Ananias tilasi eilen minulta tarinaa jossa ei ihan lytättäisi vaan mentäisiin positiivisessa hengessä. ei pitäisi yllyttää koska tässä tulee, varmaan ihan p..ka kun enhän ole kummoinenkaan tarinankehittäjä, mielestäni paremmin pärjään spontaanissa keskustelussa mutta kun on kerran tilattu niin siinähän kärsitte, tykkäsitte tai ette. Jatketaan kuitenkin lavatanssiteemalla niin ei tarvitse uutta ympäristöä alkaa keksimään. Tapahtumapaikaksi valikoitui Pajarinhovi Kiteellä, on maantietellisesti sopiva paikka. Tarina on fiktiivinen, mahdollisuudet yhtäläisyydet todellisiin tai todellisiksi kuviteluihin palstahenkilöihin ovat pelkästään sattumaa.
PERTTI
Pertti,myyntiykkimme maailmalla, tai siis nykyään itsenäinen yrittäjä omia tuotteitaan kauppaamassa, on tällä kertaa etsiytynyt pohjois-Karjalaan keikalle, sillä aluella olisi potentiaaliasia asiakkaita Pertin edustamille henkilökuljetuslaitteille joita voitaisiin sijoittaa sekä saneerauskohteisiin että uudiosrakennuksiin. Kauppamiehen vainulla Pertti oli haistanut heti tilaisuuden kun Joensuun Kaupunki oli ilmoittanut rakennuttavansa tuhat päätä vetävän palvelukeskuskompleksin vanhuksille aivan keskustan tuntumaan.
Ei kun auton keula Joensuuta kohti ja soittelemaan kaupungin napamiehille, jonkun kanssa kyllä palaveri järjestyy ja jos heti alkuvaiheessa saadaan kaupungin ukkelit innostumaan ajatuksesta siirrellä ikäväkeä helposti varmaan siellä sitten painostetaan raknnusfirmaa laittamaan Pertti-henkilökuljettimet jokaiseen mahdolliseen väliin jossa niitä vain kaivataan. Suuremmat hissit rakennuksiin tietysti toimittaisi Kone Oy mutta paljon on sellaisia pieniä tasonnousuja ja siirtymisiä joihin raskaat koneet eivät sovellu. Pertin ratkaisu on korvata porrasnousuja liiketunnistimella varustetuilla krevytrakenteisilla liukuportailla, voitaisiin puhua ihmiskäyttöön suunnitelluista hihnakuljettimista. Sopimusvalmistaja etelä-Pohjanmaalta on jo plakkarissa ja kustannukset siltä osin on painettu sen verran alas että toteutuessaan jo muutaman Joensuun projektin kaltainen tekee Pertistä miljonäärin.
Palaveri järjestyi ja sujui leppoisissa tunnelmissa, asiaan ehkä hieman vaikuttivat Pertin tuliaisiksi varaamat konjakki- ja viskipullot joista kaupunginjohtajan ja teknisen toimen päällikön kanssa jo ennakkosuunnitelman kuvia katsellessa muutamat neuvoa antavat narautettiin, tai no meni niitä sen verran että Perttiä alkoi jo huolestuttamaan loppuuko kesken vaikkei itse ottanutkaan juuri mitään, piti pysytellä ajokunnossa. Pitkään siinä pakistiin ja neuvoteltiin mutta lopputulemana Pertti saattoi todeta että jos eivät nyt ihan kelkkaansa käännä niin satavarmaan ainakin jotain kauppaa syntyy Joensuun suunnalle ja päivä oli pulkassa vasta siinä kahdeksan maissa illasta.Kaupunginjohtaja kutsui Pertin mökilleen saunomaan mutta vanhana myyntialan kettuna Pertti kieltäytyi kiireisiinsä vedoten, ei kannata alkaa asiakkaiden kanssa ryyppämään vaan mieluummin tarjota niille alkuvauhdit, pysytellä itse selvinpäin ja poistua sitten paikalta niin asiakkaille jää hyvät fiilikset ja positiivinen kuva raittiista & reippaasta yhteityökumppanista.
Aikaa olisi ollut hyvinkin ajaa hurauttaa vaikka takaisin Helsinkiin, olisi sinnen ennen puoltayötä ehtinyt, mutta Pertillä ei ollut oikeastaan mitään kiirettä sinne takaisin, olihan perjantai ja viikonloppu edessä. Betoniviidakossa ei kukaan vapaata miestä nytsillään ollut odottelemassa niin voisi vaikka pysähtyä jonnekin matkan varrelle ottamaan pari grogia ja jäädä yöksi jos sopivaa paikkaa ajellessa näkyilee.
Jatkuu....
Pajarinhovin tanssit
22
1102
Vastaukset
MIRJA
Mirja on Tuupovaaran tyttöjä, verevästi nainen siellä missä niitä ei oikein ole. Mirja meikkaa ja laittaa itseään, shellin baarissa kaljaa ryystävien poikamiesten listalla top-ykkkönen niin ulkonäön kuin vaimo-ominaisuuksien suhteen, voittaa rinnan mitassaa ja uuman hoikkuudessa niin selvästi seuraavat ettei sillä listalla oikein muita olekaan. No onhan kiihtelysvaarassa Tuupaisen Anni mutta sekin kuulemma seurustelee jonkun Joensuulaisen mulkun kanssa, ei siis oikeastaan ole vaihtoehtoja.Paitsi ettei Mirjakaan ole vaihtoehto, hän kun ei huolisi Tuupovaaran alkoholisoituneista mätisäkeistä yhtäkään, ei sekunniksikaan. "Miehessä pitää olla eleganssia" on Mirjan useikin kuultu tokaisevan kylän akoille kun ne on yrittäneet naisettomia sukulaismiehiään Mirjalle naittaa. Onhan Mirjalla tosiaan varaa vaatia, onhan hän voittanut Pohjois-Karjalan Marttaosaston kakunleivontakilpailun jo kymmenenä vuonna peräkkäin, ihan niin kuin riisipiirakan paistokurssinkin jo parina viimeisimpänä vuonna. Mirjan ongelma ei tosiaankaan ole kelpaamattomuus, eikä edes ronkelius, vaan se että on vain n iin omaa luokkaansa ihan kaikilla mittareilla mitattuna.
Tänään on kuitenkin päivä jolloin Mirjakin lähtee taas koettamaan onneaan, josko löytyisi hyvä mies tannseista. Tietäähän Mirja että mahdollisuus on häviävän pieni, ei koko Karjalan alueella taida olla Eric Banan näköistä, omillaan toimeen tulevaa luoimuviljelijää joka olisi valmis yhdistämään tiluksensa Mirjan jo iäkkäiden vanhempien omistamaan sukutilaan joka on juuri sukupolvbenvaihdoksella Mirjan nimiin siirretty. "Yrittää pittää, jos ei muuta niin ainakin hyvää musiikkia" Mirja kuitenkin mielessään tuumii ja laittelee itseään valmiiksi illan rientoihin. Onhan Pajarinhovissa tänään kuitenkin Lauri Tähkä orkestereineen ja kaverit tulevat hakemaan parin tunnin kuluttua.
Aika rientää, Mirja on kaunis kuin Ansa Ikonen aikoinaan ja niinpä sitten kahdeksan maissa jo saapuukin pirssi pihaan.Ratissa on Metsälän Jontte, kylän aikamiespojista siinä mielessä poikkeava ettei ole alkoholiongelmaa eikä rähinägeeniä, hyvätapainen maalaispoika ja tuleva ison tilan perijä. "Harmi vaan kun Jonten kanssa ei ole sitä kipinää", näin ovat tuupovaaran vapaat naiset usein itsekseen ja keskenäänkin huokailleet. Ehkä Jonten pyöreä, hieman lapsekkaan oloinen naama yhdistettynä liialliseenkin kohteliaisuuteen naisia kohtaan ovat se seikka että Jontte aina vaan kaikkien naisten kanssa kamusektorille vajoaa. "Jontte on kuitenkin hyvä kuski", tätä mieltä ovat kaikki kylän naiset ja jontte suhaileekin passatillaan viikonloppukyyytejä varmaan enemmän kuin yksikään virallinen taksi koko läänissä. Eikä kukaan ole Jonttea useammin saanut kuulla "Kyllä sinä vielä jonkun löydät", Jontte nykyään osaa aavistaa sen tulevan aina jo ennen kuin kamunaiset saavat suunsa auki.
Jatkuu....PAJARINHOVI
"Klik klik klik" naksuttaa vilkku, Pertti on kääntymässä oikealle pihaan. Kutostietä suunnilleen tunnin ajeltuaan Pertti oli bongannut tien vierestä tutustumisen arvoisen paikan, "Hotelli Pajarinhovi" julistaa suuri tien viereen pystytetty kyltti ja se piha on jo likimain täynnä autoja ja myös lisää tulee jatkuvasti. "Katsotaanpas, jos tuolta vaikka huoneen saisi voisihan tuota katsella illan, siitä onkin aikaa kun on tullut maalaistansseissa käytyä" mietiskelee Pertti ja kaartaa parkkikselle. Huone järjestyy onnekkaan sattuman johdosta, rehevällä karjalan murteella respan nainen selvittää juuri minuutti sitten tulleesta peruutuksesta. Huoneita ei yleensä kuulemma tanssi-iltaisin vapaana ole eikä varsinkaan nyt kun Lauri Tähkä on tullut paikalle, faneja kun yleensa saapuu ympärti maata idoliaan seuraamaan.
Pertti heittää kassinsa hotellihuoneen sänhgylle, käväisee pikaiseen suihkussa ja suunnistaa tanssilavan baaritiskille, jano on vähintäänkin riittävä kun piti selvinpäin katsella Kaupunginjohtajan ja teknisen päällikön naukkailua päivällä. Pari viskiä nielaistuaan Pertti ehtiikin jo katselemaan ympärilleen, paikkaan on saapunut paljon väkeä, kukkamekkoisia kauniita maalaistyttöjä suorastaan vilisee silmissä mutta Pertti lienee ainoa Hugo Boss -pukuinen mies paikalla, "Jos ei täältä tule pesää, ei tule kesää" Pertti mielessään jo riimittelee, ajatus jatkuu "Jospa maalaistytön saisin sorjan, se tekis musta orjan", hieman jo hymyilyttää omat ajatukset.
Pihaan kääntyy auto, hopeanvärinen Passat, vie viimeisen vapaan parkkipaikan, seuraavat joutuvat jättämään jo tienpientareelle. Pertillä on tiskiltä suora näkymä kun autosta nousee nauravainen naisjoukko, hauska seurata kun kuljettajana toiminut mies nousee kuskinpaikalta ja tohkeissaan availee naisille ovia. "Ei tuollaista kyllä stadissa näe" Pertti mielessään hymähtää, "ilmeisesti täällä maalla vielä naisia arvostetaan ihan eri tavalla kuin kaupungeissa ja ovathan he toki ehkä arvostettavampia" mies pohtii muistaessaan edellisen tinder-tuttavuuden, pirren, tartuttaman kiusallisen pikkuvaivan, onneksi se antibiooteilla hoitui pois.
"Mikä on tuo uljas nainen joka juuri nousee vankärin penkiltä takaa?, kuski selvästikin jätti kauneimman kukkasen viimeiseksi" Pertti melkein aistii viljapeltojen havinan kun autosta nousee kaunein nainen ikinä, unelmien elovena-tyttö punaisessa kukkamekossaan, väriin sopivissa korkkareissa.Pertti kokee valaistuksen, "tuota tyttöä on pakko jututtaa, saattaa vaikka rakastua" ja siitähän onkin jo aikaa kun viimeksi sellaista on eronneelle miehelle päässyt tapahtumaan.
Niin kulkee keimaillen ja miesten katseet aistien, hieman ehkä jopa ujostellen Mirja tanssitamineissaan aulaan valtavaan, mitähän täältä löytyykään? Katse kiinnittyy baaritiskiin, sen ääressä nojailevaan miekkoseen, "mistä mahtaa tulla tuo mies, ei ole paikallisia ainakaan" miettii Mirja Hugo Boss -pukuisen herran nähdessään.Ajatus jatkuu "Hieman on keikarin oloinen muttei ihan poikanen kuitenkaan, ehkä olisi hauska jututtaa, osaakohan se tanssia?" pohtii Mirja mielessään.
Katseet kohtaavat, läpi salin kulkee kipinä, aistii sen kumpainenkin, Pertti alavatsassaan tuntien outoa värinään, takauman kohtaa teinvuosien, muistaa diskon ja yhden Mirjamin.Samoin käy salin toisessa päässä, Mirjan polvet melkeien notkahtaa kun kohtaa katseen muukalaisen, intsnsiivinen, tarkka , tutkiva ja rietas, ei mikään noilta silmiltä piiloon jää. pelottaisi jos eri jännittäisi niin hyvällä tavalla. Mirjakin jo sen tietää, hän on vanki tuon katseen, ei sitä mielestään saa jos ei selvitä tuosta herrasta enempää.
No ny saa riittää, menee liian imeläksi muuten, saa joku muu jatkaa :DEi huono. Kalle Isokallion kirjoja myydään ja luetaan jonkin verran ja sitä tuo tyyli jotenkin muistuttaa.
Jaahas, Harmis sitten päätti kääriä hihat ja ryhtyä tuumasta toimeen.
Ammattimyyjänä en ryhdy arvioimaan "Pertin" toimintastrategiaa ja sen toimivuutta tarinassa kuvaillun hankkeen (nimenomaan myyntihankkeen) onnistuneeseen läpivientiin. Ihan hauska tarinahan tuo oli, ja vahvistanee ainakin alaa ulkopuolelta katsovien ihmisten stereotyyppisia näkemyksiä myyntityöstä.
Hauskasti kirjoitettu eikä mukana ollut mielestäni yliyrittämistä. Aika luontevaa tekstiä noin amatööripohjalta. Täytynee poiketa joskus tuolla Pajarinhovissa katsomassa onko "Mirja" paikalla ja vailla tanssittajaa.No jatketaan
Katseet viipyvät toisissa hetken mutta kadottavat toisensa kun kansa ryntää lavan reunalle Laurin astuessa esille. Pertin mielestä oli huono että Tähkä on paikalla koska ihmiset eivät tanssi vaan fanittavat lavan reunalla. Pertti päättää että kun tauko musiikki alkaa niin hän hakee tuon uhkean daamin askelien pyörteisiin.
Aikanaan tauko tulee ja kylttiin ilmestyy sekahaku, Ennenkuin Pertti ehtii ihastuksen kohdetta havaita vierestä kuuluu " Saanko luvan?" Kyseessä ei ollut Mirja vaan Sini josta muutama sana.
SINI
on juuri täysi-ikäistynyt nainen Sotkamosta. Hän ei valinnut nuorena pesäpalloa vaan toisen paikallisesti hyväksytyn lajiin eli ampumahiihdon. Sini opiskelee liikuntatieteitä etänä samalla kun treenaa. Ensi vuonna hän sitten muuttaa Jyväskylään. Nyt hän Kiteellä leireilemässä.
Se miksi Sini valitsi Pertin johtui puhtaasti siitä että Pertti oli ensimmäinen mies lähellä. Sini ei nyt halua miestä riesaksi koska pääpaino on liikunnassa ja opiskelussa. Kunhan nyt jonkun kanssa tanssii että voi kotona sanoa että sopivaa ei löydy.
Sini ja Pertti ovat molemmat hyviä tanssijoita joiden sulava liuku ei jää Mirjalta huomaamatta. Kaarrokset ja askeleet ovat hyvin synkroonissa keskenään ja koska juttuakin piisa pari näyttää viihtyvän keskenään. Toki molemmille oli jo lähtötilanteessa selvää että tämä ei jatku enää tanssien jälkeen. Toki Pertti itsekseen miettii että jos olisin edes hiukan nuorempi. Samalla Mirja kuitenkin päättää lemmentuskissaan että minäkin haluan. Sen saa kohta Mikko kokea.
MIKKO
on parikymppinen varusmies Puolangalta joka suorittaa varusmiespalvelustaan Kuopiossa. Nyt hän on Kiteellä iltavapaalla koska päivällä he olivat suorittamassa lipaskeräystä sotaveteraaneille. Mikko ei osaa tanssia mutta lähti nyt vain Lauria kuunteleman .
Mirja saapuu Mikon juttusille itsevarmoin askelin ja alkaa Mikkoa jututtamaan. Mikon selvittäessä tanssitaidottomuuttaan nappaa Mirja tilanteesta kopin ja lähtee Mikkoa opettamaan, Kohteliaana miehenä Mikko lähtee mukaan mutta jo Mirjan määrätietoiset otteet Mikosta antavat ymmärtää että nyt askeleet saattavat johtaa ihan muuallekin kunhan viimeiset hitaat on taivutettu alta. Parin tahdin jälkeen Mikko pääsee sentään tiskille lepäämään ennen seuraavaa pyöritystä jonka odotusarvo ei tosiaan ole että mies vie ja nainen seuraa.Siihen tiskille istahtaessa kuuluu vierestä naurahdus "vientiä näköjään on?" Tämä retorinen kysymys lähti Sinin suusta ja tavoittaessaan Mikon saa vastauksen " Saa nähdä miten tästä kunnialla selviää." Siniä käy jo Mikkoa sääliksi joten koska taulussa on vielä sekahaku pyytää Sini Mikkoa tanssiin. Parin edetessä rauhalliseen tahtiin ehtii Mikkokin opetella askelkuvioita. Harjoittelun sitten keskeyttää Laurin lavalle paluu joten nuoret vaihtavat paikkaa ja jäävät pöytään juttelemaan. Koska heidän kotipaikkojensa väli on vain sata kilometriä he ovat kuin naapureita ja päättävät vaihtaa yhteystietoja. Tässä vaiheessa molemmat lähtevät tansseista koska molemmilla on edessä aikainen herätys. Toisella harjoitusleirillä ja toisella varuskunnassa.
Koska Mirja on hukannut jo kaksi kavaljeeria hän päättää lähteä autolle kysymään Jonttelta että milloin ajetaan takaisin. Ennen autolle saapumista pitää Mirjan tehdä äkkipysäytys. Passatin vieressä ei olekkaan pelkästään Jontte vaan siellä on myös MaJ Li.
MAJ LI
on Thaimaasta ja on ollut maassamme jo neljä vuotta. Alun perin hän saapui tänne hillojen perään mutta ihastui luontoon jo opiskelee täällä eräoppaaksi. Hän saapui Pajarinhoviin keräämään aineistoa Suomalaisesta kulttuurista. Kävikin niin että haastattelun aikana ihastui Jonten huumorintajuun sekä siihen että hän ei juonut alkoholia. Eikä se että Jonte oli erähenkinen kaveri yhtään haitannut asiaa.
Jonten ja Maj:n puheesta ja sanattomasta viestinnästä ei jäänyt kenellekkään epäselvää että siinä sielunkumppanit ovat kohdanneet ja rakkauden kehä tätä paria niin vahvasti kiertää että Jontekin uskalsi sisimmässään toivoa sellaista iltaa jolloin Aapo Chien Metsälä, Kaarlo Chien Metsälä sekä Kristiina Lien Metsälä olisivat nukkumassa ja he van istuisivat ääneti takkatulen loimussa. Jonte ei silloin tiennyt Maj:n toiveesta illasta jolloin Aapo Chien Metsälä, Kaarlo Chien Metsälä sekä Kristiina Lien Metsälä olisivat nukkumassa ja he van istuisivat ääneti takkatulen loimussa.
Tästä parista syntyi kaunis rakkaustarina joka kolmen lapsen lisäksi synnytti väitöskirjan "miestutkimuksen uudet tuulet, mieskin voi vaikuttaa parinvalinnassa; Suomalaisen miehen ja Thaimaalaisen naisen tarina."Mutta palataanpa päähenkilöihin.
Palatessa autolta Mirjalla ei ollut enää fiilis niin korkealla että olisi lähtenyt Lauria kuuntelemaan joten hän siirtyi suosiolla tiskin puolelle. Siellähän istui Perttikin joka hiukan vielä harmitteli kadonneen Lumikkinsa perään vaikka enin kiinnostuss olikin taas työasioissa. Koska auto nyt ei ollut vähään aikaan lähdössä päätti Mirja kuitenkin jututtaa uutta tuttavuutta vaikka enimmät roihut olivat jo sammuneet. Siinä illan edetessä alkoi taas pientä kipinää löytyä ja pikku hiljaa jutut ja vitsit alkoivat taipua jo siinä määrin kaksimielisyyden suuntaan että Mirja meinasi viestittää Jontelle että voitte lähteä ilman minua.
Siinä illan viimeisiä odotellessa Pertti halusi vielä tarjota Mirjalle yhdet neuvoa antavat. Tämä sopi Mirjalle. Siinä korttia kaivaessa vilahti lompakossa Pertin ajokortti ja Mirja pyysi näyttämään kuvaa. Hieman oli kaveri muuttunut, mutta ilmeisesti parempaan suuntaan koska naurua riitti. Hetken kuluttua Mirja totesi että hänen pitää käydä naistenhuoneessa. Siellä hän otti älypuhelimen esiin. Eihän Mirja siis oikeasti ollut kiinnostunut kortin kuvasta mutta siitä sai koko nimen ja syntymäajan. Pitäähän kaveri nyt äkkisellään skannata ennenkuin lähtee matkaan.
Etunimi, sukunimi, paikkakunta; jep ihan heti tuli firman mainos ja kaverin naamakin siellä pönötti kirjoituspöydän takana.
Samaan aikaan kun firman kotisivut välähtivät Mirjan älypuhelimessa mietti Pertti tiskillä että pitäisikö vähenrää tätä juomista sillä niiden jälkeen naiset näyttävät ihan objekteilta eikä se nyt millään muotoa ollut Pertin tapaista. Pertin pohtiessa tätä asiaa välähti Mirjan auki toinen sivu joka pisti hänet istumaan pöntölle vaikka ei haluaisi.
Linkissä oli Pertin kuva ja tiedot sekä ohje ottaa vaan rohkeasti yhteyttä jos asia askarruttaa. Tittelinä Uudenmaan demiseksuaalit ry, sihteeri ja apulaisrahastonhoitaja.
Tästä voi sitten joku muu jatkaa; pitäisikö Pertin ottaa lisää rohkaisua ja lähteä alapään kautta vai pitäisikö Mirjan vaan selkeästi kuunnella muutama viikko kun mies puhuu tunteistaan eli lähteä yläpään kautta?M184 kirjoitti:
Mutta palataanpa päähenkilöihin.
Palatessa autolta Mirjalla ei ollut enää fiilis niin korkealla että olisi lähtenyt Lauria kuuntelemaan joten hän siirtyi suosiolla tiskin puolelle. Siellähän istui Perttikin joka hiukan vielä harmitteli kadonneen Lumikkinsa perään vaikka enin kiinnostuss olikin taas työasioissa. Koska auto nyt ei ollut vähään aikaan lähdössä päätti Mirja kuitenkin jututtaa uutta tuttavuutta vaikka enimmät roihut olivat jo sammuneet. Siinä illan edetessä alkoi taas pientä kipinää löytyä ja pikku hiljaa jutut ja vitsit alkoivat taipua jo siinä määrin kaksimielisyyden suuntaan että Mirja meinasi viestittää Jontelle että voitte lähteä ilman minua.
Siinä illan viimeisiä odotellessa Pertti halusi vielä tarjota Mirjalle yhdet neuvoa antavat. Tämä sopi Mirjalle. Siinä korttia kaivaessa vilahti lompakossa Pertin ajokortti ja Mirja pyysi näyttämään kuvaa. Hieman oli kaveri muuttunut, mutta ilmeisesti parempaan suuntaan koska naurua riitti. Hetken kuluttua Mirja totesi että hänen pitää käydä naistenhuoneessa. Siellä hän otti älypuhelimen esiin. Eihän Mirja siis oikeasti ollut kiinnostunut kortin kuvasta mutta siitä sai koko nimen ja syntymäajan. Pitäähän kaveri nyt äkkisellään skannata ennenkuin lähtee matkaan.
Etunimi, sukunimi, paikkakunta; jep ihan heti tuli firman mainos ja kaverin naamakin siellä pönötti kirjoituspöydän takana.
Samaan aikaan kun firman kotisivut välähtivät Mirjan älypuhelimessa mietti Pertti tiskillä että pitäisikö vähenrää tätä juomista sillä niiden jälkeen naiset näyttävät ihan objekteilta eikä se nyt millään muotoa ollut Pertin tapaista. Pertin pohtiessa tätä asiaa välähti Mirjan auki toinen sivu joka pisti hänet istumaan pöntölle vaikka ei haluaisi.
Linkissä oli Pertin kuva ja tiedot sekä ohje ottaa vaan rohkeasti yhteyttä jos asia askarruttaa. Tittelinä Uudenmaan demiseksuaalit ry, sihteeri ja apulaisrahastonhoitaja.
Tästä voi sitten joku muu jatkaa; pitäisikö Pertin ottaa lisää rohkaisua ja lähteä alapään kautta vai pitäisikö Mirjan vaan selkeästi kuunnella muutama viikko kun mies puhuu tunteistaan eli lähteä yläpään kautta?UUNO
Oli Pajarinhovin omistajan isä. Väsyneenoloinen vanha mies, joka jaksoi olla masentunut jos mistäkin. Olihan se hyvä, että poika oli saanut tämän yrityksen tällä leveysasteilla toimimaan, mutta mikä hitto siinä olikaan, että tänne pitää raahata vanha eturauhasvaivoista kärsivä isäkin touhuamaan näin illasta. Uuno koitti lohduttaa itseään, ettei hänellä kyllä muutakaan tekemistä ollut, ryypätä ei voinut enää, kun maksa-arvot ankaran keski-iän ryyppäämisen jäljiltä oli niin kaameat, että liköörikarkkikin närästi. Kalastus ei onnistunut jatkuvan kusihädän takia, eikä vaimosta ollut tietoakaan, sen ryyppäämisen jälkeen. Siellä se Lieksassa asuu sen lipevän Pennasen kotona, Perkele.
Uuno laahusti vessaan. Taas se eturauhanen siellä väitti, että kusihätä on kamala, mutta tietäähän tuon, ruikkimalla on muutama tippa vaan lirutettava.
Vessassa kuuluikin hillitön panemisen hölske. Vaikka eturauhasvaiva ja seniiliys oli vienyt Uunosta miehisen kiihtymisen mennessään, silti läiske vessassa aiheutti vanhassa miehessä uteliaisuuden ja vanha mies laahusti lakki kourassa kohti vessan viimeistä koppia, mistä ääni kuului...
Kopin ovelta näki, että mies oli se Tuupaisen Annin Joensuulainen mies, mutta Anniko se noin ölähtelee kummasti ja Uuno hivuttautui lähemmäksi, josko tästä kulmasta näkisi nuoren naisen takapuolen vaikka.
Uuno katsoi pitkään, kun vessan kuselta jo haisevaa kaakeliseinää pystyssä pitävä pyllistelijä ei ollutkaan Anni, vaan joku mies...mies!
-Ai perkele! Pumppu saatana, sanoi mies kalpeana pidellen rintaansa.Dissident kirjoitti:
UUNO
Oli Pajarinhovin omistajan isä. Väsyneenoloinen vanha mies, joka jaksoi olla masentunut jos mistäkin. Olihan se hyvä, että poika oli saanut tämän yrityksen tällä leveysasteilla toimimaan, mutta mikä hitto siinä olikaan, että tänne pitää raahata vanha eturauhasvaivoista kärsivä isäkin touhuamaan näin illasta. Uuno koitti lohduttaa itseään, ettei hänellä kyllä muutakaan tekemistä ollut, ryypätä ei voinut enää, kun maksa-arvot ankaran keski-iän ryyppäämisen jäljiltä oli niin kaameat, että liköörikarkkikin närästi. Kalastus ei onnistunut jatkuvan kusihädän takia, eikä vaimosta ollut tietoakaan, sen ryyppäämisen jälkeen. Siellä se Lieksassa asuu sen lipevän Pennasen kotona, Perkele.
Uuno laahusti vessaan. Taas se eturauhanen siellä väitti, että kusihätä on kamala, mutta tietäähän tuon, ruikkimalla on muutama tippa vaan lirutettava.
Vessassa kuuluikin hillitön panemisen hölske. Vaikka eturauhasvaiva ja seniiliys oli vienyt Uunosta miehisen kiihtymisen mennessään, silti läiske vessassa aiheutti vanhassa miehessä uteliaisuuden ja vanha mies laahusti lakki kourassa kohti vessan viimeistä koppia, mistä ääni kuului...
Kopin ovelta näki, että mies oli se Tuupaisen Annin Joensuulainen mies, mutta Anniko se noin ölähtelee kummasti ja Uuno hivuttautui lähemmäksi, josko tästä kulmasta näkisi nuoren naisen takapuolen vaikka.
Uuno katsoi pitkään, kun vessan kuselta jo haisevaa kaakeliseinää pystyssä pitävä pyllistelijä ei ollutkaan Anni, vaan joku mies...mies!
-Ai perkele! Pumppu saatana, sanoi mies kalpeana pidellen rintaansa.JAN ERIC
On aivan hillitön Lauri Tähkä fani. Hän kiertää kaikki keikat läpi, missä Lauri käy. Vaan sellaiset jää välistä, milloin Jan on töissä, tai on kirkollispyhä.
Laurin musiikk-i ja lavaesiintyminen saa Jan-Ericin tuntemaan niin hillitöntä fiilistä, että hänen ei tarvitse edes ottaa montaa siideriä, kun tekee mieli viskaista pikkuhousut lavalle. Monesti hän on sen tehnytkin ja aina joku tympääntynyt roudari on hälle näyttänyt tökerösti keskisormea ja vienyt sloggit hitto kärkipihdeillä roskiin...kärkipihdeillä...kyllä on pikkumaista...
Nyt matka Porvoosta tänne susirajalle oli ollut niin raskas, että Jan-Eric oli ottanut jo monta päärynäsiideriä, sekä Jägermaisteria Batteryllä, että oli pakko ihan kiljahdella Laurin musiikin väliin. Tuon iloittelun oli huomannut eräs mies, joka silmät naulittuina oli katsonut Jan-Erikin riehaa baaritiskiltä. Mies vinkkasi silmää ja näytti päällään tulemaan luokseen... Mies menikin karkuun vessaan, mutta Jan-Eric hipsutteli perässä. Vessa tuoksui juuri siltä, miltä Jan Eric kuvittelikin sen tuoksuvan. Mies pesi kasvojaan lavuaarilla ja kun Jan Eric köhäisi, mies kääntyi, sipaisi mustaa tukkaansa ja käveli Jan Ericin eteen, suuteli ja vei koppiin....
Se vaan tapahtui. Ja Jan-Eric nautti, ynähteli ja kohta kuului jotain ääntä, sekä mies tyhjentyi häneen. Jan-Eric ei edes ajatellut nostavansa housujaan vaan meni miehen perässä. Hölmistynyt mies raapi takaraivoaan ja toinen mies makasi lattialla kiroillen pitelemästä rintaansa. Miten tämä nyt näin??? Kamalaa... Pitää soittaa ambulanssi....Jan Eric kaivoi taskustaan kännykän ja soitti...Dissident kirjoitti:
JAN ERIC
On aivan hillitön Lauri Tähkä fani. Hän kiertää kaikki keikat läpi, missä Lauri käy. Vaan sellaiset jää välistä, milloin Jan on töissä, tai on kirkollispyhä.
Laurin musiikk-i ja lavaesiintyminen saa Jan-Ericin tuntemaan niin hillitöntä fiilistä, että hänen ei tarvitse edes ottaa montaa siideriä, kun tekee mieli viskaista pikkuhousut lavalle. Monesti hän on sen tehnytkin ja aina joku tympääntynyt roudari on hälle näyttänyt tökerösti keskisormea ja vienyt sloggit hitto kärkipihdeillä roskiin...kärkipihdeillä...kyllä on pikkumaista...
Nyt matka Porvoosta tänne susirajalle oli ollut niin raskas, että Jan-Eric oli ottanut jo monta päärynäsiideriä, sekä Jägermaisteria Batteryllä, että oli pakko ihan kiljahdella Laurin musiikin väliin. Tuon iloittelun oli huomannut eräs mies, joka silmät naulittuina oli katsonut Jan-Erikin riehaa baaritiskiltä. Mies vinkkasi silmää ja näytti päällään tulemaan luokseen... Mies menikin karkuun vessaan, mutta Jan-Eric hipsutteli perässä. Vessa tuoksui juuri siltä, miltä Jan Eric kuvittelikin sen tuoksuvan. Mies pesi kasvojaan lavuaarilla ja kun Jan Eric köhäisi, mies kääntyi, sipaisi mustaa tukkaansa ja käveli Jan Ericin eteen, suuteli ja vei koppiin....
Se vaan tapahtui. Ja Jan-Eric nautti, ynähteli ja kohta kuului jotain ääntä, sekä mies tyhjentyi häneen. Jan-Eric ei edes ajatellut nostavansa housujaan vaan meni miehen perässä. Hölmistynyt mies raapi takaraivoaan ja toinen mies makasi lattialla kiroillen pitelemästä rintaansa. Miten tämä nyt näin??? Kamalaa... Pitää soittaa ambulanssi....Jan Eric kaivoi taskustaan kännykän ja soitti...ANNI
Anni oli innoissaan. Hän oli saanut miehen Joensuusta. Niin huomaava ja sharmantti mies, tumma ja tulinen. Ja nyt sai nauttia kahdesta. Tuo Lauri on aivan ihana mies, niin tunteellinen ja suora. Nytkin laulaa, että saat miehen puolikkaan...voih! Puolikaskin tuollainen kyllä käy. Anni vilkaisee omaa miestään baaritiskillä ja tämä vaan hymyilee mukavasti ja hyvähtää, kuin sanoen: Nauti vaan Anni, tänään on sinun iltasi, rakas. Ai että olen onnekas, Anni miettii.
Lauri lopettaa kappaleen ja Annin on päästävä jotenkin työntämään tämä tunne ulos ja hän kiljuu suoraa huutoa, mutta tuo ihme himpula ukko kiljuu tuossa edessä vielä kovemmin...Annia miltei kiukuttaa, ettei hän pysty samanlaiseen riehaan millään, vaikka kuinka yrittää. Mutta Annin alakulo ei kestä montaa sekuntia, kun Lauri jo aloittaa uuden kappaleen ja himpulakin lähtee pois...
Lauri laulaa poltteesta...ai ihanaa...Anni koittaa etsiä miestään baaritiskiltä, mutta tämä on hävinnyt...vessaan varmaan...Ja Anni keskittyy Lauriin taas..Seuraava kappale, eikä miestä näy...seuraava kappale, eikä vieläkään...mutta mitä tuolla tapahtuu? Ambulanssimiehet menevät vessaan? Timo! Anni säikähtää ja säntää vessaan. Hän näkee Timon, sen ihme himpulan mikä äsken tuossa kiljui ja molemmat housut kintussa, vanha mies lattialla, jota ambulanssimiehet elvyttää...
Himpula pitää kännykkää kädessään ja itkee...Timo raapii niskaansa ja katsoo kattoon ja nauraa....
- tarraIenkkari
Jotain uutta periksen loppuun kaluttujen bicky-timppa-jorinoiden päälle 👍🏻
- trollikka
Jaaha, runoltajaa pukkaa, ja palstan äijät kimpassa kirjoittavat. Annia mun käy sääliks,...
Annillehan voipi kirjoittaa uuden osion tai kirjailla Timpalle oma osio, missä Anni taas pistää Timpan nippuun tms?
Dissident kirjoitti:
Annillehan voipi kirjoittaa uuden osion tai kirjailla Timpalle oma osio, missä Anni taas pistää Timpan nippuun tms?
Minä tuossa mietin josko kirjailisi Timolle ja Jan Ericille onnellisen lopun mutta Annille en oikein keksinyt jatkoa. Pitäisikö kohta vaihtaa päivää ja lavaa?
M184 kirjoitti:
Minä tuossa mietin josko kirjailisi Timolle ja Jan Ericille onnellisen lopun mutta Annille en oikein keksinyt jatkoa. Pitäisikö kohta vaihtaa päivää ja lavaa?
Riittää tässäkin ihan hyvin. Timolle ja Jan-Ericille kerkeää kyllä vielä hyvääkin saada... miks ei kaikille, mutta kyllähän Timbelle pitää vähän sapiskaa antaa.. Trollikka janoaa siihen jotain kostoa, tiedän, mutta se pitää olla muuta kuin haulikkosidonnaista. Jotain kutkuttavaa...
- trollikka
Kiitos vaan myötätunnosta... mä olen kuitenkin päässyt asian yli. Terveisiä Timolle ja Jan-Ericille, eläkää onnellisina! Kunhan ammattitaitoinen apu olis tullut tarpeeksi nopeasti ja Uuno vaan toipuu, myös järkytyksestään vanha mies.
Aseella ammun ainoastaan luvallista riistaa ja maalitauluja ampumakokeissa.No mä olen odottanut, että muutkin innostuis, mutta taitaa olla mun ja m184;n hommiks. Nyt just en kerkee jatkaa, mutta la aamuna oon taas töissä, niin josko sitten olis aikaa.
Irti kuulostaa melkein stereofoniselta käskyltä vaikka niitä on itseasiassa kaksi. Yhdelle miehelle se tarkoittaa erään aikakauden päätymistä mutta toiselle vielä uusi mahdollisuus annetaan.
Uuno ei tilansa tiedosta mutta ympärillä olevat ensihoitajat ovat helpottuneita sillä defibrilaattori oli löytänyt Uunon sydämmelle käyrän. Yhden iskun jälkeen Uunon sydän on taas rytmissä ja matka sairaalaan voi alkaa.
Koska Anni huomasi ettei hänestä ollut tilanteeseen apua hän lähti kulkemaan kohti ulko-ovea. Matkalla sinne hänen käteensä tarttui Timo joka halusi selittää. Anni kivahti selvin sanoin irtikehoituksensa ja suorin sanoin antoi ymmärtää että tämä oli tässä. Vaikka miten Timo yritti selittää mustaa valkoiseksi oli selvää että Anni menisi viikoksi äidilleen ja sen aikana Timon kamppeet pitää olla kämpästä lähteneet.
Ollessa pihalla soittamassa taxia Timo kohtaa Jan Ericin joka tarjoaa hänelle autokyydit kotiin. Tämän jälkeen Timoa ja JanEriciä ei enää seudulla näkynyt mutta joitakin vuosia myöhemmin pariskunta astui julkisuuteen syd-österbotten lehdessä jossa kertoivat siitä miten olivat myyneet Porvoon asuntonsa ja omistavat nyt tomaattiviljelmän ja siinä yhteydessä olevalle tilalle tulee pieneläin puisto ja maatilamatkailua Bed&breakfast periaatteella.
Mirja ei vieläkään oikein tiedä miten toimisi Pertin kanssa mutta kohun aiheuttama uteliaisuus vie voiton ja hän poistuu vessasta. Matkalla hän kuulee sydänkohtauksen saaneesta vanhasta miehestä sekä epämääräisiä huhuja sydänkohtauksen syistä. Matkalla hän kohtaa Annin joka vaihtoi suunnan ulko-ovelta baariin jossa ajatteli riipaista kunnon kännit.
Nuoruusvuosina näiden nuorten naisten kohtaamiset olivat henkisten kissatappeluiden aatelia ja parasta a-luokkaa kun kilpailu oli kovaa niin harrastustoiminnassa, olemisessa poikien suosiossa sekä koulunumeroissa. Nyt aika ja elämänviisaus olivat hioneet nämä särmät molemmista pois ja koska Mirja ei vieläkään tiennyt mitä Pertin kanssa tekisi hänkin ajatteli ottaa pari napsua. Napsuja siinä siten kuluikin kun Mirja kuunteli Annin murheita ja pettymystä. Toki Anni sisimmässään oli jo Timolle antanut anteeksi koska tiesi että ihmisellä on vain yksi elämä ja jos hän ei koe onnellisuutta yhden kanssa on turhaa olla ikuisesti katkera jos etsii onneaan muualta.
Pertti siinä baaritiskillä havaitsi että Mirjahan se sieltä palaili joten oli taas aika suoristaa selkää ja parantaa ryhtiä. Tällä kertaa Mirjalla oli joku kaveri mukana ja he istahtivat baarin toiselle puolelle. Herrasmiehenä Pertti ei suinkaan lähtenyt siine häiriöiksi sillä halauksista ja käytettyjen nenäliinojen määrästä oli selvä että toisella oli paha olla. Aikansa odoteltuaan Pertti tuli tulokseen että eiköhän tämä ollut tässä ja päätti lähteä nukkumaan sillä mitä pidempään täällä viihtyi sen pidemmäksi venyi huominen lähtö kohti kotimaisemia. Siinä juodessaan paukkunsa pohjat oli Pertti laskeutumassa jakkaralta kun vierestä kuului hentoinen ääni; "saanko luvan?"Äppäp päp.. Ei mennyt Pertin ja Mirjan osalta noin.
Otetaanpa takaisinkelaus.
Mirja näyttää tiukalla otteella Pertille tanssipaikan ulko-ovea ja tekee päällään sivuliikkeen. Hampaiden välistä suhahtaa määrätietoisesti tiukka ääni: "Tämä selvitetään ulkona."
Pertti on naisen toimesta komennettu lavan liepeiltä ulos, ja Mirja seuraa riuskasti miehen vanavedessä Marimekon kapsäkki heiluen.
Ulkona Mirja koppaa Pertin kauluksista kiinni ja sähisee: "Mitä helvetin peliä sinä ukko oikein pidät!?"
Maassa alkaa hillitön paini. Sillä välin sisätiloissa solisti vaihtuu Pate Mustajärveen ja Ukkometso raikuu taustalla.
Pajarinhovin ulko-ovelle on alkanut kertymään väkeä, ja joku soittaa paikalle mustanmaijan. Pertti ja Mirja päätyvät Joensuuhun, mutta eivät Hotelli Kimmeliin vaan valtion vierasmajoitukseen, putkaan. Pertti tuumaa kamarilla Mirjalle, että hän kyllä pärjää, mutta Mirjasta ei ole varmuutta, sillä Mirja on alkanut itkeä kampauspöydälle unohtunutta Oil Of Olay'ta. Aamusta tulisi vaikea Pertti tuumii mielessään naiset tuntien. "Että pitikin.."misspönttöuuni kirjoitti:
Äppäp päp.. Ei mennyt Pertin ja Mirjan osalta noin.
Otetaanpa takaisinkelaus.
Mirja näyttää tiukalla otteella Pertille tanssipaikan ulko-ovea ja tekee päällään sivuliikkeen. Hampaiden välistä suhahtaa määrätietoisesti tiukka ääni: "Tämä selvitetään ulkona."
Pertti on naisen toimesta komennettu lavan liepeiltä ulos, ja Mirja seuraa riuskasti miehen vanavedessä Marimekon kapsäkki heiluen.
Ulkona Mirja koppaa Pertin kauluksista kiinni ja sähisee: "Mitä helvetin peliä sinä ukko oikein pidät!?"
Maassa alkaa hillitön paini. Sillä välin sisätiloissa solisti vaihtuu Pate Mustajärveen ja Ukkometso raikuu taustalla.
Pajarinhovin ulko-ovelle on alkanut kertymään väkeä, ja joku soittaa paikalle mustanmaijan. Pertti ja Mirja päätyvät Joensuuhun, mutta eivät Hotelli Kimmeliin vaan valtion vierasmajoitukseen, putkaan. Pertti tuumaa kamarilla Mirjalle, että hän kyllä pärjää, mutta Mirjasta ei ole varmuutta, sillä Mirja on alkanut itkeä kampauspöydälle unohtunutta Oil Of Olay'ta. Aamusta tulisi vaikea Pertti tuumii mielessään naiset tuntien. "Että pitikin.."JONTTE
Päättää käydä pihalla tarkastamassa, että jäikö hänen farkkutakkinsa viimeviikonloppuna auton peräkonttiin. Ilta alkaa viilenemään ja hienoinen väsymyskin painaa päälle, mies on jo kahden vaiheella, että lähteäkö jo tanssipaikalta pois. Kyydittävänä ainoana takaisinkyydin pyytänyt Mirjakin on viety poliisin toimesta pois. Periaatteessa sama olisi kääntää vaan auton nokka kohti kotia ja jaksaisi huomenna paremmin suorittaa aamulypsynkin.
Parkkipaikalla Jontte kuulee autojen välistä niiskutusta. Jontte kävelee hiljaa ja koittaa paikallistaa niiskutuksen kohdetta. Erään Toyota Avensiksen ja Ford Mondeon välissä kyyhöttää nainen silmät punaisena ja tukka sekaisin. Sehän on Tuupaisen Anni. Jontte koittaa miettiä, että miten hän hoitaisi tilanteen. Hän kyllä tietää, että nyt on Annilla paha merrassa ja se vessan tilanne kuvottaa Jontteakin, joten täydet sympatiat on Jonttella Annia kohtaan, mutta mies ei tiedä miten suhtautua tilanteeseen. Mies oikeastaan jämähtää paikalleen ja miettii jo hetken, että hiipisikö pois tilanteesta... Anni katsoo itkuisilla silmillään kohti Jonttea ja parahtaa uudelleen selkäpiitä kaamivaan itkuun. Jonttesta tuntuu, että nyt jos voisi upota tähän sorapihaan kokonaan, hän tekisi sen mielellään. Hän levittää vähän käsiään, kuin merkiksi, ettei osaa tehdä mitään. Samalla hän huomaa farkkutakin vasemmassa kädessään. Hän menee Annin luo ja kiepaisee farkkutakin kyyköttävän naisen harteille.
Anni katsoo Jonttea, nousee seisomaan ja kapsahtaa Jonten kaulaan ja sanoo: Jontte, vie minut pois täältä. Vie kauas pois minut täältä. Jontte tuntee tärisevän Annin vasten rintaansa ja polvissa nytkähtää. Kyllä Jontte on haleja aikaisemminkin naisilta saanut, mutta tässä on jotain ihan uutta, Anni tarttuu häneen kuin viimeistä päivää. Toisaalta tämä tuntuu myös niin hyvälle. Jontte alkaa päästä jo ajantasalle tapahtumista ja hän saa ähkäistyä: "Minne sä haluat?, Kotiin?
Ei, ei kotiin, ihan sama minne muualle. Haluan olla ihan jossain muualla...keksi sä jotain?misspönttöuuni kirjoitti:
Äppäp päp.. Ei mennyt Pertin ja Mirjan osalta noin.
Otetaanpa takaisinkelaus.
Mirja näyttää tiukalla otteella Pertille tanssipaikan ulko-ovea ja tekee päällään sivuliikkeen. Hampaiden välistä suhahtaa määrätietoisesti tiukka ääni: "Tämä selvitetään ulkona."
Pertti on naisen toimesta komennettu lavan liepeiltä ulos, ja Mirja seuraa riuskasti miehen vanavedessä Marimekon kapsäkki heiluen.
Ulkona Mirja koppaa Pertin kauluksista kiinni ja sähisee: "Mitä helvetin peliä sinä ukko oikein pidät!?"
Maassa alkaa hillitön paini. Sillä välin sisätiloissa solisti vaihtuu Pate Mustajärveen ja Ukkometso raikuu taustalla.
Pajarinhovin ulko-ovelle on alkanut kertymään väkeä, ja joku soittaa paikalle mustanmaijan. Pertti ja Mirja päätyvät Joensuuhun, mutta eivät Hotelli Kimmeliin vaan valtion vierasmajoitukseen, putkaan. Pertti tuumaa kamarilla Mirjalle, että hän kyllä pärjää, mutta Mirjasta ei ole varmuutta, sillä Mirja on alkanut itkeä kampauspöydälle unohtunutta Oil Of Olay'ta. Aamusta tulisi vaikea Pertti tuumii mielessään naiset tuntien. "Että pitikin.."Tarinankerronta on taitolaji, sen joko osaa tai ei.
Neiti Pönttöuunilla on taito saada tarina elämään, väittäisin että siinä on jotakin mitä ei voi opetella.
- hienoahienoa
Olisipa tuossa ollut joku kiltti ätmi mukana. Ätmit ovat tarinan suola.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 841672
Nainen, huomasitko kun muutin sinua?
Niin lyhyessä ajassa niin paljon. Mutta jotain muuttui minussakin. :/88898- 8862
- 54862
IS Viikonloppu 12.-13.7.2025
Viikonlopun ratoksi Skyttä ja Kärkkäinen ovat taiteilleet 3.0 arvoisen ristisanatehtävän ratkottavaksi. Kenenkään ratko56849Tämä kesä ei ollut vielä meidän
Olisihan se ihana viettää kesäiltoja kanssasi ulkona. Ei kai ollut vielä oikea aika. Ehkä kohtaamme vielä sattumalta jos58793Poliisi losautti puukkohemmon hengiltä
Mitäs läks, heilumaan puukon kanssa eikä totellut käskytystä. https://www.is.fi/kotimaa/art-2000011361763.html189779Mitä jos vaan tapaisit sen jota mietit
Jos se yksi henkilö on sinun mielessäsi niin entäs jos vaan menisit tapaamaan sitä, heti, samantien, miettimättä mitään.80735Teet tämän niin
Helpoksi, mutta silti niin vaikeaksi. Vihaan omaa saamattomuuttani, vaikka kaikki olisi saatavilla. 🩷🌸41730Sofiaa ei kelpuutettu Martinan kaveriporukkaan
Ibizalla lomailee Martinan kanssa ihan muut naiset.172720