Tasa-arvo ja päätäntävalra

Minua on pidemmän aikaa mietityttänyt yllämainitut asiat, mutta en ole tuonut sitä koskaan esille. Osittain ehkä siksi, että vieläkin tutustun itseeni henkisesti.

Olen kuitenkin tullut itseni kohdalla tulokseen, että olen kaukana feminististä, vaikka naispuolinen olenkin.
Minut on kyllä kasvatettu kaavalla, että miehet on meitä naisia ylempänä, perheen päät jne.

Mutta tasa-arvoa on, minusta, niin monenlaista.
Itse näen kuitenkin niin, että parisuhteessa mies keskustelisi naisen kanssa ja miksei kysyisi mielipidettäkin, isoissa asioissa ja pienissäkin, mutta tekisi kuitenkin päätöksen oman harkintakykynsä mukaan.
Minä vain näen asioiden ja elämän toimivan sillä periaatteella järkevästi.

En vain henk.koht koe, että minun pitäisi päästä pätemään asioissa, se ei vaan toimi, sillä miehet on kuitenkin, oman kokemukseni mukaan enemmän asialinjalla kuin naiset.
Eikä meidän naisten silti tarvi alistua nyrkin ja hellan väliin.

Minusta parasta ja oikeaa tasa-arvoa on se, että arkirutiinit hoidetaan yhdessä ja asioista keskustellaan ja neuvotellaan rehellisesti. Miehet osoittakoon tasa-arvoa, avoimella keskustelulla ja me naiset taas antamalla miehille kunnioitusta ja tukea. Toki miestenkin tulee kunnioittaa ja tukea meitä, mutta oikeasti olen tätä mieltä.

Anteeksi jos oli epäselvää, mut jotenki noin tämä likka ajattelee ja on aina ajatellut.