Halusin kysellä teiltä et minkälaisia teidän aupair vanhemmat on/oli teille? Mitä teidän mielestä aupair voi olettaa/toivoa perheensä vanhemmilta? Onko palkanmaksu ja kuulumisien vaihto satunnaisesti tarpeeksi? Ovatko aupair vanhemmat kuin vanhempia sinulle? Mitä teette yhdessä? Oletteko koskaan riidelleet?
Omalla kohdallani vanhemmat pitävät juuri tarpeeksi "huolta" minusta. Eivät kysele liikoja ja antavat mennä vapaasti mutta ovat myös aidosti kiinnostuneita ja kohtelevat minua kuin perheenjäsentä. Perheen äidin kanssa jutellaan päivänmittaan paljon kun hän on kotirouva. Joskus käydään jossain mutta lapset on aina ukana. Perheen isä ei ole työnsä puolesta paljon kotona, mutta jos hänellä on aikaa, hän tulee mielellään juttelemaan pitkäänkin ja meillä on tosi luottamukselliset ja suorat välit. Perheen äidin kanssa en ole riidellyt ikinä mutta perheen isän kanssa pari kertaa...ei kuitenkaan mitään ikävää...kaikesta mukavasta huolimatta hän on myös vaikea luonne ja on sattunut väärinymmärryksiä.
Jos perhe lähtee johonkin olen yleensä mukana ja saan itse valita tulenko mukaan. Mielestäni aupairin mukaan ottaminen perhe-elämään kuuluu asiaan ja kaikki varmasti tämän tietävätkin. Myös aupairista huolehtiminen tietyissä rajoissa kuuluu asiaan. h hoitavat jotain asioita puolestani mutta olen omasta tahdostanikin aika itsenäinen.
Kysyn asiasta koska minulla on kavereita aupaireina ja joillakin perheen isät ovat täysin välinpitämättömiä ja hädin tuskin tervehtivät. Joissakin perheissä aupairilla ja vanhemmilla on yhteinen harrastus. Toisaalta kaikki auairit eivät halua viettää vapaa-aikaa perheensä kanssa vaan menevät mielellään johonkin kavereiden kanssa.
Kertokaa kokemuksista.
Omalla kohdallani vanhemmat pitävät juuri tarpeeksi "huolta" minusta. Eivät kysele liikoja ja antavat mennä vapaasti mutta ovat myös aidosti kiinnostuneita ja kohtelevat minua kuin perheenjäsentä. Perheen äidin kanssa jutellaan päivänmittaan paljon kun hän on kotirouva. Joskus käydään jossain mutta lapset on aina ukana. Perheen isä ei ole työnsä puolesta paljon kotona, mutta jos hänellä on aikaa, hän tulee mielellään juttelemaan pitkäänkin ja meillä on tosi luottamukselliset ja suorat välit. Perheen äidin kanssa en ole riidellyt ikinä mutta perheen isän kanssa pari kertaa...ei kuitenkaan mitään ikävää...kaikesta mukavasta huolimatta hän on myös vaikea luonne ja on sattunut väärinymmärryksiä.
Jos perhe lähtee johonkin olen yleensä mukana ja saan itse valita tulenko mukaan. Mielestäni aupairin mukaan ottaminen perhe-elämään kuuluu asiaan ja kaikki varmasti tämän tietävätkin. Myös aupairista huolehtiminen tietyissä rajoissa kuuluu asiaan. h hoitavat jotain asioita puolestani mutta olen omasta tahdostanikin aika itsenäinen.
Kysyn asiasta koska minulla on kavereita aupaireina ja joillakin perheen isät ovat täysin välinpitämättömiä ja hädin tuskin tervehtivät. Joissakin perheissä aupairilla ja vanhemmilla on yhteinen harrastus. Toisaalta kaikki auairit eivät halua viettää vapaa-aikaa perheensä kanssa vaan menevät mielellään johonkin kavereiden kanssa.
Kertokaa kokemuksista.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mulla on oikeastaan sama tilanne kuin sulla. Vanhemmat ovat olleet tosi mukavia mua kohtaan ja tunnen olevani oikea perheenjäsen. Lasten mentyä nukkumaan pidämme joskus leffailtoja ja reissuilla olen yleensä mukana tahtoni mukaan. Äidin kanssa juttelemme päivän mittaan ja isäkin muistaa myös minun olemassaoloni. Samoin he ovat olleet mukavia myös kavereitani kohtaan.
Lähistöllä toisessa perheessä asuneella kaverillani asiat olivat vähän toisin. Hän tuskin puhui perheensä isän kanssa. Joskus heillä vieraillessani isä ei edes tervehtinyt minua.
Minakin olen perheessa enemman perheenjasenena kuin tyontekijana. En vieta omassa huoneessani aikaa juuri ollenkaan vaan istutaan vanhempien kanssa iltaisin ja viikonloppuisin, tehdaan ruokaa yhdessa yms. Minua pidetaan aikuisena eika kukaan hossota peraani mutta huolta myos pidetaan sopivassa maarin. Pystytaan keskustelemaan molempien vanhempien kanssa melkeinpa kaikesta eika riitojakaan ole ollut.
Mulla kavi niin mieleton tuuri perheen kanssa. "Vanhemmat" ei kylla todellakaan tunnu vanhemmilta, vaan kavereilta. Reilu kolmikymppisia ovat (ite oon 19). Miehen kanssa vitsaillaan ja kiusotellaan koko ajan mutta jos joku painaa mielta niin pystyy kylla puhumaan. Naisen kanssa luetaan muotilehtia, kaydaan shoppailemassa, katotaan telkkaria, jutellaan kaikesta, kaydaan drinkilla (ja kaikki aina luulee etta ollaan siskokset!)..
Vapaa-ajallani olen oikeestaan aina perheen kanssa. Mennaan lahikaupunkeihin ostoksille (nailla reissuilla ma kylla aina lahden omille teilleni :)) tai kauemmas lomalle. Viime viikko vietettiin etela-englannissa. Minullakin oli lomaa tama aika, eli sain kylla oman rauhan tenavilta vaikka mukana kuljinkin.
Jos olen perheen kanssa liikkeella, ei tarvii maksaa ruuasta tai jos kaydaan kahvilla niin aina tarjotaan.
Kerran "vanhemmat" sanoivatkin etta ne kohtelee mua samallalailla kuin he haluaisivat omaa tytartaan kohdeltavan jos se lahtis au pairiksi.
Ei olla ikina riidelty. Huhtikuun alusta on paluu Suomeen ja tiedan etta varsinkin perheen aitia tulee todella kova ikava..
Minusta tuntuu että minullekin tulee hyvät välit "perheeni" kanssa, olen menossa Sveitsiin. Perheen äiti on todella mukava ja myös kuvat puhuvat puolestaan, tuntisin todella mielelläni samaisen perheen vaikka täällä Suomessa! :) Lapsetkin vaikuttavat uskomattoman suloisilta ja odottavat minun tuloani kovasti.
Toivon vain, että tullaan hyvin toimeen paikan päälläkin ja mun alkeellisella saksalla.. ;)
Onnittelut hyvistä perheistä! Toivottavasti kaikilla au paireilla kävisi yhtä hyvä tuuri, vaikka tiedän ettei näin kaikilla olekaan, ikävä kyllä. :/
Maltan itse tuskin odottaa ensi kesää... ;)
Mulla kävi kans tuuri että löysin hyvän perheen. Vanhemmat oli kolmikymppisiä, ja todella rentoja. He maksoivat lentoni perheeseen ja takaisin, sekä pääsin heidän mukaansa myös Ranskassa käymään,ja he kustansivat senkin matkan minulle. Olin heille kuin oma tytär, ja kuin isosisko 5-ja 2 vuotiaille pojille. 2 ekaa viikkoa he näyttivät minulle joka ilta töittensä jälkeen maata, ja kävimme ajelulla eri kaupungeissa. Minulle tuli läheisemmät välit perheen isän kans, johtuen varmaan siitä että hän oli enemmän kotona. Perheen äiti matkusteli töitten puolesta paljon joten hän oli monesti kaksikin viikkoa yhteen menoo pois kotoa.