Lukiessani otsikon "kihlaus yhdynnän edellytyksenä", aloin miettimään että mitä v.ttua, mitä järkee tuossa ajatuksessa?
Eikai kukaan oikeasti suunnittele kihlautuvansa ennenkuin on mitään käryä siitä miltä toinen "tuntuu". Kihlausta ei voi edes suunnitella ennen kuin aikaisintaan yhdynnän aikana jos tuntuu tosi hyvältä.
Mitä mieltä palstalaiset olisivat tapakulttuurista jossa mentäisiin kihloihin yhdynnän aikana (tämä yksityisesti, kakkukahvit tarjottaisiin lähipiirille vasta herkän hetken jälkeen)?
Eikai kukaan oikeasti suunnittele kihlautuvansa ennenkuin on mitään käryä siitä miltä toinen "tuntuu". Kihlausta ei voi edes suunnitella ennen kuin aikaisintaan yhdynnän aikana jos tuntuu tosi hyvältä.
Mitä mieltä palstalaiset olisivat tapakulttuurista jossa mentäisiin kihloihin yhdynnän aikana (tämä yksityisesti, kakkukahvit tarjottaisiin lähipiirille vasta herkän hetken jälkeen)?
Vastaukset 28
Vanhimmat
Niin, ja kaikenlisäksi, kihlaus kun ei edes ole mikään erillinen kohde sopimukselle.
Kihlaus muodostuu myönteisen vastauksen saannin kautta KOSINNAN, eli AVIOLIITTOON pyytämisen seurauksena.
Kihlautumista erillisenä oikeustoimena ei ole olemassa.
Tämäkin vielä.
Siis kosinta yhdynnän aikana, ja mikäli daamilta saadaan myöntävä vastaus, niin päätöstä mennä avioliittoon voidaan juhlistaa sitten erillisellä juhlalla jota myös kihlajaisiksi kutsutaan.
Mitenkä avoliitossa sitten, moni parihan menee kihloihin vaikkei häitä järjestetäkään eikä haluta?
"Mitenkä avoliitossa sitten, moni parihan menee kihloihin vaikkei häitä järjestetäkään eikä haluta?"
Jaa-a... Sellaisissa tapauksissa ei ehkä ole kotona opetettu mitä kihlautuminen on ja miten se syntyy.
Ehkä avoliittolaiset haluavat tehdä jonkinlaisen keskinäisen "päätöksiin" perustuvan sopimuksen, että on siirrytty henkilökohtaisen vapauden alueelta toisiinsa jollakintavalla sitoutuneisuuden alueelle.
Ajatukseen lienee liittyä se, että intiimisuhteita ei enää ylläpidetä parin ulkopuolella, vaan kyseinen pari sitoutuu keskinäisin sopimuksin vain toinen toisiinsa.
Kihlaus on väärä termi, mutta ehkä käytetään tietämättömyyttään.
Ehkäpä juhlaa pitäisi kutsua vaikkapa avoliittohäiksi (tai jotain vastaavaa).
Niin. Ilman kosintaa ja avioliittolupausta ei ole kihlausta.
Jos vaikka juhlisi "parinmuodostamista", olkoonkin että on avopari. Onhan se jo aika paljon jos on muutettu yhteen asumaankin.
Kun aikoinani itse muutin yhteen asumaan rakastamani naisen kanssa, pyysin häntä vaimoksi ennenkuin muutimme saman katon alle.
Kihlasormukset ostettiin Tampereella.
Myöhemmin nainen kuitenkin halusi purkaa kihlauksen parin vuoden jälkeen, ja avioliittoa ei koskaan tullut. Olin liian vähän kotona ja aina työmatkoilla.
Onhan se jo aika paljon jos on muutettu yhteen asumaankin.
- Minusta se on paljon enemmän, kuin kihlat. Siis sormukset ostettuna nimettömissä.
Avioliitto onkin sitten juridinen sitoumus, jota isovelikin valvoo, ainakin jos olet yhteiskunnalta/puolisolta saamassa tai antamassa. Venäläistä rulettia...
Mikäli joku muuttaa saman katon alle muuna kuin vuokralaisena, tulisi mielestäni olla aikomus avioliittoon eli oltava kihloissa.
Muussa tapauksessa kyse olisi vain asumisjärjestelystä. En alkaisi asua omassa asunnossani saman katon alla naisen kanssa, jonka kanssa en olisi valmis avioliittoon.
Vuokralaiset ja alivuokralaisuus suhteet ovat sitten asia erikseen.
Hyvä kysymys tuo, että onko kihlaus suurempi merkityksinen kuin asua saman katon alla.
Mielestäni kihlauksella on suurempi merkitys.
http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/avio-ja_avoliiton_lakitieto/kihlaus/
aaaa
Oukei. Mä taas näen sormukset epäoleellisina asioina ja oleellisena vain sen, että on päässään ja sydämessään sitoutunut ylläpitämään yhteistä elämää, suhdetta ja kotia. Ihmisen kanssa, jota toivottavasti kokee myös rakastavansa.
Avioliitto näkemykseni mukaan on nykyään varsinkin helppo tie hyväksikäyttöön, mikäli avioehtoa ei ole. Avioliittokaan ei takaa mitään, onneakaan. Korkeintaan hillitsee, jos taloudelliset seikat vaikuttaa vaakakupissa.
Mutta eroaminen on helppoa nykyään. Siksikin en näe avioliittoa yhtään turvallisempana, kuin avoliitossa elämistä.
Niinpä tärkeintä ei ole sormukset, vihkivalat ja juridiikka, vaan aito halu olla yhdessä. Se sitoo jos on sitoakseen, mitä ihminen ei halua ei se ihmistä pitelekään...
Ookkei, täähän oli mielenkiintoinen juttu. Ihan uutta mulle.
Ehkäpä kihlaukseen suhtautuminenkin on muuttunut kun kihlauksella ei ole juridista merkitystä, näin luulisin. On ihan eri asia kosia toista jos tietää että voi joutua maksamaan toiselle korvauksia (alatusapua) kihlauksen purkautumisen johdosta.
"Niinpä tärkeintä ei ole sormukset, vihkivalat ja juridiikka, vaan aito halu olla yhdessä. Se sitoo jos on sitoakseen, mitä ihminen ei halua ei se ihmistä pitelekään..."
Luulisin että tuohon kommenttiin kulminoituu avioliiton merkityksen asenteellinen muutos.
Ennen ajateltiin avioliittoa hankkeena johon sitoudutaan, nykyään avioliitto on vain kulissi joka pystytetään siksi aikaa kun yhdessäolo on kivaa.
Juuri noin, siksi on turhaa maksaa itseään kipeäksi juhlista ja eroista. Eroaminen tulee muutenkin aina kalliiksi, siinä missä yhdssä oleminenkin.
Ihmiset yhdistää tahto, ihmiset yhdessä pitää tahto, ihmiset erottaa tahto. Olen laskenut, että tahto voi muuttua jommin kummin kesken matkaa, siksi riittää se matka minkä se kestää. Ilman byrokratiaa.
Tähän liittyy olennaisesti naisten tulo työmarkkinoille.
Ennen kotirouvana ja äitinä oleminen oli naisen ura, ja avioliitto oli tae siitä että hänellä oli vanhuuden taloudellinen turva.
Muuttaminen yhteen ilman sitoumuksia täysin eri varallisuusasemasta tulevan kanssa saattaa johtaa siihen, että tälle toiselle on yhdentekevää kaikki mitä "yhteisessä" asunnossa on, joten antiikkiesineet ja koriste esineet voi yhtähyvin sitten myydä ja jakaa omille sukulaisilleen, ja lopettaa yhdessäolo kun "kaikki on putsattu".
Ei ollut mitään sitoumuksia mutta oltiin päätetty että ollaan "yhdessä". Oltiin ja nyt ei enää olla, kun ei oikein nappaa enää....
Niin ja kohta naiset huomasivatkin, että helvetin huono vaihtoehto. Siksi nykyään näin.
Parempi oman katonalla, kuin nyrkin tai taivaanalla.
Niinpä.
Toisaalta kun ei ole yhteisiä romuja, ei ole oikeutta toisen antiikkeihinkaan. Oma on omaa, avioliitossa kaikki on yhteistä ellei avioehdolla rajailla.
Jos joskus avoeroaisimme kumppanini kanssa, en haluaisi mukaani kuin omat henk.koht tavarani. Lähinnä vaatteet ja tärkeät paperit, muutaman tekstiilin ja kipon, eytei kaikkea tarvis uusiks ostaa.
Ja mielellään lapset, jotka kuitenkin tulisi olemaan molempien edelleen ja ikävä kyllä ramppaamaan vuorotellen isältä äidille. Ellei ole väkivallan uhkaa...
Mieluusti rakentaisin oman elämäni ns. puhtaalta pöydältä. Uus koti, uudet kalusteet....emmä täältä kaipaa mitään. Nytkin olen täällä vain, koska mun rakkaatkin on.
Koti on siellä missä sydänkin...merkkaa mulle tuota. Krääsä on vaan krääsää, kaupasta saa uutta. Ei tarvi toiselta ottaa.
Ei se oivallus ihan kohta tainnut tulla, kyllä se vaati myös sen että yhteiskunta saavutti tietyn varallisuustason.
Koti on siellä missä kukaan ei yritä laatia sulle joutavia sääntöjä. Miehille autotalli tai kantakapakka voi tuntua enemmän kodilta kuin se paikka mitä vaimo terrorisoi.
No senkin. Juu...
Heh, on huomattu. Toki meillä terrorisoi se (♂) merkkinen, Mars-symboli...
Ihanne kumppani ei tarvi sääntöjä, se tajuu ittekseenkin mikä on oikein ja hyväksi itselle ja suhteelle. 🤣
Voisiko tuosta vetäistä johtopäätöksen ettet ole ihannekumppani (kun tarvit sääntöjä)?
En varmasti ole, se on saletti. Mutta siksi, että en koe tarvivani sääntöjä...😉
Mä vaan joudun sietämään niitä.
Jos olisin mennyt kihloihin jokaisen "yhtymäni" naisen kanssa, istuisin 175 vuoden tuomiota multinaimisesta ja multikihlaantumisesta. En kannata.
Voisin kannattaa tapakulttuuria jossa edellytetään yhdyntää ennenkuin saa kosia. Tämä testiyhdyntä tulisi suorittaa vähintään 20 kertaa kahden kuukauden ajanjaksolla, jonka jälkeen henkilöllä olisi vasta oikeus esittää vakavia kysymyksiä toiselle osapuolelle.
Hyvä huomio. Oli pakko lukaista itsekin avaukseni, ja huomaan että hätäisesti lukien esityksestäni voi saada kuvan siitä että yhdyntä velvoittaisi kosintaan. Olin kuitenkin lisännyt siihen että kosinta voidaan tehdä yhdynnän aikana jos kumppani tuntuu hyvältä.
Näkisin että kuvaamasi tilanne voisi syntyä jos useamman seksipartnerin kanssa alkaa tuntumaan hyvältä. Yleisesti ottaen kannatan mainitsemiasi testiyhdyntöjä.
No tuota en kannata. Olen ollut 3 kertaa kihloissa, siis 3 eri miehen kanssa ja kerran aviossa yhden näistä kanssa myös. Mutta kyllä yhtymiset tapahtuivat paaaaljon ennen sormuksia.
Ja avioliiton purkautumisen jälkeen kantani onkin ollut ja on, ei sormuksia ei avioliittoakaan. Täytyy voida rakastaa ilman niitäkin. Pysyä yhdessä, koska tahtoo yhdessä olla. Ja siihen riittää lupaus, ollaan niin kauan yhdessä kun tahtoa yhdessä olemiseen riittää.