Jotenkin ihmeen ja kumman kaupalla päädyin tänne selailemaan näitä keskusteluja, joista osa oli ihan mielenkiintoisiakin. Ei ketään varmaankaan kiinnosta minun juttuni, mutta kerronpa kuitenkin.
Olen peruskoulun viimeisellä luokalla oleva tyttö. Ja myönnän, vaikka se helppoa ei olekaan, että en ole mitenkään laiha. En todellakaan! Nykyiset mittani ovat 165 cm/70 - 75 kiloa. Eli tuosta saatte todisteen.
Puoli vuotta sitten oli vielä huonommassa kunnossa. Kesällä en liikkunut kovinkaan paljoa, en viitsinyt olla ulkona, painosta johtuvan huonon itsearvostuksen takia. Sattuman kautta tutustuin kuitenkin erääseen jätkään. Osaltaan hänen takiaan aloin liikkumaan, osaltaan koulussamme olleesta liikuntaviikoista. Enemmän kylläkin jälkimmäisestä syystä. Kolme viikkoa piti liikkua lähes joka päivä.
Siitä se sitten lähti. Kävin kävelemässä lähes päivittäin. Kun ei enää ollut pakko liikkua, liikuin silti. Vähitellen aloin kävelyn lisäksi hölkätäkin hieman. Lumien tullessa aloin hiihtää, jätin kävelyn. Nyt jokin aika sitten kävin taas pitkästä aikaa hölkkäämässä, huomasin, että jaksoin pidemmän matkan hengästymättä. Kai kuntonikin on sitten hieman ainakin parantunut.
Kesällä söin karkkeja, melko paljonkin. Joskus marraskuussa - muistaakseni - huomasin, että painoni oli pudonnut, tai sitten vaakamme vain näytti väärin. Siitä sain ponnistuslaudan karkkien jättämiseen. Enkä ole syönyt karkkia juuri ollenkaan. Myönnän, jouluna sorruin ja söin puolitoista suklaakonvehtirasiaa! Ja se kaduttaa.
Ns. laiduttamisesta on tullut minulle mieltä painava asia; lähes aina mielessä. Aina kun syön jotain, mietin, paljonkohan siinä mahtaa olla energiaa jne. Ja minulle tulee sellainen tunne, että minun on kulutettava syömäni energiat. Ja tämä rassaa minua. Ennen en huolehtinut tästä juuri ollenkaan, se ei haitannut. Nyt en saa ajatusta irti siitä. Minun on myöskin kerrottava, että syön ihan liikaa, en vain voi olla syömättä. Se on paheeni. Syön liikaa ruokaa, mutten en karkkia. En myöskään liiku kovin paljoa. Pyrin kuitenkin liikkumaan jollakin tavalla päivittäin. Ja muutaman kerran käyn hiihtämässä. Ei ole riittävästi.
Olen tässä iässä, ja tietenkin pojat "hieman" kiinnostavat minua ;) Mutta en ole kuitenkaan seurustellut koskaan kenenkään kanssa. Eihän kukaan jätkä nyt voisi olla kenenkään lihavan tytön kanssa. Ainakin minulla on sellainen kuva. Kaikki jätkät ovat kiinnostuneita vain laihoista tai normaaleista tytöistä. Vai onko asia niin?
Eli lähtömittani olivat 165cm/n.85 kg. Ja nyt olen, kuten jo kerroin, 165cm/70-75kg (tai sitten vaaka valehtelee - hyvin mahdollista).
No tulipas taas pitkästi "avauduttua". Kiva, jos joku jaksoi lukea :) Kommentoida voi, jos vaan haluaa.
Olen peruskoulun viimeisellä luokalla oleva tyttö. Ja myönnän, vaikka se helppoa ei olekaan, että en ole mitenkään laiha. En todellakaan! Nykyiset mittani ovat 165 cm/70 - 75 kiloa. Eli tuosta saatte todisteen.
Puoli vuotta sitten oli vielä huonommassa kunnossa. Kesällä en liikkunut kovinkaan paljoa, en viitsinyt olla ulkona, painosta johtuvan huonon itsearvostuksen takia. Sattuman kautta tutustuin kuitenkin erääseen jätkään. Osaltaan hänen takiaan aloin liikkumaan, osaltaan koulussamme olleesta liikuntaviikoista. Enemmän kylläkin jälkimmäisestä syystä. Kolme viikkoa piti liikkua lähes joka päivä.
Siitä se sitten lähti. Kävin kävelemässä lähes päivittäin. Kun ei enää ollut pakko liikkua, liikuin silti. Vähitellen aloin kävelyn lisäksi hölkätäkin hieman. Lumien tullessa aloin hiihtää, jätin kävelyn. Nyt jokin aika sitten kävin taas pitkästä aikaa hölkkäämässä, huomasin, että jaksoin pidemmän matkan hengästymättä. Kai kuntonikin on sitten hieman ainakin parantunut.
Kesällä söin karkkeja, melko paljonkin. Joskus marraskuussa - muistaakseni - huomasin, että painoni oli pudonnut, tai sitten vaakamme vain näytti väärin. Siitä sain ponnistuslaudan karkkien jättämiseen. Enkä ole syönyt karkkia juuri ollenkaan. Myönnän, jouluna sorruin ja söin puolitoista suklaakonvehtirasiaa! Ja se kaduttaa.
Ns. laiduttamisesta on tullut minulle mieltä painava asia; lähes aina mielessä. Aina kun syön jotain, mietin, paljonkohan siinä mahtaa olla energiaa jne. Ja minulle tulee sellainen tunne, että minun on kulutettava syömäni energiat. Ja tämä rassaa minua. Ennen en huolehtinut tästä juuri ollenkaan, se ei haitannut. Nyt en saa ajatusta irti siitä. Minun on myöskin kerrottava, että syön ihan liikaa, en vain voi olla syömättä. Se on paheeni. Syön liikaa ruokaa, mutten en karkkia. En myöskään liiku kovin paljoa. Pyrin kuitenkin liikkumaan jollakin tavalla päivittäin. Ja muutaman kerran käyn hiihtämässä. Ei ole riittävästi.
Olen tässä iässä, ja tietenkin pojat "hieman" kiinnostavat minua ;) Mutta en ole kuitenkaan seurustellut koskaan kenenkään kanssa. Eihän kukaan jätkä nyt voisi olla kenenkään lihavan tytön kanssa. Ainakin minulla on sellainen kuva. Kaikki jätkät ovat kiinnostuneita vain laihoista tai normaaleista tytöistä. Vai onko asia niin?
Eli lähtömittani olivat 165cm/n.85 kg. Ja nyt olen, kuten jo kerroin, 165cm/70-75kg (tai sitten vaaka valehtelee - hyvin mahdollista).
No tulipas taas pitkästi "avauduttua". Kiva, jos joku jaksoi lukea :) Kommentoida voi, jos vaan haluaa.
Vastaukset 22
Vanhimmat
moikka! olet paljon vanhempi kuin minä mutta olen silti samaa mieltä... en liiku edes paljon mutta haluaisin laihtua.... olen 10 wee ja olen läski ainakin omasta mielestäni... olen 148cm ja 45-49 kg elikkä aikas lihava.... olen yrittänyt laihtua mutta minulle se on lähes mahdotonta.... osaisitko auttaa..... olen muuten kiinnostunut pojasta mutta hän ei minusta... mietein hetken ja älysin... OLEN LIIAN LÄSKI!!! olet oikeassa pojat pitävät laihoista ja normaaleista... minulla toinen puoli on kunnossa mutta se laiha juttu jää mnulta vähän väliin.... voisitko vastata... voit myös lukee mun juttuni " karkkihimo jyllää" heippodei=)
Luin sen juttusi karkinhimosta. En varsinaisesti osaa neuvoa sinua millään lailla, ja paha minun on mennä neuvomaankaan tosia, kun en ole välttämättä mikään malliesimerkki.
Itselläni karkit kuitenkin vaan jäivät. Kun en ole syönyt aikoihin, ei tee mielikään. Kuten kerroin, jouluna sorruin suklaaseen (oivoi!). Ihmettelin, kun se suklaa ei edes maistunut millekään. Söin kuitenkin, koska muistin, että se oli aikaisemmin maistunut hyvältä. Ja halusin syödä. Nuorena on tosin todella vaikea kieltäytyä karkista, kun kaikki ovat sitä tyrkkyttämässä: vanhemmat, isovanhemmat jne. Eikä viitsi sanoa, että olen laihiksella, koska tuloksia ei näy missään.
Muistelen itseäni ikäiseksi. En tuolloin miettinyt lainkaan mitään lihavuus-juttuja - en ainakaan kovin paljoa. Sä olet vielä todella nuori. Älä mieti näitä asioita niin paljoa. Nauti lapsuudestasi. Liiku ulkona, pelleile, mitä tahansa. Kyllä ne kilot kurissa silloin pysyvät. Karkin syöntiä voi kyllä rajoittaa, ettei ne sitten myöhemmin kasaudu päälle, kuten minulla kävi.
Mutta älä huolehdi painostasi niin paljoa. Kasvat vielä pituutta, ja paljon. Kun pidät karkkihimosi kurissa, syöt terveellisesti ja monipuolisesti ja liikut riittävästi, niin sinusta kasvaa upea nuori nainen :)
Mutta toivotan sinulle kaikkea hyvää :) Ja onnea sen jätkänkin suhteen ;)
Kiitti kaikesta.. siis neuvoista! Kerron nyt yhen jutun sulle... oltiin yhen kamun kanssa kaupassa... tikkulassa (se on porissa) ja molemmilla oli rahaa.. mentiin karkki hyllyille ja mietittiin et onko karkin nälkä just nyt??? sittenkummallakaan ei ollut, mutta pakko oli ostaa koska jos tulee se karkin himo!!! Mietin sitä asiaa vieläkin että siinäkin meni rahat ihan turhaan... se sama kaverini käy joka päivä (tai ainakin lähes joka päivä) hesburgerissa ja mä istun sitä vastapäätä sit yhtäkkii mul tulee kauhee himo hese-ateriaan... mtta aina ei onnex oo rahaa, millä sitä ostais.... oon pyytäny mun isääkin monta kertaa et mentäskö hesee (kuten eilenkin pyysin) mutta onnex se ei aina suostu.... mutta jos se on myöhään töissä tai jotain niin sitte eli hyvin harvoin... mulla olis tänää karkkipäivä mutta viittiskö ostaa.. tekis mieli.. sipsiäkin koska mun veli oli ostanu sipsi-pussin ja se on nyt tossa mun vieressä ... mut sen verran aattelin et jättäsin sipsit... (en syö muutenkaan niitä usein).. tekis mieli kyllä ostaa "iso" pussillinen kurkkupastilleja... olisko se susta hyvä idea... tai edes joku tikkari vaan ettei mitään koko pussia!!!??? voisitko vastata...
ps: ei sun mun kans tartte kirjotella koksa olen nuori... saat jos haluut... oot muuten aika kivan tuntune... (siis kaveriks) oon tyttö!!! tiet varmaa mitä tarkotan!!!!
Mielestäni sinun ei kannattaisi ostaa, saatikka sitten syödä, mitään makeaa. Ei edes sitä tikkaria :) Osta vaikka omenoita, appelsiineja mitä tahansa. Minulle tuo kieltäytyminen makeasta on melko helppoa, mutta tietääkseni ei kaikille. Ota itseäsi niskasta kiinni ja tee päätös, ettet syö makeaa, ja pysy päätöksessäsi. Tietääkseni tätä sinä haluatkin. Mielestäni kuitenkaan ikäisesi ei pitäisi miettiä näitä vielä näin ankarasti. Mutta hyvähän asia se vaan on, jos pitää huolta itestään :)
Ja noista hesburger käynneistä. Itsekin olen joskus siskoni ja kaverini kanssa käynyt hesellä. He ovat syöneet, mutta minä en. Ei ole tehnyt edes mieli kauheasti. Luulen, että kun on kauan aikaa ilman noita, niin ei niitä tee edes mieli.
Vaatii itsekuria pysyä päätöksessä. Kyllä se tuntuu hyvältä, kun on kieltäytynyt noista herkuista. Vaikka se silloin kieltäytymis-hetkellä ei tuntuisikaan niin mainiolta idealta.
Itsekin vaikutat ihan kivalta tyypiltä :) Ja tietty voin kirjoitella kanssasi, ei se ikä siihen vaikuta :)
Mutta tsemiä sulle! :)
oon 18-vuotias ikimasistelija ja huomasin vasta siinä pari vuotta sitten ylipainoni, tarkemmin sanottuna lukion toisella. yläasteella rahat meni aina koulun jälkeen karkkiin ja leivonnaisiin, olin reilusti ylipainoinen mutta en huomannut sitä, en vain välittänyt. ysin jälkeen kesällä aloin urheilla ihan huomaamattani lähes joka päivä, pyöräilin 10 kilsaa pelaamaan tennistä pariks tunniks kaverin kans ja sit takaisin kotiin. laihduin jotain 10 kiloa, unelmamittoihin joista nyt on vain muisto jäljellä.
lukioon tullessa ja uuteen kaupunkiin muuttaessa pääsin repsahtamaan ja nyt paino tuntuu vain nousevan ja nousevan. tapasin vuosi sitten pojan joka kohteli mua törkeästi yli puoli vuotta, pettikin. pettäminen vei itsetuntoni ja tunsin etten ollut tarpeeksi hyvä enkä kelvannut kenellekään, en uskonut ystäväni vakuutteluja. aloin lopulta ahmia suruuni ja ahdistukseeni, makean syöminen muka helpotti oloa.
olen edelleen kiinni tuossa pojassa ja yritän koko ajan saada normaalit ruokailutottumukset takaisin mutta se ei tunnu onnistuvan, olen lievästi masentunut, itsetuntoni on nollassa ja syön salaa ylettömät määrät makeaa. kerroin ahmimisesta ystävälleni joka yllättyi totaalisesti, ei aluksi edes uskonut kun oli nähnyt mun syövän aina niin terveellisesti. asun yksin ja on yllättävän helppo käydä lähikaupassa ostamassa mässäiltävää iltahämärissä. lopulta alkoi tuntua ettei mikään edes maistunut miltään, ahmin vain tottumuksesta ja oksensinkin muutaman kerran.
tarinan opetus Sinulle *NuRmIs* on tämä: olet vielä niin nuori ettei sinun ole terveellistä varsinaisesti laihduttaa. Tuossa iässä paino alkaa nousta automaattisesti aikuistumisen myötä, mutta turhaa painon nousua voit yrittää saada kuriin perheen ja vaikkapa jonkun kaverin avulla. lyö vaikka bestiksen kanssa vetoa ettet syö karkkia vaikka kuin yhtenä päivänä viikossa tai et ollenkaan. Tai sitten pyydät jotakin vahtimaan ettet osta karkkia ja pyydät isääsi olemaan viemättä sua heseen vaikka kuinka ruikuttaisit. karkit voit korvata viinirypäleillä (niitä on yllättävän kiva napsia, ne on oikeesti melkein kuin karkkeja!!) ja pakastealtaan marjoilla, hätätilanteessä voit laittaa sekaan vaikka jätskiä tai vaniljakastiketta. on muuten vähemmän kaloreita kuin suklaassa ja karkkipussissa, terveelliset vitamiinitkin tulee siinä samalla. äläkä jätä mitään aterioita väliin, se ei auta yhtään. ähkyyn ei kuitenkaan tarvitse syödä oikeatakaan ruokaa, sillä tavalla vain että ei ole nälkä. välipaloiksi sitten niitä hedelmiä vaikka kuinka tekisi mieli karkkia.. :) ja sitten vielä, jos tuntuu että haluaisit liikkua pyydä joku hyvä kaveri vaikka lenkille tai aloittakaa yhdessä uusi harrastus, itsepuolustuslajit on huippu cool ajanviete ja saa huomiota myös pojilta, ylimääräiset kaloritkin palavat.. tärkeimpänä kuitenkin, koska olet niin nuori juttele terkkarin kanssa ja pyydä siltä neuvoja, se osaa varmasti kertoa onko syytä oikeaan laihdutukseen (sitä minä en kyllä oikein usko), ÄLÄ KUUNTELE SOKEASTI TUNTEMATTOMIEN VINKKEJÄ NETISTÄ, terkkari osaa ottaa huomioon myös terveydentilasi niin ettei uudesta elämänrytmistä tule sulle terveysriski.
Et sitäpaitsi ole läski, se on vielä niinsanottua "lapsenpyöreyttä" (älä suutu, yritän vain auttaa :) se kyllä katoaa kun kasvat pituutta, ja tulet saamaan lisää muotoja. siinä vaiheessa ole vain ylpeä siitä äläkä murehdi ylipainosta. kehityt vielä monta vuotta ja sinä aikana ehtii tapahtua jos jonkinlaisia muutoksia :)
siitä pojasta vielä, jos se ei huomaa tai välitä susta itsestä vaan vain ulkonäöstä älä tuhlaa siihen energiaa. mulle kävi niin kuin kävi, elin täysin pinnallisessa suhteessa puoli vuotta ja kaikki mitä sain oli lievä syömishäiriön alku ja masennus, huono itsetunto ja monta itkuista iltaa. niitäkin poikia on jotka eivät pidä langanlaihoista tytöistä ;) onnea matkaan ja kerro ihmeessä kuulumisia myöhemminkin, pääasia on luottaa itseensä ja olla ylpeä itsestään. minäkin joudun opettelemaan sen ihan alusta ja uudestaan.. :/
mene penska hoitoon!!!
moikkelis... kiva kun säkin haluut "kirjotella" mun kaa... no olin n. tunti sitten.... VOI EI!! romahdin..... ostin pussillisen kurkkupastilleja.... onko se huono asia... mutta nä ovat, ostin myös sen tikkarin ja SUKLAAPATUKAN.... apua.... ja vileä pahempi SIPSIPUSSIN.... mutta uskon siihen tämän keskustelun myötä (siis sun ja mun keskustelu) että kun me puhumme näistä niin alkaa ärsyttää tämä niinsanottu "ylipaino" joten yritän olla syömättä makeita... ensiviikolla en syö karkkia (toivottavasti se lupaus pitää) ja menen isäni kanssa luistelemaan... äitini kanssa uimaan.... (mun vanhemmat on eronnu) joten se olisi yvä juttu... menen myö isän kannssa kävelee eli siis niinku "lenkille" ja me saatiin koira viikko ja pari päivää sit ni kun se on 12viikkoo... (se on nyt 8vk) ni se rokotetaan ja sen kans saa men kävelee oikee kunnol... mutta se on niin pieni koira että silläon ihan pienet lenkit... meen kouluun kävelle ja matka on n.1km 400m kesällä mä meen sen matkan pyörällä.... ja mä haluaisin laihtuu kesäks ainakin vähän... ainii sit mulla on 1h aerobicciä viikossa ja 3h koululiikuntaa.... ja vapaa ajalla urheilen n.2-4h päivässä... jä kävelen joku 5kilsaa... et ex jo vois riittää mun liikunnat... paitsi ikin ei oo liikaa ennen kun väsyy niihin harrastuksiin... mitäs sanot noi mun harrastukset ja sitten jätän vähän karkin syömistä niin voisko siinä laihtua ees vähän....
ps: käyn joka päivä 2-6 kertaa täällä et voit kirjotella niin vastaan yleensä aika pian..... =)
joo kiitti vinkeistä.... voin yrittää sun vinkkejä ne olisi hyvä... en mäkään haluaisi vielä laihduttaa.... ja enkähaluaisi olla mikään älyttömän laiha et uut näkyy... ja musta harrastan tarpeeks liikuntaa viikossa ja tunti määrä on joku 5-8 tuntia viikossa.... ja yritän kaikin voimin olla syömättä karkkia... ja enkä halua sitä poikaa enää takas se oli vaan semmonen yhen päivän juttu mut se sano et niil muil pojillakin oli ollut kisa et kuka saa nopeiten muijan ja mä sit luulin tosisani mut ei.... ja hedelmät on aika hyvä juttu.... ei se mitään kun sanoi lapsi pyöreydestä... en haluaisi vielä laihduttaa mutta haluaisin jotenkin jättää karkin.... mutta minusta se on edelleen llähes mahdotonta.... mulla on siskopuoli ja se on 20 kuljen ain sillon tällön sen kaa kaupungil ja se "tykkää" musta ihan tälläässeen (mikä on hyvä) mutta pelkään et kun oon jo liian lihava se ei kehtaa kulkea kanssani... mutta toivottavasti nän ei tapahdu... ja mä tien sen!!! mun on pako olla varma siitä!!!! en haluis olla samanlainen kun sä (ei pahalla) et syön ja oksennan.... mun ikäselle se voi olla osittain "vaarallista"... ja mua ei pojat haittaa jos joku ei tykkää musta niin ei tykkää ja sillä selvä... se ketä tykkää niin tykkää... sitä ei sit haittaa et olen vähän pyöreähkö ja luonne jotenkin kunnossa=)heheh... kuka tykkää kuka ei... ihan sama.... jos se tosissaa tykkää musta (siis se joku joka ees vähän tykkää musta) niin se ei jätä mua lihavuuden takii vai mitä.... kirjotellaa....!!!=)
mitäs sä tolla tarkotat
Mielestäni liikut ihan tarpeeksi. Itse sinä sen kuitenkin parhaiten tiedät. Kuten jo itsekin sanoit, haluat jättää ne karkit pois. Tee niin! Ei auta, että täällä pohdit, ettet saisi syödä makeita, mutta teet kuitenkin päinvastoin. Päätös on sinun.
Kysyit, että onko ostoksesi (kurkkupastillipussi, tikkari, suklaapatukka, sipsipussi) huono asia. Itseäni alkaisi ainakin kaduttaa tuollaiset, mutta jotakuta toista ei. Oman kantasi tiedät sinä itse.
En ole missään vaiheessa halunnut antaa sinulle sellaista kuvaa, että olisit ns.ylipainoinen. Ihmiset ovat erilaisia ja silti samanarvoisia. Katsomatta ulkonäköön, kokoon tai johonkin muuhunkaan seikkaan.
Totuus on se, että kun syöt vähemmän kuin kulutat, paino putoaa. [Ainakin olen noin kuullut...] Eli vedä siitä sitten johtopäätöksesi, voisitko laihtua jättämällä ne karkit vähemmälle, pois kokonaan kenties.
Tiedän... mun pitäis tietää et mitä mä haluun ja mitä en.... kyllä muakin kaduttaa osokset.. ja haluan laihtua... joten aattelin pitää ainakin ensviikon karkkilakon.... toivottavasti pystyn.... vastaan sulle sitten kun tulen tänne meen faijan työ eli noin kahe viiko päst mut oon tääl kyl vie ens viiko keskiviikkoo tääl.... sanon sit mun tulokset mitä siitä lakosta tuli... oot varmaa aika kyllästyny mun juttuihi...joten jos haluut voidaa loettaa.. . tiedän ettet oo sanonu että olen ns.ylipainoinen... mutta musta tuntuu siltä että olen....ja sitä paitsi mä tiedän sen ite parhaiten... koskasä et oo ees nähny mua.... eikä se mua haittaa jos joku sanoo mua ns. ylipainoinen ta lihava... se on mun oma asia olenmko laiha vai lihava... et sä siihe voi vaikuttaa (tai kukaan muukaan) et oonko lihava vai laiha... mä päätän sen ihan ite... tällä en tarkottanut et sä oilisit ollu väärässä joissakin asiois mutta esim. sä tiet ootko ns. lihava mä en tie ootko koska esim. mä en oo nähny sua.... ja jos haluaisit olla laiha... (jos olisit lihava) sä kysuisit mult neuvoi ja auttasin sua mut en mä sun elämää osaa vaikuttaa etkä sä mun.... me itte siihe vaikutetaa ex ni??? vastaisit tänää!!!!
Oikeassa olet. Itsehän me elämäämme vaikutetaan, ei kukaan muu. Mutta harmittavan usein muilla ihmisillä on vaikutusta toiseen ihmiseen. Kuten juuri tämä kyseinen laihuus-buumi. Ei aina ole ollut ns.muodissa ollut olla laiha.
Henkilökohtaisesti minä ainakin jollakin tavalla haluan pudottaa painoani sekä oman terveyteni kannalta että saadakseni muiden hyväksynnän. Typerää toisaalta. Mutta mitä se ihminen sille mahtaa, että haluaa olla muiden mieleen.
Olisi kivaa kuulla sitten myöhemmin, miten karkiton-viikkosi meni. Ja en ole todellakaan kyllästynyt sun juttuihin :)
Minua kuitenkin harmittaa suunnattomasti se, että erilaiset ympäristötekijät ajavat sinunkin ikäisesi pyrkimään laihuuteen. Nykyään kaikkien pitää olla jotain Britney Spearseja, ja se on mielestäni kammoksuttavaa. Mihinköhän tämä maailma on oikein menossa...
Mutta tsemiä sulle kuitenkin ens viikolle :) Pidän peukkuja sinulle :)
totta oma on elämämme.... kiva kun et ole kyllästynyt juttuihin.... en mäkään haluis olla mikään britney spears... mutta haluisin olla malli mutta en laihuuden takia vaan ammatin olisi kiva olla malli.... musta on hyvä toissalta että erottuu joukosta esim. painon, pituuden ja muodin takia.. mutta toisaalta se on huonpo juttu koska sen ns. jengin on vaikea olla ellaisen kanssa joka erottuu.... ja mäkin oon vähän sellane, ja voi sanoo et se ei oo hauskaa.... ootan stä karkitonta viikkoa... kun on ens lauantai pyydän mee mutsii et ostas mulle viinirypäleitä... ne on ihanii ja vähän melkein kuin karkkia=) mutta kohta on vurossa sipsipussi... en aatellu syödä sitä yhdellä kertaa.... myöskään hempaiden taki... yritän samalla pitää painosta ja omasta terveydestä huolen... haluaisin olla jo ylä-asteella vähän laihempi... ja ens viikon menolla voin jopa ollakkin=) ainakin toivottavasti ja jos vain jaksan uskoaitseeni... mutta se siitä kirjotellaan... tulen aamusti aika aikaisin tänne joskus 9 maissa... mutta sinun ei tartte olla vielä hereillä....=)
Ihan hyvä idea, ettet syö sitä sipsipussia heti kerralla. Ettei alkaisi kaduttamaan niin kauheasti jälkikäteen.
Olet oikeassa tuon jengi-jutun suhteen. Ns. erilaiset erottuvat ja jotkut eivät pidä heistä. On ymmärrettävää, ettei kaikista voi kaikki tykätä. Mielestäni kuitenkin pitäisi tutustua toiseen ihmiseen ensimmäisenä ja vasta sitten mennä sanomaan jotain, jos on sanottavaa. Eikä selän takava paskaa jauhamista. Mutta se siitä.
En tiedä, pääsenkö huomenna koneelle. Joten toivotan sulle nyt (monennettakohan kertaa jo..) onnea ens viikolle :)
voi ei!!!1 romahdin heti ensimmäisenä päivänä.. maanantaina... mutta nyt pidän tästä päivästä ensi maanantaihin.... ja sen on pakko onnistua=) joten peukut pystyyn ja ei muuta kuin karkkilakkoon!!!=) kirjotellaan... joku kysyi että onko viikkorahani 50euroo.. ei sain sen rahan joululahjaks!!1
no oot todellakin oikeessa, mikään suhde ei oo kyllä ollu terveellä pohjalla missään vaiheessa jos jättää lihavuuden takia.. eikä sitä tee ku pikkukakarat :) yhdessä ollaan siks että tykätään ihmisestä itestään eikä pälkästään sen ulkonäöstä.. kyllä susta varmasti joku tykkää, onhan sulla kavereitakin, se on sen merkki että on kiva tyyppi ja tutustumisen arvoinen. enkä nyt tarkota että ne jotka tykkää olla omissa oloissaan ei olis, mut jos sun kaverit tykkää susta on aikas hyvät mahkut että aika moni poikakin tykkää ;)
siitä sun siskopuolesta, se ei varmasti mieti kuin lihava oot eikä takuulla anna sen vaikuttaa siihen kulkeeko se sun kans kaupungilla!! pöh, mikä se sellanen sisko olis.. sitäpaitsi se on 20, eli aikuinen, eli ei ajattele niin pinnallisesti ku 10-vuotiaat pojat :)
lupaa ettet koskaan anna tilanteen mennä siihen että oksennat edes yhtä kertaa ruoan pois siks että pelkäät et se lihottaa. syöminen ja oksentaminen on oikeesti kaikille vaarallista, ei pelkästään sun ikäsille. en mäkään sitä niin usein tee ja oon koko ajan pääsemässä siitä tunteesta kauemmas että edes haluis oksentaa. paranemaan päin siis.. :)
mut ne namut ei tosiaan oo mikään välttämättömyys ja jos haluut päästä niistä eroon koita korvata niitä jollain terveellisellä, hedelmillä ja marjoilla ja semmosilla.. se tässä on mullakin työn alla, ja vaikka silloin tällöin niitä söiskin ei se maailmaa kaada. pidän sulle peukkuja :D
hyvä homma että otat painoasian tosissaan ennen kuin tulee paljon ylimääräistä .
paneppa syöntihommat mallilleen kun olet niin nuori vielä .
tästä osoitteesta saat hyvää tietoa ja tukea .
www.kutri.net
kyllä ne poika asiat kerkiää kun sinulla tuntuu olevan järki päässä .
menestystä terveellisille syöntitavoille .
Oot hyvä tyyppi! uskon, että kohdallesi sattuu vielä joku sopiva, vertaisesi. On harhaluulo, että kaikki miehet ihailevat / pitävät vain hoikista naisista. Luonnollisuus on valttia ja sitä, että uskaltaa olla reilusti oma itsensä, oli kiloja tai ei.
En voinut uskoa silmiäni kun luin tämän.
Se on aivan kuin oma kirjottamani...olen juuri sinun ikäisesi ja saman mittainen mutta painan 70kiloa mutta silti massaa löytyy ihan oikeasti!!! Haluaisin laihtua koska olen ihastunut yhteen poikaan... tai itseasiassa olen ollut ihastunut jo kaksi vuotta.
Ja minulla on aina ollut myös sellainen mielikuva että pojat ihastuvat aina vain laihoihin tyttöihin... mistäkähän moinen tullut...ehkä siitä että olen nähnyt nykyisen ihastukseni niin montakertaa laihan ja kauniin tytön kanssa. ja se on särkenyt sydämeni totaalisesti. :( Mutta jotenkin jaksan vielkäkin toivoa:) Olen yrittänyt liikkua ja olla syömättä karkkia ja pullaa...ne olen jättänyt itseasiassa kokonaan pois. mutta liikkuminen tuottaa vaikeuksia..koska nilkkani on rikki se joudutaan ehkä leikkaamaan kohta. En voi kuntoilla niin ettei siihen sattuisi... mutta olen alkanut tehdä vatsalihaksia joka päivä...noin 200-300 ja noin 100 selkälihasliikettä...ja se tehoaa oikeasti!!! painoni on puonnut jo 5kiloa:) eli painan nykyisin 65kiloa...mutta maha pysyy vielä..mutta ehkä saan sen pois heti kun saan jalkanikin kuntoon:) Mutta olkoon meille lohtuna se että se oikea kyllä rakastaa ja ihastuu vaikka painais satakiloa mä ainakin uskon et jokaiselle on jossain se oikea:) Kiitos että vaivauduit kirjoittamaan tuon sillä se helpotti!nimittäin nyt tiedän että e todellakaan ole yksin:)
Kiva, jos kirjoituksestani oli edes hieman hyötyä :)
Tuo vatsa- ja selkälihasliikkeidesi määrä hämmästytti minua. Se kuulostaa niin paljolta. Ja onkin. Olen myös pahoillani nilkkasi vuoksi, mutta toivottavasti saat sen mahdollisimman pian kuntoon.
Mutta kaikkea hyvää Sinulle :) Ja onnea sen jätkän kanssa ;)
Tuli tässä mieleen, että sattuisikohan sinulla olemaan sähköpostiosoitetta tms.? Olisi nimittäin kiva jutella vähän enemmänkin, ehkä. Jos se kävisi sinulle, voisit antaa osoitteesi minulle tai toistepäin. Mutta toivottavasti tulet tänne kertomaan vastauksesi.
Juu..ajattelin sitä hieman itsekkin... tässä olisi tämä minun...toivottavasti koirjoittelet pian [email protected]