Tää on ihan yhtä v:n huuhaata, niin minäkin ajattelin kunnes vahingossa itsekkin kokeilin treffejä. Sattuipa vielä niin somasti, että tarvitsi tavata vain yksi, ihanaksi osoittautunut nainen, joka tälläkin hetkellä nojailee minuun kun tätä kirjoitan.
Olemme tulleet siihen tulokseen että kyllä tämä baarissa tapaamisen voittaa. Humalassa tutustuminen, kuten kaikki varmasti tietävät (ne ketkä juo), on aina oma juttunsa. Kun tutustuu toiseen ihan vaan selvinpäin, niin ollaan jo paljon paremmalla pohjalla. Siispä kaikki te ketkä vielä arvotte että pitäisikö nettitreffejä kokeilla, niin epäilykset syrjään ja bittiaalloille surfaamaan, siellä se oma kulta teitä odottaa. ;)
Vielä varoituksena, meillä kävi hyvä tuuri, törmättiin upeaan ihmiseen ensimmäisellä yrittämällä. Välttämättä näin ei aina ole. Kannattaa pitää järki kädessä vaikka toinen alussa vaikuttaisikin kuinka herttaiselta tahansa, omenassa voi asua mato.
Onnea matkaan ja tulta sydämmiin.
Olemme tulleet siihen tulokseen että kyllä tämä baarissa tapaamisen voittaa. Humalassa tutustuminen, kuten kaikki varmasti tietävät (ne ketkä juo), on aina oma juttunsa. Kun tutustuu toiseen ihan vaan selvinpäin, niin ollaan jo paljon paremmalla pohjalla. Siispä kaikki te ketkä vielä arvotte että pitäisikö nettitreffejä kokeilla, niin epäilykset syrjään ja bittiaalloille surfaamaan, siellä se oma kulta teitä odottaa. ;)
Vielä varoituksena, meillä kävi hyvä tuuri, törmättiin upeaan ihmiseen ensimmäisellä yrittämällä. Välttämättä näin ei aina ole. Kannattaa pitää järki kädessä vaikka toinen alussa vaikuttaisikin kuinka herttaiselta tahansa, omenassa voi asua mato.
Onnea matkaan ja tulta sydämmiin.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ei ole onni neljän vuoden aikana potkaissut bittiaalloilla parista sadasta yrityksestä huolimatta. Olen niin epänormaali että on vaikea löytää sopivaa vaikka ulkonäön puolesta tarjokkaita on.
Madon voi myös syödä pöllö!
No jos olisi pöllö niin varmaan voisikin syödä matoja...
43:nsille treffeille menossa tänään,tuskin onnistaa nytkään,mutta käyhän tää harrastuksestakin.
Jos otat asian harrastuksena, niin huhuh, taidat olla vähän väärillä jäljillä! Ei siis ihme jos ei onnista! Oletko miettinyt mitä oikeastaan etsitkään? Mutta peukkuja kuitenkin(jos siis olet tosissasi)!
"Tosissaan" treffailevat vain aloittelijat. Kun kokemusta kertyy, oppii ottamaan rennommin.
Rasittavaa olla treffeillä sellaisen ihmisen kanssa, joka selvästikin haluaa kokoajan jotain. Haluaa sinun vastaavan ihannemiestään, haluaa sinun olevan hauskempi, haluaa sinun olevan kohtelias, haluaa itse olla viehättävä, haluaa olla nokkela, haluaa sitä, haluaa tätä...
Paljon mukavampi olla treffeillä periaatteella "Tässä olen, mitäs hölynpölyä aletaan jutella?"
.. treffien puolella vaihdetaan muutama sana ja heti kiire treffeile, sitten ruikutetaan ku oli ruma ja tyhmä! (senhän näkee jo peilistä, eikö?)
Ekköte perkuleet tajua että vaihtamalla viestejää ja aiheita saatte äkkiä selville mitä toisella on mielessä, miten tosissaan ja mitä se haluaa. Näin selvitetään toisen salat pääkopasta ja päätetään mitä tehdään treffeillekkö/vai kenkää. ?!?!
Mailien pohjalta on järjenköyhyyttä selitellä että "mä oon niin rakastunut", näkemättä koko henkilöä.
Toine huvitus on noi profiilit :) yritetään ripittäytyä kaikin puolin siinä jottei olis mitää enää kerrottavaa :) heh, eipä rafloissakaan oo lappuja narikassa "moon ihana ja söpö t.mies123" ja paarin puolelta löytyy "hän". Ja eiku etti..
Täytyy sen verran olla munaa ja sanoo "Terve mä oon Reiska" naamasta naamaan ilman sen kummempia lurituksia ja skeidan jauhantaa.
t.Nyk.varattu :)
(vähän oon täältä rehvannu ja nekin vähät on ystäviä tänäkin pänä).
No niin aivan, olen löytänyt kumppanin täältä. Voi kuinka suloista ja mahtavaa...
Täällä olevat ovat tunnevammasia, vitun nirppanokkia, rahan ja aseman perässä juoksevia naisia, sitä juuri.
Kuin kakarat karkkikaupassa, "en mä ny tiedä...." jne.
Voi helvetti mitä paskiaisia!
Otan kyllä oman naiskumppanin muualta kuin tästä ihanasta Suomen maasta.
Edellinen oli kuin meidän suustamme (=näppäimistöltämme) lähtöisin. Tapasimme netissä puoli vuotta sitten, aikamme kirjoiteltuamme tapasimme ja se oli molemminpuolista menoa! Vaikka asuimme eri paikkakunnilla, nyt onnellisesti avoliitossa, kaksi ulkomaan matkaa takana, yhteiset tulevaisuuudensuunnitelman pitkällä....Sielunkumppani löytyi ensin henkisellä tasolla, ja tapaaminen oli lopullinen juttu!
Onnea teille kahdelle ja muille netissä rakastuneille; tiedämme, että tämä on totta, aitoa, ihanaa!
Onnekkaat
Mekin tavattiin netin kautta. Maileja vaihdeltiin melkein kuukausi ja sit soiteltiin kännyköillä jotai viikon verran ja sit tavattiin. Ei ees kuvii vaihdettu. Ei tarvinnu pettyy. Kävi tosi hyvä tuuri. Mies oli sellanen ku oli kertonutkin olevansa ja minä myös olen sellainen hänen mielestään kuin olin hänelle itseäni kuvaillut. Nyt ollaan oltu toista vuotta yhessä ja aiotaan olla tästä eteenpäinkin ja´ollaan tosi onnellisia. Siis tää vaan on just sellasta, että joillaki se onnistuu nopeammin kuin toisilla ja joillekin tää on hyvä tapa löytää se oikea. Me pidetään nyt peukkuja ylöspäin kaikille niille, joilla on viä haku päällä.
samoin. Meilailtiin pari kuukautta, käytiin treffeillä saman verran ja nyt yhdessä 4.5 vuotta.
Tuota ennen "ohilaukauksia" n. 10 kappaletta lukemattomia maileja
"takapotkunakin",,ja lujaa.