Olen kuin jokin

Tuota minäkin olen miettinyt, että olisivatko ulkomaalaiset ymmärtäväisempiä. Mutta varmasti omat vikansa heilläkin. Ystävätkin osaavat olla aika itsekkäitä. Miehistä ei ole kuin sydänsuruja. Yksin saa olla.

Tuo on niin totta, huomannut itsekin
Sellaisia miehiä joka paikassa, joka ammateissa jne

Kun katsoo maailmankartta niin Välimeren maissa on vihaisimmat ja agressiivisemmat ihmiset ja kyllä Tässä juuri äsken nainen lyttäsi minut roskikseen

Mut lyttäs Lahdelainen mies roskikseen, tavallaan itse lopetin kuin petti mut

Tapasin Kusipään bussipysäkillä, alettiin jutella ja vaihettiin numeroita, Samana iltana oli meidän ekat treffit. Tapailtiin pari viikkoa ennenku mentiin sänkyyn. Olin ihastunu mutta se oli erilaista en rakastunut päätä pahkaa niinku tavallisesti
Kusipää petti mua ekan kerran parin kuukauden jälkeen. Sillon aattelin että tää oli tässä mutta piiritti mua ja jauhoi rakkaudesta. Annoin anteeksi ja jatkettiin. Toisen kerran petti siitä kuukauden päästä, oltiin just päätetty jatkaa yhessä. En enää muista miten se sillon meni mutta jatkettiin siitäkin huolimatta. Päätin syyskuussa että Kusipää on väärä ihminen mulle ja päätin jatkaa ilman sitä. kuukauden kestin olla olman kusipäätä ja sitten palasin Kusipään luo. Oi sitä aikaa elämä oli ihanaa mikään ei tuntunut yhtä ihanalta ku olla Kusipään kanssa, Siitäkin huolimatta että Kusipään 2 exää pyöri kuvioissa. En voinu kieltää ku ite asuin exän kanssa ja erilleen muutto venyi huhtikuun loppuun
Talvi kului Kusipään täytti mun elämän ja pään. Keväällä rakastuin Kusipäähän täysillä
Toukokuussa alkoi kauheat riidat ja oltiin eron partaalla monta kertaa. Kaikki huipentui mun ehdottamaan taukoon halusin otta etäisyyttä riitoihin en lakannu rakastamasta. Tarkoitus oli palata vielä yhteen mutta Kusipäällä oli omat suunnitelmat; vain pari tuntia meidän hyvästien (Kusipää tiesi varmasti että ne ei ollu vikat ja että aioin palata) hänpä päätti pettää mua TAAS exänsä kanssa. Se oli mulle viiminen pisara mä sanoin et nyt tää oli tässä
Mun päätös mää jätin ihan kuin se mitään helpottas. Mää rakastan ja kaipaan Kusipäätä vaikka sain tietää että hän vehtasi exän kanssa koko meidän " suhteen" ajan
Kusipää käytti mua yli vuoden, leperteli rakkaudesta, puhuttiin kihloista ja muusta yhteisestä tulevaisuudesta. ja mä tyhmä nauta uskoin kaiken
mä'ä syytän itteeni että miksi olin niin sokea Olo on arvoton ja kovin surullinen. Mun on parempi ilman Kusipäätä mutta silti ikävä ei lakkaa