Kertokaapas teille sattuneita hyviä ja huonoja piirteitä haastatteluissa? Tiesitkö jo haastattelutilanteessa, että saat paikan/et saa paikkaa?
Mulle kävi niin, että soitin eilen erääseen tehtaaseen ja kysyin olisiko hellä paikkoja auki. Ja kas kummaa, oli auki! Pyysivät lähettämään cv:n ja työhakemuksen. Tein työtä käskettyä ja n. tunti lähettämisen jälkeen soitettiin ja kutsuttiin työhaastatteluun seuraavalle päivälle.
Tänään kävin haastattelussa ja minua haadtattelemassa oli keski-ikäinen mies.
Minua jännitti haastattelu hirveästi! 😅Kyseli koulutuksia, työ historiaa ja Kertoi firman toiminnasta, yms. Sitten tulikin kysymys, mitkä ovat huonot puolesi. Siinä vaiheessa iski kunnon aivopieru enkä muistanut mitä olin ajatellut tämmöisen kysymyksen tullessa ja voitteko kuvitella! Vastasin sen kunnon gliseen: perfektionisti! Mutta se on ihan totta. Oon todella pikkutarkka ja kaiken pitää olla millilleen oikeassa paikassa/kulmassa. No tietenkin yritin pelastaa tilannetta ja sanomalla toisenkin heikkouden: ujous, jään monesti oudossa porukassa seinäruusuksi.
Mieleeni jäi myös se kun haastattelija kysyi: olet kotoisin pohjois-karjalasta ja siellä ihmiset puhuvat paljon, niinkuin sinäkin olet näköjään hirveän sosiaalinen, mitenköhän viihdyt työssä jossa ollaan omissa oloissaan. Jotenkin sanat vyöryivät suuhuni ja tokaisin, että rakastaisin sitä! Koska ei aina jaksa olla sosiaalinen. (Olen ollut 3vuotta kotiäitinä ja omaa aikaa ollut yhteensä ehkä 5-6 päivää koko aikana, joten se olisi luxusta että voisi olla omissa oloissaan hetken)
Ilman noita ihme vastauksia haastattelu meni hyvin ja haastattelija soitti toisen henkilön tutustuttamaan minut tehtaaseen.
Kun palasin kierrokselta haastattelija kysyi, miltä vaikutti. Vastasin että tosi kiinnostavalle ja sit ihan kuin hänelle olisi yhtäkkiä kamala kiire. Hän nousi seisomaan ja sanoi että saattaa mut ulko-ovelle. Ja selitti että otetaan yhteyttä lyhyemmän tai pidemmän ajan kuluttua, ja tyyliin katteli papereita. Ulko-ovelle päästyämme käteltiin, ei katsekontaktia ja hän tyyliin juoksi pois tilanteesta.
Alussa tuntui että saan paikan, mutta ton lopun jälkeen tuntuu että saan unohtaa koko paikan.
Mitä mieltä ootte, oliko hyvä vai huono työhaastattelu? 😂😅
Mulle kävi niin, että soitin eilen erääseen tehtaaseen ja kysyin olisiko hellä paikkoja auki. Ja kas kummaa, oli auki! Pyysivät lähettämään cv:n ja työhakemuksen. Tein työtä käskettyä ja n. tunti lähettämisen jälkeen soitettiin ja kutsuttiin työhaastatteluun seuraavalle päivälle.
Tänään kävin haastattelussa ja minua haadtattelemassa oli keski-ikäinen mies.
Minua jännitti haastattelu hirveästi! 😅Kyseli koulutuksia, työ historiaa ja Kertoi firman toiminnasta, yms. Sitten tulikin kysymys, mitkä ovat huonot puolesi. Siinä vaiheessa iski kunnon aivopieru enkä muistanut mitä olin ajatellut tämmöisen kysymyksen tullessa ja voitteko kuvitella! Vastasin sen kunnon gliseen: perfektionisti! Mutta se on ihan totta. Oon todella pikkutarkka ja kaiken pitää olla millilleen oikeassa paikassa/kulmassa. No tietenkin yritin pelastaa tilannetta ja sanomalla toisenkin heikkouden: ujous, jään monesti oudossa porukassa seinäruusuksi.
Mieleeni jäi myös se kun haastattelija kysyi: olet kotoisin pohjois-karjalasta ja siellä ihmiset puhuvat paljon, niinkuin sinäkin olet näköjään hirveän sosiaalinen, mitenköhän viihdyt työssä jossa ollaan omissa oloissaan. Jotenkin sanat vyöryivät suuhuni ja tokaisin, että rakastaisin sitä! Koska ei aina jaksa olla sosiaalinen. (Olen ollut 3vuotta kotiäitinä ja omaa aikaa ollut yhteensä ehkä 5-6 päivää koko aikana, joten se olisi luxusta että voisi olla omissa oloissaan hetken)
Ilman noita ihme vastauksia haastattelu meni hyvin ja haastattelija soitti toisen henkilön tutustuttamaan minut tehtaaseen.
Kun palasin kierrokselta haastattelija kysyi, miltä vaikutti. Vastasin että tosi kiinnostavalle ja sit ihan kuin hänelle olisi yhtäkkiä kamala kiire. Hän nousi seisomaan ja sanoi että saattaa mut ulko-ovelle. Ja selitti että otetaan yhteyttä lyhyemmän tai pidemmän ajan kuluttua, ja tyyliin katteli papereita. Ulko-ovelle päästyämme käteltiin, ei katsekontaktia ja hän tyyliin juoksi pois tilanteesta.
Alussa tuntui että saan paikan, mutta ton lopun jälkeen tuntuu että saan unohtaa koko paikan.
Mitä mieltä ootte, oliko hyvä vai huono työhaastattelu? 😂😅
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.