Koulut alkoivat - on taas aika ahdistua

Kysyin tuossa elämänkumppaniltani, minkä ikäisenä hän kävi kasteella. Kuulemma 13-14v. Ja sitten kysyin, että mitä kaikkea tästä listasta piti noudattaa enne kastettasi. Luki listaa vaiti ja minuutin päästä vastasi että " kyllä sinä tiedät".

Sen pitunen se.

Mulla listalla oli vain veri ruuat ja uskonnon tunnit. Kävin joskus jonkun synttäreillä, mutta omia en saanu viettää. Tein isänpv ja äitienpv kortteja ja osallistuin joulujuhlaankin. Mulla oli yhtenä vuonna rooli olla joulupukki. Ja vanhemmat tuli katsomaan.

Miksi näin?

Isä ei ollut jt koskaan. Paiskasi muutaman kerran vartsikan ja herätkään lattialle, että tuollaista paskaa kirjoitetaan jumalan nimissä. Toisella kertaa mainitsi, että kyllä jiiteet lähimpänä oikeaa on raamatuntulkinnassaan. Sitten hän servasi muutamia kertoja äitini raamatuntutkistelu opettaja jiiteen muutamalla hyvällä kysymyksellä. Mutta kuten tyypillisesti kävi, mikään ei menny läpi.

Äitini tutkistelu jatkui ja minä polven korkuisena en osallistunut, mutta seurailin kyllä. Harmagedon pelottelu oli silloin kova sana. Elettiin 90 lukua. Onnekseni en näitä painajaisia saanut. Äiti huusi monena yönä, mutta ei tänä päivänä ole sanonut, mitä ne painajaiset on ollu. Enää on turha kysyäkään. Minä olen ulkona ja hän vannoutunut. Tässä kohti olen jo toivoni menettänyt hänen heräämisestään todellisuuteen.

Äiti ei käynyt kasteella ennen isän kuolemaa. Ja isä oli meidän perheen diktaattori. Voi elämä sitä huudon määrää, jos KAIKKI asiat ei menneet prikulleen hänen ajatuksensa mukaan. Tuli semmone löylytys molemmille, että oksat pois ja keinutuolissa huuto jatkui joskus monta tuntia. Isä jäi vajaa kuuskymppisenä työkyvyttömyys eläkkeelle astman takia.

Hän kuoli kohtaukseen kotona mun ollessa armeijassa rovajärven leirillä marraskuussa 2002. Heti tämän jälkeen äiti kävi kasteella, muistaaksen isän kuoleman jälkeen. Minä puolestani aloin vt salilla hypätä vasta 2006. Ja kastamattomana aloitin kesän kynnyksellä 2009.

Eli äiti oli vasta kiinnostunut, mun ollessa peruskoulussa. Mutta sen verran opetus oli jo äitiin purassu, että kielsi minulta veriruuat ja uskonnon tunnit. Molemmat sopi mulle oikein hyvin. Veriletuista en oikeen tykänny ja mulla oli vapaata luppoaikaa, kun muilla oli uskontoa.

Sen muistan kyllä äitistä, että hänellä oli lyhyen aikaa semmonen jeesuksen seuraamis vaihe. Ihmettelin ja kysyin häneltä kerran, että miksi et enää leikkaa leipää veitsellä. Hän vastasi, että haluaa seurata jeesuksen mallia tarkasti ja hän ei käyttänyt koskaan veistä. Kaikissa kohdissa hän mursi leivän käsillään ja niin minäkin teen. Hän on malli.

Koulukaverit kysyi joskus, että miksi en osallistu uskonnon tunnille. Mun patenttivastaus oli, että olen jehovan todistaja. Vaikka en ollutkaan kuin vasta 2009. Peruskoulun aloitin vuonna 90. Kaverit ei kyselleet sen enempää.

En siis syntynyt jt perheeseen. Isön ne taisi luokitella vastustajaksi, koska eivät osanneet vastata hänen kysymyksiin. Äiti kävi kasteella vasta mun ollessa parikymppinen. Vt salille äiti vei mut muutaman irtokerran, mistä muistan, että ryömin penkkien alla ja etsin purkkaa sieltä alta. Harvoin löysin, mutta löysin kuitenki. Joskus pistin sen suuhun ja pureskelin loput maut pois siitä ja sitten ennen kokouksen lopumista kiinnitin takaisin. Eikä kukaan huomannu mitään.

Nämä on lapsuuden muistoja sieltä noin esikoulu ajoilta. Tarkkaan en muista kaikkea. Mutta erittäin hyvin mieleen jäi ne varresta katosta roikkuvat pyöreät valot vt salilla. Ja se valkoinen/viinin tai ruosteenpunainen värimaailma. Kun menin ekan kerran aikuisena salille, tajusin, että täälä äiti mua käytti muutaman kerran. Tämä oli se paikka.

Mutta tuosta listasta.

Aivan kaikkea siinä ei ole, mutta on totta.

Pöpi lista. Kuuletteko jiiteet? Ihan liirum laarum höpö höpö vanhurskautta.

Nothing more.