Rakas kesyrottani lopetettiin juuri aamulla ja tuntuu hirvältä kun se on haudattuna yksin kylmässä maassa. Ja nyt kun tulee ilta, tuntuu vielä hirveämmälle kun hän joutuu olemaan yksin yön. Ylös en haluaisi enää kaivaa ja hänet on haudattu uuden talon pihalle mihin muutamme. Mutta miten saisin oloni helpottamaan ja tietäisin että pienellä rottavauvallani ei olisi mitään hätää.
Lemmikin hautaaminen tuntuu hirveältä
onnetonihminen
2290
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Lemmikin menettäminen on aina raskasta. Meidän pari gerbiiliä on jouduttu kopettamaan ja molemmat nukkuivat käsilleni. Tuntui tosi pahalta, mutta sitten ajattelin, että pahemmalta niistä olisi tuntunut kitua sairaana ja parasta mitä saatoin tehdä oli se, että ne lopetettiin. Uskon, että ne ovat nyt eläinten taivaassa ja sielä temmeltävät yhdessä muiden eläinten kanssa.
Tiedän tunteen. Itse olen haudannut monta lemmikkiäni ja nuo äidintunteet omaa kultaa kohtaan ovat tutut. Ensimmäisenä yönä mietin asiaa samoin kuin aloittaja: pimeä yö. Sataa. Onko rakkaallani hyvä olla?
Itse tein surutyön siten, etten heti haudannut, vaan pieni lemmikki (hamsteri, undulaatti) oli jonkin aikaa (tunnin, tai pari) pöydällä paperin päällä. Surin siinä ja sitten kun myöhemmin päivällä sain voimia, hautasin pikkueläimen.
Tein pienen "arkun", eli kiedoin pikkueläimen kauniisti talouspaperiin ja laitoin sen esim. pahvisen wc-paperirullan sisään, joka "suojaisi" sitä jonkin aikaa. Näin koin, että se saisi ainakin hetken olla rauhassa, ettei muut, metsän eläimet sitä heti huomaisi.
Vein vainajan sitten metsään, kauemmas poluilta, jonkin sopivan puunjuuren alle ja laitoin vielä kiven päälle, etteivät varikset häntä heti kaivaisi esiin ja riepottaisi.
Osanottoni aloittajalle. Rottavauvallasi on nyt hyvä ja turvallista olla, kotona luonnon helmassa.