Onko kellään kokemusta siitä vaikuttaako diabetes "pinnan katkeamiseen"? -mieheni oli 12 vuotta mitä kiltein perheenisä, mutta sairastuttuaan aikuisiän diabetekseen pari vuotta sitten muuttui piikitteleväksi ja ärtyisäksi. Viimeisen puolen vuoden aikana hän on kolme kertaa käynyt minua käsiksi (tarttunut autossa takki päällä rinnuksiin) ja kerran näyttänyt minulle leipäveistä, jolloin poistuin välittömästi ulos.
Meillä on lapsia ja suhde ollut aiemmin kunnossa.
En tiedä miten pitäisi suhtautua. En pelkää häntä, mutta varon arsyttämästä. En ole saanut diabetesliitosta tai mistään tietoa kuuluuko tämä jotenkin taudin kuvaan. Mies otti asian itse niin raskaasti, että tarjoutui muuttamaan pois.
Onko syytä erota? -mies ei suostu perheterapiaan.
Meillä on lapsia ja suhde ollut aiemmin kunnossa.
En tiedä miten pitäisi suhtautua. En pelkää häntä, mutta varon arsyttämästä. En ole saanut diabetesliitosta tai mistään tietoa kuuluuko tämä jotenkin taudin kuvaan. Mies otti asian itse niin raskaasti, että tarjoutui muuttamaan pois.
Onko syytä erota? -mies ei suostu perheterapiaan.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Luulen,että se on kova isku kun kuulee sairastavansa vakavaa sairautta koko lopun elämänsä!
Jos sinusta tuntuu siltä, että haluat erota niin eroa minä en voi siihen antaa suoraa vastausta vaan Sinä päätät mitä teet! Tsemppiä!!
Tiedan itse asiassa melkein "vastaavan tapauksen"...tosin kyseessa ei ole aviomies, eika han ole sentaan "leipaveitseen tarttunut", mutta juuri tuota piikittelya ja artymysta on ollut paljonkin "ilmassa"...! Mietin juuri itse yksi paiva aivan samaa asiaa - eli johtuuko se siita verensokerin heittelehtimisesta..?
Ehkäpä lääkkeet vaikuttavat JA POTENSSI LOPAH
TAAPI .ja naisenhan syy ,kun kyvyttömyys puhua .
Minulla kokemusta vastaavasta myös. Kun sokerit ei ole tasapainossa niin ärtymystä ilmenee paljon, pahoja sanoja ja tekoja. En tiedä millainen miehelläsi on sairauden tila mutta itse olen yhdistänyt v****maisuuden verensokeriin. Ja potilas ollut samaa mieltä.
Tiedän jopa tapauksen,jossa diabetestä sairastanut henkilö,puukotettuaan humalapäissään erästä henkilöä 15 iskun verran,lieventäväksi asianhaaraksi oikeudessa todettiin alhainen verensokeritaso.Kyllä se taitaapi,ainakin joillain ihmisillä,vaikuttaa.PAKENE,KUN VIELÄ VOIT!!!!
Aikamoista alkaa rakentaa tällaista teoriaa ihan omin voimin ilman asiantuntijoiden näkökulmaa! En minä ainakaan ole puukottanut ketään vaikka sokeri olisi ollut kuinka alhaalla. Vapinaa ja hermostuneisuutta se aiheuttaa terveelläkin ihmisellä.
Minun mieheni ei ole diabeetikko, mutta nälkä (alhainen verensokeri) sekä päänsärky ym. krempat saavat miehen käyttäytymään todella ilkeästi sekä myös väkivaltaisesti.
Siis sokeritautiset on väkivaltasempia kun muut!!!!!Mitähän sanoisi lääkäri.
Sokerin vajaus aiheuttaa agressiivisuutta ei vaan miehillä vaan myös naisilla. Olen hoitanut monia diabeetikkoja ja totta on. (On kai aika raukkamaista jättää toinen sairauden vuoksi, jos ei muita syitä ole). Suosittelisin että yhdessä voisitte suunnitella syömispuolen niin että tasapaino pysyisi ja ehkä voisitte käydä yhdessä vaikka lääkärin kanssa keskustelemassa.(perheterapia ei ehkä ole tarpeellistakaan jos sairaus on syy) Jos avioliitto on ollut hyvä ennen niin ei kait sen tuohon pitäis kaatua? Ainakaan ennen yrittämistä. Ja en todellakaan hyväksy väkivaltaa, mutta on tuon sairauden aiheuttamia ongelmia joutunut seuraamaan , niin tiedän että apuakin on. Onnea.
Lukaseppa tosta aiheesta "miten rakastan lyöjää" ohjeet. Pärjäile
sairastuminen oli kova paikka, mutta vielä pahempi paikka oli siitä selvitä, kun mies siitä stressasi. Älä syö sitä älä tee tätä....Ärtymys ja kiukkuisuus on mielestäni läsnä, kun sokeri heittelee. Sen asian kanssa joudun elämään, mutta yritän pitää syömisestä huolta ja painosta ja tasapainosta sokeriarvoissa. Meillä nämä asiat olivat yksi syy eroamiseen, mutta eivät ainoa. Kyllä avioliitto vaatii sopeutumista, mutta puukon kanssa hosumista ei pidä laittaa tämän sairauden piikkiin!Se ei kuulu mielestäni asiaan. Mutta diab liitosta saa ostettua kirjasia ja mikä estää menemästä miehen/vaimon mukana lääkärin vastaanotolle puhumaan asioista. Minä olen todella pettynyt, kun ihmiset kokevat vaikeaksi puhua asioista ja tukea toisiaan tällaisissa vastamäissä sillä jokaiseen liittoon niitä kuuluu. Onneksi tähän sairauteen on sentään hoitokeinot!
Opiskelen yliopistossa ravitsemusterapeutiksi ja voin sanoa tähän, että ei itse sairauden pitäisi johtaa tunteiden kuumenemiseen. Hänhän siis aloitti väkivallan sairauden toteamisen jälkeen? Tyypin 2 diabetes on voinut jyllätä jo pitkään ennen sen toteamista, koska se ei juurikaan anna oireita. Sairauden toteaminen on voinut olla pikemminkin niin suuri järkytys, että pinna kiristyy. Mutta ei sitä noin vakavasti tarvitse ottaa, ei ole mistään syövän kaltaisesta henkeä uhkaavasta asiasta kyse. Oikein hoidettuna tyypin 2 diabetes on loppujen lopuksi hyvin pieni harmi.
Miehelläni on vaikea astma, ja voin kertoa samaa. Osaako joku kertoa astman vaikutuksesta käytökseen? Paljon mietin, mikä on sairauden tai lääkkeiden aiheuttamaa, ja mikä persoonallisuushäiriötä. Elämäni ja lasteni elämä on tämän miehen kanssa helvettiä. Olen uupunut, enkä ole ole osannut tehdä ratkaisua.