Suomen suurruhtinaskunta 1581-1917

Johan aloituksesta käy ilmi, että Suomella oli titulatuurin lisäksi oma paikallishallinto ja asema.

Ja nimenomaan Ruotsi takasi Suomelle oman hallitusmuodon, ei suinkaan Aleksanteri I.

Vuoden 1772 hallitusmuoto säilyi koko Venäjän vallan ajan eikä Aleksanteri I uudistanut mitään eikä kyennyt uutta lakia tai hallitusmuotoa Suomeen tuomaan:

"Näitä hovioikeuksia on tästedes, kuten tähänkin saakka, kolme: ensimmäinen Tukholmassa, ja sen alaisuuteen kuuluu koko Sveanmaa, niin kuin sitä vanhassa laissa kutsutaan, toinen on jatkuvasti Jönköpingissä, ja sen alaisuuteen kuuluu koko Göötanmaa, sekä kolmas Turussa, ja sen alaisuuteen kuuluu Suomen suuriruhtinaskunta."

Ensimmäiset maapäivät Suomessa oli jo vuonna 1616, ei suinkaan vasta 1809.

Venäjällä ei taatusti haluta myöntää, että mitään Suomen suurruhtinaskuntaa ei olisi koskaan edes ollut olemassa ellei Ruotsin kuningas olisi niin päättänyt ja Suomelle omaa paikallishallintoa suonut, mutta niin se vaan on.

Ymmärsit kommenttini hieman väärin: Suomen asema suuriruhtinaskuntana oli suurimman osan Ruotsin ajasta pääosin titulatuuria. Se muistuttaa vuosisadoista, jolloin perusRuotsi ei olisi missään tapauksessa selviytynyt ilman Suomen tuomaa voimaa ja veroja.

PerusRuotsiin ei kuulunut Skåne, Hallanti, Bohuslääni, Gotlanti (kaikki Tanskaa), Härjedalen ja Jämtlanti (Norjaa). Ja muun nykyisen pohjoisruotsin asutus oli suomalaista ja saamelaista.
Ilman Suomea perusRuotsi olisi ollut verivihollisensa Tanska-Norjan piirittämä, jopa Baltian suunnalta. Kun Tanskan laivastokin oli mahtavin, olisi se syönyt Ruotsin (kai Suomenkin).

Joissakin suhteissa koko tänä aikana Suomella oli suuriruhtinaskunnan piirteitä. Eräissä vaiheissa (Juhana Herttua, kenraalikuvernööri, Kreivi Brahen aika jne.) se oli selkeästi suuriruhtinaskunta.
Jo nimitys suuriruhtinaskunta vaikeutti hallinnon ruotsalaistamista 1700-luvulla. Hyvä näin.
Ruotsalaistajille oli täysin mahdotonta julkisesti kiistää tai kumota jopa hallitusmuodossa mainittua suuriruhtinaskunnan muodollista asemaa.

Paikallishallinto oli valtakunnan lakeihin perustuvaa, ei siihen suuriruhtinaskuntaa tarvittu.
Turun piispa tai muut eivät sitä tarvinneet kenraalikuvernööriä tai herttuaa vähempinä.

Vasta Aleksanteri I muodosti todellisen suuriruhtinaskunnan, siis suvereenittoman valtion.
Teko oli suurpoliittisesti harkittu ja mahdollinen (vastustustakin esiintyi), koska Suomen suuriruhtinakunta oli vakiintunutta hallitsijatitulatuuria.
Ja paikallis- ja muu hallinto oli järjestyksessä, jopa paremmin kuin Venäjällä.
Ja Ruotsin voimassa olleet perustuslait olivat sopivan itsevaltaiset ja epätäsmälliset keisarin tarpeisiin. Ja suomalaiset nauttivat keisarin arvonantoa.

Aleksanteri I:n suunnattomat palvelukset Suomen hyväksi:

- Suomen alue rajattiin yksiselitteisesti. Siihen sisällytettiin Pohjan- ja Lapinmaa, joita ei ollut hallinnollisesti sisällytetty Suomeen. Siihen sisällytettiin Ahvenanmaa.
Kielen ja kansallisuuden perusteella oli tarkoitus liittää myös Norrbotten Kainuunjokeen (Kalix) asti, mutta Aleksanteri I:n kiire valmistautua Napoleonia vastaan esti tämän.

- Suomen alueeseen palautettiin Vanha Suomi (Viipurin ja Käkisalmen läänit), jotka oli menetetty Ruotsin järjettömissä hyökkäyssodissa. Menetys oli romauttanut pohjan Itä-Suomen taloudelta.

- Luotiin keskushallinto ja vähitellen kaikki valtion tunnuspiirteet lukuunottamatta ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.

Kontra kirjoitti:

Ymmärsit kommenttini hieman väärin: Suomen asema suuriruhtinaskuntana oli suurimman osan Ruotsin ajasta pääosin titulatuuria. Se muistuttaa vuosisadoista, jolloin perusRuotsi ei olisi missään tapauksessa selviytynyt ilman Suomen tuomaa voimaa ja veroja.

PerusRuotsiin ei kuulunut Skåne, Hallanti, Bohuslääni, Gotlanti (kaikki Tanskaa), Härjedalen ja Jämtlanti (Norjaa). Ja muun nykyisen pohjoisruotsin asutus oli suomalaista ja saamelaista.
Ilman Suomea perusRuotsi olisi ollut verivihollisensa Tanska-Norjan piirittämä, jopa Baltian suunnalta. Kun Tanskan laivastokin oli mahtavin, olisi se syönyt Ruotsin (kai Suomenkin).

Joissakin suhteissa koko tänä aikana Suomella oli suuriruhtinaskunnan piirteitä. Eräissä vaiheissa (Juhana Herttua, kenraalikuvernööri, Kreivi Brahen aika jne.) se oli selkeästi suuriruhtinaskunta.
Jo nimitys suuriruhtinaskunta vaikeutti hallinnon ruotsalaistamista 1700-luvulla. Hyvä näin.
Ruotsalaistajille oli täysin mahdotonta julkisesti kiistää tai kumota jopa hallitusmuodossa mainittua suuriruhtinaskunnan muodollista asemaa.

Paikallishallinto oli valtakunnan lakeihin perustuvaa, ei siihen suuriruhtinaskuntaa tarvittu.
Turun piispa tai muut eivät sitä tarvinneet kenraalikuvernööriä tai herttuaa vähempinä.

Vasta Aleksanteri I muodosti todellisen suuriruhtinaskunnan, siis suvereenittoman valtion.
Teko oli suurpoliittisesti harkittu ja mahdollinen (vastustustakin esiintyi), koska Suomen suuriruhtinakunta oli vakiintunutta hallitsijatitulatuuria.
Ja paikallis- ja muu hallinto oli järjestyksessä, jopa paremmin kuin Venäjällä.
Ja Ruotsin voimassa olleet perustuslait olivat sopivan itsevaltaiset ja epätäsmälliset keisarin tarpeisiin. Ja suomalaiset nauttivat keisarin arvonantoa.

Aleksanteri I:n suunnattomat palvelukset Suomen hyväksi:

- Suomen alue rajattiin yksiselitteisesti. Siihen sisällytettiin Pohjan- ja Lapinmaa, joita ei ollut hallinnollisesti sisällytetty Suomeen. Siihen sisällytettiin Ahvenanmaa.
Kielen ja kansallisuuden perusteella oli tarkoitus liittää myös Norrbotten Kainuunjokeen (Kalix) asti, mutta Aleksanteri I:n kiire valmistautua Napoleonia vastaan esti tämän.

- Suomen alueeseen palautettiin Vanha Suomi (Viipurin ja Käkisalmen läänit), jotka oli menetetty Ruotsin järjettömissä hyökkäyssodissa. Menetys oli romauttanut pohjan Itä-Suomen taloudelta.

- Luotiin keskushallinto ja vähitellen kaikki valtion tunnuspiirteet lukuunottamatta ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.

Lue lisää

"Vasta Aleksanteri I muodosti todellisen suuriruhtinaskunnan, siis suvereenittoman valtion."

Aleksanteri I ei muodostanut yhtään mitään vaan Suomen suurruhtinaskunnan muodosti Ruotsin kuningas vuonna 1581.

Suomen ollessa suurruhtinaskunta 1581-1917, Suomi ei ollut missään vaiheessa kansainvälisoikeudellisesti suvereeni valtio, ei siis myöskään Venäjän vallan aikana.

"Suomen suuriruhtinakunta oli vakiintunutta hallitsijatitulatuuria."

Suomen suurruhtinaskunta oli jo 1600-luvulla enemmän kuin vain titulatuuri ja tittelillä nimenomaan oli hallinnollistakin merkitystä kuten itse voit lukea edellä lainatusta vuoden 1772 hallitusmuodosta.

"Ja paikallis- ja muu hallinto oli järjestyksessä, jopa paremmin kuin Venäjällä."

Tämä johtui juuri Ruotsin kuninkaan säätämistä laeista ja siitä, ettei venäläiset kyenneet uusia lakeja Suomeen tuomaan.

"Suomen alue rajattiin yksiselitteisesti."

Rajat olivat jo olleet olemassa ja niitä oli heitelty edestakaisin jo Pähkinasaaren rauhasta asti.

"Siihen sisällytettiin Pohjan- ja Lapinmaa,"

Pohjanmaa oli jo kuulunut Suomeen.

"Siihen sisällytettiin Ahvenanmaa."

Ahvenanmaasta oli tullut jo keskiajalla Kastelholman linnaläänin keskusalue, joka kuului Suomen käskynhaltijakuntaan ja Turun hiippakuntaan.

"Suomen alueeseen palautettiin Vanha Suomi (Viipurin ja Käkisalmen läänit), jotka oli menetetty Ruotsin järjettömissä hyökkäyssodissa."

Viipurin läänin ydinalue kuului jo 1500-luvulla Viipurin linnalääniin eikä sitä ollut menetetty Ruotsin hyökkäyssodassa vaan Venäjän hyökkäyssodassa.

Isoviha ei ollut Ruotsin hyökkäyssota, vaan Venäjän hyökkäyssota Suomeen jonka motiivina oli Inkerinmaan valtaus ja Venäjän halu päästä Suomenlahden rannikolle.

"Luotiin keskushallinto"

Suomi sai pitää omat vuoden 1772 hallitusmuotonsa ja lakinsa sen takia, että Venäjä ei ollut yhtenäisvaltio eikä hallintoa kielellisistä syistä voitu organisoida Venäjälle. Venäjällä ei edes ollut perustuslakia eikä edustuksellista valtakoneistoa.

Suomikin siis sai pitää yhteiskuntarakenteensa ja siihen liittyvät laitokset, kuten muutkin aikaisemmin tai samaan aikaan vallatut alueet olivat saaneet tehdä.

Vuoden 1809 hallituskonselji oli pelkästään Venäjän keisarin sijaishallinto Suomessa, eikä se suinkaan taannut Suomelle suurempaa autonomiaa kuin vuoden 1772 hallitusmuodossa (ja aiemmin) oli taattu. Suomellahan oli ollut maapäivät ensimmäisen kerran jo 1616.

Se mitä kirjoitit on pötyä:
1/
Vasta A I muodosti todellisen suuriruhtinaskunnan, siis suvereenittoman valtion. Suvereenittomalla valtiolla on muut valtion piirteet, mutta ei suvereenisuutta (=ei omaa ulko- ja puolustuspolitiikkaa).
Ruotsin aikana Suomelta puuttui täysin keskushallinto, sillä ei ollut vahvistettuja rajoja, sillä ei ollut omaa taloutta. Kaikki tapahtui Tukholman käskyillä ja sen välityksellä. Veroista palasi Suomeen vain pieni osa. Vasta A I:n toimesta kaikki muuttui Suomelle suotuisaksi.
Älä siis vääristele. Ruotsin aikana oli ajoittain joitain suuriruhtinaskunnan piirteitä, nekin lähinnä varhaisena aikana, jolloin keskushallinto oli ylipäätään heikko.
Kun keskushallinto vahvistui, Suomi oli heikennyt alituisessa sotimisessa ja Ruotsi kasvanut, alettiin nakertaa pois nämä piirteet.
2/
1808 oli voimassa Gustaf III:n vallankaappauksella 1789 antama Yhdistys- ja vakuuskirja,
Hän kumosi1772:n hallitusmuodon. 1789:n vastaava oli itsevaltainen, mikä sopi A I:lle
3/
Suomen sisäinen hallinto toimi ja laillisuus oli vähemmän ongelmaista kuin Venäjällä.
Tätä ei kukaan ole kiistänyt. Se oli mieluisa A I:llekin, kuten hän G.M.Armfeltille sen kertoi.
Sitä aiottiin M.Speranskin asiantuntemuksella soveltaa kehitettäessä Venäjän omaakin hallintoa, mutta Napoleonin sotien myötä asia pysähtyi.
4/
Huvittava väite että A I ei olisi voinut tai osannut tuoda vieraita lakeja Suomeen.
Niitä ei tuotu, koska A I ei halunnut. Hän ymmärsi että viisailla toimilla saavutetaan uskollisuus ja rakkaus. Kun hän toimi näin, hän saavutti tavoitteensa ja Venäjänkin edun.
5/
Etkö edes sitä tiennyt, että Lappi ei kuulunut hallinnollisesti Suomeen, eikä kirkollisesti Turun hiippakuntaan. Länsi- ja Itä-Pohja (=Pohjanmaa) oli useimpina aikoina kokonaisuus. Siksi sen vain ajoittain katsottiin olevan Suomea. Useimpina aikoina Tukholma piti sitä Ruotsiin kuuluvana. Ahvenanmaa kuului Suomeen, kuten mainitsin. Vasta Haminan rauha toi kaiken yksiselitteisesti Suomeen kuuluvaksi. Kyllä Ruotsi neuvotteluissa koetti niistä kiinni pitää.
6/
Tässä ketjussa ei käsitellä väistämätöntä kehitystä, jolla Venäjä nousi suurvallaksi ja Ruotsi, Karl XII:n järjettömän sotimisen nopeuttamana sen menetti.
Tässä ei siis käsitellä Isovihaa, joka seurasi siitä, että Suomen sotilaat tapatettiin Keski-Euroopassa ja meripuolustus poistui siirtämällä merilaivasto Karlskronaan Tanskaa vastaan.
7/
Kuten sanoin 1741- ja 1788- sodat olivat Ruotsin hyökkäyssotia. Pahinta niissä oli kelvoton valmistelu Tukholmasta ja täysin kelvoton johto. 1789 sota oli lisäksi Ruotsin lakien vastainen, mikä oli yksi syistä kapinaan, ns, Anjalan liittoon.
Itäisen Suomen menetyksen laajentuminen oli raskas isku Suomelle.
Se kuvasi kantaRuotsin välinpitämättömyyttä Suomen kohtalosta.
8/
Kärjistetty, mutta tosi oli Gustaf III:n Kamariherran, vapaaherra G.J. Ehrenswärdin toteamus, jolla Tampereen ja Kuopion kaupunkioikeuksien myöntäminen lykkäytyi useita vuosia:
"...Finland inte borde tillåtas uppblomstra, dels därför att det skulle innebära konkurrens med Sverige, och dels därför att ett mer utvecklat Finland skulle uppväcka Rysslands rovlystnad och tvinga Sverige till dyra försvarsanstalter oc kanske krig. " (Dagboksanteckningar förda vid Gustaf III:s hof. Norstedt & Söner, 1877-78).

Historia historiana. Kiihkoilusta ei ole hyötyä.

Kontra kirjoitti:

Se mitä kirjoitit on pötyä:
1/
Vasta A I muodosti todellisen suuriruhtinaskunnan, siis suvereenittoman valtion. Suvereenittomalla valtiolla on muut valtion piirteet, mutta ei suvereenisuutta (=ei omaa ulko- ja puolustuspolitiikkaa).
Ruotsin aikana Suomelta puuttui täysin keskushallinto, sillä ei ollut vahvistettuja rajoja, sillä ei ollut omaa taloutta. Kaikki tapahtui Tukholman käskyillä ja sen välityksellä. Veroista palasi Suomeen vain pieni osa. Vasta A I:n toimesta kaikki muuttui Suomelle suotuisaksi.
Älä siis vääristele. Ruotsin aikana oli ajoittain joitain suuriruhtinaskunnan piirteitä, nekin lähinnä varhaisena aikana, jolloin keskushallinto oli ylipäätään heikko.
Kun keskushallinto vahvistui, Suomi oli heikennyt alituisessa sotimisessa ja Ruotsi kasvanut, alettiin nakertaa pois nämä piirteet.
2/
1808 oli voimassa Gustaf III:n vallankaappauksella 1789 antama Yhdistys- ja vakuuskirja,
Hän kumosi1772:n hallitusmuodon. 1789:n vastaava oli itsevaltainen, mikä sopi A I:lle
3/
Suomen sisäinen hallinto toimi ja laillisuus oli vähemmän ongelmaista kuin Venäjällä.
Tätä ei kukaan ole kiistänyt. Se oli mieluisa A I:llekin, kuten hän G.M.Armfeltille sen kertoi.
Sitä aiottiin M.Speranskin asiantuntemuksella soveltaa kehitettäessä Venäjän omaakin hallintoa, mutta Napoleonin sotien myötä asia pysähtyi.
4/
Huvittava väite että A I ei olisi voinut tai osannut tuoda vieraita lakeja Suomeen.
Niitä ei tuotu, koska A I ei halunnut. Hän ymmärsi että viisailla toimilla saavutetaan uskollisuus ja rakkaus. Kun hän toimi näin, hän saavutti tavoitteensa ja Venäjänkin edun.
5/
Etkö edes sitä tiennyt, että Lappi ei kuulunut hallinnollisesti Suomeen, eikä kirkollisesti Turun hiippakuntaan. Länsi- ja Itä-Pohja (=Pohjanmaa) oli useimpina aikoina kokonaisuus. Siksi sen vain ajoittain katsottiin olevan Suomea. Useimpina aikoina Tukholma piti sitä Ruotsiin kuuluvana. Ahvenanmaa kuului Suomeen, kuten mainitsin. Vasta Haminan rauha toi kaiken yksiselitteisesti Suomeen kuuluvaksi. Kyllä Ruotsi neuvotteluissa koetti niistä kiinni pitää.
6/
Tässä ketjussa ei käsitellä väistämätöntä kehitystä, jolla Venäjä nousi suurvallaksi ja Ruotsi, Karl XII:n järjettömän sotimisen nopeuttamana sen menetti.
Tässä ei siis käsitellä Isovihaa, joka seurasi siitä, että Suomen sotilaat tapatettiin Keski-Euroopassa ja meripuolustus poistui siirtämällä merilaivasto Karlskronaan Tanskaa vastaan.
7/
Kuten sanoin 1741- ja 1788- sodat olivat Ruotsin hyökkäyssotia. Pahinta niissä oli kelvoton valmistelu Tukholmasta ja täysin kelvoton johto. 1789 sota oli lisäksi Ruotsin lakien vastainen, mikä oli yksi syistä kapinaan, ns, Anjalan liittoon.
Itäisen Suomen menetyksen laajentuminen oli raskas isku Suomelle.
Se kuvasi kantaRuotsin välinpitämättömyyttä Suomen kohtalosta.
8/
Kärjistetty, mutta tosi oli Gustaf III:n Kamariherran, vapaaherra G.J. Ehrenswärdin toteamus, jolla Tampereen ja Kuopion kaupunkioikeuksien myöntäminen lykkäytyi useita vuosia:
"...Finland inte borde tillåtas uppblomstra, dels därför att det skulle innebära konkurrens med Sverige, och dels därför att ett mer utvecklat Finland skulle uppväcka Rysslands rovlystnad och tvinga Sverige till dyra försvarsanstalter oc kanske krig. " (Dagboksanteckningar förda vid Gustaf III:s hof. Norstedt & Söner, 1877-78).

Historia historiana. Kiihkoilusta ei ole hyötyä.

Lue lisää

Olet pelkkä Venäjä -trolli.

"Ruotsin aikana Suomelta puuttui täysin keskushallinto,"

Kuten voit itse tarkistaa vuoden 1772 hallitusmuodosta, Suomen suurruhtinaskunnan tärkein sisäinen hallintoelin oli Turussa ja lisäksi kokoontuivat maapäivät 1616 lähtien.

Aleksanteri I:n hallituskonselji oli pelkästään vastaava sijaishallinto Suomessa eikä se suonut autonomisempaa päätöksentekoa suomalaisille itselleen.

"vahvistettuja rajoja"

Suomelle oli piirretty vahvistetut rajat esim. Olaus Magnuksen vuoden 1539 Carta Marinaan ja tunnetusti jo Pähkinäsaaren rauhan aikoihin rajoja piirreltiin. Eihän niitä muuten olisi edes voinut rukkailla esim. Isovihan yhteydessä.

Kaikki mitä Suomessa tapahtui 1809 lähtien, tapahtui Ruotsin vallan aikaisten lakien mukaan joten muutosta autonomian suhteen ei tapahtunut. Kaikki mikä oli määrätty aiemmin Tukholmasta käsin, määrättiin nyt Venäjältä käsin. Aleksanteri I:n toimesta mikään Suomessa ei muuttunut paremmaksi.

Suomen ollessa suurruhtinaskunta 1581-1917, Suomi ei ollut missään vaiheessa kansainvälisoikeudellisesti suvereeni valtio, ei siis myöskään Venäjän vallan aikana.

Termiä "suvereeniton valtio" ei ole olemassakaan muutakuin ilmeisesti venäläisissä saduissa.

"Hän kumosi 1772:n hallitusmuodon."

Suomessa nimenomaan jäi voimaan vuoden 1772 hallitusmuoto koko Venäjän vallan ajaksi.

Uusintana keskeisiä virheitäsi:

"Ja paikallis- ja muu hallinto oli järjestyksessä, jopa paremmin kuin Venäjällä."

Tämä johtui pelkästään Ruotsin kuninkaan säätämistä laeista, jo olemassa olleista maapäivistä ja siitä, ettei venäläiset kyenneet uusia lakeja Suomeen tuomaan. Venäjällä itsellään ei ollut edes perustuslakia eikä edustuksellista valtakoneistoa.

Miten kukaan voisi ylipäätään saada aikaan uudistuksia joita ei omassa maassa ole?

"Siihen sisällytettiin Pohjan- ja Lapinmaa,"

Pohjanmaa oli jo kuulunut Suomeen.

"Siihen sisällytettiin Ahvenanmaa."

Ahvenanmaasta oli tullut jo keskiajalla Kastelholman linnaläänin keskusalue, joka kuului Suomen käskynhaltijakuntaan ja Turun hiippakuntaan.

"Suomen alueeseen palautettiin Vanha Suomi (Viipurin ja Käkisalmen läänit), jotka oli menetetty Ruotsin järjettömissä hyökkäyssodissa."

Viipurin läänin ydinalue kuului jo 1500-luvulla Viipurin linnalääniin eikä sitä ollut menetetty Ruotsin hyökkäyssodassa vaan Venäjän hyökkäyssodassa.

Isoviha ei ollut Ruotsin hyökkäyssota, vaan Venäjän hyökkäyssota Suomeen ja sen motiivina oli Inkerinmaan valtaus ja Venäjän halu päästä Suomenlahden rannikolle valmiiksi rakennettuun ja liikennöityyn kaupunkiin Nevanlinnaan.

"Huvittava väite että A I ei olisi voinut tai osannut tuoda vieraita lakeja Suomeen."

Suomi sai pitää omat vuoden 1772 hallitusmuotonsa ja lakinsa sen takia, että Venäjä ei ollut yhtenäisvaltio eikä hallintoa (kielellisistäkään syistä) voitu organisoida Venäjälle. Venäjällä siis ei edes ollut perustuslakia eikä edustuksellista valtakoneistoa.

Tyhjästä on paha nyhjästä, eikö?

Suomi sai pitää yhteiskuntarakenteensa ja siihen liittyvät laitokset, kuten muutkin aikaisemmin tai samaan aikaan vallatut alueet olivat saaneet tehdä.

Vuoden 1809 hallituskonselji oli pelkästään Venäjän keisarin sijaishallinto Suomessa, eikä se taannut Suomelle suurempaa autonomiaa kuin vuoden 1772 hallitusmuodossa (ja aiemmin) oli taattu.

"Tässä ei siis käsitellä Isovihaa"

Tässä nimenomaan käsitellään Isovihaa jolla juurikin oli vaikutusta Suomen suurruhtinaskunnan rajojen rukkaamiseen Vanhan Suomen osalta.

Kyseessä ei ollut Ruotsin hyökkäys Venäjälle vaan päinvastoin Venäjän hyökkäys Suomen suurruhtinaskuntaan.

Olen oikaissut värintulkintasi täysin aukottomasti, mutta et halua ymmärtää yksiselitteisiä tosiasioita.
Sen kruunaa vielä kaiken ylittävä älytön uloste, että muka olisin Venäjän trolli.
Sanoin : Historia historiana. Kiihkoilusta ei ole hyötyä. Yritä ymmärtää se.

Kontra kirjoitti:

Olen oikaissut värintulkintasi täysin aukottomasti, mutta et halua ymmärtää yksiselitteisiä tosiasioita.
Sen kruunaa vielä kaiken ylittävä älytön uloste, että muka olisin Venäjän trolli.
Sanoin : Historia historiana. Kiihkoilusta ei ole hyötyä. Yritä ymmärtää se.

Lue lisää

Ainoa "keskushallinto", joka oli Suomella (vaikkakin muuhun Ruotsiin nähden epätäsmällisin rajoin), mutta jonka jätin lillukanvartena mainitsematta, oli KOSKIENPERKAUS JOHTOKUNTA .
Se oli ainoa yksistään Suomea hallinnut "keskusvirasto".

Etkö ymmärrä käsitettä suvereeniton valtio = ei-suvereeninen valtio = autonominen, eli sisäisesti itsenäinen maa.
Sellaiseksi Suomi tuli A I:n päätöksillä ja sitä iloa riitti käytännössä kunnes N II teki valtiokaappauksen ja aloitti ns. sortokaudet.

Ruotsin aikana Turussa oli vain lääninhallintoa ja Turun piispa, joka oli Ruotsin arkkipiispan alainen. Hän vastasi kirkollisista asioista alueella. jota sopii kutsua Suomen suuriruhtinaskunnaksi, mutta josta siis puuttui Lapin ja Pohjanmaa ja 1710/1741 jälkeen sotien seurauksena Viipurin ja Käkisalmen läänit.
Etkö ymmärrä että 1772 hallitusmuoto oli kumottu Gustaf III:n toimesta, ja sen tilalle tuli 1789 Yhdistys- ja vakuuskirja. Se oli voimassa Venäjän hyökätessä 1808.

En ole missään kiistänyt etteikö Venäjän hyökännyt 1710 ja jatkanut Isonvihana tunnetulla, varsinkin alkupuolellaan julmalla miehityksellä.
Mutta että miehitys oli mahdollinen ja jopa helppo, johtui siitä että Suomen sotilaat oli viety Keski-Euroopassa ja tapatettu siellä Karl XII:n järjettömässä sodassa.
Ja merilaivasto oli viety Karlskronaan Tanskaa vasten. Etenkin Skåne haluttiin ehdottomasti pitää, Suomesta ei suuria piitattu.

Herää jo Ruotsisokeudestasi!

Kontra kirjoitti:

Ainoa "keskushallinto", joka oli Suomella (vaikkakin muuhun Ruotsiin nähden epätäsmällisin rajoin), mutta jonka jätin lillukanvartena mainitsematta, oli KOSKIENPERKAUS JOHTOKUNTA .
Se oli ainoa yksistään Suomea hallinnut "keskusvirasto".

Etkö ymmärrä käsitettä suvereeniton valtio = ei-suvereeninen valtio = autonominen, eli sisäisesti itsenäinen maa.
Sellaiseksi Suomi tuli A I:n päätöksillä ja sitä iloa riitti käytännössä kunnes N II teki valtiokaappauksen ja aloitti ns. sortokaudet.

Ruotsin aikana Turussa oli vain lääninhallintoa ja Turun piispa, joka oli Ruotsin arkkipiispan alainen. Hän vastasi kirkollisista asioista alueella. jota sopii kutsua Suomen suuriruhtinaskunnaksi, mutta josta siis puuttui Lapin ja Pohjanmaa ja 1710/1741 jälkeen sotien seurauksena Viipurin ja Käkisalmen läänit.
Etkö ymmärrä että 1772 hallitusmuoto oli kumottu Gustaf III:n toimesta, ja sen tilalle tuli 1789 Yhdistys- ja vakuuskirja. Se oli voimassa Venäjän hyökätessä 1808.

En ole missään kiistänyt etteikö Venäjän hyökännyt 1710 ja jatkanut Isonvihana tunnetulla, varsinkin alkupuolellaan julmalla miehityksellä.
Mutta että miehitys oli mahdollinen ja jopa helppo, johtui siitä että Suomen sotilaat oli viety Keski-Euroopassa ja tapatettu siellä Karl XII:n järjettömässä sodassa.
Ja merilaivasto oli viety Karlskronaan Tanskaa vasten. Etenkin Skåne haluttiin ehdottomasti pitää, Suomesta ei suuria piitattu.

Herää jo Ruotsisokeudestasi!

Lue lisää

Kontra, olet pelkkä Venäjä -trolli ja tehtäväsi täällä on väärentää historiaa edistääksesi Venäjän asiaa.

Otetaas uudestaan:

"Ruotsin aikana Suomelta puuttui täysin keskushallinto,"

Kuten voit itse tarkistaa vuoden 1772 hallitusmuodosta, Suomen suurruhtinaskunnan tärkein sisäinen hallintoelin oli Turussa ja lisäksi kokoontuivat maapäivät 1616 lähtien.

Aleksanteri I:n hallituskonselji oli pelkästään vastaava sijaishallinto Suomessa eikä se suonut autonomisempaa päätöksentekoa suomalaisille itselleen.

"vahvistettuja rajoja"

Suomelle oli piirretty vahvistetut rajat esim. Olaus Magnuksen vuoden 1539 Carta Marinaan ja tunnetusti jo Pähkinäsaaren rauhan aikoihin rajoja piirreltiin. Eihän niitä muuten olisi edes voinut rukkailla esim. Isovihan yhteydessä.

Kaikki mitä Suomessa tapahtui 1809 lähtien, tapahtui Ruotsin vallan aikaisten lakien mukaan joten muutosta autonomian suhteen ei tapahtunut. Kaikki mikä oli määrätty aiemmin Tukholmasta käsin, määrättiin nyt Venäjältä käsin. Aleksanteri I:n toimesta mikään Suomessa ei muuttunut paremmaksi.

Suomen ollessa suurruhtinaskunta 1581-1917, Suomi ei ollut missään vaiheessa kansainvälisoikeudellisesti suvereeni valtio, ei siis myöskään Venäjän vallan aikana.

Termiä "suvereeniton valtio" ei ole olemassakaan muutakuin ilmeisesti venäläisissä saduissa.

"Hän kumosi 1772:n hallitusmuodon."

Suomessa nimenomaan jäi voimaan vuoden 1772 hallitusmuoto koko Venäjän vallan ajaksi.

Uusintana keskeisiä virheitäsi:

"Ja paikallis- ja muu hallinto oli järjestyksessä, jopa paremmin kuin Venäjällä."

Tämä johtui pelkästään Ruotsin kuninkaan säätämistä laeista, jo olemassa olleista maapäivistä ja siitä, ettei venäläiset kyenneet uusia lakeja Suomeen tuomaan. Venäjällä itsellään ei ollut edes perustuslakia eikä edustuksellista valtakoneistoa.

Miten kukaan voisi ylipäätään saada aikaan uudistuksia joita ei omassa maassa ole?

"Siihen sisällytettiin Pohjan- ja Lapinmaa,"

Pohjanmaa oli jo kuulunut Suomeen.

"Siihen sisällytettiin Ahvenanmaa."

Ahvenanmaasta oli tullut jo keskiajalla Kastelholman linnaläänin keskusalue, joka kuului Suomen käskynhaltijakuntaan ja Turun hiippakuntaan.

"Suomen alueeseen palautettiin Vanha Suomi (Viipurin ja Käkisalmen läänit), jotka oli menetetty Ruotsin järjettömissä hyökkäyssodissa."

Viipurin läänin ydinalue kuului jo 1500-luvulla Viipurin linnalääniin eikä sitä ollut menetetty Ruotsin hyökkäyssodassa vaan Venäjän hyökkäyssodassa.

Isoviha ei ollut Ruotsin hyökkäyssota, vaan Venäjän hyökkäyssota Suomeen ja sen motiivina oli Inkerinmaan valtaus ja Venäjän halu päästä Suomenlahden rannikolle valmiiksi rakennettuun ja liikennöityyn kaupunkiin Nevanlinnaan.

"Huvittava väite että A I ei olisi voinut tai osannut tuoda vieraita lakeja Suomeen."

Suomi sai pitää omat vuoden 1772 hallitusmuotonsa ja lakinsa sen takia, että Venäjä ei ollut yhtenäisvaltio eikä hallintoa (kielellisistäkään syistä) voitu organisoida Venäjälle. Venäjällä siis ei edes ollut perustuslakia eikä edustuksellista valtakoneistoa.

Tyhjästä on paha nyhjästä, eikö?

Suomi sai pitää yhteiskuntarakenteensa ja siihen liittyvät laitokset, kuten muutkin aikaisemmin tai samaan aikaan vallatut alueet olivat saaneet tehdä.

Vuoden 1809 hallituskonselji oli pelkästään Venäjän keisarin sijaishallinto Suomessa, eikä se taannut Suomelle suurempaa autonomiaa kuin vuoden 1772 hallitusmuodossa (ja aiemmin) oli taattu.

"Tässä ei siis käsitellä Isovihaa"

Tässä nimenomaan käsitellään Isovihaa jolla juurikin oli vaikutusta Suomen suurruhtinaskunnan rajojen rukkaamiseen Vanhan Suomen osalta.

Kyseessä ei ollut Ruotsin hyökkäys Venäjälle vaan päinvastoin Venäjän hyökkäys Suomen suurruhtinaskuntaan.

Yritetään edes yksi asia saada perille toivottomalle inttäjälle:
1772 hallitusmuotoa ei ollut vuonna 1808. Se oli kumottu. Toistan, se OLI kumottu.
Kuningas Gustaf III oli sen kumonnut kaappauksessa, johon säädyt nöyrinä alistuivat.
Vuonna 1789 Gustaf III saneli uudeksi hallitusmuodoksi Yhdistys- ja vakuuskirjan
( https://fi.wikipedia.org/wiki/Yhdistys-_ja_vakuuskirja ), joka oli aikaisempaa itsevaltaisempi.
Se oli niin itsevaltainen, että keisari A I saattoi sen hyväksyä.
Mutta mikä oli ratkaisevaa, A I myös noudatti sitä myönteisesti ja velvoitti seuraajansakin sitä noudattamaan. Ja N II:n asti nämä noudattivatkin.

Täysin ratkaiseva ero Ruotsin aikaan verrattuna oli se että lakien puitteissa Suomesta muodostettiin TODELLINEN autonominen maa, todellinen suuriruhtinaskunta.
Sen lakeja vielä A II:n aikana laajennettiin keisarin ja valtiopäivien yhteistyöllä ja kaikenaikaa täydennettiin sen valtio-ominaisuuksia tarpeen osoittamilla tavoilla.

Ruotsi sensijaan karsi vähiäkin Suomen erillispiirteitä 1400-1600 -luvuilta olemattomiin 1700-luvulla. Turussa vain vuonna 1616 pidetyillä herrainpäivillä ei ollut pienintäkään autonomista merkitystä ja luonnetta.

Ruotsin kuninkailla oli ylipäätään tapana järjestää virallisiakin koko Ruotsin valtiopäiviä pikkukaupungeissa eri puolilla Ruotsia, etenkin silloin kun heidän tavoitteensa oli, että mahdollisimman harva edustaja niihin osallistuisi.
Ja Suomesta oli yleensä hyvin vähän edustajia koska kulku oli hankalaa, aikaa vievää ja kallista. Olimme periferiaa, ja periferia ajautuu aina sivuun vallasta ja oikeuksista.

Kunniallisen ihmisen kuuluu antaa kiitos nimenomaan sille joka sen ansaitsee.
Tämän mukaisesti on syytä kiittää JOPA venäläistä, JOS ja silloin kun siihen on aihetta.
Ja kiittää esimerkiksi ruotsalaista, mutta vain silloin kun siihen on aihetta.
Rikot jatkuvasti tätä tasapuolisuuden sääntöä ja trolliväitteesi ovat häpeällisiä.
Ei sellainen edistä mitään.
Ruotsalaiset ovat itsekin hyvin tietoisia ja kriittisiä historiansa virheistä.
Lue siis tuoreita ruotsalaisia historian tutkimuksia, niin säälittävä kiihkosikin rauhoittuu.

Kontra kirjoitti:

Yritetään edes yksi asia saada perille toivottomalle inttäjälle:
1772 hallitusmuotoa ei ollut vuonna 1808. Se oli kumottu. Toistan, se OLI kumottu.
Kuningas Gustaf III oli sen kumonnut kaappauksessa, johon säädyt nöyrinä alistuivat.
Vuonna 1789 Gustaf III saneli uudeksi hallitusmuodoksi Yhdistys- ja vakuuskirjan
( https://fi.wikipedia.org/wiki/Yhdistys-_ja_vakuuskirja ), joka oli aikaisempaa itsevaltaisempi.
Se oli niin itsevaltainen, että keisari A I saattoi sen hyväksyä.
Mutta mikä oli ratkaisevaa, A I myös noudatti sitä myönteisesti ja velvoitti seuraajansakin sitä noudattamaan. Ja N II:n asti nämä noudattivatkin.

Täysin ratkaiseva ero Ruotsin aikaan verrattuna oli se että lakien puitteissa Suomesta muodostettiin TODELLINEN autonominen maa, todellinen suuriruhtinaskunta.
Sen lakeja vielä A II:n aikana laajennettiin keisarin ja valtiopäivien yhteistyöllä ja kaikenaikaa täydennettiin sen valtio-ominaisuuksia tarpeen osoittamilla tavoilla.

Ruotsi sensijaan karsi vähiäkin Suomen erillispiirteitä 1400-1600 -luvuilta olemattomiin 1700-luvulla. Turussa vain vuonna 1616 pidetyillä herrainpäivillä ei ollut pienintäkään autonomista merkitystä ja luonnetta.

Ruotsin kuninkailla oli ylipäätään tapana järjestää virallisiakin koko Ruotsin valtiopäiviä pikkukaupungeissa eri puolilla Ruotsia, etenkin silloin kun heidän tavoitteensa oli, että mahdollisimman harva edustaja niihin osallistuisi.
Ja Suomesta oli yleensä hyvin vähän edustajia koska kulku oli hankalaa, aikaa vievää ja kallista. Olimme periferiaa, ja periferia ajautuu aina sivuun vallasta ja oikeuksista.

Kunniallisen ihmisen kuuluu antaa kiitos nimenomaan sille joka sen ansaitsee.
Tämän mukaisesti on syytä kiittää JOPA venäläistä, JOS ja silloin kun siihen on aihetta.
Ja kiittää esimerkiksi ruotsalaista, mutta vain silloin kun siihen on aihetta.
Rikot jatkuvasti tätä tasapuolisuuden sääntöä ja trolliväitteesi ovat häpeällisiä.
Ei sellainen edistä mitään.
Ruotsalaiset ovat itsekin hyvin tietoisia ja kriittisiä historiansa virheistä.
Lue siis tuoreita ruotsalaisia historian tutkimuksia, niin säälittävä kiihkosikin rauhoittuu.

Lue lisää

Lue trolli mitä sinulle on JO kirjoitettu ennenkuin tuhlaat muiden aikaa.

Toistan:

Suomeen nimenomaan jäi voimaan vuoden 1772 hallitusmuoto koko Venäjän vallan ajaksi siitäkin huolimatta, että Kustaa III alkoi soutamaan ja huopaamaan hallitusmuodon suhteen millä oli vaikutusta vain Ruotsin tilanteeseen.

Eli toisin sanoen 1. kirjoittamasi kappale on jälleen täyttä hölynpölyä ja todistaa taas, ettet tunne ollenkaan asiaa josta yrität veistää fantasiaa.

Se, että et tiedä EDES sitä, että Suomeen jäi voimaan vuoden 1772 hallitusmuoto em. huolimatta, osoittaa, että sinun ei pitäisi ylipäätään keskustella tästä aiheesta ennenkuin olet siihen kunnolla perehtynyt.

Joko käsität?

Ja uusintana:

Aleksanteri I:n hallituskonselji oli pelkästään sijaishallinto Suomessa eikä se suonut autonomisempaa päätöksentekoa suomalaisille itselleen kuin Turun paikallishallinto Ruotsin vallan aikaan.

Kaikki mitä Suomessa tapahtui 1809 lähtien, tapahtui Ruotsin vallan aikaisten lakien mukaan joten muutosta autonomian suhteen ei olisi edes voinut tapahtua. Kaikki mikä oli määrätty aiemmin Tukholmasta käsin, määrättiin nyt Venäjältä käsin.

Suomen ollessa suurruhtinaskunta 1581-1917, Suomi ei ollut missään vaiheessa kansainvälisoikeudellisesti suvereeni valtio, ei siis myöskään Venäjän vallan aikana.

Termiä "suvereeniton valtio" ei ole olemassakaan. Ei myöskään termiä "suvereniteetiton valtio", joka olisi kielellisesti oikea muoto.

Tiedossa on, että eräät tahot ovat TULKINNEET asiat niin, että Suomella olisi ollut enemmän sanomista asioihinsa, mutta tämä on puhdasta haihattelua. Laillista edellytystä suuremmalle autonomialle ei ollut juuri syystä, että hallitusmuoto pysyi samana.

"Ja paikallis- ja muu hallinto oli järjestyksessä, jopa paremmin kuin Venäjällä."

Venäläiset eivät kyenneet uusia lakeja Suomeen tuomaan. Venäjällä itsellään ei ollut edes perustuslakia eikä edustuksellista valtakoneistoa.

Mitä tulee Suomen rajoihin, Pohjanmaa oli jo kuulunut Suomeen... Ahvenanmaasta oli tullut jo keskiajalla Kastelholman linnaläänin keskusalue, joka kuului Suomen käskynhaltijakuntaan ja Turun hiippakuntaan jne.

"Suomen alueeseen palautettiin Vanha Suomi (Viipurin ja Käkisalmen läänit), jotka oli menetetty Ruotsin järjettömissä hyökkäyssodissa."

Viipurin läänin ydinalue kuului jo 1500-luvulla Viipurin linnalääniin ja alue menetettiin Venäjän hyökkäyssodassa eli isovihan aikana 1713.

Inkerinmaan valtauksen motiivina oli Venäjän halu päästä Suomenlahden rannikolle valmiiksi rakennettuun ja ennenkaikkea vilkkaasti liikennöityyn suomalaiseen satamakaupunkiin Nevanlinnaan, joka oli tuolloin Suomenlahden tärkein satamakaupunki.

"Huvittava väite että A I ei olisi voinut tai osannut tuoda vieraita lakeja Suomeen."

Venäläiset ovat tunnetusti jälkeenjääneitä monessakin suhteessa. Näkeehän sen tänäkin päivänä.

Suomi sai pitää omat vuoden 1772 hallitusmuotonsa ja lakinsa sillä Venäjä ei ollut yhtenäisvaltio eikä hallintoa voitu organisoida Venäjälle. Venäjällä itsellään ei edes ollut perustuslakia eikä edustuksellista valtakoneistoa.

Tyhjästä on paha nyhjästä.

Suomi sai pitää yhteiskuntarakenteensa ja siihen liittyvät laitokset, kuten muutkin vallatut alueet olivat saaneet tehdä.

Se oleellisin:

Vuoden 1809 hallituskonselji oli pelkästään Venäjän keisarin sijaishallinto Suomessa, eikä se taannut Suomelle suurempaa autonomiaa kuin vuoden 1772 hallitusmuodossa (ja aiemmin) oli taattu.

Näin on itsestäänselvää, että Aleksanteri I:n toimesta mikään Suomessa ei voinut muuttua paremmaksi miehityksen myötä. Ei Aleksanterilla I:llä edes ollut sellaisia suunnitelmia, että olisi pyrkinyt Suomen autonomiaa parantamaan.

Hänen ainoa strategiansa yksinhallitsijana oli, ettei Suomen kansa muuttuisi entistä tyytymättömämmäksi.

Kaikki muu on ollut venäjämielisten ja ruotsinkammoisten tyhjää pilvilinnojen rakentelua.

Suomen Tasavalta kesti 1922-1995
Historiallisesti melko lyhytkestoinen utopia
Nykyisin tämä maa on EUn takapiha ja kaatopaikka

Mutta mikä hitto suomen ja SuurSuomen herroja vaivaa vuosikymmenestä toiseen
Vääriä ja typeriä päätöksiä , samojen virheiden toistamista ja oman navan kiilloitusta

Pitäiskö Helsinkiläisiltä naisilta poistaa äänestysoikeus ja palauttaa homous lobotomialla hoidettavien sairausten listalle

Toistan: Venäjän tsaarilla ja venäläisillä ei ollut mitään tekemistä sen kanssa, että Suomella oli suurruhtinaskunnan erityisasema.

Aleksanteri I ei ehdottomasti perustanut Suomen suurruhtinaskuntaa vaan sen perusti Ruotsin kuningas jo 1581. Ensimmäiset maapäivät pidettiin jo vuonna 1616.

Suomen kansakunnan tunnustamisen taustalla oli se realiteetti, että jo Kalmarin unionin aikana Tanskan kuningatar Margareta oli tunnustanut Suomen entiteetiksi ja tähän syynä oli epäilemättä se, että Suomi oli ollut olemassa kansakuntana jo ennen tätäkin.

Kannattaa myös noteerata, että kun varhaisen Sveanmaan hallitsija tuli ensimmäistä kertaa visiitille Suomeen 1300 -luvun alussa, hän ei edes väittänyt tittelissään olevansa Suomena tunnetun alueen hallitsija.

Syy miksi Suomessa säilyi vanhat lait 1809 jälkeen oli pelkästään se, että Aleksanteri I oli kykenemätön laatimaan uutta lakia ja hallitusmuotoa Suomeen kahdella vieraalla kielellä.

Suomen itsenäisen valtion perustaa ei missään tapauksessa luotu Venäjän vallan alla vaan Venäjän vallan aika pelkästään hidasti Suomen itsenäistymisprosessia joka oli alkanut jo 1700- ja 1800-lukujen vaihteessa. Kansallisaatehan oli tuolloin muotia kaikkialla Euroopassa.

Suomen historia on reilusti yli tuhatvuotinen ja ns. itsenäisyys siitä ajasta mitättömän lyhyt ajanjakso. Mitään itsenäisyysjulistusta ei olisi koskaan edes tarvittu, sillä Venäjä oli miehittänyt Suomen suurruhtinaskunnan laittomasti ja suomalaisten tahdon vastaisesti 1809.

Mitä tulee toiseen maailmansotaan, Suomi ei kuulunut sodan häviäjiin ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että puolustussotaa ei sotalain mukaan ylipäätään voi hävitä.

Saksa esim. oli häviäjä sillä oli aloittanut hyökkäyssodan eli II maailmansodan yhdessä Neuvostoliiton kanssa.

Neuvostoliittokin siis oli sotarikollinen (Venäjän ohella) vaikka ei joutunut siitä vastuuseen pimittäessään osuutensa sodan alkamiseen ja saadessaan sopimusrikoksen avulla liittolaisensa tunnustamaan miehittämänsä alueet laittomaksi omaisuudekseen.

historian-perintö kirjoitti:

Toistan: Venäjän tsaarilla ja venäläisillä ei ollut mitään tekemistä sen kanssa, että Suomella oli suurruhtinaskunnan erityisasema.

Aleksanteri I ei ehdottomasti perustanut Suomen suurruhtinaskuntaa vaan sen perusti Ruotsin kuningas jo 1581. Ensimmäiset maapäivät pidettiin jo vuonna 1616.

Suomen kansakunnan tunnustamisen taustalla oli se realiteetti, että jo Kalmarin unionin aikana Tanskan kuningatar Margareta oli tunnustanut Suomen entiteetiksi ja tähän syynä oli epäilemättä se, että Suomi oli ollut olemassa kansakuntana jo ennen tätäkin.

Kannattaa myös noteerata, että kun varhaisen Sveanmaan hallitsija tuli ensimmäistä kertaa visiitille Suomeen 1300 -luvun alussa, hän ei edes väittänyt tittelissään olevansa Suomena tunnetun alueen hallitsija.

Syy miksi Suomessa säilyi vanhat lait 1809 jälkeen oli pelkästään se, että Aleksanteri I oli kykenemätön laatimaan uutta lakia ja hallitusmuotoa Suomeen kahdella vieraalla kielellä.

Suomen itsenäisen valtion perustaa ei missään tapauksessa luotu Venäjän vallan alla vaan Venäjän vallan aika pelkästään hidasti Suomen itsenäistymisprosessia joka oli alkanut jo 1700- ja 1800-lukujen vaihteessa. Kansallisaatehan oli tuolloin muotia kaikkialla Euroopassa.

Suomen historia on reilusti yli tuhatvuotinen ja ns. itsenäisyys siitä ajasta mitättömän lyhyt ajanjakso. Mitään itsenäisyysjulistusta ei olisi koskaan edes tarvittu, sillä Venäjä oli miehittänyt Suomen suurruhtinaskunnan laittomasti ja suomalaisten tahdon vastaisesti 1809.

Mitä tulee toiseen maailmansotaan, Suomi ei kuulunut sodan häviäjiin ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että puolustussotaa ei sotalain mukaan ylipäätään voi hävitä.

Saksa esim. oli häviäjä sillä oli aloittanut hyökkäyssodan eli II maailmansodan yhdessä Neuvostoliiton kanssa.

Neuvostoliittokin siis oli sotarikollinen (Venäjän ohella) vaikka ei joutunut siitä vastuuseen pimittäessään osuutensa sodan alkamiseen ja saadessaan sopimusrikoksen avulla liittolaisensa tunnustamaan miehittämänsä alueet laittomaksi omaisuudekseen.

Lue lisää

"Mitä tulee toiseen maailmansotaan, Suomi ei kuulunut sodan häviäjiin ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että puolustussotaa ei sotalain mukaan ylipäätään voi hävitä."
Itseasiasiassa Suomi vaihtoi puolta Lapin sodassa.

6ki kirjoitti:

"Mitä tulee toiseen maailmansotaan, Suomi ei kuulunut sodan häviäjiin ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että puolustussotaa ei sotalain mukaan ylipäätään voi hävitä."
Itseasiasiassa Suomi vaihtoi puolta Lapin sodassa.

Lue lisää

Suomi, toisin kuin Neuvostoliitto, ei vaihtanut puolta missään vaiheessa sotia sillä Suomi ei koskaan osallistunut muiden omiin sotiin eikä siten ollut lakiteknisestikään kenenkään muun "puolella".

Jopa Suomen oma eteneminen vanhoille suomalaisalueille silloisen Neuvostoliiton alueella oli puolustussotaa.

Lapin sodassa kyse oli Neuvostoliiton vaatimuksesta ajaa saksalaiset maasta, ei suinkaan osallistumisesta kummankaan osapuolen sotatoimiin.

"Aleksanteri I perusti Suomen Venäjän alaiseksi autonomiseksi suuriruhtinaskunnaksi."

Aleksanteri I ei perustanut yhtään mitään vaan Suomen suurruhtinaskunnan muodosti Ruotsin kuningas jo vuonna 1581.

Suomen ollessa suurruhtinaskunta 1581-1917, Suomi ei ollut missään vaiheessa kansainvälisoikeudellisesti suvereeni valtio, ei siis myöskään Venäjän vallan aikana.

Vuoden 1809 hallituskonselji oli pelkästään Venäjän keisarin sijaishallinto Suomessa, eikä se taannut Suomelle suurempaa autonomiaa (= uusia lakeja) kuin vuoden 1772 hallitusmuodossa (ja aiemmin) oli taattu.

Suomellahan oli ollut maapäivät ensimmäisen kerran jo 1616.

"Suomen säädyt anoivat pääsyä Venäjän keisarin suojelukseen".

Kyse on kieliasusta jolla laiton valtaus saatettiin tsaaria miellyttävään kaunokirjalliseen muotoon.

Venäjä siis oli miehittänyt Suomen suurruhtinaskunnan laittomasti ja nimenomaan sen suomalaisten kansalaisten tahdon vastaisesti 1809. Juurikin suomalaiset puolustivat maataan, ei niinkään ruotsalaiset.

Menes nyt jo Iigori muualle trollaamasta suomalaiselta palstalta kun jäit JO kiinni historian vääristelystä.

Suomi olisi itsenäistynyt jo paljon aiemmin ellei venäläiset olisi vallanneet Suomea suomalaisten tahdon vastaisesti 1808-09.

Venäjällä ja tsaarilla ei ole todella mitään tekemistä Suomen kehittymisen ja itsenäistymispyrkimysten kanssa 1800-luvulla. Vapaa naapurimaa Ruotsi kehittyi tuolloin suhteessa nopeammin kuin miehitetty Suomi.

Menes nyt jo Iigori muualle trollaamasta suomalaiselta palstalta kun jäit JO kiinni historian vääristelystä.

Vai Tatjanako nimesi onkin?

Suomi olisi itsenäistynyt jo paljon aiemmin ellei venäläiset olisi vallanneet Suomea suomalaisten tahdon vastaisesti 1808-09.

Venäjällä ja tsaarilla ei ole todella mitään tekemistä Suomen kehittymisen ja itsenäistymispyrkimysten kanssa 1800-luvulla. Vapaa naapurimaa Ruotsi kehittyi tuolloin suhteessa nopeammin kuin miehitetty Suomi.

"Eli kysymys oli arvonimestä eikä maakunnan asemasta"

Aleksanterin ansiosta maakunnan jo olemassaolevassa hallitusmuodossa ei mikään muuttunut. Vain tittelinhaltijan henkilöllisyys muuttui.

Aleksanteri I ei kyennyt uutta lakia tai hallitusmuotoa Suomeen tuomaan sillä Venäjällä itsellään ei ollut perustuslakia sen paremmin kuin edustuksellista valtakoneistoa.

Suomen suurruhtinaskunnan vuoden 1772 hallitusmuoto säilyi voimassa koko Venäjän miehityksen ajan 1809-1917:

"Näitä hovioikeuksia on tästedes, kuten tähänkin saakka, kolme: ensimmäinen Tukholmassa, ja sen alaisuuteen kuuluu koko Sveanmaa, niin kuin sitä vanhassa laissa kutsutaan, toinen on jatkuvasti Jönköpingissä, ja sen alaisuuteen kuuluu koko Göötanmaa, sekä kolmas Turussa, ja sen alaisuuteen kuuluu Suomen suuriruhtinaskunta."

Sitten...

Nimitys "Ruotsin itäinen maakunta" ei ole ollut käytössä.

Nimitys "Itämaa" sensijaan oli rajoitetussa käytössä (n. 100 vuoden ajan) VAIN Kalmarin unionin aikana kun Ruotsin kuningaskuntaakaan ei vielä ollut olemassa.

Ruotsin kuningaskunta perustettiin sitten kesäkuussa 1523 ennen Kalmarin Unionin hajoamista ja Suomen herttuakunta tunnustettiin suurruhtinaskunnaksi 1581.

Tunnustamisen vaikuttimena oli paitsi varhainen historiamme ("Finlandiae vel - Finningia - Olim regnum"), se, että kuningatar Margareta oli Kalmarin unionin hallitsijana tunnustanut Suomen omaksi kansakunnakseen ja suomalaiset omaksi joukokseen. Hänkään ei silti ollut ensimmäinen.

"Nimitys "Itämaa" sensijaan oli rajoitetussa käytössä (n. 100 vuoden ajan) VAIN Kalmarin unionin aikana kun Ruotsin kuningaskuntaakaan ei vielä ollut olemassa."

Viekää joku terveiset Juha Hurmeelle, ettei tämä puhu enempää läpiä päähänsä asian tiimoilta!

JuhaHurmeelle kirjoitti:

"Nimitys "Itämaa" sensijaan oli rajoitetussa käytössä (n. 100 vuoden ajan) VAIN Kalmarin unionin aikana kun Ruotsin kuningaskuntaakaan ei vielä ollut olemassa."

Viekää joku terveiset Juha Hurmeelle, ettei tämä puhu enempää läpiä päähänsä asian tiimoilta!

Lue lisää

Sinulla ei reppanalla ole Hurmeelle mitään viestiä vietäväksi.

Suomen autonominen suurruhtinaskunta muotoutui vasta 1800-luvulla. Sen lähtölaukaus oli Venäjän valloitussota 1808-09, jossa se hankki haltuunsa Suomen alueen.

Erittäin merkittävää oli, että keisari Aleksanteri I ei antanut Suomen suuriruhtinaskuntaa perustaessaan jure imperii -määräystä. Se tarkoittaa sitä, että Suomen sisäiset lait saattoivat olla vastoin Venäjän keisarikunnan yleisiä lakeja ja Venäjän etuja. Tämä antoi Suomelle mahdollisuuden kehittyä vahvaksi autonomiaksi.

Autonominen kehitys keskeytyi Nikolai II aikana, kun keisari aloitti venäläistamistoimen Suomen suuriruhtinaskunnassa. Suomen asema kuitenmin hetkeksi vahvistui 1906, kun edellisenä vuonna käyty sota Japania vastaan epäonnistui surkeasti. Venäjän keisari perusti mm. duuman Venäjälle ja Suomessakin vapailla vaaleilla valittu eduskunta aloitti toimintansa.

Käytännössä Suomen suuriruhtinaskunta lakkasi 18.7.1917 voimaan tulleella ns. valtalailla, jossa Suomi otti korkeimman vallan itselleen muissa kuin sotilas- ja ulkopolittisissa asioissa. Muodollisesti suuriruhtinaskunta oli voimassa aina 4.12.1917 Suomen annettua itsenäisyysjulistuksensa. (Eduskunta vahvisti mainitun 6.12.-17.)

Suomessa virheellisesti juhlitaan mm. korkeimman oikeuden 100-vuotisjuhlia tässä kuussa. Suomi oli kuitenkin interregnumissa elokuusta 1917 - heinäkuuhun 1919 asti, eikä sinä aikana perustetut virastot ole voinee olla laillisia. Vasta uuden perustuslain myötä 17.7.-19 Suomi oli jälleen laillisuuden tilassa.

Ensi vuonna vasta on aihetta juhlia satavuotisjuhlia niin puolustusvoimissa kuin oikeuslaitoksessa tms. virastoissa.

"Erittäin merkittävää oli, että keisari Aleksanteri I ei antanut Suomen suuriruhtinaskuntaa perustaessaan jure imperii -määräystä. Se tarkoittaa sitä, että Suomen sisäiset lait saattoivat olla vastoin Venäjän keisarikunnan yleisiä lakeja ja Venäjän etuja. Tämä antoi Suomelle mahdollisuuden kehittyä vahvaksi autonomiaksi."

Oletpa huvittava !

Miten Suomen asemaa edesauttoi se, ettei Aleksanteri tuhonnut jo vallinneita sisäisiä lakeja ja hallintoa. Se että ei tuhoa jo rakennettua on kovin heppoinen meriitti.

Erittäin merkittävää sen sijaan on se, ettei Aleksanteri perustanut Suomen suuriruhtinaskuntaa, se oli perustettu ja satoja vuosia aiemmin.

heheheeeeeeheheheehe kirjoitti:

"Erittäin merkittävää oli, että keisari Aleksanteri I ei antanut Suomen suuriruhtinaskuntaa perustaessaan jure imperii -määräystä. Se tarkoittaa sitä, että Suomen sisäiset lait saattoivat olla vastoin Venäjän keisarikunnan yleisiä lakeja ja Venäjän etuja. Tämä antoi Suomelle mahdollisuuden kehittyä vahvaksi autonomiaksi."

Oletpa huvittava !

Miten Suomen asemaa edesauttoi se, ettei Aleksanteri tuhonnut jo vallinneita sisäisiä lakeja ja hallintoa. Se että ei tuhoa jo rakennettua on kovin heppoinen meriitti.

Erittäin merkittävää sen sijaan on se, ettei Aleksanteri perustanut Suomen suuriruhtinaskuntaa, se oli perustettu ja satoja vuosia aiemmin.

Lue lisää

1800-luvulla Suomeen säädettiin monia omia lakeja, jotka eivät riippuneet venäjän yleisestä lainsäädännöstä. Suomi sai oman rahan, Markan, tullilaitoksen, jopa oman armeijan.

historioitsija kirjoitti:

1800-luvulla Suomeen säädettiin monia omia lakeja, jotka eivät riippuneet venäjän yleisestä lainsäädännöstä. Suomi sai oman rahan, Markan, tullilaitoksen, jopa oman armeijan.

Lue lisää

1800-luvulla Venäjä ei ollut yhtenäisvaltio eikä sillä ollut edes omaa perustuslakia sen paremmin kuin edustuksellista valtakoneistoa.

Eli mistä ihmeen "Venäjän yleisestä lainsäädännöstä" sinä ihmisparka täällä höpötät?

Suomi ei "saanut" markkaa, tullilaitosta, postilaitosta tai armeijaa ym. keltään vaan pisti ne itse pystyyn käytännön pakosta, ei suinkaan Venäjän laittoman miehityksen ansiosta.

En ole aloittaja, mutta nauran "Hissanmaikkojen" yksisilmäisen naiville uskolle siihen, että Suomelle oli paras mahdollinen vaihtoehto päästä Venäjän Tsaarin armollisen isälliseen suojelukseen, ikäänkuin kaikki 1800 -luvun taloudellinen ja yhteiskunnallinen kehitys Suomessa olisi Venäjän ansiota.

Tietenkin autonomian aikana Suomessa tapahtui huimaa kehitystä, aivan kuten kaikkialla muuallakin samaan aikaan, ei siihen Venäjän miehitystä ja Tsaarin armeijaa ole muuallakaan tarvittu.

Avatkaa silmänne !

"...ihan kirkkain silmin väitetään, että Ruotsin yhteydessä kansallinen kehittyminen ja itsemääräämisoikeus olisivat tulleet noin vain ja se olisi sopinut Ruotsille?"

Ihanko sinä kirkkain silmin väität, että nämä asiat tulivat "noin vain" Venäjän alaisuudessa ?

Eikö olisi jo aika päästä irti tästäkin suomettuneisuuden höystämästä myytistä ja lopettaa autonomian ajan jumalointi.

Pahinta ja vanhinta "suomettumista" on juurikin tämä Ruotsin täysin kritiikitön palvonta. Ruotsin vallan aikana Suomi jäi Euroopan kehityksestä jälkeen ja paljon. Se on siirtomaiden kohtalo ollut kaikkialla.

Heh.heh.vieläkin kirjoitti:

"...ihan kirkkain silmin väitetään, että Ruotsin yhteydessä kansallinen kehittyminen ja itsemääräämisoikeus olisivat tulleet noin vain ja se olisi sopinut Ruotsille?"

Ihanko sinä kirkkain silmin väität, että nämä asiat tulivat "noin vain" Venäjän alaisuudessa ?

Lue lisää

Ei tietenkään noin vain Venäjän alaisuudessa, mutta Tsaari-Venäjä antoi meille mahdollisuuden tähän, se on pointti tässä asiassa. Kiistämätön fakta on se, että 1809 Suomi oli hyvin monessa suhteessa kehittymätön ja jälkeenjäänyt maa. Venäjä oli sekin tietysti sellainen ja pysyi koko 1800-luvun sellaisena, mutta Suomen taloudellinen, sivistyksellinen ja koko kansallinen kehitys otti suuren harppauksen 1800-luvun jälkipuoliskolla.
On hyvin vaikea nähdä, miksi Ruotsi olisi antanut itäiselle osalleen ne oikeudet, mitä saavutimme autonomian ajalla. Millä tavoin autonomia olisi palvellut Ruotsin etua?
Tietenkin Suomi olisi kehittynyt osana Ruotsiakin, tyhmää on sitä kieltää. Mutta jos olisimme jääneet Ruotsin yhteyteen, olisi Ruotsi ollut edes jonkinlainen b-luokan suurvalta. Olisiko se noin vain antanut autonomiaan verrattavat oikeudet meille?

Hissanmaikka kirjoitti:

Ei tietenkään noin vain Venäjän alaisuudessa, mutta Tsaari-Venäjä antoi meille mahdollisuuden tähän, se on pointti tässä asiassa. Kiistämätön fakta on se, että 1809 Suomi oli hyvin monessa suhteessa kehittymätön ja jälkeenjäänyt maa. Venäjä oli sekin tietysti sellainen ja pysyi koko 1800-luvun sellaisena, mutta Suomen taloudellinen, sivistyksellinen ja koko kansallinen kehitys otti suuren harppauksen 1800-luvun jälkipuoliskolla.
On hyvin vaikea nähdä, miksi Ruotsi olisi antanut itäiselle osalleen ne oikeudet, mitä saavutimme autonomian ajalla. Millä tavoin autonomia olisi palvellut Ruotsin etua?
Tietenkin Suomi olisi kehittynyt osana Ruotsiakin, tyhmää on sitä kieltää. Mutta jos olisimme jääneet Ruotsin yhteyteen, olisi Ruotsi ollut edes jonkinlainen b-luokan suurvalta. Olisiko se noin vain antanut autonomiaan verrattavat oikeudet meille?

Lue lisää

Tsaari-Venäjä EI ANTANUT Suomelle OIKEUKSIA eikä mahdollisuutta yhtään mihinkään mistä ei ollut säädetty vuoden 1772 hallitusmuodossa. Tämä tarkoittaa myös fantisoimaasi "suurempaa autonomiaa".

Tyhjästä nimittäin on mahdotonta nyhjästä.

Suomella oli oma raha ja postilaitos ym. pelkästään käytännöllisistä syistä, ei suinkaan symbolina "saavutetulle suuremmalle autonomialle".

Edelleen:

Nimitys "Itämaa" (Österland) oli rajoitetussa käytössä vain n. 100 vuoden ajan Kalmarin unionin aikana kun Ruotsin kuningaskuntaakaan ei vielä ollut olemassa.

Suomen alue oli tunnettu Suomena jo kauan (ja jopa ennenkuin mitään Ruotsin kuningaskuntaa oli olemassakaan).

Tämän voit ihan itse tarkistaa vaikka Olaus Magnuksen Carta marinasta vuodelta 1539.