Jos äkkinäinen, joka ei suhteista ja seksistä tiedä edeltä mitään, lukisi näitä palstoja, saisiko hän oikean kuvan siitä, missä mennään?
Jos ei saisi oikeata kuvaa, mitä olisi lisättävä, mitä vähennettävä, mitä poistettava?
Tietenkään palstoja ei ole perustettu antamaan oikeaa kuvaa, mutta osa ihmisistä varmaan lukee näitä niin.
Jos ei saisi oikeata kuvaa, mitä olisi lisättävä, mitä vähennettävä, mitä poistettava?
Tietenkään palstoja ei ole perustettu antamaan oikeaa kuvaa, mutta osa ihmisistä varmaan lukee näitä niin.
Vastaukset 47
Vanhimmat
No siinä mielessä oikean kuvan, että puutetta täällä valittaa sekä naiset että miehet ja näin se elävässä elämässäkin menee. Koska nämä kuitenkin ovat suhteet-otsikon alla, ei nämä niinkään käsittele seksiä vaan enemmän ihmissuhteita.
Nyky-yhteiskunnan suurimpia valheita, joita harva kuitenkaan uskaltaa ääneen epäillä, on onnellinen parisuhde. Ihmiset ovat masentuneita, kun parisuhde ei sujukaan. Sitten seksologit, Väestöliitto ja naistenlehdet saarnaavat, että parisuhteen onnettomuus johtuu väärästä tekniikasta ja henkilökohtaisista virheistä, jotka voi sopivilla harjoitteilla korjata.
Parisuhteen tehtävä ei ole tehdä puolisoista onnellisia. Elämän tehtävä ei ole tehdä ihmisestä onnellista. Tarkoitus on siirtää elämä seuraavalle sukupolvelle, ja tässä mielessä patriarkaalinen parisuhde on osoittautunut voittamattomaksi järjestelyksi.
Ihminen ei ole kuitenkaan tyhmä vaan hakee itselleen onnea. Siksi parisuhde on rikkaissa yhteiskunnissa murenemassa, ja vastaavasti lisääntymisvauhti on kääntynyt negatiiviseksi. Ei se ihmisiä kuitenkaan onnellisiksi ole tehnyt, koska seksittömyys ja lapsettomuus masentavat melkein yhtä paljon kuin parisuhde ja lapsiperheen arki.
<<Nyky-yhteiskunnan suurimpia valheita, joita harva kuitenkaan uskaltaa ääneen epäillä, on onnellinen parisuhde.>>
Olen ollut huomaavinani, että nuoremmat uskovat helpommin parisuhteen onnistumiseen. Vanhemmilta ovat jo kuvitelmat kadonneet.
Lehdet kirjoitavat vain sellaista, mikä myy. Jos kirjoittaisivat parisuhteen onnistumisen harvinaisuudesta, ja terapian epäonnistumisesta, lehti ei kävisi kaupaksi. Lehden levittämä kuvitelma ei ole tosi, mutta ihmiset haluavat lukea onnistumisesta.
Jo pieni tilastollinen vilkaisu vaatimuksiin ja ihmisten kykyyn ja haluun toteuttaa vaatimuksia, kertoo, että onnistuminen on äärimmäisen epätodennäköinen. Tunnen olevani hyvin harvinaisessa liitossa, kun rakastamme oikeasti toisiamme, emmekä vaadi.
Kun olen kirjoittanut, miten vaimoni avaa suloista vittuaan sekä minulle, että miellyttäväksi tuntemilleen miehille, kommentaattorien on ollut mahdotonta käsittää, että se johtuu aidosta halusta ilostuttaa. Uskovat, että hänellä on joku manipulatiivinen tai irstas tarkoitus. Olen voinut kertoa hänelle salaamatta kaiken, mitä mies arvostaa. Ja hän haluaa toteuttaa sen rakkaudesta. Se synnyttää myös vastarakkautta. Rakastan häntä niin, etten osaa sanoin kuvata.
Tietäen, mitä todellisuus on, toivoin nuorena, että löytäisin edes sellaisen, jonka kanssa voi jotenkin tulla toimeen. Löysinkin sellaisen, jota suuri rakkaus on sitonut jo vuosikymmeniä.
Riippuu aika paljon "äkkinäisestä" itsestään. Kyllähän nyt lapsillakin jonkinlainen kuva on ihmissuhteista myös parisuhteista- sekä seksistä (kouluikäisillä viimeistään). Niistä riippuu millaisiksi kokee palstan kirjoitukset, saako minkämoista kuvaa, vastaako todellisuutta.
Jutut palstoilla antavat mielestäni hyvän kuvan huonosta todellisuudesta. Toivoisin tavallaan enemmän hyviä kuvia hyvästä todellisuudesta. Ihmiset voisivat oppia näkemään, että omaa todellisuutta voi muokata ajattelemalla eri tavalla. Väenvängällähän ei tarvitse ajatella eri tavalla, mutta monissa elämäntilanteissa ja kriiseissä siitä on apua, tai valtavasti apua.
Itseäni ärsyttää eniten joidenkin kirjoittajien putkinäköisyys. Ollaan vihaisia, kun ei saa mitään helppoa vastausta. Tai riittävästi tsemppiä. Ihan hullua on, kuten tuolla juuri yhdessä ketjussa luin, kertoa raivoamisen uskottomalle kumppanille olevan normaalia. Eikö joskus voisi katsoa peiliin, ja myöntää, ettei se tosiaankin ole normaalia, mutta olin niin saa***an vihainen enkä pystynyt kontrolloimaan itseäni? Ja vaikka oikein pahoitella asiaa. Olisiko tosiasioiden tunnustaminen edes joskus liikaa vaadittu?
<<Ihmiset voisivat oppia näkemään, että omaa todellisuutta voi muokata ajattelemalla eri tavalla.>>
Ei voi. Ihmisen taidot, voimat ja kestävyys eivät riitä. Lukuisat ovat yrittäneet, melkein kaikki, ilman tuloksia.
Hyvä kysymys :)
Tältä palstalta ei selviä se että pitkää parisuhdetta haluavan ei kannata vaihtaa koko ajan uutta kumppania.
Tätä palstaa lukemalla voisi myös luulla, että kumppanin "sarja" vaihtaminen tekee onnelliseksi. NOT.
Mielenkiintoinen näkemys. Itse en ole nähnyt merkkejä "sarjavaihtamisesta", vaan juuri päinvastaisesta. Täysin hullujen ja sairaiden kumppanien kanssa ollaan ja sinnitellään. Aivan kamalaa.
Ihminen on siten rakentunut, että kamalaakin nykyisyyttä pitää parempana kuin epävarmaa tulevaisuutta. Johtaa epäinhimillisten liittojen ylläpitoon. Kun palstalla joku neuvoo eroamaan, en ole kertaakaan nähnyt hänen väittävän toisen tulevan onnelliseksi. On pakko erota, jos pyrkii edes jotenkuten tulemaan toimeen.
Usein myös ihmiset on liian lähellä nähdäkseen parisuhdettaan objektiivisesti. Pitävät sairasta normaalina.
Osa ihmisistä tulkitsee lukemaansa aina "väärin", usein juuri päinvastoin kuin mitä kirjoittaja on halunnut sanoa.
Siksi onkin hyvä jos suhde-asioihin löytyy perusteltuja, monenlaisia mielipiteitä ja katsantokantoja, sillä jo sen huomaaminen auttaa monia loiventamaan omia äkkivääriä mielipiteitään.
Täällä saa aika kaoottisen kuvan elämästä. Moni on aivan sairaassa parisuhteessa.
Todellista rakkautta on, mutta hyvin vähän. Moni palstoilla luulee rakkaudeksi vaatimista. Todellinen rakkaus ei vaadi, ei edes etsi vastapalvelusta.
Valitettavaa, jos koet noin. Itselläni on kyllä todellista rakkautta suuntaan jos toiseen. parisuhderakkaudesta alkaen. Rakkaus on vapautta rakastaa. Ei pakko. Kuten jo sanoin tuossa, niin monet elävät riippuvuussuhteessa, luulevat sitä rakkaudeksi, ja kas, ongelmat syntyy.
Puhuin muiden tilanteesta. Minulla on supersuloinen vaimo ollut jo 50 vuotta. Meidän rakkautemme ei ole vaatimista, vaan haluamme antaa toiselle.
<<Valitettavaa, jos koet noin.>>
Psykologistien mielisana on "kokea". Varo sitä, jos yrität sanomisellesi uskottavuutta. Olet aikaisemminkin käyttänyt samaa lausetta.
En tosiaan varo sanaa kokea. Tärkeä sana. Ilman sitä emme opi tuntemaan ja ymmärtämään toisia ihmisiä. Jos sinä et halua oppia tuntemaan ja ymmärtämään toisia, se vähentää sinun uskottavuuttasi.
Sinulla on ihana vaimo, minulla on fantastinen mies, aikuiset lapset, ystäviä, sukulaisiakin. Todella rakastettavia rakastavia kaikki. Siksi pistää silmään, kun kirjoitat "todellista rakkautta on, mutta hyvin vähän. Etkö näe, että muutkin kuin sinä rakastaa todellisesti?
Sana kokea, paljastaa, mikä on viiteryhmäsi.
En ole sanonut, enkä sano, että vain minulla ja vaimollani on oikeata rakkautta, vaan olen sanonut, että sitä on vähän.
Jos sinulla on trauma jostain sanasta, niin se ei ole muiden ongelma. Itsehän paljastat viiteryhmäsi (= ei kaikki kotona).
Katsantokantasi on aika yksioikoinen. Jotenkin siitä tuntuu puuttuvan laaja-alaisen sivistyneen ihmisen pohdiskeleva ajattelutapa, ja myös historian ja kielitieteen heikko tuntemus.
Vittu-sana on lainattu viikinkikielestä ainakin 1000 vuotta sitten ja ollut kirjakielikäytössä 1800-luvun viktoriaaniseen aikaan asti, kansankielessä katkeamattomasti. Sana on edelleen ruotsissa, fittan, eikä sillä ole sitä pejoratiivistä konnotaatiota, mikä tuli suomessa 1800-luvulla, ja varsinkin myöhemmin, kun sitä alettiin käyttää kirosanana.
Nykyisin paljon käytetyt sanat pillu ja kulli, olivat nuoruudessani 50-luvulla yhtä kiellettyjä kuin vittu ja kyrpä. Lääkäri Irma Kerppola esitti, että ne palautettaisiin käyttöön, aluksi väkisin, vähitellen käytön luonnollistamana. Hyvään kieleen kuuluu runsas synonyymien käyttö. Olen ehdottanut, että myös vittu ja kyrpä palautettaisiin, ja samalla edellisen kirosanakäyttö menettäisi tehonsa ja jäisi pois.
Olen ollut havaitsevinani, että näillä palstoin naisen sukupuolielintä osoittavaa sanaa voi käyttää aivan vapaasti kirosanana ilman, että kukaan osoittaa paheksumistaan. Minusta se on äärimmilleen naista halveksivaa, suorastaan pöyristyttävää. Naisen sukupuolielimien kauneus ja herttaisuus ansaitsee, ettei niitä tarkoittavaa sanaa käytetä kirosanana.
<<Itsehän paljastat viiteryhmäsi (= ei kaikki kotona).>>
Tuntuu, kuin äänesi olisi noussut falsettiin. Johtuisiko siitä, että psykologistisen kielen tunnistaminen ärsyttää?
Ääneni ei ole falsetissa eikä katsantokantani ole yksioikoinen. Vaikuttaa siltä, että sinä haluat ärsyttää, en tiedä enkä jaksa miettiä miksi. Keskustelun jatkaminen on hyödytöntä.
V***u sanaakaan en viljele enkä arvosta ihmisiä jotka sitä käyttävät. Kannattaa ottaa puheeksi asia sellaisen kanssa, joka sitä kirosanana viljelee.
<< Itsehän paljastat viiteryhmäsi (= ei kaikki kotona).>>
Sanoisinko, että aika voimakkaasti sanottu.
Myönnetään, että annoin sinulle takaisin. Jos pysyt vastedes asiallisessa kielessä ja argumenteissä, en tunne aihetta antaa takaisin.
Luet vastauksia tehden niistä jotain aivan muuta kuin ne ovat, arvostelet voimakkain sanoin kirjoittajaa täysin turhaa. On luonnollista, että siitä "pillastutaan" takaisin. Herääkin kysymys miksi haluat saada voimakasta "palautetta"? Ei keskustelu oikein kulje, jos suututtaa toiset jyrkillä mielipiteillään. Vaikka perustelisi ne tieteellä. Tieteellinen perustelu on muutenkin huono, sillä niin voidaan helposti hyppiä toisten ihmisten (kuuntelijoiden) silmille. Ts. mitätöidä toiset. Se ei tunnu hyvältä ja näin keskustelu tyrehtyy. Aiotko sinä pilata tämän palstan kuten y15 avioero palstan?
"Psykologistien mielisana on "kokea". Varo sitä, jos yrität sanomisellesi uskottavuutta"
Itse pidän psykologisti sanaa huvittavana. Sitä voi käyttää, mutta sillä ei muillakaan sanoilla saa iskeä toisia kasvoille. En ole kuullut sitä muilta kuin sinulta täällä kirjoitettuna. Sen vain halusin sanoa, että kokea sanassa ei ole mitään vikaa. Erittäin käyttökelpoinen sana. Turha sinun on vetää yhdestä sanasta hernettä nenään. Se kuitenkin kertoo enemmän sinusta kuin sanan kirjoittajasta.
Kokea-sanaa on käytetty jo vuosikymmeniä psykologiassa. Takana on psykologinen teoria, ettei olisi määriteltävissä varmuudella todellista tietoa, vaan olisi vain eri ihmisten erilaisia kokemuksia. Ongelma on siinä. että teoria ei ole määrällinen, siis numeroin ilmaistavissa.
Luonnontieteissä ajatellaan toisin. Havainnot ovat enemmän tai vähemmän TODENNÄKÖISIÄ. Erittäin todennäköistä voi käytännössä pitää toden veroisena, erittäin epätodennäköistä epätotena. Psykologinen teoria taas ei erottele "kokemusten" todennäköisyyttä, mistä syntyy ennenkuulumaton sekaannus.
Kun asia perustellaan tietellisesti, ei ensisijainen pyrkimys voi olla asian ulkopuolinen seikka, kuten miten se vastaanotetaan, vaan miten asia on. Jos se ei jotakuta miellytä, se on kuitenkin niin, kuin se on. Jos perustelun tulee miellyttää, ollaan sellaisella tiellä, kuin tieteelliset totuudet ratkaistaisiin äänestämällä.
Tieteellinen katsanto vaatii erityistä mielenlaatua. Tärkein on matemaattinen ymmärtäminen ja luonnontieteitten laaja tuntemus. Kumpikaan ei ole suuren yleisön erityisavuja, vielä paljon vähemmän näiden palstojen. Täällä esiintyvät pääasiassa psykologistisesti suuntautuneet, hyvin harvoin biologisesti orientoituneet, saati sitten laajemmin luonnontieteisiin perehtyneet.
Psykologia on jo sinänsä varsin epävarmaa. Kun on minun ikäiseni, on jo kerinnyt nähdä monta muotia. Psykologismi on common sense -versio psykologiasta. Se toimii niin, että henkiö ensin intuitiivisesti tekee päätöksen asioiden tilasta ja sitten kehittää todistuksen, että näin on.
Todistuksen veroinen päättely on jo, kun sanoo, että VOI OLLA niin tai niin. Käytännollisesti katsoen tämä tarkoittaa, että psykologistille kaikki väitteet ovat mahdollisia. Pitää vain osoittaa psykologistinen perustelu. Naillä palstoin useimmat perustelut osoittautuvat psykologistisiksi.
Kun katsomme kulttuuriamme ja erityisesti näitä palstoja, voimme havaita, että samalla kun entinen uskonto on heikentynyt, psykologiasta psykologistisessa muodossaan on tullut uusi voimallinen uskonto. Kyky suhtautua asioihin tieteellisesti on niin harvinainen, että usein joutuu olemaan aivan yksin "pehmeästi" ajattelevien keskuudessa. Sosiaalinen paine ei kuitenkaan määrää, mikä on totta, vaan tutkimus.
Varmaan et liene ymmärtänyt, millainen sosiaalinen paine kohdistuu matematiikkaa ja luonnontieteitä opiskelevissa ja tutkivissa piireissä, jos niihin eksyy jokin "pehmeästi" ajatteleva.
On luonnollista, että tosiasiat ja tieteellinen tutkimus ärsyttää niitä, jotka toivovat, että asiat olisivat toisin. Olen lukenut useita tieteellisistä asioista ärsyyntyneiden kirjoituksia. Eivät he minun kirjoituksiani ole lukeneet. Tieteelliset tosiasiat vain ärsyttävät heitä, koska he tahtoisivat asioiden olevan toisin.
<<Aiotko sinä pilata tämän palstan kuten y15 avioero palstan?>>
Vertaus ei aivan sovi kohdalleen, sillä mainitulla nikillä on selvästi matala älykkyystaso, samanlainen kyvyttömyys oppia päättelyä, kuin ei oppisi kieltä matkimalla muita, ja erittäin aggressiivinen luonne. Tulee mieleen Turnerin oireyhtymä, mutta y15 lienee mies, ja oireyhtymää sairastavat ovat kaikki naisia, myös keskimäärin selvästi älykkäämpiä kuin y15. Mutta päättelytapa ja pomppiminen asiata toiseen on sama kuin oireyhtymässä.
Valitettavasti en ole keksinyt keinoa esittää tieteellisesti tutkittua siten, että se miellyttäisi toisin tahtovaa.
Olen aivan vakavasti miettinyt myös mahdollisuutta, että jättäisi ihmiset kuvitelmiinsa, eikä puhuisi tieteellisestä tutkimuksesta mitään. Erääthän suorastaan vaativat, että saavat elää vaaleanpunaisissa kuvitelmissaan.
Tein tästä myös aloituksen, mutta ei kukaan osannut sanoa mitään selvää. Osa kuulemma pitäisi jättää luuloihinsa, osalle pitäisi jakaa tietoa. Useimpien mielestä väki pitäisi jakaa kahtia ja kohdistaa tiedonjakaminen vain sellaisiin, jotka sitä haluavat. Vaan eihän se ole mahdollista. Netin palstojakin lukevat monenlaiset ihmiset.
Ainakin itse olen sellainen, että minua ei vähääkään häiritse, jos tutkimus toteaa, että vaaleanpunaisilla tunteilla on biologinen selitys, esimerkiksi, että rakastuminen ja kiintymys ovat aivan samoja aivomekanismeja ja samojen hermoratojen tuotoksia kuin huumeiden tuoma mielihyvä ja huumekoukku.
Miksi yhteiskunta uhraa suuria summia tutkimukseen, jos tuloksista pitää vaieta. Miten tieteenvastustajille voi puhua niin, että he pitävät tiedettä mieluisena?
Asioita toki tutkitaan, ja saadaan paljon kaikenlaisia tuloksia. Ne ovat tarkempia tai epätarkempia riippuen siitä mitä tutkitaan ja minkälaisella kohderyhmällä. Esimerkiksi minä en ole osallistunut kuin yhteen tutkimukseen elinikäni aikana (55), rintasyöpätutkimukseen. Elämäntapojani ja "kuulumisia" seurataan vielä vuosia. Suurin osa ihmistä ei ole osallistunut tutkimuksiin koskaan. Tutkimustulokset eivät kerro kaikkea.
"Ainakin itse olen sellainen, että minua ei vähääkään häiritse, jos tutkimus toteaa, että vaaleanpunaisilla tunteilla on biologinen selitys, esimerkiksi, että rakastuminen ja kiintymys ovat aivan samoja aivomekanismeja ja samojen hermoratojen tuotoksia kuin huumeiden tuoma mielihyvä ja huumekoukku."
Vaikka käytettäisiin samoja hermoratoja, niin se tee vaaleanpunaisesta mustaa. Käytännössä tuossa tarkoitetaan koukuttavaa rakastumista, koukuttavaa kiintymystä, koukuttavia huumeita. Harva meistä rakastuu tai on kiintynyt koukuttavasti tai jää huumekoukkuun (no, alkokoukkuun kyllä jää). Mielihyvä kulkee muita kuin koukuttavia reittejä aivoissa. Tai jos henkilö saa mielihyvää, vaikka se kulkisikin koukuttavia reittejä niin ihminen ei jää koukkuun.
"Miksi yhteiskunta uhraa suuria summia tutkimukseen, jos tuloksista pitää vaieta."
No eihän tuloksista vaeita. Mutta pitää hyväksyä se tosiasia, ettei juuri etenkään riippuvaiset (jostain> päihteet mielihyväruokariippuvuus, seksi, peliriippuvuus...) ihmiset hihku ilosta, jos heidän pitäisi muuttaa elintapojaan. Tuotokset ovat myös tuotoksia, ei niitä voi soveltaa yksittäiseen ihmiseen.
"Miten tieteenvastustajille voi puhua niin, että he pitävät tiedettä mieluisena? "
Miksi ihmiset vastustaisivat tiedettä? Juuri mm. edellä mainituista riippuvuuksistaan ihmiset vain haluavat pitää tiukasti kiinni. Muutenhan he eivät olisi riippuvaisia. Jokaisella on oikeus pitääkin kiinni, erityisesti sellaiseista riippuvuuksista, joista ei ole haittaa, etenkään paljon, ko. ihmiselle itselleen, eikä läheisille, ei kenellekään.
Eräs kuuluisa aivotutkija (jonka nimeä en tietenkään muista, koska en kovin ole innostunut aiheesta) selvitti ihmisen aivoissa olevan erikoispiirteen, ikäänkuin "väkivalta-alueen". Jos alue on otollinen ihmisellä on suurentunut taipumus väkivaltaan. Pelkästään tuo otollinen väkivalta-alue ei aivoissa kuitenkaan tee ihmisestä murhaajaa. Tarvitaan myös otollinen ympäristö.
"Psykologia on jo sinänsä varsin epävarmaa."
Totta hitossa on! Mutta se ei tee siitä väärää. Ihmiset ja heidän elämäkin on epävarmaa. Ei ole mitään muuta varmaa kuin epävarma ja kuolema. Itse en pidä matematiikasta ja laskukaavoista, vaan lauleskelen mieluummin "Ei mulla elämää varten oo kaavaa". Sellainen olen minä! Työkaverinani on nero, joka osaa laskea päässään aivan jumalattoman vaikeita laskelmia ja tehdä vaikka kaavoja arkisiin asiaan. Hän pitää matematiikasta, kaavoista ja yhtälöistä; ei ihme että hän opiskelee sitä edelleen lisää. Tiedätkö mikä hänessä kiehtoo minua eniten? Tunnen useita muitakin matemaattisia lahjakkuuksia. Tämä työkaverini on heistä kaikista poikkeus, sillä hän on kovin tasapainoinen, sosiaalinen, empaattinen ja vuorovaikutustaitoinen. Hänellä on matematiikka, kaavat sun muut, ja hän kertoo niistä selkokielellä meille muille. Tavallisissa keskusteluissa hän on erityisen kiinnostunut erilaisten ihmisten eri kokemuksista ja kertoo mielellään myös omistaan. Kaavat, lainalaisuudet yms. ovat asia aivan erikseen kuin ihmisen mieli.
Ei varmaan oikeaa kuvaa jokaisen elämästä, tai mitään sinnepäin päinkään. Mutta palstat antavat oikean kuvan ihmiselon murheista, muutoksista ja muista käännekohdista. Itseasiassa valitettavan viihdyttävää. Etenkin silloin, kun jutut ymmärretään täysin väärin tai joku suuttuu hyvästä ongelman ratkaisuehdotuksesta.
Eiköhän lukija joka omaan tekemisiin sen uskoo tapahtuneen ja täällä usko että häntä koskee tule hoidetuksi niin että kysytään irl suoraan miten asiat on. Jos on tullut vedätetyksi tai valheesta kiinni jäänyt silloin on luotto poissa. Se mitä kokee suhteessaan tai elämässään peilaa herkästi jonkun ihmisen käytökseen. On tosiaan nykyään paljon sairaita ihmisiä jotka moraalittomana suhteilevat tietäen. Ja särkevät kaiken opitun mitä elämässään tulisi tehdä. Pettäminen ja valehtelu ja lupailu ovat ne jotka suhteita koskevat. Muistetaan miten kohtelemme suhteemme kohdetta ja millä moraalilla. Ikäviä ovat nämä katkerien ihmisten kirjoitukset ja tarinat. Kateellinen ja synkkä kansa ollaan. Se joka on tietämätön ja onnellisena kuplassaan elää niin miksi se pitäisi rikkoa? Kenellä on oikeus tuhota toisen onni? Vain jos itse kohtelemme toisia kuten haluamme meitä kohtelevan on silloin mahdollisuus onnelliseen elämään. Ilkeitä ihmisiä löytyy. Montako juttua minäkin kuullut toisten suhteista jne. Onko kertoja jotenkin kateellinen?
Osa kirjoituksista haluu provosoida toista puolta, tuoda kaikki huonot puolet esiin niin kuin ei hyviä oliskaan.Totta kai jos ja kun vuosia tai vuosikymmeniä ollaantulee yhteenottoja ja kaikki asiat ei vaan toimi. Minäkin luulin epätyydyttävien seurustelusuhteiden päätyttyä että löysin sen naisen jonka kanssa kaikki on mannaa, no se oli toive unta. Seksielämä on loppunut, suurilta osin naisen toive mutta kyllä mussakin pientä vikaa on. Näin se vain menee, joko sitoutuu eräistä ongelmista huolimatta, hyppii naisesta naiseen tai on yksin.
"tuoda kaikki huonot puolet esiin niin kuin ei hyviä oliskaan"
Usein hyviä puolia ei olekaan, mutta tyypit ei tajua sitä. Tai huonot peittoaa hyvät mennen tullen. En ymmärrä mikä pitää ihmisiä täysin sairaissa suhteissa, jossa vain hakutaan, nimitellään ja ollaan toiselle riesaksi. Tai no, riippuvuushan sen päättää, ei ihminen itse.
En voi muuta kuin omista kokemuksista puhua ja yksikään tuon sivun suhde-palstoista ei antaisi vastaavaa kuvaa miten itse näen asiat niiltä osin kuin mitään kokemusta on (esim. parisuhde, nettideittailu, sinkut, naisen logiikka, miehen logiikka, anopit ja apet jne jne.). Ja miten ne eroaa, niin kyllä yleensä asiat on paremmin kuin minkä kuvan nuo palstat antavat esim. parisuhteesta tai sinkkuelämästä.
Täältä saa sen oikean kuvan asioista, että monet ihmiset ovat pihalla näiden asioiden kanssa.
Tämä palsta tuo esiin vain parisuhteen ongelmatapaukset ne jotka ovat tyytyväisiä suhteeseensa eivät tälle palstalle tule.
Olen samaa mieltä.
Itse olen tyytyväinen suhteeseeni. Kuvittelin, että täällä voi auttaa heitä, joilla on ongelmia. Ehkä muutaman kerran olen auttanut. Yleensä ihmiset eivät haluakaan päästä ongelmistaan - näin ajattelen. Tai ainakaan he eivät ole valmiita tekemään mitään asian eteen.
Antavat juuri oikean sekavan kuvan. Itse tulen tänne joskus ihan vain siksi, että voi hämmästellä miten paljon on täysin pihalla olevia ihmisiä. Täältä saa usein myös hyvät naurut.
<<Täältä saa usein myös hyvät naurut.>>
Huumorintajusi on alkeellinen.
Yksinkertainen on paras...
Oikeasti ihmisillä on isoja ongelmia ja kyselevät tilanteeseen apuja. Pohjimmiltaan he haluavat kuitenkin pitää ongelmistaan ehdottomasti kiinni. Kaikki muu torjutaan. Ainoa ratkaisu ongelmaan olisi, ettei kumppani olisi sellainen kuin on.
"Ainoa ratkaisu ongelmaan olisi, ettei kumppani olisi sellainen kuin on. "
Juuri näin. Kun kumppania ei saada muuttumaan, niin sitten kiukutellaan.
"Kun kumppania ei saada muuttumaan, niin sitten kiukutellaan. "
Niinpä, joidenkin suhteiden perusongelma. Miksi se on aina toinen jota pitäisi muuttaa? Kohteliasta olisi edes tarjoutua itse muuttumaan yhdessä toisen mukana.
Mitään yhtä oikeaa kuvaa ei olekaan, joten sellaista palstat eivät voi antaa.
Saatko oikein kuvan kaikkien ihmisten keskimääräisestä terveydentilasta menemällä sairaalan päivystyksen odotushuoneeseen ja kysymällä mikä kutakin vaivaa?
Nimimerkkivammaisella on asiaa.
Haha, tuosta tuli mieleen... Onko minulla oikea kuva omasta elämästäni? Mitä teen tällä tiedolla? Vastaus: ehkä on, ehkä ei, todennäköisesti jotain siltä väliltä. Elämäni on kuitenkin juuri sellaista mitä on, eri vastauksesta huolimatta.
Ei varmaan saa oikeaa kuvaa, koska täällä sanotaan se mitä oikeissa suhteissa ei uskalleta sanoa. Tämä palsta osio olisi muuten aivan hyödytön. Oikeassa elämässä ihmiset ovat yleensä fiksumpia eivätkä sano ja tee kaikkea mitä ajattelevat. Täällä on sitten hyvä mellastaa ja kirjoitella kaikenlaista mitä haluaisi ihastukselle, puolisolle, vihamiehelle, pomolle, työkaverille, kaverille ym. sanoa. Sitten on nämä seksifantasijoijat sekä satujen keksijät erikseen.
Näitä samoja tuntemuksia voisi suomalainen sepittää esim. kovassa kännissä. Jos tarkkaan lukee, moni kirjoitus on suoraan elokuvista.
Tietysti täällä on myös oman elämän purkautujia, mutta pitävät tätä palstaa vain terapeuttina eikä sen kummenpaa.
Jokaisella on oma elämä ihmissuhteineen kaikkineen. Se voivat poiketa hyvinkin paljon palstalle kirjoittelijoiden elämästä. Mitään oikeaa kuvaa ei ole, ei tarvitse ollakaan. Palstalla on sellainen mielekäs tarkoitus, että täällä voi lukea erilaisten ihmisten aivan kamalasta elämästä. Sori vaan siskot, veljet ja muut, mutta välillä kun en jaksa ajatella omia murheitani, tulen tänne lukemaan muiden vastaavia - vain todetakseni, ettei minulla ole oikeastaan ongelmia ja murheita olekaan.
Mitä enemmän erilaisia ihmisiä tuntee (ml. itsensä), sitä monipuolisemman kuvan elämästä voi saada. Monipuolinen ei tarkoita kuitenkaan oikeaa. Ja se mikä on oikea minulle, on sinulle jotain ihan muuta. Mitään oikeaa kuvaa ei siis voikaan saada. Vain erilaisia kuvia, jotka ovat kaikki oikeita.
"Mitä enemmän erilaisia ihmisiä tuntee (ml. itsensä), sitä monipuolisemman kuvan elämästä voi saada."
Jep, ja mitä paremmin tuntee. Mitä enemmän ihmisten salaisuuksia tietää, ai jai ne on kiehtovia, sitä monipuolisemman kuvan saa elämästä.