onko normaalia?

Moi!
Ei aina jaksa/voi olla hyvällä tuulella, ja hyvä niin. Jos kumppanisi on keskustelukyvytön, ei pysty puhumaan kanssasi arkipäivän ongelmista niin löydät paremman. Eipä siinä sen ihmeempää, elämä on aika lyhyt surra yksinkertaista asiaa.

Musta kuulostaa siltä, että te molemmat olette vaan epävarmoja itsestänne ja siitäkin, että riitättekö te toisillenne. Tyypillistä alkutaipaleen epävarmuutta. Herkässä vaiheessa oleva suhde ei kestä pienintäkään "uhkaa".
Olette ehkä myös tulisia luonteiltanne, jolloin erimielisyydet syttyy helposti huutamiseksi ja haukkumiseksi.
Poikaystäväsi saattaa myös tuntea itsensä avuttomaksi kun ei kykene vastaamaan sun kaikkiin kysymyksiisi tai poistamaan sun pahaa oloasi, siitäkin huolimatta ettet sinä sitä häneltä edes vaadi. Miehen pää vaan toimiin hiukan erilailla kuin meidän naisten... ; )

Luultavasti te ryytyisitte suhteessa, joka olis pelkkää auringonpaistetta aamusta iltaan, ette vaan tiedä sitä. Voimien koettelemiset tuntuu jotenkin kuuluvan teidän yhteiseloonne. Mutta tuo toisen haukkuminen ei kyllä tiedä hyvää. On ihan eri asia kinata asioista kuin mennä henkiläkohtaisuuksiin ja ilkeilyyn. Sellainen käytös ei kieli rakkaudesta vaan huonosta itsetunnosta molemmin puolin.

Voisit kokeilla rauhoitella poikakaveriasi ja olla menemättä mukaan hänen kiukkuunsa. Harvoin kukaan jaksaa yksinään mesota.
Voit jopa sanoin vakuutella hänelle, ettet tarkoita ärsyttää häntä, vaan puhua vain ulos negatiivisetkin tunteesi ja siihen sä tarvitset kuuntelijan eli hänet. Parisuhteessa elävien pitää saada käsitellä myös vähemmän ihanat asiat, sillä he ovat toistensa parhaat kaverit.
Lohduta siis poikakamuasi, ettei hänen tarvitse olla kaikkitietävä, vaan osata vaan kuunnella kun sinä tulostat tuntemuksiasi.
Ja päinvastoin. : )

Riitelyt kuuluu suhteeseen. On aikoja jolloin riidellään enemmän, toisinaan vähemmän. Tuo aika on minulle tavallaan tuttu, vaikken tietenkään tiedä tarkalleen teidän tilannetta.

Minun ja nykyään jo ex:ni suhde oli joskus tuolloin hyvin riitaisaa. Jälkeenpäin (ehkä jotain oppineena) ajatellen ne kuuluivat hyvin pitkälti siihen, että alkoi ajattelemaan vakavemmin toisesta ja alkoi todellisuudessa miettimään asioita vähän pidemmälle. Monesti sellaiset ajatukset hämmentää ihmistä, ja kun huomaa että on "riippuvainen" toisesta se tekee ihmisestä epävarman. Ja se epävarmuus johtaa siihen, että riidellään helpommin.

Toisin kuin suurin osa palstan neuvoista, minä en kehota teitä eroamaan vaan jaksamaan. Meidän suhde muuttui siitä pikkuhiljaa paremmaksi ja rauhallisemmaksi, ja loppujen lopuksi oli varmasti hienoin mahdollinen 5 vuotta meidän kummankin elämässä. Kannattaa jaksaa, se palkitsee vielä jossakin vaiheessa. Olettaen, että suhteen pohjat ovat muutoin kunnossa, eli ei pettämisiä/alkoholismia/väkivaltaa.

Sen verran vielä, että ne riidat kasvattaa. Kasvattaa teitä kumpaakin erikseen ja yhdessä ja yhteen. Kun vaikeuksista selviää ja saa käännettyä ne voitoksi, niin suhde on entistä vahvempi ja hienompi.

Toivotan onnea.

t:mies 26v