Olen pitkässä liitossa oleva nainen. Puolisoni jäi kiinni suhteesta toiseen naiseen. Puoliso kertoi olleensa valmis jo lopettamaan suhteen, mutta eipäs tehnyt niin ennen kuin jäi kiinni. Tätä asiaa olemme käyneet läpi monta viikkoa. Puoliso anoo anteeksi antoa ja toivoo että jatkaisimme yhdessä. Itse olen väsynyt, pettynyt,ärsyyntynytkin. Mietimme yhdessä asioita joita voisimme muuttaa suhteessamme. Yhtenä tärkeimmistä muutosta vaativia asioita on yhdessä liikkuminen. Mukavia hetkiä yhdessä liikkuen on ollutkin useita. Ja uusia yhdessä tehtäviä reissuja jne ..onkin jo sovittuna. Tähän saakka olemme liikkuneet omien ystäviemme kanssa mutta siihen on tulossa siis muutos. Läheisyys on puuttunut suhteestamme ja ns.pakolliset velvollisuudet hoidettu tuskallisen säännöllisesti. Lisääntyneen läheisyyden myötä myös makuuhuoneen puolella on löydetty toisemme uudelleen. Olemme myös pyrkineet puhumaan tunteista sekä ajatuksista ja ennen kaikkea kuuntelemaan toisiamme. Ei se aina onnistu mutta yrittää aina voi. Muutoksia parempaan on siis nähtävissä. Silti olen surullinen.
Itke en lemmen tähden?
Iinamaria
4116
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Meillä kävi samoin. Lähennyimme ja kaikki näytti hyvälle, kunnes minulle, petetylle puoliskolle iski todellisuus vasten kasvoja reilu puoli vuotta tapahtuman jälkeen. Huomasin etten enää rakasta puolisoani, vaan jäljellä oli kiintymystä vain. Nyt mietin mitä tehdä kun arki on taiteilua kaikessa. Mikään ei kiinnosta tai tunnen itseni koko ajan ulkopuoliseksi kaikessa ns. yhteisessä tekemisessä... askeleen eteenpäin ottaminen vuosikymmenten jälkeen on vaikeaa. Saas nähdä kuin tässä käy, omalta osaltani tilanne näyttää aika huonolta. En taida pystyä anteeksi antamaan koskaan vaikka toinen sanoo rakastavansa..
Luottamusta on vaikeaa rakentaa uudelleen. Olen kovin surullinen ja uskon että anteeksi en voi antaa mutta jollakin tasolla elämään asian kanssa? Tjaa.
Voimia sinulle
Eiköhän toi ole luonnollista olla pettynyt ja vihainen sekä surullinen toisen käytöksesä johtuen, toivottavasti ihminen oppi läksynsä, eikä toista enää samaa ja olette oikeasti ja aidolla tavalla löytäneet toistenne luokse. Sellainen asioiden perusteellinen läpikäyminen ja pettämiseen johtavien syiden selvittäminen suhteessa on tärkeintä, jotta suhdetta pystyy kumpainenkin jatkamaan ja se myös auttaa ymmärtämään omaakin käytöstä sekä antamaan anteeksi.
Tuoko lisäksi surua se kun on alkanut ymmärtämään omaakin käyttäytymistä. Keskustelujen aikana olemme puhuneet suoraan kaikista asioista. Kipeistäkin....