Miksi kukaan ei soita?

No mitä vittuva ne sanos? Hei! Mitäs kuuluu? -Hyvää, entäsulle. -Hyvää. Heippa!

Inhoan soittelua. Jos joskus soitellaan tai viestitellään nii se on et nähdään sillo tai et nyt on jotain tulossa. Silloin kun seurustelin oli vähän pakkopullaa laittaa textareita ja soitella niitä näitä. Mutta mukavaa oli olla yhdessä. Känny on mulle ihan vaan välttämätön paha ei mikään puheenvälityskoje. Mene ihmisten ilmoille. Itsellä sillai helppoo et menen vaan lähikuppilaan ja juttelen niiden kanssa.

Meinasin samasta aiheesta aloittaa ketjun, mutta kerkesit.

Sama juttu, ketään ei tunnu kiinnostavan mitä mulle kuuluu. Ne vähäiset muutamat kaverit, niin itse tulee oltua sillon tällöin yhteydessä niihin, mutta ei minkäänlaista kontaktia niiden suunnalta.

Joskus jopa hävettää olla aina se joka on yhteydessä.

Vanhempia ei myöskään kiinnosta.

Nyt kyllä huomaa, että ei ketään oikeasti kiinnosta minun kanssa olla tekemisissä.

Eli aivan nolla tässä ollaan. Ei vittu mitään järkeä.

Joutaa jo pois täältä..

Miksi pitäisi soittaa? Minullakin voi olla ettei kuka soita viikkoon enkä pidä sitä pahana. En halua jaaritella puhelimessa, menen mieluummin muiden ihmisten joukkoon ja juttelen ihan nokikkain.

Se on sellaista toisesta huolehtimista, että soittaa ja vaikka vain kyselee että mitä kuuluu.
Välittämistä.
Ennen meillä koulussa jopa opetettiin, että yksinäiset ilahtuu kun vaikka soittaa ja kysyy kuulumisia.

Tulen surulliseksi kun kukaan ei soita. Kun kukaan ei välitä miten minä voin.

Aikaisemmin soittelin ihan vain siksi kun tiesin että toinen on yksin ja että ilahtuu kun joku muistaa.

Mutta miksi aina minä?
Sitten teen yksinkertaisesti topin ja en soita.
Sama että en kirjoittele sähköposteja.

Itelläni on suuri sydän, monella ei ole.
Olen liian empaattinen, minun pitää opetella olemaan vähemmän empaattinen.
Minun pitää kasvaa sen asian yli, että en ole rakastettu ja että minusta ei välitetä.

Olen ajatellut että kun tulen surulliseksi että kukaan ei soita, niin teen lenkin ja käyn vaikka kaupassa.

Onko jollain muita vinkkejä?
Huom! Huom!! - En ole kiinnostunut tietämään "että minua ei haittaa yhtään"-vastauksia, vaan teiltä muilta jotka tulette surulliseksi.

Ei puhelin soi, ei. Varmaankaan ei soi siksi, ettei mun tuttavat halua olla mun kanssa tekemisissä. Surullista. Monesti se olen minä joka pidän yhteyttä. Ymmärrän kyllä että yksipuolinen yhteydenpito on toisen ihmisen häiritsemistä. Monta päivää selviydyn ilman kenenkään häiritsemistä. En ihan aina. Yritän oppia olemaan itsekseni.

Lohdutuskeinot onkin vaikeampaa. Mulla on eläimiä, joiden kanssa touhuta. Kodin pidän siistinä. Luen jonkin verran. Paljon parjattu SOME on ihan hyvä kaveri jos muuta ei oikein ole. Hyvä ruoka on aina kivaa. TV/radio on sekin jonkinmoinen kaveri. Toki töissä näkee ihmisiä.

Yksi syy saattaa olla että puhelut maksaa. Suomalaiset ovat aika pihejä.

Minulle ei ole soitettu reiluun puoleen vuoteen. Silti tulee pärjättyä, tuet juoksee netti toimii, kirjasto ja kaupassakäynnit tekee sosiaalisuuden. Aina kun lähden liikkeelle ulos aktivoidun ja pyrin keskusteluun. Ehkä tämä on se juttu millä on tullut pärjättyä.

Tuttu juttu,kukaan ei juurikaan soita,pikkuhiljaa ihmiset vaan käpertyy omiin oloihinsa.Suurin osa niistäkin vähistä tuttavistani ovat niin pihejä että odottaa mun soittoa ja sitten on nää "kauniit ja rohkeet,urheilua ym.tulossa tv:stä juuri sillä hetkellä.
Ja sitten näitä jotka velvollisuudesta soittavat kiireisenä puuhaten koko ajan samalla muuta eli eivät ole läsnä jutteluhetkellä vaan keskustelu on pikakelauksena mitä-kuuluu-linjaa??
Ja sitten nää jotka vaan joskus muistaa pitkällä viestillä,olen sanonut että jos ei ole aikaa sen verran puhua,viesteihinkään en vastaa.
Se on viesti vaan vaan välinpitämättömyydestä,ei olla oikeesti kiinnostuneita.Ja sitten kun tavataan,se pirun kännykkä hallitsee kuitenkin koko ajan tilannetta tai lapsiperheiden lapset kitisee ja vievät huomion ettei tilanteessa pysty mihinkään kanssaoloon.
Muutamat valittavat koko sairauskertomuksensa ekaks ja sitten jo käsi väsyy kun pitäis jatkaa ja kuunnella toista.
Olen jo tottunut siihen että en ole kenellekkään tärkeä,vaan vanheneva nainen valmiina kohta krematorioon.

Kun kukaan ei lähetä postikorttia, minä olen kyllä lähetellyt korttia ja pakettia sukulaisille.

Vika ei välttämättä ole sinussa, älypuhelinten, pikaviestimien ja somen yleistyttyä tuntuu, että yhtäkkiä soittelu vaan loppui. Itsekin mieluummin nykyään viestittelen kuin puhun puhelimessa, ja puhelin aina äänettömällä. Ehkä kannattaa kokeilla yhteydenpitoa pikaviestimien kautta, jos sitä kautta saisi ihmisiä paremmin kiinni.

Siihen tottuu ettei kukaan soita.Sitä jopa toivoa ettei soittoja tulisi.

No puhelukulttuuri on kuollut ja kuopattu. Lähinnä myyjät ja huijarit soittelee ja männä vuosina vuosina pillunkipeät, ystävinä esiintyvät miehet. Paras tapa olla ihmisten kanssa tekemisissä on lähteä todella väkirikkaisiin ja täyteen tungettuihin paikkoihin, joissa tulee rupateltua väkisinkin tuntemattomien ihmisten kanssa. Lue:baarit.

Onko kukaan lähetellyt omakuvapostikortteja.minä olen, mutta niiden aika alkaa ollaohi. Ihmiset kelle olen lähettänyt ovat ilahtuneet.