Ja itkin sen loppua. Täällä ei varmaan kukaan ymmärrä tällaista eli väärä palsta. Mutta elämä on. Onko kukaan muu itkenyt koskaan tämän leffan takia?
Katsoin äsken Cherbourghin sateenvarjot
eivarmaanei
7207
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olen! :D Se on ihana elokuva.
Tuli välillä vilkaistua catherine deneuven takia, muuten en välitä musikaaleista vaikka juoni olisi mikä. Myönnän, nyt hieman kaduttaa, kun en katsonut.
Onhan tuolla vielä 29 päivää katseluaikaa.
https://areena.yle.fi/1-92607
Juu en minäkään ole katsonut, pitäiskö?
En ole koskaan katsonut.
Lukioaikaan Ranskan opettaja toivoi että luokka olisi itse kukin omalla ajallaan mennyt tuon katsomaan. Pyöri 1980 luvulla vielä ihan leffoissa. En kuitenkaan koskaan käynyt tuota katsomassa.
Ehkä nyt pitäisi ennenkuin koittaa vanhuus eikä ikinä tulisi tuota nähtyä.
Ei ole tullut katsottua. Torstaina tuli radiosta Topi Sorsakosken laulama samanniminen kappale ja sekin on hieno. Tulee mieleen maahan pudonneet vaahteran ja tammen lehdet joita voi potkia kulkiessaan hiljaista kävelytietä. Mikä siinä itkettää?
Olen elänyt tuon ajan ja käynyt 1960-luvulla Helsingissä katsomassa elokuvan useampaankin kertaan vanhempieni ja ystävien kanssa, joten juoni on hyvinkin tuttu.
Se oli sinä vuonna varsinkin naisten lempielokuva. Kauniine väreineen, hienoine musiikkeineen ja Ranskan Cherbourgin taustoineen se poikkesi valtavasti silloisista Hollywood-filmeistä.
Siihen aikaan ei Ranskaan vielä paljon matkusteltu, joten moni meni katsomaan elokuvan myös kiinnostuksesta ranskalaiseen kulttuuriiin, kieleen ja musiikkiin. (Itse olen sittemmin käynyt Normandiassa ja Cherbourgissakin maisemia katselemassa).
Elokuvan tunnusmelodia soi tuolloin Suomen radiossa päivittäin. Sen säveltäjä kävi kymmenisen vuotta Helsingissä esiintymässä Huvila-teltassa ja esitti kyseisen kappaleenkin.
Haikean surullinen juonen takia yksikäään naiskatsoja ei poistunut elokuvateatterista ilman kyyneliä. Etukäteen jo sanottiin: ”muistakaa sitten ottaa nenäliinoja mukaan... ja monta.”
Nyt kun katsoin elokuvan, katsoin myös vähän haikeana noita kadonneita aikoja. Miten kaunis ja hienostunut nuori näyttelijä Catherine Deneuve oli. Miten komeita ja fiksuja nuoret miehet olivat. Hoikkia, siistit vaatteet, hiukset fiksusti eikä tatuointeja kädet täynnä. Sellaisia näkyi paljon sen ajan katukuvassakin. No, onneksi sain elää sen ajan. :)