https://www.seiska.fi/Uutiset/Eronneella-Miss-Suomi-Shirly-Karvisella-jo-lohduttaja-Tiiviisti-yhdessa-jaakiekkotahden
Tässä näkyy ihan konkreettisesti tämä, miksi korkea markkina-arvo parisuhteen saralla on niin tärkeä- yksinkertaisesti löytää helpommin uuden, jos tulee ero.
Olen täällä keskustellut siitä, onko hyvä asia, jos on paljon valinnan varaa. Itse olen ehdottomasti sitä mieltä, että on hyvä asia, jos on paljon valinnan varaa. Jos on valinnan varaa parisuhdemarkkinoilla liian vähän, se on yksinkertaisesti vaan huono juttu. Tuntuu, että tästäkään ei tahdo saada oikein yksiselitteistä keskustelua, vaikka mulle tämä näyttäytyy päivän selvänä asiana. Mikä siinä sitten on niin hyvä asia, jos jollakin henkilöllä on parisuhdemarkkinoilla vähän valinnan varaa?
Missi Shirly Karvinenkin on varmasti elänyt huomattavasti laadukkaampaa elämää kuin moni ätmi. Suhteet ei valitettavasti aina kestä, mutta sekin, että saa nuorena ihmisenä edes olla parisuhteessa on ehdottoman tärkeä asia.
Tässä näkyy ihan konkreettisesti tämä, miksi korkea markkina-arvo parisuhteen saralla on niin tärkeä- yksinkertaisesti löytää helpommin uuden, jos tulee ero.
Olen täällä keskustellut siitä, onko hyvä asia, jos on paljon valinnan varaa. Itse olen ehdottomasti sitä mieltä, että on hyvä asia, jos on paljon valinnan varaa. Jos on valinnan varaa parisuhdemarkkinoilla liian vähän, se on yksinkertaisesti vaan huono juttu. Tuntuu, että tästäkään ei tahdo saada oikein yksiselitteistä keskustelua, vaikka mulle tämä näyttäytyy päivän selvänä asiana. Mikä siinä sitten on niin hyvä asia, jos jollakin henkilöllä on parisuhdemarkkinoilla vähän valinnan varaa?
Missi Shirly Karvinenkin on varmasti elänyt huomattavasti laadukkaampaa elämää kuin moni ätmi. Suhteet ei valitettavasti aina kestä, mutta sekin, että saa nuorena ihmisenä edes olla parisuhteessa on ehdottoman tärkeä asia.
Vastaukset 39
Vanhimmat
"Shirly haluaa keskittyä kovassa nosteessa olevaan uraansa radiossa ja televisiossa. Vertti puolestaan olisi ollut halukkaampi asettumaan paikoilleen ja perustamaan perheen."
Shirleyn juoksut eivät näköjään ole vielä juostu. :D Vertti olisi näköjään ollut perustamassa perhettä, mitä kovasti itse arvostan, vaikka yhteiskunta onkin nykyään paska paikka perheenisälle.
Mulla on jjotenkin sellainen käsitys, että naiset yleensä haluavat perheen, mutta tuo oli kyllä aika loistavaa, että näinkin päin - mies halusi sitoutua. Kaikki miehet eivät todellakaan ole mitään sitoutumiskyvyttömiä.
Perheen perustaminen ei ole ainoa mahdollinen osoitus siitä, että haluaa sitoutua toiseen.
Samalla tavalla valinta olla perustamatta perhettä ei tarkoita, että haluaisi ”juosta juoksujaan”. Ymmärrän kyllä, miksi niin moni tällä palstalla ajattelee päin vastoin. Tällä palstalla on vaikea perustella uskottavasti mitään mielipidettä, jossa naisen valinnat nähdään muun kuin biologian tai laumamentaliteetin määrääminä. En tarkoita kaikkia palstalaisia.
Aika monelle, niin naiselle kuin miehellekin, oma ura ja muukin oma elämä (ystävät, harrastukset) on tärkeämpää kuin perheen perustaminen.
Sehän perhettä kaipaavilla on se ongelma, että miten löytää se toinen riittävän perhekeskeinen tyyppi rinnalle.
Ongelma vaan on se, että miehillä ei yleensä ole ystäviä. Tässä naiset pääsevät helpommalla, koska naisen on yleensä helpompi saada ystäviä ja myös pitää ystävyyttä yllä. Mies jää hyvin yksin elämässä, jos ei ole menestynyt uralla, onnistunut hankkimaan parisuhdetta ja perhettä. Sekin, että mies omaa kyvyn luoda parisuhteen, on nimenomaan miehelle tärkeetä, koska aina löytää uuden helposti, jos parisuhde syystä tai toisesta hajoaa.
Työtä se ystävyyden ylläpito naisiltakin vaatii, mutta uralla menestymistä ei vaadi keltään. Sä sekoitat nyt sellaisia asioita keskenään, joilla on ehkä yhteisiä taustamuuttujia, mutta ei suoraa syy-yhteyttä.
Eniten ihmissuhteisiin (niiden määrään ja laatuun) vaikuttaa miten suhtautuu itseensä ja muihin ihmisiin. Kuinka kommunikoi. Raha, status jne sit määrittää millaisten ihmisten kanssa on tekemisissä. Yleensä kun ihminen hakeutuu kaltaistensa seuraan.
Ihminen jää yksin, jos ei osaa toimia ihmisten kanssa niin että muut haluais hengata sen kanssa.
"Yleensä kun ihminen hakeutuu kaltaistensa seuraan. "
Tätäkään ei voi aina pitää välttämättä hyvänä juttuna. On kokemusta.
"Työtä se ystävyyden ylläpito naisiltakin vaatii"
Siinäpä se, kun naiset yleensä haluavat nähdä vaivaa ystävyyden ylläpitoon. Miehille on taas ura tärkeämpi ja jos joku mies "putoaa kyydistä" hän jää helposti täydellisen yksin.
"Eniten ihmissuhteisiin (niiden määrään ja laatuun) vaikuttaa miten suhtautuu itseensä ja muihin ihmisiin. "
Tullaan kysymykseen, miten kehittää itsetuntoa. Itsetunnosta kyllä löytyy kirjallisuutta. Tämä voi olla vähän pitempi projekti tästä itsetunnosta keskutelu.
"Kuinka kommunikoi. "
Jep, kommunikointitaidot ovat kyllä erittäin tärkeitä. Yksi täkeä elementti on riittävän hyvä verbaalisuus. Toki täytyy osata kuunnella ja pystyä myös osoittaa, että kuuntelee. Tämäkin on taito.
"Raha, status jne sit määrittää millaisten ihmisten kanssa on tekemisissä. "
Valitettavasti "omassa ryhmässäkään" ei ole aina pidetty. Toisekseen "omassa ryhmässä" voi olla liikaa miehiä, jolloin kilpailu "oman ryhmän" naisista on kohtuuton. Vain vahvimmat saa naisen.
"Ihminen jää yksin, jos ei osaa toimia ihmisten kanssa niin että muut haluais hengata sen kanssa."
Juuri näin - pitää tietää mitä muut ihmiset arvostavat. Jos mies on ERITTÄIN menestynyt uralla, saa kyllä helpommin arvostusta kuin silloin jos on vain toisen asteen tutkinto. Naisilla tämä uralla menestuminen ei varmaan ole yhtä merkittävä asia. Vai miten itse näet? Ajattelin vaan, kun naiset luonnollisesti näkee ihmissuhteiden eteen vaivaa enemmän kuin miehet, uralla menestyminen ei naisilla ole välttämättä yhtä vahva tekijä arvostuksen saamiselle kuin miehillä. Toki ajat muuttuu koko ajan.
Mikä estää sitä kyydistä pudonutta tekemään työtä omien ihmissuhteidensa eteen?
Jos "putoaa kyydistä", muut miehet ovat yleensä sen verran itsekkäitä, että eivät välitä siitä "kyydistä putoajasta", vaan keskittyvät omaan uraan ja omaan parisuhteeseen. Tämän takia "kyydistä putoaminen" voi olla miehille huomattavasti vakavampi asia kuin naisille. Tässä juuri naisia auttaa se, kun naisilla on etumatkaa verratuna miehiin yleensä ihmissuhdetaidoissa - nainen ei jää yhtä helposti täydellisen yksin. Toki on tässäkin poikkeuksia.
25v ja 34v. Onko ihme että noista vanhempi haluaisi jo sitoutua?
Noinhan se menee naisillakin ,että kun osa parisuhteutuu/äitiytyy, niin ne vanhat sinkkukaverit helposti jää, kun maailmat ei enää kohtaa.
Mikä estää sua etsimästä uusia kavereita?
Niinpä, onko oikein, että jotkut ovat ikisinkkuja??????????? Jos tämä on yleinen sääntö, että sinkkukaverin saa jättää kylmästi yksin, tällainen ajaa lopulta siihen, että kavereita yritetään yksinäisyyden pelossa omistaa ja pyritään manipuloimaan, etteivät koskaan pariutuisi. Tämä voi ilmetä esimerkiksi siten, että kaveria ei pyritä auttamaan pariutumisessa esimerkiksi kutsumalla tilaisuuksiin, jossa on naisia, kaverin kanssa ei haluta käydä baareissa, koska pelätään, että kaveri pariutuu.
Kyllä minä kannatan ehdottomasti sitä, että kaverille toivoo hyvää, että kaveri löytäis parisuhteen, MUTTA ei kuitenkaan jättäis sinkkukaveria kylmästi yksin. Valitettavasti tätä kylmästi yksin jättämistä olen kyllä kokenut. Tämän takia itse en luota kovin helposti AINAKAAN miehiin, että olisivat KUNNON kavereita. Itsellä on kyllä todella huonoja kokemuksia, joten kyllä tämä ätmiys on ilman muuta paljon isompi ongelma kuin miltä se äkilliseltään näyttää.
Mistä sitten löytää niitä nimenomaan KUNNOLLISIA kavereita? Kyllä tämä edellyttää PITKÄÄ tutustumista, että voi sanoa jostain ihmisestä, että tämä olis jollain tavoin kunnon kaveri.
Elämän tilanteetkin voivat paljonkin vaikuttaa siihen, kuinka helppoa ihmisiin tutustuminen on. Kyllähän opiskelupaikka jonkin verran helpottaa ihmisiin tutustumista, mutta entä sitten kun yhteinen opiskelupaikka loppuu. Joku opiskelukaveri saattaa päästä opiskelemaan pitemmälle ja itse ei pääse. Sitten vielä pariutuu, joten kyllä tässä voi tulla aika erilaiset elämän tilanteet kahdelle ihmiselle, vaikka olivatkin jonkinlaisia kavereita opiskeluaikoina.
Pubeissa kyllä käy miehiä ja myös vähän naisia, mutta alkoholin suuri käyttö ei kiinnosta, joten tuskin pubeista kovin helpolla löytää kunnon kavereita. Pubeissa aktiivisesti käyvät naiset ei mua juurikaan kiinnosta, koska heillä voi olla nimenomaan alkoholin kanssa ongelmia. Tässä asiassa mä olen aika jyrkkä, että alkoholin kanssa ei ainakaan naisella saa olla ongelmia. En kuitenkaan vaadi täydeelistäkään kieltäytymistä alkoholista.
Harrastuksista toki voi löytää kavereita, mutta selitinkin jo aikaisemmin, mitkä ongelmat on myös harrastusten osalta.
Vielä tämä: luuletko, että sinkkunaisetkin jätetään yhtä kylmästi yksin, kun naisen ystävä löytää parisuhteen??????? Ehkä naisilla on kuitenkin paremmat mahdollisuudet löytää uusia ystäviä, koska heillä on ehkä paremmat ihmissuhdetaidot kuin miehillä noin yleisesti ottaen. Jos löytää uusia ystäviä helposti, ei tietenkään yhden ystävän menettäminen harmita yhtä paljoa.
Ei se oo mitään kylmästi YKSIN jättämistä, että kavereiden elämänpiirit eriytyy ja sitten hengataan enemmän samanlaisten kanssa tai toisen jutut ei enää kiinnosta. Kyllä jokainen aikuinen ihminen on ihan itse vastuussa sos elämästään ja hyvinvoinnistaan eikä niin että kaveruus/ystävyys olis joku velvollisuus pitää toisesta henkisesti huolta. Kyllä, ystävyyteen voi kuulua huolenpitoa, mutta yhtä hyvin sen ymmärrystä, että ei olla enää niin läheisiä.
Eli jokaisella on ihan oma velvollisuus itse itseään kohtaan järjestää niin että on riittävästi sosiaalista elämää, ettei ole riippuvainen jostain yhdestä ihmisestä ja sen ratkaisuista.
Sulla on jo niin kovat vaatimukset/odotukset kaverisuhteillekin että kannattaisko vähän laskea niitä... Ei oo kenenkään toisen velvollisuus järjestää sun hyvinvointia.
Sä et ole varmaan lukenut ollenkaan tutkimuksia yksinäisyydestä, joka on iso riskitekijä jopa ennenaikaiseen kuolemaan ja moniin sairauksiin.
Kyllä yksinäisyyden syyt ovat mun mielestä meidän kaikkien vastuulla. Ne joilla on suurempi riski jäädä yksin, heitä pitää mun mielestä paremmin huomioida. Tämä on juuri sitä kapitalistien ajattelua, että jokainen oman onnensa seppä. EI OLE. Kyllä jokainen viimeistään siinä vaiheessa huomaa, kun sairastuu vakavasti, saa vammaisen lapsen, tms. Me kaikki olemme lopulta luusereita ja hyvin avuttomia. Tämän takia jokaiselle pitäis opettaa auttamisvelvollisuutta. Joskus sitä apua kuitenkin tarvitaan.
Niin, juuri siksi onkin jokaisen ihmisen omalla vastuulla se oman sosiaalisen elämänsä järjestäminen. Sunkin. Kyllä, se on sun vastuulla. Ei sun entisten kavereiden tai sun naapurin. Niin kuin ei ole sunkaan vastuulla sun naapurin sosiaalinen elämä.
Rankkaa, eikö olekin? Ja epäreilua, kun toisille vaikeampaa kuin toisille. Sellaista se on aikuisuus.
No jos sun mielestä on kaikkien vastuulla, niin alapa kantaa sitä vastuuta sitten omasta puolestasi ja olemaan ystävä yksinäisille vaikka SPR:n ystävätoiminnan kautta. Koska jos nyt olet yksinäinen, et kanna omaa osaasi siitä vastuusta muiden hyvinvoinnista, joka jokaisen kuuluu kantaa.
Tämä on myös kulttuurin ongelma. Länsimaisessa kulttuurissa ajatellaan, että jokainen on oman onnensa seppä. Länsimaisessa kulttuurissa on paljon myös paskaa, vaikka kuviteltaisiinkin, että meillä kaikki on hyvin. Itsepetosta on paljon mukana.
Mistä sä tiedät, mitä mä teen yksinäisten hyväksi, en mä ole täällä edes kertonut, mitä teen työkseni vai teenkö mitään, enkä myös sitäkään, mikä koulutus mulla on, enkä myöskään sitä, mitkä urasuunnitelmat mulla on.
Esitin vaan mielipiteen, että suomessa on myös liikaa sellaista ajattelua, että jokaisen pitää olla oman onnensa seppä, mikä ei vaan pitemmällä tähtäimellä toimi.
"Rankkaa, eikö olekin? Ja epäreilua, kun toisille vaikeampaa kuin toisille. Sellaista se on aikuisuus."
Tämä on yksinäisyyden vähentäminen on todellakin sen arvoinen asia, että mun mielestä siihen pitäis jo HYVIN VARHAIN peruskoulussa puuttua. Jos on paljon muuta tärkeetä opetettavaa, ettei ole aikaa, sitten tulevaisuudessa niin, että pidennetään peruskoulua. Tämä yksinäisyys on sellainen asia, miltä me KUKAAN emme saisi sulkea silmiämme.
Siitä tiedän, että jos sä tekisit elämässäsi muutakin kuin piehtaroisit omille vaikeuksillesi, sulla olsii sitä sosiaalista elämää, enemmän ymmärrystä maailmasta ja empatiaa ja ymmärrystä muitakin ihmisiä ja ihmiten erilaisia valintoja kohtaan.
Sulle ihmisyys on ajelehtimista virrassa, ei sitä, että ihminen aktiiviseti valitsee elämässään tekemisiään ja kantaa niistä myös seurauksia.
Aattelin, että oot fiksumpi kuin normiätmit, mutta oot yhtä vastuuton kuin samaa tuubaa päivästä toiseen palstalle ulostavatkin.
"Sulle ihmisyys on ajelehtimista virrassa, ei sitä, että ihminen aktiiviseti valitsee elämässään tekemisiään ja kantaa niistä myös seurauksia. "
Mulla ei ole ollut nuoruudessa kovin paljoa mahdollisuuksia valita, mikä johtuu siitä, että peruskoulussa ei tarpeeksi opeteta sosiaalisia taitoja. Tähän auttaisi se, että peruskoulunkin oppivelvollisuutta tultais tulevaisuudessa pidentämään. Kaiken muun tärkeän lisäksi jokaisen pitäis saada perusteelliset valmiudet, miten sosiaalisessa elämässä pärjätään.
Shirly oli vain reikä vertille. Nyt shirlyä panee joku hoki pelaaja joka varmaan käyttää shirlyä reikänä pelimatkojen tiimellyksessä. Nuo suhteet ei kauan kestä. Naiset ei vaan osaa sitoutua.
Jos haluat olla älykkään naisen arvoinen, niin kannattaa elämänoppi ammentaa muualta kuin juorulehdistä (tai palstateorioista).
Myös eläminen kannattaa, eikä vaan asioiden teoretisointi.
Jos haluaa sen suhteen, niin merkkaa laatu eikä määrä. Eli yksi itselle sopiva jonka kanssa menee halut yksiin on parempi kuin sata ihailijaa, joiden kanssa ei oikeasti sovi yhteen. Eri juttu, jos kaipaa nimenaomaan sitä ihailua oman egonsa buustaamiseen, eikä vastavuoroisuutta. Ehkä moni kokematon sitä ihailua sitten just kaipaa, että ei oikeasti haluta mitään suhdetta, haluttais olla haluttuja ilman että tarttis antaa mitään takaisin. Mutta jotta olis ihailtu, siinä vasta pitääkin osata sitä sosiaalista peliä, että olla sopivan kevyt ja flirtti ja antaa huomiota ihailijoilleen. Ei sekään ole oikeasti yksipuolinen suhde.
Jos taas suhteen haluaa.... Valinnanvara on turhaa häiriötä, se 1 hyvä on tärkein, jos monogamista suhdetta haluaa. Jos on vaikka 2 tai 3 ihan hyvää, ei pysty keskittymään yhden kanssa suhteen rakentamiseen, kun miettii, että entä jos valitsikin väärin, päätyy pettämään tai tulee jotain mustasukkaisuusdraamaa, kun se yksi valittu ei usko, että ne 2 muuta ei kiinnosta (vaikka oikeesti ei kiinnostaiskaan, mutta jos ne yrittää koko ajan rikka sitä suhdetta jne).
Mulla on tähän sellainen kanta, että on AINA parempi olla nuoruus parisuhteessa kuin koko nuoruus yksin. Kuten alussakin mainitsin, Shirly Karvinen elää huomattavasti normaalimpaa nuoruutta kuin ätmit. Suhteiden kestoa ei pysty täysin hallitsee, mutta paljon arvokkaampaa on, että ylipäätään saa olla parisuhteessa.
En kannata sitä, että pitäis olla satojen naisten kanssa, mutta en missään tapauksessa näe hvvänä, että sinkkumies on 25 vuotias, eikä ainuttakaan parisuhdetta takanaan. Itse en sano minkä ikäinen olen, mutta otin tuon 25 ikävuoden vaan esimerkiksi. Jos 25 vuotiaalla monilta osin terveellä hetero sinkkumiehellä ei ole OLLENKAAN parisuhdetta takanaan, kyllä tähän on TODELLAKIN olemassa syynsä. Toki, jos 25 vuotiaalla sinkkumiehellä on ollut tuohon ikään mennessä satoja naisia, kyllä tähänkin on olemassa syynsä. Itse näen ehdottomasti arvona sen, että 25 vuotiaalla sinkkumiehellä on takanaan AINAKIN yksi kestävä parisuhde.
"Jos haluat olla älykkään naisen arvoinen, niin kannattaa elämänoppi ammentaa muualta kuin juorulehdistä (tai palstateorioista)."
Sanotaanko näin, että jos itsellä olis markkina-arvo erittäin korkea, valitsisisn nimenomaan kauniin ja älykkään naisen, jolla on lisäksi itsevarma käytös, hyvät verbaaliset kyvyt ja kommunikointitaidot, lisäksi hyvä yleissivistys. Kyllä mun on aivan pakko todeta, että Shirly Karvinen on ainakin erittäin kaunis. Tätä tosiasiaa en voi kieltää. Kyllä Ilta-sanomista, Iltalehdistä ja juorulehdistäkin aina jotain tietoa saa, millaisten ihmisten kanssa esimerkiksi kauniit naiset pariutuvat. En ole pitkään aikaan aktiivisesti seurannut Shirly Karvisen elämää, mutta yhdessä pitkässä haastattelussa, jonka kuuntelin muistaakseni 2 vuotta sitten, vaikutti kyllä verbaalisesti ihan sujuvalta, ja huumorintajukin kunnossa. Pitäis toki kuunnella vähän enemmän. En käytä paljoa aikaa kuintenkaan missien haastattelujen kuuntelemiseen, vaikka tällä tavalla saisikin enemmän tietoa kauniista naisesta ja hänen verbaalisista kyvyistään.
"Mutta jotta olis ihailtu, siinä vasta pitääkin osata sitä sosiaalista peliä, että olla sopivan kevyt ja flirtti ja antaa huomiota ihailijoilleen. Ei sekään ole oikeasti yksipuolinen suhde. "
Puhut ilman muuta järkeä. Juuri tämä - pitää osata sosiaalista peliä. Tämän takia olen lukenut jonkin verran näitä pelimiehen oppaita tai ylipäätänsä oppaita, jotka käsittelevät sosiaalisia sääntöjä. Sosiaalinen peli todellakin on oma taitonsa. Tuo on ilman muuta tärkeä seikka, että sosiaalinen peli ei ole yksipuolista. Jos olen esimerkiksi joskus päässyt juttelemaan tuntemattoman itseä kiinnostavan naisen kanssa, sanoisin, että tämä ei ole todellakaan ollut pelkästään yksipuolista, vaikka ei parisuhteeseen tai seksiin johtanutkaan. Sekin aika, kun sain edes vähän aikaa jutella ja kommunikointi sujui, en mitenkään pysty tällaista näkemään yksipuolisena. Kellekään ei tuollaisessa tilanteessa olla valehdeltu. Tutustumisen yhteydessä kommunikoidaan, keskustellaan ja testataan sopivuutta. Usein tällainen ei johda kestävään parisuhteeseen, mutta miksi pitäisikään johaa, jos hyvissä ajoin huomataan, että ei olla sopivia parisuhteeseen. Hyvä keskustelu ja kommunikointikin voi olla ihan arvokasta. Ainakin itse olen saanut paljon tällaisista tilanteista.
Sanotaanko näin, että jos riittävän monen kanssa sujuu keskustelu ja kommunikointi, pääsee kohtuu helposti naisten kanssa juttelemaan, kyllä tämäkin jotain suuntaa antaa markkina-arvosta. Väittäisin, että ätmin isoin ongelma on, että joutuvat heti samantien torjutuksi. He eivät saa edes mahdollisuutta yrittää tutustua.
.. Uskotko Edes itse Juttujas?.. Tai Noh.. Yllättänä monet on Yllättävän "Hyviä" ItsePetostelemaan Ja keksimään vaiks Minkä Muotoisia, Näköisiä ja Kokoisia AivoPieruja.. ;P
.. Tässä(kin) Yritetään SeliSelitellä sellaisia Asioita, jotka Joko On Veres (Persoonassa/Luonteessa) tai Ei ole, jollain Ihme SeliSeliTyksin.. ;P
Maailma ei ole rehellinen eikä tasa-arvoinen. Yksi paholaisen suurimmista valheista on uskotella että maailma olisi tasa-arvoinen, näin väärinkohdeltu jää vain odottamaan että oikeus tapahtuu itsestään, tai auktoritettien toimesta. Näin ei kuitenkaan tule koskaan tapahtumaan.
Mitä hyötyä on valinnanvarasta jos on ihan paskana erosta?
Totta, ymmärrän tämänkin seikan.
Jaahas, naiset vaihtaa miestä tuosta vaan. Jäkis pelaaja tienaa enemmän joten muija halusi uuden joka käyttää reikää.
Sen verran mitä olen missijuttuja seuraillut, ei ole ainoa missi, joka valitsi jääkiekkoilijan. Kyllä elämä hymyilee, jos on menestynyt jääkiekkoilija.
Missillä on aina vallinnan varaa. Siksi ne eroaakin niin usein. Ei kovin moni missi pysy kovin montaa vuotta suhteessa vaan eroja tulee aika tiuhaan. Ei varmaan ole syy missin ulkonäössä vaan missin luonteessa. Naiset voi olla tosi kamalia luonteeltaa, oikein jännänaisia vaikka ulkonäkö olisikin täydellinen. Nainen etsii aina parempaa ja rikkaampaa top 10 miestä. Vertti on varmaan onnellinen lopun ikänsä kun pääsi kaunista shirlya panemaan monta kertaa, tuskin löytää enää koskaan kauniimpaa naista sillä mies vain vanhenee. Missi ja jääkiekkoilija , sopii yhteen vain hetken aikaan mutta en usko että alkavat lapsia tekemään tai menevät naimisiin koska shirly ei ole sen sortin nainen joka sitoutuu ihan lähivuosina perhe-elämään.
Toki näin on mutta markkina-arvon kasvattaminen vaatii usein toimenpiteitä jotka ovat itselle vieraita tai epämieluisia. Ehkä nuorena pystyy helpommin toimimaan muiden odotusten mukaan ja onnistuu muokkaamaan itsestään parhaan version toisen sukupuolen silmissä. Sitten kun ikää kertyy ja elämä jättää jälkensä, ei oikein enää jaksa yrittää räpiköidä vastavirtaan vaikka tietäisi että siellä yläjuoksulla olisikin ehkä maali ja palkinto. Elämänlaatuun vaikuttaa siis paljon sekin asia saako olla oma itsensä.
Tuo on kyllä totta - täytyy tehdä suoraan sanoen aivan kohtuuttomasti töitä ja kohdata epämieluisia asioita. Tämän kyllä alkaa ymmärtää siinä 25-30 vuotiaana, kun ihmettelee, miksi ei ole vieläkään parisuhdetta.