KOLME VIISASTA MIESTÄ AVARUUDESTA

Joskus ajanlaskumme alussa saapui jättimäinen avaruusalus Maahan tehtyään huimaavan matkan toisesta aurinkokunnasta. Se asettui planeettaamme kiertävälle radalle ja jäi sinne pitkäksi ajanjaksoksi tarkkailemaan täkäläisiä elämänilmiöitä.

Myöhemmin sieltä lähetettiin pienempiä aluksia ilmakehän läpi kolmeen eri paikkaan. Laskeutumisaluksissa oli kolme valittua miestä – erikoiskoulutuksen saaneita psykologeja, joiden tehtävänä oli puuttua ihmiskunnan kehitykseen ja ohjailla tietyt kulttuurit suotuisaan suuntaan.

Laskeutumispaikat olivat Keski-Amerikka, Etu-Aasia ja Kiina. Miehet oleskelivat vuosia ihmisten parissä ja tekivät ympäristöönsä niin valtavan vaikutuksen, että heitä pidettiin jumalolentoina, ja heidän nimensä ovat säilyneet tähän päivään asti.

Se avaruusmies, joka sai piirikseen Keski-Amerikan, mainitaan monissa atsteekkien vanhoissa legendoissa nimellä Quetzalcoatl.

Etu-Aasiassa toimineen miehen nimen säilytti ikuisiksi ajoiksi kaikkialle maailmaan levinnyt uskonto. Hän oli Jeesus Kristus.

Kiinaan laskeutunut avaruusmies kuvataan vanhoissa kiinalaisissa kirjoituksissa uuden kulttuurin luojana. Hänen nimensä oli Djan Dao Riin.

Näillä kolmella tarunomaisella hahmolla on niin paljon yhtäläisyyksiä – ulkonäössä, esiintymisessä ja julistuksessa – että yhteys heidän välillään on silmiinpistävä. Kaikki kolme päättävät oleskelunsa maan päällä nousemalla taivaaseen. Heidän tehtävänsä on suoritettu, heidät noudetaan takaisin suureen avaruusalukseen.

Tämä on mielikuvituksellinen teoria, venäläisen tutkijan vakava väite, tiedemiehen, joka on omistanut vuosia elämästään loogisten vastausten etsimiseen menneisyyden arvoituksille. Hän on syventynyt raamatullisiin kertomuksiin, etsinyt yhteyksiä eri kansojen historiallisille tapahtumille. Tietokone on auttanut hanta tulkitsemaan kuolleilla kielillä kirjoitettuja ikivanhoja tekstejä. Hän katsoo löytäneensa historiallisia sensaatioita, joista kukaan historioitsija ei ole tohtinut edes uneksia.

Tämä mies on 1918 syntynyt Vjatseslav Zaitsev. Hän on filologi – kieltentutkija ja vanhojen kielten erikoistuntija – Valkovenäjän tiedeakatemiassa Minskin kaupungissa. Hänen ammattinsa – vuosisatojen ja -tuhansien takaisten legendojen tutkiminen – on innostanut hänet menneisyyden nykyaikaiseksi tulkitsijaksi.

Ehkä – siinä sana, jota Zaitsev käyttää harvoin. Hän puhuu varmasti kertoessaan havainnoistaan ja johtopäätöksistään: näin ja niin täytyy olla, ilman epäilystä.

Zaitsev uskoo, että ylivoimaisen sivistyksen edustajat ovat käyttaneet Maata kokeilukenttänään, ja että samanlaisia kehityskokeita on suoritettu ja suoritetaan monella taholla maailmankaikkeudessa.

– On tuhansittain todisteita siitä, että vieraita avaruusaluksia on laskeutunut tänne muinaisuudessa, hän sanoo. – Elämme todisteiden keskellä, mutta olemme niin tottuneet niihin ja niin vailla kiinnostusta, ettemme huomaa niitä.

Kiertelin useita päivä Vjatseslav Zaitsevin kanssa vanhassa Moskovassa. Lukemattomien kirkkojen ja luostareiden keskellä, jotka kurottavat kullattuja sipulikupoleitaan kohti taivasta. Zaitsev osoittaa mahtavaa kellotornia.

– Eikö tuo rakennus muistutakin lähtövalmista monivaiherakettia? Kupoli huipulla – eikö se tuo mieleen nykyaikaisen avaruuskapselin? Miksi torni on saanut tuon muodon, mitä se symboloi?

Jos planeetallemme laskeutui kauan sitten vieraita avaruudesta, silloisten alkukantaisten ihmisten täytyi pitää heitä jumalolentoina, joilla oli yliluonnollisia voimia.

Palaavatko nuo kolme miestä takaisin maapallolle?

Jos oletetaan, että nämä “jumalat” astuivat avaruusaluksestaan ja palasivat siihen, ja kiitivät korkeuksiin asentamiensa kantorakettien avulla – sellaisen valtavan elämyksen on täytynyt kannustaa ihmiset pystyttämään rakennuksia, jotka muistuttivat heidän näkemiään outoja kulkuneuvoja. Rakennuksia, jotka symboloivat heidän kaipuutaan, jotka saisivat jumalat tuntemaan itsensä tervetulleiksi, jos he palaisivat.

Miksi kaikki kirkot ja temppelit kurottuvat kohti taivasta, kuin tavoitellen jotakin saavuttamatonta? Miksi kaikki uskonnot pitävät taivasta jumalten asuntona, elleivät jumalat olisi tulleet juuri sieltä ja sinne palanneet... Rakennustyyli elää yhä, vaikka emme enää edes tule miettineeksi sen merkitystä.

– On temppelirakennuksia, jotka muistuttavat avaruusraketteja vielä enemmän kuin meidän venäläiset kupolikirkkomme, Zaitsev sanoo. – Katsokaa vain bysanttilaisia minareetteja kärkineen, eri “rakettivaiheineen” ja kaikkineen.

Miksi vanhoissa uskonnollisissa kirjoituksissa yhä uudelleen kuvaillaan, miten enkelit ja jumalanpojat laskeutuvat taivaasta tulessa ja savussa? Ja samalla tavalla leimuaa heidän sinne taas noustessaan...

Kaikista Zaitsevin uskontojen tulkinnoista on hämmästyttävin se, että Jeesus olisi ollut yksi kolmesta vieraan sivistyksen tänne lähettämästä astronautista. Kysyin, mistä venäläinen tiedemies on päätellyt tämän.

– Sallikaa minun ensin puhua hieman niistä kahdesta muusta, Zaitsev sanoo.

– Atsteekkien vapahtajasta ja jumalasta Quetzalcoatlista legenda kertoo, että hän tuli tuntemattomasta paikasta nousevan auringon suunnalta. Hän oli vaaleaihoinen mies, jolla oli parta ja valkoiset vaatteet. Hän teki ihmetekoja. Hän opetti kansalle uusia tapoja ja taitoja ja sääti heille viisaita lakeja. Hän poistui heidän luotaan nousemalla korkeuksiin tulipatsaassa luvattuaan kerran palata.

– Kiinalaisten messias Djan Dao Riin tuli hänkin tuntemattomasta. Vanhat kirjoitukset sanovat hänen syntyneen neitseestä. Hän perusti uuden kulttuurin, ja hänestä tuli kansan johtaja silloisessa Djan Djoun provinssissa. Maan päällä oleskelunsa hän päätti nousemalla taivaaseen ihmisten nähden. He odottivat häntä palaavaksi.

– Kohta kohdalta – aina taivaaseen astumiseen ja paluulupaukseen asti – nämä tiedot muistuttavat hämmästyttävästi kertomuksia Jeesuksesta, Zaitsev huomauttaa. – Vaikka tiedot kolmen vapahtajan esiintymisen ajankohdista ovatkin hiukan epätarkkoja, poikkeamaa ei ole muutamaa vuosikymmentä enempää – mikä luultavasti johtuu eri kalentereiden virheellisyyksistä. En emmi väittää, että nämä kolme harvinaista miestä olivat maan päällä samanaikaisesti. Että kaikki olivat tulleet Maan ulkopuolelta.

Näin kertoo venäläinen tiedemies huomioista ja johtopäätöksistä, jotka hän on tehnyt Jeesukseksi Kristukseksi nimitetystä miehestä.

Betlehemin tähdellä on Kristuksen legendassa keskeinen sija. Kohta 2000 vuotta se on ollut jumalanpojan syntymän vertauskuva – ja myös pitkiä aikoja tieteen mielenkiinnon kohde.

Hyvin vanhoissa teksteissä kerrotaan, että ne kolme viisasta miestä näkivät tähden liikkuvan taivaalla – joskus idästä länteen, toisinaan taas pohjoisesta etelään. Välillä se katosi ja syttyi sitten uudelleen.

Se ei siis käyttäytynyt muiden tähtien tavoin. Betlehemin tähti oli vanhojen astronomien arvelun mukaan komeetta, mutta myöhemmät laskelmat ovat selvittäneet, ettei pyrstötähteä voinut olla näkyvissä Jeesuksen syntymäajaksi ilmoitettuna ajankohtana.

Mikä se vaeltava tähti sitten oli? Viime vuosina olemme nähneet samanlaisia ilmiöitä – satelliitteja ja avaruusaluksia Maata kiertävillä radoillaan. Maan varjoon siirtyessään ne katoavat ja “syttyvät” taas, kun auringon säteet osuvat niihin jälleen. Maan pyörimisliike saa sitä kiertävien satelliittien kulkusuunnan näennäisesti muuttumaan – maanpinnalta samalta paikalta nähtyinä satelliitti voi vuorokauden aikana kulkea vallan eri suuntiin.

1500-luvulta peräisin oleva venäläinen apokryfinen teksti (uskonnollinen kirjoitus, jota kirkko ei tunnusta), käännetty vuorostaan latinankielisestä alkutekstistä, joka on peräisin 250-luvulta, kertoo:

Betlehemin tähteä tarkkailtiin monissa Idän maissa. Vuorille rakennettiin pieniä tähtitorneja, joissa astronomit tutkivat taivaan ilmiötä. Eräänä yönä tähti valaisi koko taivaan kuin aurinko. Se laskeutui kuin kotka eräälle vuorelle. Tähdestä astui alas Kristus...

– Miten selittäisinune tämän, Zaitsev sanoo. – Miten, ellei avaruusaluksen laskeutumisella? Nyt herää kysymys: Onko tarina Jeesuksen syntymästä Betlehemissä vain myytti? Jospa hän tulikin maailmaamme aikuisena miehenä?

Kristus aloitti toimintansa 30-vuotiaana (Luukas 2:23). Evankeliumien todistuksen mukaan hänen toimintansa kesti 1-3 vuotta. Hänet ristiinnaulittiin 33-vuotiaana.

Jeesuksen syntymän ja hänen toimintansa ilmoitettujen aikojen välillä on 30 vuoden tyhjiö. Koko tältä ajalta hänestä on erittäin vähän tietoja – johdonmukaisesti ajatellen niitä pitäisi olla paljon enemmän kuin muutamat vähäiset siruset.

Tuntuu sillä kuin tarina Jeesuksen syntymästä olisi keksitty, jotta hänen läsnäolonsa olisi käynyt ihmisille helpommaksi käsittää.

Zaitsev mainitsee toisenkin merkillisen seikan:

– Ei voi olla ihmettelemättä tämän miehen huonoa arkiolojen tuntemusta seuduilla, joilla hänen otaksutaan asuneen koko ikänsä. Jeesus osoittaa tietämättömyytensä juutalaisten tapojen suhteen – hän ei noudata sapattia, hän rikkoo sääntöä, ettei ennen ensimmäisen iltatähden syttymistä saa syödä, hän ei noudata paastoa.

Kristus hämmästytti alituisesti ympäristöään teoilla, joita kukaan muu ei olisi tehnyt. Hän käyttäytyy tapoja tuntemattoman muukalaisen tavoin, vaikka hänen väitetään syntyneen ja kasvaneen samassa ympäristössä.

– En suinkaan ole ensimmäinen, joka on kiinnittänyt tähän huomiota, Zaitsev sanoo. – Jo kristinuskon varhaisimmilla vuosisadoilla asiaa ihmeteltiin eri lahkojen piirissä. Muuan lahko käytti itsestään nimitystä agnoiitit. Nimi tulee kreikkalaisesta sanasta agnoia, joka merkitsee tietämättömyyttä, puutteellista tuntemusta. Tämä lahko ja useat muutkin uskoivat, ettei Kristus ollut oikein kotonaan maallisissa olosuhteissa.

Zaitsev lisää vielä yhden renkaan todisteluketjuunsa: Jeesus ei puhunut samaa kieltä kuin ihmiset hänen ympärillään, vaan eräänlaista varhaishebreaa. Se tuntuu opetellulta, aivan kuin muukalainen olisi saanut käyttöönsä vain vanhempaa opiskeluaineistoa.

– Kaikki Jeesuksen tekemät ihmeteot osoittavat huomattavaa taitoa lääketieteen, hypnoosin, kemian ja muiden tieteiden alalla, Zaitsev sanoo. – Paljon kehittyneempää kuin mihin me olemme päässeet vieläkään. Sellainen ihmeteko kuin tuhatpäisen ihmisjoukon ruokkiminen viidellä leivällä ja veden päällä käveleminen voidaan selittää vain joukkohypnoosilla.

– Jeesuksessa näen, paitsi korkealle kehittyneen sivistyksen kasvattaman henkilön, myös äärimmäisen lahjakkaan persoonallisuuden.

Zaitsev on löytänyt vanhoista käsikirjoituksista tietoja, joiden mukaan Jeesuksella oli tapana pitää mukanaan pientä mustaa lipasta, joka riippui hihnassa hänen kaulassaan. Kun opetuslapset kysyivät, mitä lippaassa oli, hän vastasi:

– Minun taivaallisen isäni sana.

Opetuslapset arvelivat hänen säilyttävän siinä kirjoitusrullia. Jeesuksen noustessa vuorille puhumaan Jumalan kanssa lippaalla tuntuu olleen tärkeä osuus. Hän istui kivellä pidellen lipasta polvellaan. Hän oli käskenyt opetuslasten pysyä loitolla ja olla hiljaa, jotteivat häiritsisi. He eivät kuulleet mitään, mutta hänen istuessaan siellä ihmeellinen valo kirkasti hänen kasvonsa.

Zaitsev arvelee, että valo oli kuvaruudun hohdetta, eikä salaperäinen lipas ollut mikään muu kuin yhdistetty lähetin ja vastaanotin, jolla Jeesus sai ohjeita retkikuntansa päälliköltä – jota nimitti taivaalliseksi isäkseen – Maata kiertävältä suurella avaruusalukselta.

Vanhat bulgarialaiset tekstit kuvailevat enkeleiden yhteyttä Jumalaan. Heillä oli “vitsat” päässään, ja Jumala puhui heille niiden kautta. Käsissään heillä oli “peili”, ja Jumalan käskyt piirtyivät niihin “kuin kirjoitus veteen”...

Aika osuva kuvaus tv-kuvasta – pari vuosituhatta ennen tv:tä.

Venäläisen tutkijan mukaan Kristuksen toiminta maan päällä oli tarkoin suunniteltu etukäteen tarkoituksella antaa turmeltuneelle ihmiskunnalle uusia ihanteita ja kääntää kehitys inhimillisempään suuntaan. Toiminnan kriittinen kohta oli Jeesuksen ylösnousemus kuolleista. Uskonnon tutkijoiden mielestä juuri tämä vaikutti kristinuskon syntyyn ja nopeaan leviämiseen enemmän kuin mikään muu.

Zaitsev uskoo, ettei Kristus kuollut ristillä. Hän menetti tajuntansa, mutta ei koskaan ylitttänyt sitä ratkaisevaa biologista kynnystä, jonka takaa paluu elämään on mahdoton.

– Kaiken tuntuvat järjestäneen ne, jotka ohjasivat suurta koetta, Zaitsev sanoo. – Kristuksen kuoltua ristillä enkeleiden oli määrä herättää hänet. Tapahtuma on esitetty erään 1300-luvun kirkon freskoissa Jugoslaviassa. Niissä enkelit lentävät laitteilla, jotka muistuttavat suihkukäyttöisiä avaruuslaivoja.

Zaitsevin mukaan Kristus pelastettiin viime hetkellä pitkälle kehittyneen lääketieteen avulla. Sen tekivät astronautit, jotka saapuivat hänen avukseen. Tehokkaat lääkkeet palauttivat vaikeasti pahoinpidellyn miehen jalkeille kahdessa vuorokaudessa.

Naiset, jotka tulivat kalliohaudalle kolmantena aamuna, näkivät, että suuri kivi oli vieritetty sen suulta. Viereen ilmestyi kaksi miestä säteilevissä vaatteissa, ja he sanoivat:

– Miksi etsitte elävää kuolleiden joukosta? (Luukas 24:4).

Olivatko astronautit jääneet levittämään tietoa ylösnousenmksesta?

Ilmestyttyään opetuslapsilleen ja siunattuaan heidät Jeesus nousi taivaaseen. Tätä on kuvailtu monin eri tavoin. Venetsialaisessa kirjoituksessa 1500-luvulta ja yhtä vanhassa venäläisessä tekstissä Kievissä on lähes samanlaiset kuvat. Kristus leijailee deltasiipistä lentokonetta muistuttavassa kehyksessä, ja sitä puolestaan kehystää soikea kapseli.

Alaosassa nähdään kolme apostolia, jotka ovat saattaneet Jeesuksen paikalle. Kaikki näyttävät paiskautuvan kumoon kuin paineaallon iskusta. Keskimmäinen makaa jalat kohti omituista alusta. Molemmat muut varjelevat silmiään käsivarsillaan. Viitat liehuvat kuin navakassa tuulessa.

Raketin lähdönkö ne vanhat taiteilijat koettivat esittää? Se tuntuu mielikuvitukselliselta – mutta oikeastaan vähemmässä määrin kuin taivaaseen astumisen muut kuvaukset, Zaitsev sanoo.

Samanlaisia kuvia Jeesusta taivaaseen vievästä aluksesta tavataan monissa ikoneissa ja apokryfisissä kirjoituksissa. Eräässä 600 vuotta vanhassa evankeliumissa kaksi venäläistä patriarkkaa kirjoittaa, että vapahtaja nostettiin taivaaseen pilvessä ja tulivaunuissa, ja tämä kulkuneuvo kohosi yhä nopeammin ehtiessään korkeammalle eikä kenenkään silmä sitä lopulta erottanut.

Suuri avaruuslaiva, joka toimi kolmen lähetetyn vapahtajan tukikohtana – minne se sitten lähti? Mistä tuli tämä menneisyyden merkillinen retkikunta? Se on eräs harvoista kysymyksistä, joihin venäläinen tutkija ei vastaa.

– Ehkä he tulivat vieraasta aurinkokunnasta, kenties jollakin meidän aurinkokuntamme planeetalla olevasta tukikohdasta. Tuntuu sillä, että verrattomasti meitä kehittyneempi sivistys on tarkkaillut Maata satoja, ehkä tuhansia vuosia.

Moni seikka viittaa siihen, että Kristuksella oli maanpäällistä edeltävä elämä, että hän oli elänyt ja saanut kasvatuksensa toisessa, paljon kehittyneemmässä maailmassa. Kun hänen iäkseen sanotaan 30 vuotta, kysymys on maallisesta arviosta. Hänellä on hyvin voinut olla ikää pari vuosisataa. Maan elinikä ei ole mikään universaalinen mittapuu. Matka toisesta aurinkokunnasta voi vaatia pitkän ajan – mutta jos se on tapahtunut valon nopeutta lähentelevällä nopeudella, kuvaan tulee Einsteinin aikaparadoksi: Kristus matkatovereineen on voinut saada pidennyksen elinaikaansa suhteellisuuden vaikutuksesta.

Vjatseslav Zaitsev sanoo näiden kolmen vapahtajan esiintymistä maan päällä ylivoimaisen sivistyksen valtavaksi psykologiseksi kokeeksi tarkoituksena ihmiskunnan parantaminen.

– Entä miten koe on jatkunut? Onko meitä tarkkailtu vielä noiden tapahtumien jälkeen, vai olemmeko jääneet oman onnemme nojaan?

– Kaikki kolme vapahtajaa lupasivat kerran palata. Viimeinen päivä, josta Raamattu puhuu, voi tarkoittaa päivää, jona kokeen johtajat aikovat lähettää uuden retkikunnan tutkimaan tuloksia, Zaitsev sanoo.

Olivatko kenties Joseph Stalin ja Joseph Smith?

Nähtiinkö heille kultaisia levyjä mukanaan?