Laitan tämän keskustelun avaukseksi:
Vaikka lainsäädäntömme ei aviorikosta tunnekaan, niin Raamattu tuntee. Erityisesti Raamatun sanoma on otettava huomioon, koska kyseinen piispa työskenteli Jumalan "alaisena" ja "edustajana". Tämä Jumala on sanonut, että aviorikos on synti selkeästi sanassaan.
Synti on synti, vaikka kuinka kaartelisi ja kiertelisi. Tämän päivän ihminen ei vain kestä, että hänen tekoaan nimitetään synniksi. Jokainen tulee kerran vastaamaan teoistaan Jumalan edessä. Armo tulee ihmisen osaksi kun hän katuu syntejään. Ilman tätä asennetta ihminen jää armon ulkopuolelle.
Ilman uskoakin Raamatun sanaan pettäminen on mielestäni aina väärin. Siinä loukataan todella pahasti toista ihmistä. Jeesus sanoi: rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi ja tee toiselle sitä mitä haluisit itsellesi tehtävän. Tätä on todellinen, puhdas rakkaus.
Tiedätkö miltä tuntuu tulla petetyksi? Tiedätkö miltä lapsesta tuntuu, kun perhe hajoaa? Mielestäni aikamme on hyvin itsekeskeistä. Millään muulla ei ole väliä, kunhan minä saan omat itsekkäät haluni täytetyiksi. Minä haluan rakkauteni, väliäkö sillä miten muut kärsivät.
Kirkkomme tulisi palvella elävää Jumalaa. Mekö päätämme minkä osan Hänen sanastaan voi jättää pois? Sinäkö päätät, että Kaikkivaltiaan antamasta kymmenestä käskystä osa on vanhentunut? Tekisi mieli nauraa, vai pitäisikö sittenkin itkeä.
Vaikka lainsäädäntömme ei aviorikosta tunnekaan, niin Raamattu tuntee. Erityisesti Raamatun sanoma on otettava huomioon, koska kyseinen piispa työskenteli Jumalan "alaisena" ja "edustajana". Tämä Jumala on sanonut, että aviorikos on synti selkeästi sanassaan.
Synti on synti, vaikka kuinka kaartelisi ja kiertelisi. Tämän päivän ihminen ei vain kestä, että hänen tekoaan nimitetään synniksi. Jokainen tulee kerran vastaamaan teoistaan Jumalan edessä. Armo tulee ihmisen osaksi kun hän katuu syntejään. Ilman tätä asennetta ihminen jää armon ulkopuolelle.
Ilman uskoakin Raamatun sanaan pettäminen on mielestäni aina väärin. Siinä loukataan todella pahasti toista ihmistä. Jeesus sanoi: rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi ja tee toiselle sitä mitä haluisit itsellesi tehtävän. Tätä on todellinen, puhdas rakkaus.
Tiedätkö miltä tuntuu tulla petetyksi? Tiedätkö miltä lapsesta tuntuu, kun perhe hajoaa? Mielestäni aikamme on hyvin itsekeskeistä. Millään muulla ei ole väliä, kunhan minä saan omat itsekkäät haluni täytetyiksi. Minä haluan rakkauteni, väliäkö sillä miten muut kärsivät.
Kirkkomme tulisi palvella elävää Jumalaa. Mekö päätämme minkä osan Hänen sanastaan voi jättää pois? Sinäkö päätät, että Kaikkivaltiaan antamasta kymmenestä käskystä osa on vanhentunut? Tekisi mieli nauraa, vai pitäisikö sittenkin itkeä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
se kauniisti sanottuna on.Mutta annappa yksintein ne työkalut näille kahdelle petetylle, miten nostetaan se, ehkä maahan poljettu itsetunto???
Liukas kun papin mulkku, no taitaapa olla papin pillukin liukas .
Joten sehän on selvä asia silloin kun panettaa niin silloin pannaan ja uskovaiset on niitä parhaita nussijoita mitä minä tien , koska olen minäkin montaa uskovaista nussinut.
Yhteistähän se on uskovaisten tavara ja kalut tietysti mukaan lukien.
Siis uskovaiset jatkakaa nussumista!
eiks siinä ollut papin vaimo alusta-asti tietoinen,olihan hänelläkin toinen.
miks syy on vain toisessa,rakkaus ei tunne rajoja,rakkaudessa on kaikki luvallista.
Mitä on rakkaus? Se rakkaus, mistä puhut ei ole todellista rakkautta. Mielestäni olisit voinut mieluummin puhua itsekkyydestä. Tällaista on rakkaus:
"Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan,
ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaiken se uskoo, kaiken se toivoo, kaiken se kärsii." 1.Kor 13:4-6
..tuon perusteella...minua ei ole rakastettu koskaan!!..kaunis ajatus...