Olen hyvin suuren valinnan edessä. Ja olen ehkäpä jo löytänyt vastauksen. Mutten voi vielä olla varma.
Olen tapaillut erästä naista jo useamman kuukauden pelkästään seksin vuoksi. Nyt nainen haluaa jotain enemmän. En tunne kyseistä henkilöä kohtaan mitään suurempia tunteita.
Sen sijaan on nyt kuvaan astunut nainen, jonka olen jo tuntenut aiemmin ja olen jopa lähes palvonut häntä. Tämä jumalainen olento on kuitenkin antanut minulle rukkaset pari vuotta sitten. Hän on kaikkea sitä, mitä naiselta toivon ja edellytän, huonoineenkin puolineen. Olemme tavanneet nyt pari kertaa ja voin suorastaan loistavasti. Olen löytänyt itsestäni sen kadonneen osan ja elän jälleen ilman huolen häivää. Olen kuin syntynyt uudestaan. (Kuinka paljon voikaan joku antaa virtaa lisää elämään, pelkällä olemassa olollaan.)
Ainoa huonopuoli tässä vain on se, että hän ei puhu tunteistaan mitään minulle(en kyllä minäkään). Hänen tekonsa ja puheensa ovat välillä hyvin ristiriitaisia. Selvistikkään hän ei osaa päättää, että mitä tekisi minun suhteeni(itse kyllä tiedän, että haluaisin hänestä elinkumppanin, rakastajattaren, vaimon, äidin ja muuta(mutten ole sanonut sitä hänelle tai osoittanut millään tavoin), ystävänihän hän jo on).
Miten ilmaista tämä asia hänelle? En halua menettää tätä jumalaista olentoa uudestaan. Minulle voisi kyllä ehkä riittää, jos saisin olla hänen ystävänsä, mutta kuinka kauan? Pää tässä toisaalta kyllä alkaa sumeta pikku hiljaa.
Mutta yhdestä asiasta olen ehdottoman varma. Jätän tämän nykyisen naisen, hän ei voi antaa minulle minkäänlaisia tunteita. Joten en halua ruveta hänen kanssaan pysyvään suhteeseen. Miksi huijaisin itseäni ja häntä? Lisäksi tämän hetkinen tilanne on osoittanut, että kyllä maailmassa voisi naisia, joita voi rakastaa, vaikkakin perkeleen harvassa. Tai sitten ne kaikki on jo viety.
Toisestakin asiasta olen hyvin varma, tällä naisella menneisyydestä on pakko olla jotain minua kohtaan. Koska hän on itse ottanut yhteyttä minuun. Lisäksi olen aiemmin mokaillut hänen seurassaan kohtalaisen monta kertaa, mutta hän ei ole poistunut, vaan on hyväksynyt virheeni(itse en kyllä niitä hyväksyisi).
Voisin kirjoittaa asiasta vaikkapa romaanin, asiat ovat niin koukeroisen monimutkaisia(liittyvät menneisyyden naiseen), mutta hyvin raa'an pelkistetysti asia oli tuossa.
Jos olet malttanut lukea tämän, ehkäpä huvittavalta kuulostavan asian, niin ole ystävällinen ja jaa kanssani oma mielipiteesi.
Olen tapaillut erästä naista jo useamman kuukauden pelkästään seksin vuoksi. Nyt nainen haluaa jotain enemmän. En tunne kyseistä henkilöä kohtaan mitään suurempia tunteita.
Sen sijaan on nyt kuvaan astunut nainen, jonka olen jo tuntenut aiemmin ja olen jopa lähes palvonut häntä. Tämä jumalainen olento on kuitenkin antanut minulle rukkaset pari vuotta sitten. Hän on kaikkea sitä, mitä naiselta toivon ja edellytän, huonoineenkin puolineen. Olemme tavanneet nyt pari kertaa ja voin suorastaan loistavasti. Olen löytänyt itsestäni sen kadonneen osan ja elän jälleen ilman huolen häivää. Olen kuin syntynyt uudestaan. (Kuinka paljon voikaan joku antaa virtaa lisää elämään, pelkällä olemassa olollaan.)
Ainoa huonopuoli tässä vain on se, että hän ei puhu tunteistaan mitään minulle(en kyllä minäkään). Hänen tekonsa ja puheensa ovat välillä hyvin ristiriitaisia. Selvistikkään hän ei osaa päättää, että mitä tekisi minun suhteeni(itse kyllä tiedän, että haluaisin hänestä elinkumppanin, rakastajattaren, vaimon, äidin ja muuta(mutten ole sanonut sitä hänelle tai osoittanut millään tavoin), ystävänihän hän jo on).
Miten ilmaista tämä asia hänelle? En halua menettää tätä jumalaista olentoa uudestaan. Minulle voisi kyllä ehkä riittää, jos saisin olla hänen ystävänsä, mutta kuinka kauan? Pää tässä toisaalta kyllä alkaa sumeta pikku hiljaa.
Mutta yhdestä asiasta olen ehdottoman varma. Jätän tämän nykyisen naisen, hän ei voi antaa minulle minkäänlaisia tunteita. Joten en halua ruveta hänen kanssaan pysyvään suhteeseen. Miksi huijaisin itseäni ja häntä? Lisäksi tämän hetkinen tilanne on osoittanut, että kyllä maailmassa voisi naisia, joita voi rakastaa, vaikkakin perkeleen harvassa. Tai sitten ne kaikki on jo viety.
Toisestakin asiasta olen hyvin varma, tällä naisella menneisyydestä on pakko olla jotain minua kohtaan. Koska hän on itse ottanut yhteyttä minuun. Lisäksi olen aiemmin mokaillut hänen seurassaan kohtalaisen monta kertaa, mutta hän ei ole poistunut, vaan on hyväksynyt virheeni(itse en kyllä niitä hyväksyisi).
Voisin kirjoittaa asiasta vaikkapa romaanin, asiat ovat niin koukeroisen monimutkaisia(liittyvät menneisyyden naiseen), mutta hyvin raa'an pelkistetysti asia oli tuossa.
Jos olet malttanut lukea tämän, ehkäpä huvittavalta kuulostavan asian, niin ole ystävällinen ja jaa kanssani oma mielipiteesi.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Niin kuin itse kirjoiti olet jo päätöksen tehnyt ja kyllä se aika varmalta kuulostaa. Luultavasti oikea päätös, jos haluat jotain enemmän tämän ystävän kanssa hän tuskin jaksaa arvostaa vakihoitoasi.
Hiljaa hyvä tulee, älä kiirehdi asioiden edelle ystäväsi kanssa. Varsinkin jos hän on epävarma tunteistaan sinua kohtaan hän tarvitsee aikaa selvittää ne. Ystävistä tulee parhaat rakastajat.
Kunnioituksesta vakihoitoasi kohtaan olisi myöskin viisasta lopettaa hoitosuhde. Jos hänellä on syvempiä tunteita sinua kohtaan, no tiedät itse miltä se tuntuu kun toiselta ei saa vastakaikua. Silloin on siis mielestäni parempi ettei kiusaa toista. (Tulipa sekavasti toivottavasti tajusit.)
Toivon, että saat haluamasi
Itse olen tunneihminen ja valitsisin sen, jota kohtaan tunnen enemmän eli tämän aikaisemman tyttöystäväsi enkä vakipanoa. Ilmeisesti exälläsi on jotain tunteita jos tosiaan pitää yhteyttä. Vaikka hänellä ei olisikaan tunteita sinua kohtaan en usko että ryhtyisin itse suhteeseen tämän toisenkaan kanssa koska en tuntisi häntä kohtaan mitään.
Olet näköjään tehnyt jo valinnan, onnea vaan sulle! mutta mietin tarkkaan miten kerrot asiasta sille petikumpanille jos sillä on tunteita sua kohtaa. Itse olen se myös petikumppani ja olen rakastunut tähän mieheen. Hänellä ei tosin ole tällä hetkellä toista. En tiedä kuinka reagoisin jos/kun hän joku kaunis päivä ilmoittaa että ei halua enää tavata. Tiedän että hän välittää mutta pelkään kuitenkii sitä hetkee jolloin hän kertoo löytäneensä jonku kivemman. Älä käytä sitä toista henkisesti hyväksees sillä aiheutat enemmän tuskaa mitä kauemmin annat sen luulla että sinullakin on tunteita.
Omien pitämisen, ihastumisen ja jopa rakkauden tunteiden kertominen on kyllä jotenkin... Kun ei haluaisi toista säikyttää... Siksi usein itse tulen sanoneeksi tavallaan niiden tunteiden osia... Kuten sinun lähelläsi on hyvä olla, tai sait minut hyvälle mielelle tai... että toinen on minulle tärkeä. Jotain sellaista.
Vaatii ainakin minulta vielä paljon opettelua. Tuntuu menevän moneen kertaan pieleen ja ristiin kun sanoo...
Kertomuksesi ja kokemukseni perusteella voisin sanoa, että älä valitse kumpaakaan vaan keskity muihin asioihin niin "se oikea" kyllä ennemmin tai myöhemmin kävelee elämääsi.
Olen tässä ehtinytkin pohdiskella jo paljon tätä asiaa, ette uskokkaan, että kuinka. Nyt olen jo pystynyt öisinkin nukkumaan.
Ikäväkseni joudun myöntämään, että olen päätynyt tässä vaiheessa samankaltaiseen lopputulokseen, kuin sinä. Eli lopettanen suhteen tämän vakipanon kanssa parin viikon sisällä(vakipano, kuin joku osuvasti nimitti(vaikkakaan se ei pidä paikkaansa, olenhan ollut tänä aikana myös kolmen muun kanssa, yhdenyönjuttuja)).
Mutta sitten tämä toinen, nainen menneisyydestä. En kertakaikkiaan tiedä, että mitä pitäisi tehdä. En kyllä ikinä haluaisi luopua hänestä. Mutta toisaalta pelkkä ystävyys tuntuu hieman raastavalta. Mutta, kun hyvin tarkkaan ajattelee ja muistaa jälleen hänen huonot puolensa, niin eipä tuo nainen enää niin jumalaiselta tunnukkaan. Taivaallisen hyvä hän kyllä on sängyssä. Vastaavaanlaiseen olen törmännyt vain kahdesti. Eli olikohan nämä tunteeni häntä kohtaan vain siksi, että hän on hyvin kaunis ja peto seksissä?
Tuohon oikean odottamiseen, olenhan jo koko ikäni periaatteessa odottanut sitä oikeaa(28 vuotta). En enää jaksa, tämä sinkkuilu alkaa jo pikkuhiljaa nyppiä. Hienoahan tässä on se, että voi pyyhkiä kukasta kukkaan, mutta loppujen lopuksi haluaisin jo nyt perustaa perheen ja asettua aloilleni.
Joten tulen lyömään korttini pöytään tämän menneisyyden kanssa kuukauden sisällä. Mitään ei voi voittaa, jos ei kokeilekkaan. Ja jos ei nappaa, niin hän ei ollut minua varten. Mutta jos nappaa, niin olen todella tärkeä hänelle, koska hän joutuu luopumaan niin tärkeistä asioista, joista en kyllä itse voisi luopua.
Voitte kyllä vielä vaikuttaa mielipiteisiini.
Jos todella olet "kiireellä" hakemassa äitiä lapsillesi jne. niin voi tosiaankin olla hyvä, että lyöt kortit pöytään. Jos vain odottelet niin se kaikkihan on hukkaan heitettyä aikaa.
Eihän sitä tarvitse esittää joko tai kysymyksiä vaan kertoa omista haluistaan ja toiveistaan. Vaikka yhteinen tulevaisuus sopisi molemmille niin täytyy kai sitä kuitenkin tutustua toiseen hieman uudessa valossa. Tunteiden syvyyshän tulee esiin vasta siinä vaiheessa, kun tulee ensimmäinen kunnon erimielisyys.
Älä kuitenkaan takerru häneen siksi, että sinulla juuri nyt on se sitoutumisen hetki kohdalla ja hän sattui sopivasti tulemaan kohdalle. Kyllä sen ihmisen kuitenkin pitäisi merkitä enemmän kuin sen halun sitoutua. Pitkällä juoksulla voi muuten ruveta kaduttamaan.
"Tämä jumalainen olento on kuitenkin antanut minulle rukkaset pari vuotta sitten."
Olet saanut siis kertaalleen rukkaset. Valitse hän, niin pääset pian toteamaan itsellesi. Eikö sitä koskaan opi!
Eli irtiotto tulee vääjäämättä ennemmin tai myöhemmin ja silloin on taas paha mieli.
Itselläni on myös samansuuntaisia kokemuksi, ja tiedän että tilanne on kinkkinen. itselläni meni reki kantoon, mutta tulin siihen lopputulokseen, että tekipä ratkaisuja puoleen tai toiseen, ei niiden oikeellisuudesta tiedä vasta kuin jälkeenpäin. kait pitäs vaan tehrä niin kuin tuntuu !! ei kun päälle vaan...