Uudestisyntyneitä yhdistää se että heistä olisi tullut pyhiä lähes synnittömiä. Ainakin jotkut sanoo. Miksi sitten jotkut uskovat miehet on hirveän ilkeitä naisille. Vähättelee ja hokee koko ajan Raamatun naislauseita että oo alamainen. Käskee pitämään liinaa päässä. Yksi uudestisyntynyt haukkuu kaikki seurakunnat. Yksi oli vankilassa tyttärien väärin käytöstä ja sanoo itseään pyhäksi. Joku oli uskovansa tappanut. Siis missä se uusi miehen luomus on.
Sitten. Miksi joku sanoo itseään apostoliksi ja toinen profeetakdi isolla peellä
Sitten. Miksi joku sanoo itseään apostoliksi ja toinen profeetakdi isolla peellä
Vastaukset 8
Vanhimmat
Yhdestäkään uskovasta ei tulle tässä ajassa läheskään synnitöntä. Senhän näkee jo kertomistasi esimerkeistä.
siis tarkoitus oli sanoa "ei tule" . :)
Jos Jumala on sinulle puhunut näin. Niin älä kuuntelee ihmisiä ja heidän mielipidettä. Paavalikaan ei sitä tehnyt ja eli ja voi edelleen mainiosti Jeesuksen kanssa taivaassa..
Kenestäkään ei tule täydellistä uudestisyntymisessä !
Paavali, siis Apostoli, sanoo itse itsestään:
Fil. 3:12 Ei niin, että jo olisin sen saavuttanut tai että jo olisin tullut täydelliseksi, vaan minä riennän sitä kohti, että minä sen omakseni voittaisin, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut.
Kenenkään muun tekoihin en ota kantaa, mutta niin se on, että ei uudestisyntymisessä pahasta ihmisestä tule hyvää vaan kuolleesta elävä.
Synnistä emme eroon tässä ruumiissa pääse, vaikka sitä vastaan tuleekim taistella.
Tälläkin hetkellä olen tehnyt todella huonoja päätöksiä, jotka ovat johtaneet symnintekoon. Pian menen polvilleni ja anon anteeksi syntejäni, anon voimia tehdä jälleen parannus ja pyrkiä kohti Kristuksen kaltaisuutta, vaikka en siihen täällä pääsekään.
Jos jotain olen oppinut niin sen, että vaikka kerta toisensa jälkeen lankean ja satutan rakkaitani ja murehdutan Pyhää Henkeä, niin Hän on uskollinen. Synti rikkoo, paaduttaa ja voi lopulta johtaa jopa luoppmukseen, mutta tärkeintä mitä uskovan tulee tehdä on ilmaistu tutyn virsin sanoin täydellisesti. "Koskaan älä lähde, älä minkään synnin tähden ristin luota pois,ristin luota pois".
Näin huonosti asiat ei ole aina ollut. Vaan oli aika jolloin Pyhä Jumala pääsi antamaan PYHYYTEENSÄ uskoville. Mutta nyt puhun ajasta yli sata vuotta sitten jolloin uskovaiset vielä Uskoivat Jumalaan ja Hänen mahdollisuudet tehdä ihminen synnitön. Ihminen saa mikä hän Uskoo. Te ette usko niin älkää usko että saatte Jumalan Pyhyys.
Silloin vielä sata vuotta sitten uskovat rukoili ja etsi Oikea Herätys ja Jumalan Pyhyys perixiantamaton rukouksessa ja saivat mitä sydän halajasi. Tämä tiesi myös William Booth. Pelastusarmeijan perustaja. http://www.reijotelaranta.fi/reijon_blogi/william_booth_-_hatkahdyttavan_tarkka_profetia_toteutumassa/
Synnin vakavuus
Haluan jakaa kanssasi erään näköalan, jonka kanssa olen kamppaillut tutkiessani 1. Johanneksen kirjettä. Kirjeessä on ihmeen kirkas ilmoitus Jumalan rakkaudesta ja Jeesuksen sovitustyöstä. Elävän uskon sydänäänet sykkivät sanoissa: "Minä kirjoitan teille, lapsukaiset, sillä synnit ovat teille anteeksiannetut (2:12).
"Siinä on rakkaus - ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi" (4:10). Tai tuo valtava tärkeä pieni sana ensin: "Hän on ensin rakastanut meitä" (4:19).
Mutta sitten emme voi olla lukematta samasta kirjeestä sanoja: "Kuka ikinä hänessä pysyy, hän ei tee syntiä" (3:6), "joka syntiä tekee, se on perkeleestä" (3:8) ja "ei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä" (5:18).
Kuinka paljon ahdistusta ja totuuden kiertämistä nämä Johanneksen sanat voivatkaan saada aikaan! Nehän eivät vastaa todellisuutta uskovien arkielämässä. Korinttolaiskirjeistä näemme, kuinka syvälle alkukirkon aikana uskovat saattoivat langeta.
Jos 1 Joh on kirjoitettu Ilmestyskirjan seurakunnille, niin sieltä näemme, millaista oli uskovien elämä joitakin vuosia myöhemmin (Ilm 2-3). Synti ei ollut voitettu uskovien elämässä silloinkaan. Paavali paljastaa avoimesti oman ylivoimaisen kamppailunsa itsessään asuvan synnin kanssa (Room 7:14-24).
Samoin Luther tunnustaa ja auttaa meitä päivittäin tunnustamaan tutussa Isä meidän -rukouksen selityksessä: "Sillä me teemme paljon syntiä joka päivä ja ansaitsemme yksinomaan rangaistusta."
Kautta aikojen on yritetty monella tapaa selittää näitä Johanneksen sanoja. Toki aina on ollut pieniä uskovien ryhmiä, joiden jäsenet välttävät, etteivät he ole tehneet enää vuosiin syntiä. Varsin yleinen on sellainen tulkinta, jonka mukaan Johannes tarkoittaa tässä tietoista pysymistä tahallisissa tekosynneissä.
Palavimmassakin uskovassa asuu kuitenkin aina halu syntiin. Se on perisynnin ilmausta ja se tulee näkyviin milloin ylpeytenä ja itsekeskeisyytenä, milloin taas napinamielessä koetuksissa. Joka tapauksessa jäämme arvoituksen eteen, sillä Johanneksen väite, ettei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä, näyttää olevan ristiriidassa myös kirjeen alussa olevan opetuksen kanssa (l:8,10).
Johanneksen opetuksen sisäinen jännitys ahdistakoon meidät entistä totuudellisemmin huutamaan avuksi Jeesusta, joka on koko maailman syntien sovitus. Varoittakoot nämä arvoitukselliset Johanneksen opetukset meitä koskaan leikkimästä yhdelläkään synnillä.
Synti on kuin tuleen lankeamista, siitä on päästävä pian pois. Tärkeintä uskovan elämässä on, että hän vaeltaa valossa, suostuu näkemään syntisyytensä ja uskaltaa luottaa siihen, että kaikesta huolimatta Jeesuksen veri puhdistaa hänetkin (1:7,9) ja että Jumala rakastaa aina ensin meitä (4:10,19).
Emme koskaan tee väärin, kun kaikista pysyvistä ja voittamattomista synneistä huolimatta menemme hänen tykönsä, joka on sanonut: "Sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos" (Joh 6:37).
( Lainaus Olavi Peltolta )
Lainaus siis OLAVI PELTOLALTA!