Riskiyhteiskunnan idea on, että voiton tavoittelu ja laajat teknologiset järjestelmät suistavat yhteiskunnan tilaan, jossa kukaan ei enää hallitse kokonaisuutta – eivät edes päättäjät.
Tällaisen riskiyhteiskunnan suuri ironia on siinä, että samalla kun se tavoittelee teknologialla ja talouden kasvulla turvallisuutta, syntyy hallitsemattomia riskejä, jotka toteutuvat varoittamatta.
On aika tehdä kriisisuunnitelma
Planetaariset rajat on ylitetty. Tämä haastaa opin kestävästä kehityksestä. Professorin mukaan sitä olisi aika päivittää. Katsetta pitäisi kääntää pitkän aikavälin tulevaisuudesta siihenkin, miten selviämme nykyisyydestä.
– Pitää hyväksyä, että hyvin lyhyellä aikavälillä jotain täysin odottamatonta voi tapahtua. ViheliäIiset kriisit ovat hyvin vaikeita ennustaa ja sillä tavalla monitasoisia, että niiden torjuntaan ei ole selkeää vastuuviranomaista, Hukkinen sanoo.
Erilaiset paikalliset ympäristöhäiriöt ovat kriisien ennusmerkkejä. Jossain tulvii, jossain roihuaa helteen korventama metsä, jossain uidaan meren muovi- ja sinileväpuurossa.
Mutta pidemmän päälle viheliäisintä on, että kriisien ratkaisuksi on tarjolla vain huonoja vaihtoehtoja.
Kolme tietä ulos: kaksi vie umpikujaan ja kolmas on kuoppainen
Valtiolla on kolme tapaa kulkea näitä kriisejä kohti. Vain kaksi on käytössä.
Jotkut eivät tee mitään. Ne jatkavat entiseen tapaan, kunnes romahdus tulee. Moni ajattelee, että ilmastonmuutoksen kieltävä USA:n presidentti Donald Trump on tällä tiellä.
Toisessa tavassa tilanteen kestämättömyys tunnustetaan. Ongelmia hoidetaan silti hienosäädöllä ja vähäisillä muutoksilla. Samalla toivotaan, että aika toisi tullessaan jonkin kestävän ratkaisun. Tällä tiellä on Suomi biotaloushankkeineen.
Kolmas suhtautumistapa vasta muhii. Siinä tunnustetaan, että kohta rytisee ja kovaa. Huomio pitäisi äkkiä kääntää siihen, kuinka kriisissä eletään.
– Nyt on siirrytty todellisuuteen, jossa muutokset ovat yhä isompia ja nopeampia. Ei peliä ole menetetty, mutta ilman selkeää kuvaa siitä, kuinka selviämme, epäonnistumme varmasti. Ihmiskunta on parhaimmillaan tiukoissa paikoissa – siinä mielessä olen optimisti, Hukkinen sanoo.
pieni pätkä yle.fi:n jutusta https://yle.fi/uutiset/3-10310690
https://plus.yle.fi/2016-09-ilmastoaikajanat/index.html
Tällaisen riskiyhteiskunnan suuri ironia on siinä, että samalla kun se tavoittelee teknologialla ja talouden kasvulla turvallisuutta, syntyy hallitsemattomia riskejä, jotka toteutuvat varoittamatta.
On aika tehdä kriisisuunnitelma
Planetaariset rajat on ylitetty. Tämä haastaa opin kestävästä kehityksestä. Professorin mukaan sitä olisi aika päivittää. Katsetta pitäisi kääntää pitkän aikavälin tulevaisuudesta siihenkin, miten selviämme nykyisyydestä.
– Pitää hyväksyä, että hyvin lyhyellä aikavälillä jotain täysin odottamatonta voi tapahtua. ViheliäIiset kriisit ovat hyvin vaikeita ennustaa ja sillä tavalla monitasoisia, että niiden torjuntaan ei ole selkeää vastuuviranomaista, Hukkinen sanoo.
Erilaiset paikalliset ympäristöhäiriöt ovat kriisien ennusmerkkejä. Jossain tulvii, jossain roihuaa helteen korventama metsä, jossain uidaan meren muovi- ja sinileväpuurossa.
Mutta pidemmän päälle viheliäisintä on, että kriisien ratkaisuksi on tarjolla vain huonoja vaihtoehtoja.
Kolme tietä ulos: kaksi vie umpikujaan ja kolmas on kuoppainen
Valtiolla on kolme tapaa kulkea näitä kriisejä kohti. Vain kaksi on käytössä.
Jotkut eivät tee mitään. Ne jatkavat entiseen tapaan, kunnes romahdus tulee. Moni ajattelee, että ilmastonmuutoksen kieltävä USA:n presidentti Donald Trump on tällä tiellä.
Toisessa tavassa tilanteen kestämättömyys tunnustetaan. Ongelmia hoidetaan silti hienosäädöllä ja vähäisillä muutoksilla. Samalla toivotaan, että aika toisi tullessaan jonkin kestävän ratkaisun. Tällä tiellä on Suomi biotaloushankkeineen.
Kolmas suhtautumistapa vasta muhii. Siinä tunnustetaan, että kohta rytisee ja kovaa. Huomio pitäisi äkkiä kääntää siihen, kuinka kriisissä eletään.
– Nyt on siirrytty todellisuuteen, jossa muutokset ovat yhä isompia ja nopeampia. Ei peliä ole menetetty, mutta ilman selkeää kuvaa siitä, kuinka selviämme, epäonnistumme varmasti. Ihmiskunta on parhaimmillaan tiukoissa paikoissa – siinä mielessä olen optimisti, Hukkinen sanoo.
pieni pätkä yle.fi:n jutusta https://yle.fi/uutiset/3-10310690
https://plus.yle.fi/2016-09-ilmastoaikajanat/index.html
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.