Kysyn teiltä automiehiltä, mikälainen auto kannattaisi ostaa, vaikka tiedän, että niissä on valtavasti yksilökohtaisia eroja auton kunnossa.
Merkillä eikä värillä ole juurikaan väliä. Auton pitäisi täyttää seuraavat vaatimukset ainakin tyydyttävästi:
1. Korjauskustannukset olisivat kauttaaltaan vähäiset.
2. Ei dieseliä käyttövoimaveron takia.
3. Bensiinin mahdollisimman vähäinen kulutus ei auton ominaisuuksissa ole pääasia, koska asun itärajalla ja bensa (54 senttiä / litra) haetaan 11 km päästä Venäjältä. Bensatankin tilavuus olisi hyvä olla 60 litraa, mieluummin 80 litraa, jos mahdollista.
4. Liikennevakuutuksella ja autoverolla on väliä. Käsittääkseni tilastollisesti harvemmin tai useammin kolareissa ja vakavissa onnettomuuksissa olevien autojen liikennevakuutusmaksu määräytyy ainakin jonkin verran automerkin mukaan. Menikö se näin? Autovero taas auton painon mukaan?
5. Autolla kulkee 2 ihmistä ja usein koira. Tässä mielessä farmarimallinen auto ei ole pois suljettu, vaikka sillä ei hintaan taida olla vaikutusta, Vai onko?
6. Autoa käytetään vuodessa 6 kuukautta (huhtikuu - syyskuu). Talvella ei ajeta. Tämä mahdollistanee auton poistamisen rekisteristä aina ½-vuodeksi ja ajoneuvoveron ja liikennevakuutusmaksujen säästön ½ vuodelta? Meneekö näin? Talvisäilytykseen sille on 5 asteen peruslämmöllä oleva autotalli.
7. Auton pitäisi olla kuitenkin jokseenkin turvallinen. Turvattomin äkkiä keksimäni auto voisi olla muinainen (ei niitä enää ole) Fiat 600, jossa pienessäkin törmäyksessä edessä olevien jalat leikkaantuvat irti, kun tyhjä etuosa työntyy matkustamoon tuhoisin seurauksin.
8. Autolla ajetaan noin 5000 - 7000 km puolessa vuodessa.
Innostuin auton ostoajatuksesta, kun sain vakuutusyhtiöltä tietää tietää, että minulla on uuden lain mukaan 80% bonukset, vaikka autoa ei ole ollut 15 vuoteen. Uuden elämäntilanteen takia sille olisi nyt osavuotista käyttöä.
Pieni työeläke. Siksi budjetti on 2000-3000. Sellaiseen olisi varaa, jos se olisi kunnollinen eikä tarvitsisi korjata koko ajan. Uusi auto olisi tietysti varmin tapa varmistua ainakin jollakin tavoin laadusta, mutta siihen ei ole varaa.
Merkillä eikä värillä ole juurikaan väliä. Auton pitäisi täyttää seuraavat vaatimukset ainakin tyydyttävästi:
1. Korjauskustannukset olisivat kauttaaltaan vähäiset.
2. Ei dieseliä käyttövoimaveron takia.
3. Bensiinin mahdollisimman vähäinen kulutus ei auton ominaisuuksissa ole pääasia, koska asun itärajalla ja bensa (54 senttiä / litra) haetaan 11 km päästä Venäjältä. Bensatankin tilavuus olisi hyvä olla 60 litraa, mieluummin 80 litraa, jos mahdollista.
4. Liikennevakuutuksella ja autoverolla on väliä. Käsittääkseni tilastollisesti harvemmin tai useammin kolareissa ja vakavissa onnettomuuksissa olevien autojen liikennevakuutusmaksu määräytyy ainakin jonkin verran automerkin mukaan. Menikö se näin? Autovero taas auton painon mukaan?
5. Autolla kulkee 2 ihmistä ja usein koira. Tässä mielessä farmarimallinen auto ei ole pois suljettu, vaikka sillä ei hintaan taida olla vaikutusta, Vai onko?
6. Autoa käytetään vuodessa 6 kuukautta (huhtikuu - syyskuu). Talvella ei ajeta. Tämä mahdollistanee auton poistamisen rekisteristä aina ½-vuodeksi ja ajoneuvoveron ja liikennevakuutusmaksujen säästön ½ vuodelta? Meneekö näin? Talvisäilytykseen sille on 5 asteen peruslämmöllä oleva autotalli.
7. Auton pitäisi olla kuitenkin jokseenkin turvallinen. Turvattomin äkkiä keksimäni auto voisi olla muinainen (ei niitä enää ole) Fiat 600, jossa pienessäkin törmäyksessä edessä olevien jalat leikkaantuvat irti, kun tyhjä etuosa työntyy matkustamoon tuhoisin seurauksin.
8. Autolla ajetaan noin 5000 - 7000 km puolessa vuodessa.
Innostuin auton ostoajatuksesta, kun sain vakuutusyhtiöltä tietää tietää, että minulla on uuden lain mukaan 80% bonukset, vaikka autoa ei ole ollut 15 vuoteen. Uuden elämäntilanteen takia sille olisi nyt osavuotista käyttöä.
Pieni työeläke. Siksi budjetti on 2000-3000. Sellaiseen olisi varaa, jos se olisi kunnollinen eikä tarvitsisi korjata koko ajan. Uusi auto olisi tietysti varmin tapa varmistua ainakin jollakin tavoin laadusta, mutta siihen ei ole varaa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Herttoniemestä löytynee eräästä liikkeestä kaikkien toiveiden täyttymys.
Tuossa hintaluokassa jokainen auton nähnyt paljon maailmaa ja on oma yksilönsä. Enemän tai vähemmän arpapeliä joka tapauksessa. Merkillä tai mallilla ei ole juurikaan merkitystä. Suosituissa merkeissä on rutkasti ylihintaa ja toisaalta harvinaisten merkien varaosien saanti voi joskus kestää.
Itse lähtisin etsimään tuossa hintaluokassa Opelia, Kiaa, Daciaa tai Skodaa.
Niin, esimerkiksi Toyotat todennäköisimmin kestäviä, mutta hintaakin enemmän. Jonkun vähemmän arvostetun merkin edustajan voi saada samalla rahalla monta vuotta uudempaan, jolloin kestävyyserokin voi kääntyä uudemman aliarvostetun hyväksi.
Kia Cerato
Entisenä autokauppiaana suosittelisin tuohon autontarpeeseen jotain Toyotaa, esim. Corolla tai Avensis, koska ajat autolla niin vähän vuosittain.
Itse ajan isoilla ranskalaisilla autoilla, joilla tulee todella halpaa ajoa tuossa hintaluokassa, mutta noilla vähäisillä kilometreillä niiden kanssa homma ei oikein toimi.
Mieleen tuli vanha Volvo 960 tai Mersun S-sarjalainen isolla koneella jos kerran polttoaineen kulutus ei ole ratkaisevin tekijä.
Nuohan on ikivanhoja ruoste romuja! Jos noita hyvää haluaa ei lähde kahdella kolmella tonnilla.
Ehdottaisin Citroen c5 kakkos koppasta. On hyvä ja turvallinen auto. Liikeistä ei noita löydä mutta yksityisiltä löytyy. 200 tkm ajettunakin vielä puolet tähteenä.