kun puhutaan, että parisuhteessa sovitaan yhdessä menot?
Kaveri on tainnut käsittää sen niin, ettei se voi liikkua kotoa mihinkään kysymättä poikaystävältään lupaa tai jos poikaystävä ei ole mukana.
Totta kai itsekin sovin "isommista" menoista poikaystävän kanssa tai sellaisista missä olisi myös hänen hyvä olla mukana, mutta jos esim. menen kaverin luona käymään sillä aikaa kun poikaystävä on omilla menoillaan esim. harrastuksensa parissa, en hänelle soita esim, että "menen nyt Kaisan luo". Jos en ole kotona kun poikaystävä tulee kotiin hän kyllä soittaa ja kysyy missä olen jos sitä se asia vaivaa. Yleensä kyllä kysyn monenko aikaan herra olis mahdollisesti kotona, mutta en sitä kotona odota.
Ilta menotkin saadaan sovittua aika hyvin, eikä tuo pahastu jos vaikka ilmoitan kun töistä tulen kotiin, että lähden tyttöjen kanssa käymään parilla. Niin hän saattaa tehdä itsekkin. Yhteistä aikaa meillä on mielestäni ihan tarpeeksi ja asiosta pystytään puhumaan riitelemättä. Tietenkin tuntuu pahalta kun itse olisi ajatellut vaikka käydä yhteisten ystävien luona yhdessä, mutta poikakaverilla on muita menoja. En kuitenkaan jää kotiin mököttämään vaan osan mennä sinne itsekin...
Ehkä asia rönsyili pahasti, mutta toivottavasti asia tuli selväksi.
Vaikka ollaan parisuhteessa niin ei se tarkoita (minun mielestä) sitä, ettei voisi olla omaakin elämää. (Tämänkin joku voi tietenkin käsittää/vääntää väärin...)
Kaveri on tainnut käsittää sen niin, ettei se voi liikkua kotoa mihinkään kysymättä poikaystävältään lupaa tai jos poikaystävä ei ole mukana.
Totta kai itsekin sovin "isommista" menoista poikaystävän kanssa tai sellaisista missä olisi myös hänen hyvä olla mukana, mutta jos esim. menen kaverin luona käymään sillä aikaa kun poikaystävä on omilla menoillaan esim. harrastuksensa parissa, en hänelle soita esim, että "menen nyt Kaisan luo". Jos en ole kotona kun poikaystävä tulee kotiin hän kyllä soittaa ja kysyy missä olen jos sitä se asia vaivaa. Yleensä kyllä kysyn monenko aikaan herra olis mahdollisesti kotona, mutta en sitä kotona odota.
Ilta menotkin saadaan sovittua aika hyvin, eikä tuo pahastu jos vaikka ilmoitan kun töistä tulen kotiin, että lähden tyttöjen kanssa käymään parilla. Niin hän saattaa tehdä itsekkin. Yhteistä aikaa meillä on mielestäni ihan tarpeeksi ja asiosta pystytään puhumaan riitelemättä. Tietenkin tuntuu pahalta kun itse olisi ajatellut vaikka käydä yhteisten ystävien luona yhdessä, mutta poikakaverilla on muita menoja. En kuitenkaan jää kotiin mököttämään vaan osan mennä sinne itsekin...
Ehkä asia rönsyili pahasti, mutta toivottavasti asia tuli selväksi.
Vaikka ollaan parisuhteessa niin ei se tarkoita (minun mielestä) sitä, ettei voisi olla omaakin elämää. (Tämänkin joku voi tietenkin käsittää/vääntää väärin...)
Vastaukset 3
Vanhimmat
asiasi sanoit ymmärrettävästi ja olen samaa mieltä :))
Jotkut ihmiset aloittaessaan suhteen ikään kuin menettävät itsensä.Ei halua ajatella enään omilla aivoilla vaan paljon kivempi kun poikakaveri/tyttökaveri päättää omastakin puolesta.Esim:voiko mennä kavereiden kanssa ulos ja jotkut tykkää alistua aina toisen tahtoon.
Mielestäni kaikki ei ole kohdallaan jos koko ajan kysytään lupaa ja kerrotaan mitä tehdään puolisolta.
Tää pari on seurustellu jo reilu 6 vuotta ja välillä asuneet eri kaupungeissa... Nyt muuttivat syksyllä ekan kerran yhteiseen kämppään...
No, jospa se joskus oppis.