Oon nyt ollut yli kolme vuotta ilman mitään mitä olisi millään tavalla voinut kutsua parisuhteeksi. Oon parissakymmenissä ja nyt ollut puolivuotta kunnolla sellanen ajatus päässä että haluaisin parisuhteen. Mutta probleema onkin se että nää kolme vuotta, niin ihanine irto suhteineen ja sekoiluista kusipäiden tunnevammaisten kanssa, on tehnyt mustakin jotenkin kylmän ja sellaisen estyneen. Sitte jos tapaan, yleensä baaris, jonkun kiinnostavan henkilön niin a) se haluaa vaan seksiä, eikä pidä enää yhteyttä b) se häipyy jos en anna heti, eikä pidä mitään yhteyttä c) tai sitten säädetään oma aikamme muttei kuitenkaan kehity mitään, eikä sitte pidä mitään yhteyttä. Mussa on vikaa koska en pysty heti luottamaan, enkä uskalla laittaa itseäni kunnolla peliin heti. Miten saisin noi mun "muurit" sortumaan mun ympäriltä, haluaisin olla avoimin mielin, mutta kolmen vuoden sinkkuelämän kokemukset kummittelee joka kerran jälkeen enemmän ja enemmän. En jotenkin pysty! Tonkin takia mun on varmaan pakko mennä kohta psykiatrin puheille. Mielipiteitä!!!
3v sinkku
KylmäNainen
211842
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Sama homma! 3 vuotta olen ollu sinkkuna, enkä tunnu olevan kykenevä aloittamaan/luomaan uusia ihmissuhteita, liikaa pettymyksiä takana. Tahtoisin kyllä kovasti saada parisuhteen, mutta alku on mulle niin hankalaa että yleensä miehillä on menny "hermo" ennen kuin olen oppinut luottamaan/olemaan oma itseni. Nyt tilanne on se että torjun heti välittömästi kaikki treffailuehdotukset, tai muut tutustumiseleet. Kun yleensä miehet on kaikki vannoneet kärsivällisyyttä löytyvän, mutta käytännössä se onkin ihan muuta. Enpä tiedä mitä tehdä, kai musta tulee vanha piika. Vaikka kuinka kaikki yrittää valaa uskoa että vielä jossain on joku joka vetää jalat alta ja sitten minäkin uskaltaudun antautua parisuhteeseen, mutta kyllä on muutamia niin mahtavia miehiä tullut jo vastaan ettenpä usko parempia enää löytyvän, mutta pakkia olen ottanu niin kovasti joka kerta että taidanpa hankia kissan.
Todella tuttua tekstiä..tai koettua juttua. Mulla sinkkuutta takana reippa kolme vuotta, eikä todellakaan loppua näy. Tuntuu, että juttu menee vaan vuos vuodelta kurjemmaks. Yhä vähemmän luottaa kehenkään, tai viittii itse mitään yrittää. Ja mikä inhointa, niin ei tästä pelkästään muita voi syyttää..munhan tässä pitäs pystyä muuttumaan. Muuttaa asennetta, luonnetta jne. Mut eih, ei vaan onnistu. Nykysin tuntuu, et mä laistan sellasia paikkojakii, missä nyt ehkä vois jonkun tavata. Fiilis on vaan, et mitä se hyödyttää, eihän siitä kuitenkaan mitään tuu. Kiinnostuneita ihmisiä kyllä sattuu kohdalle, mut asiassa onkii sitten se ongelma, et kiinnostunko mä kenestäkään, tai otanko mitään vakavasti. Mä nyt tunnun olevan oikein mestari ettimään ihmisistä vikoja, miks mulla ei olis tulevaisuutta jonkun kans..en todellakaan väitä, et ite olisin mitenkään täydellinen..osa noista vioista löytyy musta. Skeptisenä tapauksena mä sitten jo seuraavaks epäilen, et voiks toi oikeesti olla musta kiinnostunut ja kuviteleeko todella, et meil olis jotain mahdollisuuksii..muodosta tässä sitten jotain tämmösen ajatusmaailman kans, huh.
Mietin tos eilen illalkii pitäskö oikeesti luovuttaa. Eli deletoida ajatusmaailmasta kokonaan kaikki miehet. Ei edes mitään leffatreffailuja, ns. kaveruusmielessä, ei niistä kuitenkaan mitään tuu. Baareilusta mä nyt oon jo luopunukii aika tehokkaasti. Yksin musta ei oo baareilemaan ja kaverit on kadonnu. Kaverit on vakiintuneet, muodostaneet normaalin parisuhteen ja perustavat perheitä, musta on tullu se kummitäti ehdokas, eli todellakii vanhapiika-ainesta. Mutta mä, jatkan tätä taisteluu, välillä on hyvä olla yksin, välillä ahdistaa niin hirveesti, ettei tunnu olevan mitään rajaa.
Mikä mussa meni pieleen? Ehkä ne muutama epäonnistunu seurustelujuttu teki tän, meni luotto itseen ja muihin. Tuli pidettyy hauskaa, tavattuu miehii, mut ei mitään otettuu tosissaan..ja tää on lopputulos: mä oon edelleen yksin.
niin et ole yksin. Tarinasi oli kuin omani, varsinkin kohta "en todellakaan väitä, et ite olisin mitenkään täydellinen..osa noista vioista löytyy musta. Skeptisenä tapauksena mä sitten jo seuraavaks epäilen, et voiks toi oikeesti olla musta kiinnostunut ja kuviteleeko todella, et meil olis jotain mahdollisuuksii..muodosta tässä sitten jotain tämmösen ajatusmaailman kans, huh." Olen samassa tilanteessa, mutta minulla on kaiken muun lisäksi vielä sellainenkin ongelma, että olen ihastunut erääseen naiseen, josta on tullut hiljattain yksi parhaista ystävistäni. Itse olen siis mies.
En tiedä, pidätkö ehkä jotenkin pimeenä tapauksena...mutta ilahduin tossa sun tekstissä siitä, että sulla sentään on tunteita jotakuta kohtaan..vaikka kaverista kyse onkin. Et ehkä sitten kuitenkaan tunnevammaseks luokiteltu tapaus.
Just nyt tuntus siltä, et mä vois antaa aika paljon siitä, jos vielä vois tuntee aitoo ihastusta/rakastumista johonkin, onhan se tunne niin mahtava. Ja ehkä tässä näiden kaikkien kolausten jälkeen tuo ajatusmaailma olis hieman kypsempi. Skeptikossa taitaa naiviutta olla viel vähän jäljellä, uskon viel että tunteitakin vois löytyy..jos vaan olis edes kohde. Mutta toi kohde..kriteereitä, vaatimuksia, odotuksia ja itsensä aliarvioimista tuntuu mun päässä pyörivän liikaa. Ja älköön kukaan enää lausuko vanhaa legendaa, ainakaan ääneen: "kyllä se oikee vastaan tulee, kun jaksat vaan odottaa.." Mikään ei just nyt vois olla kauheempaa kuultavaa.
fiilikset on itelläki ollu jo pidemmän aikaa.
Minulla taas on usko mennyt naisiin kokonaan.
Baaritiskin toiselta puolelta selvinpäin seuranneena käsitykseni naisiin on muuttunut paljon.
Pitääkö aina olla joku mies kierrossa. Sitten ihmetellään kun ei osata enää luottaa yhteenkään mieheen. Rauhoittukaa ja lakatkaa yrittämästä liikaa. Jos käyt baarissa ja vastaat jokaiseen kutsuun, niin se oikea jää huomaamatta. Oikeaan joudut tustumaan, eikä ole kiire. Ei silloin tarvitse pelätä, että se katoaa jos et anna heti ensimmäisenä iltana. Ei jokaiseen hyvän näköisen miehen kutsuun tarvitse vastata, missä on ylpeytenne? Muutama vuosi menee hienosti pienessä hiprakassa pokateesa miehiä, mutta ajan mittaan tilalle jää pettymys. Kun sinkkuilee riittävästi, niin tutustuu samankaltaisiin helppoheikkeihin.
-En kiinnostu kaltaisistanne naisista, koska teillä vain pitää olla joku mies joka antaa turvaa, sosiaalista stautusta ja seksiä.
Henkinen elämä kanssanne on 0.
Siinä ei ole mitään ainutlaatuista, sillä joku muu olisi pokannut teidät joka tapauksessa.
Ajatelkaa, wttä jos seksiä ei olisi, mitkä olisivat teidän keinonne saada mies. Kehittäkää niitä keinoja enemmän. Seksi on hienoa, mutta se ei riitä.
Olkaa perkele vuosi ilman irtosuhteita, niin aistinne tulevat herkemmiksi ja rutiininomainen käytös katoaa, silloin voitte tutustua mieheen joka ottaa teidät tosisaan.
No se on tottakai eriasia, jos ensin rauhassa tutustuu toiseen esim. kaveripohjalta, niin tietysti silloin on jo luottamusta pelissä. Sehän on selvä. Tuskin kukaan meistä pitkäaikaisista sinkuista, itseään siellä baarissa mitenkään tyrkyttää jokaiselle vastaantulialle. Mutta ongelmaa tuottaa lähinnä se, kuka mies on aidosti kiinnostunut sun puhumastasi henkisestä elämästä. Ja antaa sitä niin kaivattua aikaa. Kun ensin lässytetään maat ja taivaat, ja tavoite seksiin on kuitenkin jokaisen sanan perimmäinen tarkoitus. Tietysti Haluan uskoa että kaltaisiasi miehiä, on vielä olemassa. Mutta en silti usko kermaiseen lässytykseen selibaateista, seksuaalinen lataus on aina mukana. Usko pois!
Minä olen todellakin pyrkinyt kehittämään niitä ei-seksistisiä puoliani joilla saisin miehet kiinnostumaan, ja olen onnistunutkin. Edellinen tuttavuus kesti kolmisen kuukautta, ei seksiä, vain yhdessäoloa, tutustumista ja tulihan siinä helliä suudelmia vaihdettua. Ja tämä päättyi siihen että mies joka aiemmin vannoi olevansa hyvin kiinnostunut minusta vakavissa mielin ei enää jaksanutkaan odottaa sitä päivää kun jalkani avautuisivat. Eli mistä löytää miehen itselleen tällainen joka todella haluaa vakavaa seurustelua ennen seksiä? On minullakin takana yhden illan juttuja, parin viikon mittaisia seurustelu/seksisuhteita, mutta ei ne lämmitä kauaa.
Hallanvaara olet fiksu nainen.
Kun vielä opit olemaan itsellesi rehellinen, etkä seurustele vain tavan vuoksi vaan etsit suhdetta jossa on aitoa molemmnpuolista vetovoimaa.
Onnea matkaan.
...oksettava. Näin 20 nörtin silmissä edustat juuri sitä kuvottavaa naistyyppiä, jota halveksin. :/ Toki kaikki naiset on sinänsä turhia, mutta tuo edustamasi naistyyppi on kyllä turhuudessaan ihan omalla tasolla.
Haluaisiko arvon mies sitten selittää, mitä tässä pitäisi tehdä ja minkälainen oikein pitäisi olla? Ja ennen kaikkea miten sellaiseksi on mahdollista tulla? Onhan se helppo omaa katkeruuttaan tuomita kaikki tuollaisella kahden rivin ylimalkaisella kommentilla. Ei kai kukaan tahallaan elämäänsä pilaa liialla ujostelulla, mutta miten miehet saisi odottamaan niin kauan että he ehtisivät todella tutustua minuun ennenkuin lähtevät lätkimään (joko pihtaamisen takia, koska jos antaa niin ei se mies sitten muuta haluakaan kuin seksiä, tai sit sen vuoksi että antaa, koska ei sillä enää oo mitään ootettavaa) ja että itsekin ehkä ehtisin jopa alkaa tuntea jonkinlaista alkuihastusta vahvempia tunteita ennenkuin mies taas katoaa?
kun niin hyvin "mies" tunnut tietävän asiat niin perusteleppa mikä on niin turhamaista meissä naisissa jotka yrittävät selvittää miten saisi rakennettua ihmissuhteita rikkinäisten vuosien jälkeen. En tyydy elämään yksin nörttinä neljän seinän sisällä, toisin kuin sinä!
Tunnut olevan aika varhaisessa vaiheessa valmis parisuhteeseen. Sun ikäisenä kun aloitetaan jotain se päättyyy muutaman vuoden päästä. Itsekin aloin seurustelemaan 21 vuotiaana ex:n kanssa ja se päättyi tässä jokin aika sitten. 9 vuotta suhde kesti. Ei parisuhteen varaan voi mitään laskea, ne alkaa ja ne päättyy.
Sanoisin näin että nyt olen kypsä ja tiedän mitä naiselta haluan, vaikea kuvitella että sinä voisit tietää mitä haluat koska olet vasta 20v. Sori, mutta sun täytyy kulkea vielä 10 vuotta samaa rataa niin sinä ja mahdollinen kumppanisi olette valmiita.
Tai sitten suuntaat katseesi 10 vuotta vanhempiin miehiin ;-)
..joka sanoit alkuperäistä kirjoittajaa(??) oksettavaksi tms., niin todellakin haluaisin kuulla millä perusteilla haukut oksettavaksi??Ja mikä ihmeen naistyyppi tässä nyt on kyseessä??
Oksettavaa on tuo irtosuhteiden ja "sekoilujen" harrastaminen. Ikää vasta 20v, mutta ihminen on jo ehtinyt pilaamaan itsensä. Pilaamisella en tarkoita vaan vastuutonta seksiä useiden eri kumppaneiden kanssa, vaan erityisesti itsensä henkistä tappamista. Miten joku voi kuvitella pystyvänsä edes käsittämään miten _kunnollinen_ parisuhde toimii ja mitä se itseltä vaatii, jos omat kokemukset on vaan seksiä ja sekoilua tuntemattomien kanssa?
Jos itse harrastaisin ihmissuhteita, niin en kyllä ikinä koskisi tuollaiseen naiseen. Kyllä naisen täytyy sen verran itseään arvostaa, ettei alennu pelkkiin irtosuhteisiin. Seksiä ei yksikään ihminen tässä maailmassa tarvitse elääkseen. Aivan mainiosti voi elää ilman, jos ei seurustelukumppania löydy. Jokainen älykäs ihminen myös tajuaa, että baarista on erittäin pieni todennäköisyys löytää kunnollista seuraa.
Sama pätee myös miehiin, mutta meidän(kin) yhteiskunnassa on edelleen se ajattelutapa, että mitä useampia naisia mies panee, sitä kovempi ja kiinnostavampi jätkä.
Todella asiaa!
samaa mieltä..
Aika paksuksi menee, miehet. Teillä on sitten vähän etsimistä, jos meinaatte löytää naisen, joka ei olisi ikinä kokenut ainuttakaan irtosuhdetta! Että onnea etsimiseen! valheessa on hyvä elää..
Kiitos mielipiteestäsi mies! Kyllä juuripa niin menneisyyteni takia olen nyt jokseenkin tunteettomassa vaiheessa elämässäni. Ja juuripa todistit näkökulmallasi ongelmani. Et koskisi naiseen joka harrastanut irtosuhteita. Toivon todella että sittenkun aloitat ihmissuhteet ja seurustelet naisen kanssa, niin kerrot heti että sulle menneisyydellä on painoarvoa. Säästytte kumpikin. Pelkät irtosuhteet ovat olleet omalla kohdallani fyysisiä, niissä ei todellakaan ole ollut mitään henkistä mukana. Mutta tunteet minut on tähän pisteeseen tuoneet, eivät muotoiluasi lainaten "seksit ja sekoilut tuntemattomien kanssa".Mutta miehet, kuinka moni meistä ihmisistä on kolhuton timantti? Toisen ihmisen ymmärtäminen, kuunteleminen ja ajan antaminen ovat taitoja joita harva osaa antaa. Mutta siinäpä se sielunveljeys on, ymmärtämistä ja kuka silloin tuomitsee sinua, vaan arvostaa juuri sellaisena kuin sä oot. Mutta jatkan kulkua ihmissuhde viidakossa, välillä siipimaassa, ja välillä nauraen.
Ei nyt tuomita liikaa irtosuhteita.
En minäkään pidä naisista jotka harrastavat irtosuhteita ja vielä vähemmän sellaisista jotka tyrkyttäcvät itseään ja ovat samana iltana valmiitaa sänkyyn. Täytyy silti muistaa, että ihminen ei ole nuorena ja kokemattomana täysin valmis kohtaamaan tätä maailmaa, eikä siksi saa heti syyllistää huoraksi. Naisilla kuin miehilläkin on erilaisia elämänvaiheita. Muutama irtosuhde jossain elämänvaiheessa tai joskus ei tee kenestäkään sen kevytmielisempää. Jossain elämäntilanteessa vain kohdalle sattuu oikea namupala ja vietit vievät. Jos tätä sattuu jatkuvasti, niin mielestäni kyseessä on pinnallinen ja tylsä jakorasia.
En voi sietää naisia jotka baarissa kiertävät levottomina ja tekevät aloitteita kaikille hyvän näköisille miehille ja tyrkyttävät itseään. Jos ensimmäinen ei nappaa, niin on jo kiire yrittämään toista. Selvinpäin tiskin toiselta puolelta seuranneena en jaksa kiinostua naisesta joka epäonnistuneen kierroksen jälkeen yrittää pokata baarimestaria tai portsaria. Portsarit ovat yleensä helppoja ja turvallisia panoja, mutta eivät kaikki. Jokainen humalainen tyttö kokee portsarin turvallisena ja tietää ettei imitään ikävää tapahdu kun saman poken löytää taas huomenna samalta ovelta.
Ikävää on myös se jos kaverit ovat harrastaneet seksiä naisen kanssa johion itse tutustuu.
Illanvietot ovat silloin porukalla kiusallisia.
Jakorasiat ovat jakorasioita, ei niitä voi ottaa vakavasti.
Prostitoituja ei silti voi verrata näihin jakorasioihin, ne tekevät työtä.
Seurustelin joskus entisen prostitoidun kanssa.
Exsäni oli huorannut ammatikseen kaksi vuotta ja sitten lopettanut ne hommat. Tutustuessani exsääni, ei hän ollut helposti vietävissä, eikä vedätettävissä. Suhteemme oli hyvä, eikä se kaatunut hänen menneisyyteensä. Vapaa aikanaan hän ei ollut helppo pano. Erittäin syvällien ja keskustelutaitoinen kumppani. Nainen johon pystyi luottamaan. Suhde kaatui aivan muihin asioihin, ei huoraamiseen. Toki menneisyys voi vaikuttaa nykyiseen käytökseen ja hänellä se ilmeni sairaalloisena mustasukkaisuutena.
En siis pidä naisista joilla on kiire saada aina joku mies. Sellaisessa ei ole mitään ainutlaatuista, sellaisen saa aina joku.
Suosittelisin etenkin naisia miettimään miehen saamisessa muita keinoja kuin seksi. Seksi on tärkeää, mutta se ei saisi olla ensimmäinen juttu.
Jotain muutakin yhteistä kuin seksi, silloin suhteessa on potentiaalia.
Ei nyt tuomita liikaa irtosuhteita.
En minäkään pidä naisista jotka harrastavat irtosuhteita ja vielä vähemmän sellaisista jotka tyrkyttäcvät itseään ja ovat samana iltana valmiitaa sänkyyn. Täytyy silti muistaa, että ihminen ei ole nuorena ja kokemattomana täysin valmis kohtaamaan tätä maailmaa, eikä siksi saa heti syyllistää huoraksi. Naisilla kuin miehilläkin on erilaisia elämänvaiheita. Muutama irtosuhde jossain elämänvaiheessa tai joskus ei tee kenestäkään sen kevytmielisempää. Jossain elämäntilanteessa vain kohdalle sattuu oikea namupala ja vietit vievät. Jos tätä sattuu jatkuvasti, niin mielestäni kyseessä on pinnallinen ja tylsä jakorasia.
En voi sietää naisia jotka baarissa kiertävät levottomina ja tekevät aloitteita kaikille hyvän näköisille miehille ja tyrkyttävät itseään. Jos ensimmäinen ei nappaa, niin on jo kiire yrittämään toista. Selvinpäin tiskin toiselta puolelta seuranneena en jaksa kiinostua naisesta joka epäonnistuneen kierroksen jälkeen yrittää pokata baarimestaria tai portsaria. Portsarit ovat yleensä helppoja ja turvallisia panoja, mutta eivät kaikki. Jokainen humalainen tyttö kokee portsarin turvallisena ja tietää ettei imitään ikävää tapahdu kun saman poken löytää taas huomenna samalta ovelta.
Ikävää on myös se jos kaverit ovat harrastaneet seksiä naisen kanssa johion itse tutustuu.
Illanvietot ovat silloin porukalla kiusallisia.
Jakorasiat ovat jakorasioita, ei niitä voi ottaa vakavasti.
Prostitoituja ei silti voi verrata näihin jakorasioihin, ne tekevät työtä.
Seurustelin joskus entisen prostitoidun kanssa.
Exsäni oli huorannut ammatikseen kaksi vuotta ja sitten lopettanut ne hommat. Tutustuessani exsääni, ei hän ollut helposti vietävissä, eikä vedätettävissä. Suhteemme oli hyvä, eikä se kaatunut hänen menneisyyteensä. Vapaa aikanaan hän ei ollut helppo pano. Erittäin syvällien ja keskustelutaitoinen kumppani. Nainen johon pystyi luottamaan. Suhde kaatui aivan muihin asioihin, ei huoraamiseen. Toki menneisyys voi vaikuttaa nykyiseen käytökseen ja hänellä se ilmeni sairaalloisena mustasukkaisuutena.
En siis pidä naisista joilla on kiire saada aina joku mies. Sellaisessa ei ole mitään ainutlaatuista, sellaisen saa aina joku.
Suosittelisin etenkin naisia miettimään miehen saamisessa muita keinoja kuin seksi. Seksi on tärkeää, mutta se ei saisi olla ensimmäinen juttu.
Jotain muutakin yhteistä kuin seksi, silloin suhteessa on potentiaalia.