Työpaikan rakenteen ja hierarkian voisi helposti kuvata jalkapallojoukkueena. Kentällä on yksitoista pelaajaa, joista kolme tai neljä "pelaa" jokaisen pelin sata lasissa. Osa pelaajista keskittyy pelaamisen sijasta enemmän muiden virheiden tarkkailuun, ja tuo niitä erityisen innokkaasti esiin valmentajalle, joka luonnollisesti nostaa heidän statustaan valmentajan silmissä.
Osa pelaajista on ansainnut paikkansa joukkueessa olemalla lahjakas pelaaja (korkealla työmotiivilla varustettuna), toiset ovat saaneet paikkansa joukkueessa olemalla sukua valmentajalle tai jollekin toiselle pelaajalle.
Joukkueen voittaessa kiitoksen saavat tietenkin ne pelaajat, jotka eivät todellisuudessa tehneet juurikaan mitään kentällä voiton eteen, vaan ne jotka ovat läheisissä väleissä valmentajan kanssa.
Osa pelaajista on ansainnut paikkansa joukkueessa olemalla lahjakas pelaaja (korkealla työmotiivilla varustettuna), toiset ovat saaneet paikkansa joukkueessa olemalla sukua valmentajalle tai jollekin toiselle pelaajalle.
Joukkueen voittaessa kiitoksen saavat tietenkin ne pelaajat, jotka eivät todellisuudessa tehneet juurikaan mitään kentällä voiton eteen, vaan ne jotka ovat läheisissä väleissä valmentajan kanssa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Surullista
Meidän tiimissä joka kolmas on esimies. Tämä on vähintäänkin outoa. En vielä tiedä mistä se kertoo. Ja he ovat siis esimiehiä näille muille samassa tiimissä.
Sitten välillä joku kusee jonkun kenkään ja saapi ihmetellä, että olinko ansainnut tämän vai mistä on kyse?
Yleensä ne savustetaan ulos, jotka koetaan uhkaksi sille omalle työpaikalle. Eihän sillä johdolla ole todellisuudessa, mitään muuta kuvaa työntekijöiden osaamisesta, kuin se jonka nuoleskelijat heille raportoivat.
Sitten kun joku tyyyppi lähtee pois, ihmetellään miksi tuotanto romahtaa radikaalisti. Ongelma työpaikoilla on yleensä se, että puheet painavat enemmän kuin todellisuus. On helppo puhua muiden tekemisiä omiin nimiinsä ja päinvastoin.
Nykypäivän työelämässä (ikävä kyllä), menestyy ihan muilla avuilla kuin todellisella osaamisella. Mitä enemmän kehtaa, sitä enemmän saavuttaa.
Taputtelu, halaus ja iki ihana naurun kikatus ovat parasta balsamia huomion kipeille johtajille , jotka ovat tosi keskeneräisiä ihmisiä alaisten johtamiseen.
Näin meilläkin edetään. On hoitajat ja siivoojat, esimues ymmärtää omalla alalla olevia hoitotyön ammattilaisia , me siivoojat eli palvelukeskushuoltajat emme kuuluu tärkeisiin työntekijöihin kun on hoitotyöstä kyse. Meidän siivoojien sana ei paina missään eikä meidän toiveita kuulla, turhautuneena viikosta toiseen odotan parempaa johtamista. Mitään ei saa kysyä kahteen kertaan kun kerran on jo tiedotettu. Kuulutan oikeudenmukaisempaa suhtautumista jokaiseen työntekijään . Olen turhautunut, kyynistynyt ja paatunut.