaisi mulle johonkin piilotetun sormuksen, ei olla siis kihloissa vaan avopari, enka ole edes tällä haavaa ajatellut kihlautuvani vaikka miestä rakastankin.
Minusta sormuspelleily on turhaa! Kosinta? Miten? Meillä nykyinen vaimoni lausahti 1969 keväällä aamuaktin jälkeen, että hänen mielestään meidän pitäisi mennä naimisiis. Joo, joo. Olimme seurustelleet 1,5 vuotta.
Kosinta oli asiallinen ja sisällöltään selkeä.
Aloitteen tekijä hoiti kaikki järjestelyt.
Sormukset? Tavan mukaisesti ostimme sormukset ilman sen kummempia rituaaleja. Pidimme sormuksia kihlausajan mutta avioitumisen jälkeen minä laitoin sormukseni laatikkoon ja vaimoni toimi samoin toisen sormuksensa kanssa ja toinenkin katosi kaappiin jossakin vaiheessa.
Pariutumisemme ei ole ollut sormusriippuvainen ja kosintakin oli selkeä kannanotto.
Nainen tuntee arvonsa vasta kun mies kosinut, en ole koskaan kosinut pitkäaikaista kumppaniani vaikka odotusta on ollut enkä kosi, turhaa touhua koko naimisiin meno, sillä ei mitään rakkautta todisteta mutta saahan itsensä monikin kuseen.
Kyllä on niitäkin liittoja, että mies haluaa enemmän naimisiin kuin nainen.
Esim. meillä on tällainen tausta, mutta avioiduimme sitten kuitenkin miehen toiveesta.
Ei minulla ollut varsinaisesti mitään syytä olla avioitumatta, mutten kokenut sitä tärkeäksi.
Ajattelin, että jos se on miehelle tärkeää niin tietysti joustan.
Naimisissä ollaan oltu onnellisesti kohta 20v (plus 5v seurustelu).
P.S. Kummallakaan ei ollut mainittavaa omaisuutta avioituessamme eli syynä ei ollut sekään, että mieheni olisi löytänyt rikkaan perijättären...