Jämähdin sohvalle tuijottamaan naapuritaloa,jossa asuu tuo puolituttu pariskunta ,enkä osannut mennä nukkumaan. Mietin mitenköhän heidän lapsensa,kunnes muistin heidän vanhemman lapsensa kuolleen jo yli 10v sitten ja nuorempi on nyt jossain. Tämä pariskunta:tuikitavallinen,työssäkäyvä keski-ikäinen pariskunta elää sellaista harmoonista yhteiseloa:puuhastelevat yhdessä,käyvät urheilutapahtumissa ym.Tämän pariskunnan nainen sanoi kerran:"kun töissä on niin kiire."Itse en olisi elämältä oikein muuta halunnutkaan,kuin jonkin tarkoituksen,muutakin kuin jämähtää kotiin yli 20vuodeksi ja sitten yrittää epätoivoisesti myydä lehtiä,kanavapaketteja tsm.Siinä(kään)kuitenkaan onnistumatta.
En ole oikein koskaan saanut elämääni haltuun,se on ikään kuin koko ajan ollut jonkun toisen taskussa,(ei se ole tämän pariskunnan vika,en minä heitä tästä syytä.)Mutta he ovat malliesimerkki siitä,kun on sinut itsensä,elämänsä,puolisonsa,työnsä,perheensä kanssa. Riidellään oikeista asioista,ongelmat ovat oikeita. Kriisit ovat oikeita(lapsen menettäminen)Olen vaan koko ajan odottanut jotain,jotakin alkavaksi,on kuin puhelinlinja olisi koko ajan varattu tsm.
En ole oikein koskaan saanut elämääni haltuun,se on ikään kuin koko ajan ollut jonkun toisen taskussa,(ei se ole tämän pariskunnan vika,en minä heitä tästä syytä.)Mutta he ovat malliesimerkki siitä,kun on sinut itsensä,elämänsä,puolisonsa,työnsä,perheensä kanssa. Riidellään oikeista asioista,ongelmat ovat oikeita. Kriisit ovat oikeita(lapsen menettäminen)Olen vaan koko ajan odottanut jotain,jotakin alkavaksi,on kuin puhelinlinja olisi koko ajan varattu tsm.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Toi on tollasta sosiaalista kateutta mikä on ymmärrettävää. Valtaosalla kun on puoliso, lapset, kohtuu koti, kultainen noutaja, kesämökki Saimaalla ja mielenterveyttä. Sitten joillakin ei ole mitään noista. Toisilla ikäänkuin oikea elämä ja toisilla elämää muistuttava kyhäelmä. Tietenkään kaikki ei voi kaikkea saada.
Jokaisen on vaan revittävä onni niistä korteista mitkä jaettiin ja koitettava parhaansa.
En kylläkään allekirjoita tuota sosiaalista kateutta. Kun minullakin ovat nuo luettelemasi asiat. Ja mitä kukaan tekee mitään jollakin pimpatin kultaisella noutajalla. Oman elämäni narratiivi on jäänyt vajaaksi. isäni oli hyvin vaikea ihminen,enkä hänen vuokseen oikein oppinut kommunikoimaan,saati luomaan kaverisuhteita.Opin toki puhumaan. Toisilla tuntuu tutustuminen ihmisiin käyvän jotenkin luonnostaan,itse kun yritän tutustua, niin kaikki katsovat vaan monttu auki.Tämä naapuri perhe ei meihin halunnut oikein tutustua.On surullista muistella kuin tuon perheen lapset puuhastelivat yhdessä.Nyt tuota toista lasta näkee enää harvoin.Olenkin ajatellut,että he ovat jotakin uskovaisia/lahkolaisia.Ei siinä mitään,ei se minua haittaa,eikä ole minulta pois.
Mutta me oltiin kai liian viinaan meneviä heidän mielestään. Jälkeenpäin kaikki
on vähän helpottanut.
Hanki oma elämä, äläkä stalkkaa naapureitasi.
Ei ihme, etteivät halua olla missään tekemisissä kanssasi.
Itse en koskisi sinuun 5m seipäälläkään.