Tein kavereiden kanssa pienen vedon 2008. Haluttiin nähdä voiko puhtailla menetelmillä saada lihasta ja kehittyä. Mulla on aina ollut liikunta itsestään selvyys ihan nuoresta asti...yleisurheilua, itsepuolustusta, lätkää, futista ja nyt viimeiset kymmenen vuotta punttitreeniä ns. tosimielessä. Koko sen ajan on kuulunut pientä narinaa naisen suunnalta, hänen mielestä meillä on järki jättänyt ja kysyi vielä kun olen kovan uurastuksen jälkeen saanut kehoon aika hyvin lihasta, noin 13-16 kiloa et meinaanko ihan tosissaan jatkaa. Sanoin et meinaan, haluan nähdä mihin kuntoon pääsee ilman doppinkia tai hormooneja joita monet käyttää, tunnekin pari jotka käy samalla salilla. Nyt sitten parisuhdekin joutunut koville, en tiedä mikä muijaa risoo, on valittanut että olen muuttunut kovaksi, kasvanut enkä näytä enää samalta kuin ennen. No hiukan on ehkä suonia näkyvissä, lihakset suht tiukkia mutta mistään bodarityyppistä ei voi puhua vaikka aikaa tiukkaa ruokavaliota noudatan arkena, yksi herkkupäivä viikossa ettei liian tiukalle joudu. En ymmärrä naisen suhtautumista asiaan, ollaan oltu jo yli kaksi vuosikymmentä yhdessä eikä ole koskaan puuttunut mun harrastuksiin mutta nyt kalvaa ihan tosissaan vai harmittaako kenties erilaisuutemme nyky tasolla, nainen kun on enemmän somettaja, sohvaperuna ja nauttii kaikesta missä ei tarvii itseään rasittaa. Sanokaa nyt mielipiteenne mitä pahaa on treenaavassa miehessä vai johtuuko arvostelu siitä ettei itse pysty samaan.
Naisella tökkii
just_me1
8404
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Lähes samanlainen aloitus oli pari kuukautta sitten
Tavallisen liikunnan ylittävä kehoharjoittelu tähtää sangen ala-arvoiseen päämäärään, yritykseen olla hyvännäköinen. Perustellaan myös kuvitelluilla terveyssyillä. Perustuu samaan tarpeeseen kuin kauneusleikkaukset.
Bodarin maailma kapenee ja kapenee, pyörii saman asian ympärillä. Ei semmoista kukaan täysjärkinen jaksa kuunnella. Bodari on normaali-ihmisistä karmean näköinen, mutta ei bodari sitä voi käsittää. On ihan sama kuin silikonirintojen ottajalla. Vaikka tulos on karmea, uskoo, että on tullut paremman näköiseksi.
Vaimoasi et pysty käännyttämään ihailemaan bodausta. On hyvin harvinaista, että bodari pääsee harhastansa. Se vain pahenee. Ennusteesi on valitettavasti erittäin huono.
Tuollainen bodaaminen on fanaattista, ei hyvä ollenkaan. Parempi olisi esim. harrastaa triathlonia tai juosta maratoneja. Niissä lihakset kehittyisivät normaalisti, eivät ällön näköisiksi.
10 vuotta sitten lyödyn vedon takia pitää yhä treenata yksipuolisesti punttisalilla. Sairasta. Eikö kunto riitä enää lätkään, juoksuun sun muuhun aktiviteettiin kun pitää vaan punttisalilla roikkua "douppaamassa" itseään henkisesti. Sulla ei ole elämässä mitään muuta intressiä kuin sinä itse ja sun lihakset. Ai onhan sulla, teet näitä samanlaisia aloituksia tänne vähän väliä. Pelkkää itsekehua, sulla on lihaksia ja päläpälä.
Samoilla linjoilla edellisten kanssa. Kyllä se olet sinä jolla tökkii... Henkinen riippuvuus bodaamisesta, ei mikään ihme, ettei vaimosi arvosta. Käyttäisitte aikaa toisiinne. Ehkä se vielä olisi mahdollista.
Ei se enää liene mahdollista. Hän on jo niin urautunut harhaiseen luuloonsa, että on verrattavissa paranoidiseen.
Hmm hmm. Harrastan itse kuntosalia, mutta puhtaasti voiman tavoittelun muodossa (harrastus kärsii jos ei mene tietyt kuntotestit läpi). Siinä sivussa sitten olen huomannut ilokseni, että keho on kiinteytynyt ja lihakset alkaneet näkyä ilman isompia jännittelyitä. Ja olen nainen.
Minuakin häiritsee, jos seurustelen ihmisen kanssa, jolle kuntosali alkaa olla prioriteetti nro 1. Minulla oli tällainen ihminen, jota tapailin, ja kyllä se alkoi ärsyttää. Aluksi oli kiva käydä salilla yhdessä jopa 6krt/vko. Mutta kun itse en tavoittele kuuta taivaalta, vaan sitä omaa kehonpainoa penkistä ja satasta maastavedosta, joka on minun kokoiselleni iso saavutus, niin tuo äärimmäinen uhrautuminen alkoi jo näkymään. Meidän yhteinen aika alkoi kaventua, jos en lähtenyt salille mukaan. Ruokailut oli tarkkaan suunniteltuja, eikä lähelläkään minun "lasken tässä nyt nämä perkeleen kalorit kun 2kk vähäkalorinen dieetti päällä" - tyyppistä ruokailua.
Samalla, kun meidän aika väheni, miehen ego ja itsekeskeisyys kasvoi. Yllättäen oma peilikuva alkoi näyttää aika pirun hyvälle ja totta kai kuulemma muutkin naiset varmasti huomasi sen. Tässä vaiheessa itse totesin, että hyvä homma, voikin sieltä muista naisista lähteä etsimään seuraavaa.
Onko mahdollista, että sinunkin tapauksessasi on käynyt näin? Jos olet ennen käynyt salilla vaikka 3-4krt/vko ja viipynyt parisen tuntia, mutta nyt on alkanut salilla olo maistua enemmän, niin yhteistä aikaa ei enää ole?
Voisit muutenkin yrittää keksiä naisesi kanssa sellaisen liikuntaharrastuksen, josta voisitte nauttia yhdessä (enkä tarkoita seksiä nyt). Uinti, kävely, juoksu, kiipeily, itsepuolustuslajit, nyrkkeily, jotakin!
Mun mielestä suvaitsematonta ellei hyväksy toista sellaisena kuin on, on sitten harrastus mikä tahansa. On myös hyvä mieltää mikä ero on bodareilla ja ahkeraa salitreeniä puhtaasti harjoittelevilla .Bodarit kun mielivät sinne huipulle epäpuhtaat menetelmät tulee mukaan, toisaalta jos puhtaasti harjoitellaan ja eletään terveillä elämäntavoilla siinä on kaksi eri asiaa. Mulle salitreeneistä tuli elämän tapa ja olen saanut myös monta kaveria ja tuttua sitä kautta. Jos vaimoni ei tykkää lihaksistani on se hänen pään vaivansa ei minun. Lihakset ei ole muuttaneet mua ihmisenä mutta fyysisesti näytän isommalata. Tosielämässä myös monet naiset pitävät lihksikkaista uroista, näin se on.