Nyt on aikalailla 2kk erostani joka kesti yli2v.Ja voin sanoa että oon tosta suhteesta jo päässy yli ja en kaipaa exääni sillä tavalla että haluisin hänet takaisin.Mutta heti eron jälkeen tuli semmoinen yksinäinen ja turvaton olo.
Oon heti eron jälkeen ettiny uutta tinderistä että jos sieltä sais juttuseuraa ja mahdollisesti uuden kumppanin.Tapasin 4 kertaa yhden naisen joka tuntui aivan loistavalta ja kerkesin ihastuakkin häneen ja miettiä että tästä tulee jotain ja olin hetken tosi onnellinen.
Mutta eiköhän se juttu menny loppunu ku naista ei enää kiinnostanut(Oli vissiin toinen mies kierrokses kans)
Tuntuu että itelle on jotenki pakonomainen tarve löytää vierelleen joku jonka kanssa jutella päivittäin kun en osaa vain olla yksin.Tulee tosiaan niin yksinäinen ja kans ahistunut olo kun ei ole ketään.Enkä osaa nauttia elämästä yksin.
Mitä täs pitäis tehä?Varmaan pitäis opetella olemaan yksin mutta en näe järkeä siinä kun tuntuu et itelle elämän tarkoitus on löytyy joku vierelleen jonka kanssa olla loppu elämä.Saisin toki aika nopiasti jonkun laastari suhteen mutta en semmoista kaipaa vaan ihan kunnollisen suhteen jossa toinen välittäisi musta oikeasti.
Oon heti eron jälkeen ettiny uutta tinderistä että jos sieltä sais juttuseuraa ja mahdollisesti uuden kumppanin.Tapasin 4 kertaa yhden naisen joka tuntui aivan loistavalta ja kerkesin ihastuakkin häneen ja miettiä että tästä tulee jotain ja olin hetken tosi onnellinen.
Mutta eiköhän se juttu menny loppunu ku naista ei enää kiinnostanut(Oli vissiin toinen mies kierrokses kans)
Tuntuu että itelle on jotenki pakonomainen tarve löytää vierelleen joku jonka kanssa jutella päivittäin kun en osaa vain olla yksin.Tulee tosiaan niin yksinäinen ja kans ahistunut olo kun ei ole ketään.Enkä osaa nauttia elämästä yksin.
Mitä täs pitäis tehä?Varmaan pitäis opetella olemaan yksin mutta en näe järkeä siinä kun tuntuu et itelle elämän tarkoitus on löytyy joku vierelleen jonka kanssa olla loppu elämä.Saisin toki aika nopiasti jonkun laastari suhteen mutta en semmoista kaipaa vaan ihan kunnollisen suhteen jossa toinen välittäisi musta oikeasti.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Ei kannata tuhlata elämää elämällä yksin.
No kuulostaa kyllä siltä, että et ole vielä läheskään päässyt yli exästäsi....Sen vuoks olet ahdistunut. Annahan nyt puolvuottakaan mennä niin voit puhua jonkinlaisesta ylipääsemisestä.
Kyllä tuohon ahdostukseen kaikkein parhaiten varmasti auttaisi kun löytäisit jonkun pidempiaikaisen naispuolisen kaverin/vakipanon. Kyllä se vie ajatukset toisaalle siitä exästä kun saat uutta ajateltavaa. Parisuhteeseen en kiirehtisi sinuna vielä vuosiin.
jos ei vanhasta pääse yli niin uudestakaan tule mitään valmista ,
Tai jos ei pysty olemaan yksin, niin ei tule tasapainoista suhdetta. Silloin jokainen suhde on väistämättä laastari siihen omaan yksinäisyyteen.
Eli kyllä, valitettavasti pitää opetella nauttimaan elämästä myös ihan keskenään. Ei niin, että pitäis linnoittautua kotiin, vaan että osaa olla MYÖS yksin, vaikka muuten tykkäisi viettää kavereiden kanssa aikaa. Että ei se oman tunne-elämän säätely ole toisilta saatavasta palautteesta kiinni. Koska jos ei tähän pysty, niin suhteessa on henkinen toisten tunteiden päässä oleva heittopussi, mitä ei se toinen kestä (tai itse et kohta kestä) ja sitten tulee se ero kuitenkin, kun tulee se erillisyyden kaipuu.
Mutta jos erillisyys on hanskassa, niin on helpompaa se läheisyyskin.
Helpommin sanottu kuin tehty nää tietekin. :)
Eriytyminen on hyvä termi. Osaa nähdä itsensä erillisenä ihmisenä muitten joukossa. Itsekantava rakenne ajatus ja tunnemaailmassaan. Toisinsanoen osaa tulkita omat tunteet, vaikka muut tekisi mitä.
Aloittajan otsikossa käyttämä termi ”läheisriippuvuus” on juurikin omien ja toisten tekojen kautta ilmenevien tunteiden läpikäymättömyyttä. Tarvitsee tulkin tunteilleen tavallaan tekemisien kautta ja kun toista ei ole, ei osaa käsitellä omia tunteitaan.
Kyllä siihen tarvitsee omaa aikaansa ja itsetutkiskelua. Huomata tunteet ja mistä niitä tulee, sekä elää niiden kanssa ihan itse. Jotkuthan puhuvat aikuiseksi syntymisestä. Lapsena tunnistetaan kroppa erilliseksi, aikuisena mielikin. Aloittaja käy läpi tätä.
Ja eriytymisvaiheeseen usein liittyy uhmaikä.
Jep. Tuttua touhua. Ja sekin pitäis itsessään hyväksyä vielä...
Paljon p.skaa pitää itsessään hyväksyä. Sitä huomaa olevansa kunnon mulkku.
Kun huomaa tehneensä asoita, joilla on satuttanut muita, osaa helpommin suhtautua toistenkin vastaaviin tekoihin. Ei ole tarvetta demonisoida toisia, vaan ymmärtää sen pohjimmiltaan yhdistävän ihmisyyden.
Niin, no ymmärtää voi, mutta hyväksyä ei tarvitse.
En ymmärrä sanontaa että "pitäis opetella olemaan ensin yksin ennenkuin alkaa suhteeseen jonkun kanssa"
Olen ollut periaatteessa koko elämäni yksin ja oppinut ja tiedän todella miltä yksinäisyys tuntuu mutta silti jonku orastavan suhteen päätyttyä yleensä jättäjä tuo tuon lauseen esille. Mulle ei todellakaan tarvi sanoa että "opi olemaan yksin" koska olen koko elämäni ja talouteni tähän elämään nimenomaan yksin rakentanut. Kaipaan vaan toista rinnalleni mutta se kaipaus lienee ei toivottavaa. Miten opin edes olemaan kaksin koska en siihen ole juuri koskaan tottunut? Mun kohdalla pitäisi tuon lauseen olla toisinpäin ennemminkin.
Miten oppia olemaan kaksin onkin sitten jo oma opettelun aiheensa. Voi olla ihan yhtä vaikee työ kuin yksinolon opettelu. Vaan jos sen tietäisin, en ehkä olis sinkku tai sinkkupalstalla...
Hyvää etenemistä sulle, jos sille opettelun tielle lähdet. Kerro miten edistyt.
Sama kohtalo kuin aloittajalla ja myönnän kokevani myös läheisriippuvuutta.
2017 helmikuussa meni poikki edellinen tapailu eli 546 päivää sitten.
Sen jälkeen raivoisaa yrittämistä tinderissä/nettideiteissä ja tuloksena 42 kpl treffejä.
Vähän aika sitten pääsin kiinnostavan naisen kanssa 4.treffeille ja meillä oli seksiäkin.
Olin ihan innoissani, että vihdoinko yli 500 päivän jälkeen pääsen tapailemaan naista ja mitä käy?
Naiselta tulee tekstiviesti että ei haluaa mitään tämän enempää. Tunnun kuulemma vain kaverilta..
Jäätävä ahdistus ja toivottomuuden tunne.. Sitä vain toivoisi niin kovasti löytävänsä pysyvän parisuhteen, en pysty käsittämään miten se voi olla näin vaikeaa. Miten ei kelpaa kenellekään?
Siis väitätkö, että tapsit 42 naista ja seksiä vain tuon yhden kanssa?
En sanonut 42 naista vaan 42 treffiä. Siellä kun on monia 2., 3. ja 4. treffejä.
Naisia treffattuna on ollut siis 29 kpl.
Ja kyllä vain kerran seksiä.
No huh huh...Valtavasti työtä ja vain yksi pano....
Selkästi osaat pokaamisen, mutta siihen se sitten jääkin.
Aika monelle olet kelvannut ulkonäön puolesta...Pitäisi ehkä miettiä mitä tapahtuu sitten siellä treffeillä ja voisiko tehdä jotain toisin.
42 treffit..
Kiinnostat selvästi naisia. Tuohan on todella hyvä saldo.
Ei sinulla ole mitään hätää.
Jatka samalla linjalla, niin se tarpeeksi kiinnostava (puolin ja toisin) löytyy taatusti jonain päivänä.
Sanopas muuta. Ihan järkyttävä määrä työtä ja lopulta en ole hyötynyt siitä mitään.
Jos joku olisi sanonut mulle exästä erotessa että nyt tulet käymään 42 treffeillä ilman että mistään tulee mitään niin voi olla että olisin masentunut ja ahdistunut aika pahasti :D
Luulen, että ongelmani on liika asiallisuus ja ehkä kaverillisuus, en tiedä.
Kiitos.
Pyrin ajattelemaan niin, että jos olen saanut tuon verran treffejä, päässyt tapailemaan ja harrastamaan seksiä niin se tulee tapahtumaan myös uudestaan. En voi olla täysin toivoton tapaus.
Usko on koetuksella usein, mutta ei parane luovuttaa..
Kun sanot itsekin, että sulla tota läheisriippuvuutta. Voisko olla se, mikä ne naiset karkoittaa?
No ei kai se pokaaminen kovin hyvin hallussa ole, jollei seksiä saa.
Kyllä se on jo pitkälle viety kun on treffeille päässyt..Ongelma lienee, että sopii kaavamaisesti jotain typeriä kiusallisia ja pikaisia kahvilatreffejä...Käydään vaan moikkaamassa ja se oli siinä..Pitäisi sopia pidempiä koko illan treffejä, jossa kunnollista ohjelmaa ja ajanviettoa.
Kyllähän se on niin että sitä pitää yrittää saada mahdollisimman nopeasti, naisten kiinnostus loppuu lyhyeen jollei ole flirttiä, että ihme jos on päässyt neljänsille treffeille asti.
Eikö se olekaan tulos tai ulos meininki?
En mitenkään usko, varsinkin kun on kyse vasta ekoista muutamasta treffeistä. Treffien aikana tai niiden jälkeen en käyttäydy mitenkään epätoivoisesti. Tekstaan aika harvoin, lähinnä sopiakseni uudet treffit.
Itse arvelen asian johtuvan mistä muustakaan kuin tasosta. Kasvot ja status ei ole tarpeeksi hyvät että nainen harkitsisi minua vakavasti.
Vähän kyllä ihmettelen, että mikä kiire naisilla on?
Mä olen ainakin ihmisenä tosi rauhallinen ja vähän ujo ja en ala pahemmin flirttailemaan tai käymään kiinni heti alussa. Olen mielestäni kehittynyt aika hyväksi tulkitsemaan naisten fiiliksiä enkä ala yrittämään mitään suutelemista tai muutakaan jos nainen ei osoita kiinnostuksen merkkejä.
Vain tämä viimeisin nainen oli sellainen että huomasin hänen olevan kiinnostunut ja minä myös hänestä joten mun oli helppo tehdä aloite.
Ihan mielenkiinnosta kysyn...
Onkos noi 29 naista kaikki sinulle kelvannut? Että olisitko voinut olla kaikkien kanssa?
Jotenkin vaan saa käsityksen, että ihan mikä tahaansa käy. Ja sen huomaa naisetkin luultavasti. Sitä helposti vaan on ”liian kiltti”, eli kaikki käy, mitä nainen ehdottaakaan. Sitä sanotaan mielistelyksi.
Täällä palstalla esimerkiksi puhutaan aina, että pitää maksaa, pitää tehdä sitä ja pitää olla tätä, että naisen itselleen saa... p.skapuhetta. Ei pidä yhtään mitään muuta olla kuin ona itsensä ja haluta sitä mitä haluaa.
Ja jo tuo tasoajattelu kertoo, että et lähde treffeille yhtään tasavertaisesti naisen kanssa, vaan mietit aina tasoja. Niinpä siinä käy, että pitempää suhdetta ei tule.
Luulenpa, nimimerkki yhtä.epäonnekas.M, että osoita tarpeeksi huomiota naisille.
Viettele, kehu, piiritä, hurmaa ...
Miehen pitää näyttää kiinnostus, muuten suhde lopahtaa jo alkuunsa. Älä missään tapauksessa yritä "tulkita " ja lukea naista,
Ja vaikka oliskin itse aika hyvä lukemaan toisia niin toiset ei oo yhtä hyviä lukemaan sua. Eli jos lukee toisesta, että sitä ei kiinnosta, niin sitten itsekään ei osoita kiinnostusta, vaikka se toinen olis vasta "en tiedä" -vaiheessa ja siksi niitä kiinnostuksen merkkejä ei näy. Ja sitten kun se treffikumppanikaan ei niitä näytä, niin toinenkaan ei kiinnostu.
Niin no tuossahan tuo tulikin...Lähinnä tuosta yhdestä olit oikeasti edes kiinostunut.
Eipä siinä jos lähinnä sitä elämänkumppania etsii, niin et varmaan tee mitään väärin treffeillä..Kun se oikea osuu kohdalle, niin periaatteessa se pitäisi siitä lähteä kyllä kun on oma itsensä.
Epäilemättä toisin toimimalla noilta seksiäkin olisi aika monelta saanut, mutta jos se ei ole tavoite niin se ja sama.
Mutta kyllähän se, että olet noin monia tavannut noin nopealla aikataululla kertoo sen, että rima on ollut todella matalalla ja käytännössä jokainen vastaantulija on tullut treffattua.
Voiko silloin edes odottaa, että siitä mitään vakavampaa kehittyy.. Kyllä ne oikeasti kiinostavat naiset vaan on niin harvassa, että ei niitä montaa vuodessa kohtaa edes treffipalstojen katalogia selatessa.
--->Kannattas ehkä vähän oikeasti miettiä, että millaisista naisista on edes kiinostunut.
Lopputulos saattaa olla täysin sama vähemmällä vaivalla, vitutuksella ja ajankäytöllä.
Eriasia sitten jos treffailu on harrastus ja ajanviete itselleen.
Eiköhän sitä jokainen halua olla haluttu ja jos kyse on aikuisista niin seksi ei ole mikään uusi asia. Jos pariutumisesta on kyse niin kyllä siinä pitää olla flirttiä, muutenhan sitä voi mennä vaikka jonnekin työväenkurssille jos seuraa vain haluaa.
"Onkos noi 29 naista kaikki sinulle kelvannut? Että olisitko voinut olla kaikkien kanssa? "
3 olisin kelpuuttanut parisuhteeseen noista 29 naisesta.
"Jotenkin vaan saa käsityksen, että ihan mikä tahaansa käy. Ja sen huomaa naisetkin luultavasti. Sitä helposti vaan on ”liian kiltti”, eli kaikki käy, mitä nainen ehdottaakaan. Sitä sanotaan mielistelyksi. "
En mä todellakaan kelpuuta ketä tahansa. Mulla on tietyt kriteerit mistä en jousta ja luonteiden pitää sopia yhteen myös.
"Ja jo tuo tasoajattelu kertoo, että et lähde treffeille yhtään tasavertaisesti naisen kanssa, vaan mietit aina tasoja. Niinpä siinä käy, että pitempää suhdetta ei tule."
En mä treffeillä tasoja mieti mutta kyllähän sen ihminen tiedostaa aika nopeasti että minkälainen menekki on tietynlaisilla ihmisillä ja minkälaisia naisia sinä olet aikaisemmin saanut kiinnostumaan sinusta.
Aika monella treffeillä sen vain huomaa heti ensimmäisestä sekunnista alkaen, että en ole naisen mieleen ja lopputreffit menee täysin kaverillisessa jutustelussa. Ei tuossa tilanteessa todellakaan kannata alkaa kehumaan ja viettelemään. Kyllä molemminpuolisen kemian huomaa helposti.
Mun kokemuksen ja näkemyksen mukaan mies ei voi juurikaan vaikuttaa siihen, että tunteeko nainen kemiaa ja viehätystä miestä kohtaan.
Tässä hyvä pointti, mutta kyllä minä olen mielestäni aina jotenkin osoittanut, että olen kiinnostunut naisesta.
Kuten tuossa aiemmin jo mainitsin niin 3:sta naisesta olen ollut kiinnostunut tapailumielessä.
Mutta tämä viimeisin nainen oli ainut joka oli kiinnostunut myös minusta.
Molemmat 2 naista eivät halunneet enää nähdä kun ehdotin seuraavia treffejä.
Pelkän seksin saaminen ei ikinä ole ollut se tavoite joten sen suhteen en voi pahemmin valittaakaan.
Ja olet ihan oikeassa tuosta että rima on ollut turhankin matalalla. Olen aika herkästi lähtenyt treffeille usein vain huomaamaan, että toisen kanssa ollaan ihan erilaisia eikä mitään kemiaa ole, mutta ei mua toisaalta haittaa käydä monilla treffeillä. Kiva tavata ihmisiä vaikka niistä ei seuraisikaan mitään.
Itse erosin exästä yli seitsemän vuotta sitten eikä vieläkään tee mieli etsiä uutta naista. Toki sitä yrittää heittää juttua joillekin mutta ei saa itseään kiinnostumaan tarpeeksi.
Jos löydät uuden naisen niin sille ei sitten kannata puhua mitään siitä exästä. Miesten tyypillinen virhe on exä teki sitä ja tätä eikä naisia kiinnosta kuunnella.
Ehkei kiinnostua kuunnella mutta puhua kyllä, oma napa lähin napa.
Joo olen itsekin tuon huomannu että menneisyys pilaa käytännössä aina tulevan. Mutta näin miehenä sanon että naisilla tuntuu olevan joku pakottava tarve puhua existään. Vastaavasti kyselevät minun eksistä mutta vastauksia eivät silti halua kuulla vaikka kysyvätkin. Edellisessä suhteessanikin naisella oli vaatimuksena että exiä ei saa kantaa enää perässään vaan niistä pitää olla yli. Mutta mitä teki hän. Jatkuvaa puhumista eksistä ja heidän menneisyydestään ja edellinen oli kuulemma niin mahtava että se oli jäänyt kaveriksikin. Milloin lainaili autoa ja milloin heitti kylille yms ja ei ollut hänen lapsien isä edes. Kuulemma oli koira joka on yhteinen ja minun pitää ymmärtää tämä asia. Jos taas hän itse kyseli minun menneisyydestäni niin olin kuulemma katkera ja kaunainen. Miksi hitossa kyselee jos ei halua vastauksia? Sanoin jo alkuun että toivon että eläisimme sitten omaa yhteistä elämäämme emmekä antaisi menneen sitä pilata mutta ei. Pakko oli eksillä koko juttu kariuttaa kiville.
Jostainsyystä naisille nuo exät ovat joku pakkomielle.
Kauan kyllä kesti ero, yli 2 vuotta.