Miten lasten etuja valvottais, jos näitä parjattuja sosiaalihoitajia ei olisi? Miten kävisi elatusmaksujen? Maksaisiko miehet elatusmaksuja vapaaehtoisesti? Ja pöh. Kuinka yleistä on, että mies/isä valittaa, ettei lasten äiti kanna vastuuta lapsistaan, kodistaan ja perheestään? Eiköhän se ole niin, että isä yleensä jättää vastuun em. asioista lasten äidille syystä tai toisesta. Sitten ihmetellään, kun lasten huoltajuus siirtyy lasten äidille. Älkää miehet ruikuttako vaan ottakaa vastuu niinkuin aikuisen oletetaan ottavan, niin ehkä ei tarvitse koskaan avata sosiaalitoimiston ovea.
MIEHET/ISÄT MIETTIKÄÄ
carisma
683733
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 68
Vanhimmat
Paljon on miehiä jotka eivät avioliitossa pahemmin lapsista välitä tai ole heidän kanssaan vapaa ajallakaan. Mutta kun ero tulee, ja joutuu omalta osalta vstaamaan rahallisesti lapsen elatuksestavasta silloin he huomaavat, että heillä onkin lapsia!
Silloin ruvetaan huutamaan että mulla on oikeus omiin lapsiini! Niin, miksi vasta silloin huomataan, että on niitä lapsia?
Kuinka paljon niitä miehiä sitten on, jotka eivät lapsistaan pahemmin välitä? Kaikki eronneet miehetkö, vai vain suuri osa? Jos sinisilmäisesti uskoo katkeria ja kostonhaluisia eronneita naisia, voi sellaisen kuvan saadakin. Mistä haet faktasi?
jopas kolahti naisille kun miehetkin rupeavat vaatimaan oikeuksiaan. Jatketaan tasa-arvon vaatimista, nyt ei tasa-arvo todeudu.
Hyvä miehet!
Ole ystavällinen ja lue uudelleen kirjoittamani kommentti, jos ei vieläkään löydy yhteyttä, niin kehoitan lukemaan kolmannen kerran. Mielestäni kirjoitin kuten asia yleisesti on yhtään parjaamatta ja kainostelematta.
Avustan lapsiani rahallisestikin rutkasti enemmän kuin laki sallii. Tällä tarkoitan sitä, että ei kotona asuvan, yli 18-vuotiaan lapsen avustaminen on lahjaveron piirissä.
Kaikki sossun määräämät maksut menevät suoraveloituksena tililtäni, ja sen lisäksi makselen erilaisia summia lapsilleni suoraan, tarpeen mukaan.
Tarkoitukseni on harrastaa tätä rahoitustukea niin kauan kunnes lapseni pääsevät kunnolla työelämään.
On hienoa, että hoidat yhden vastuualueesi noinkin hienosti. Vastuuseen kuuluu tietysti muutakin kuin taloudellinen vastuu. Ja iseillähän on oikeus lapsiin myös vaikka ei asu saman katon alla lapsien kanssa.
Kyllähän minä lasteni kanssa olen tekemisissä siinä määrin kun he haluavat. Molemmat asuvat eri paikkakunnilla.
Äitinsä on tosin parhaansa mukaan rakentanut asetelmaa, jossa isä on kaiken pahan alku ja juuri. Jonkunhan niitä tuiki tärkeitä rajojakin pitää asetella..
On se ikävää ja tosin harmillista, kun lapsia käytetään pelinappuloina toista etävanhempaa vastaan. Lähivanhemmalla on siihen erittäin suuri valta, mutta sitä pitäisi välttää, sillä he tekevät lapsilleen sillä karhunpalveluksen.
Mitä hemmettiä? Mikä se semmonen etävanhempi oikein on? Naisen uutta rakastajatarta on kai sitten alettava kutsua sisävanhemmaksi, jos etäisyyttä lapsiin lasketaan äiti origona. Kun uusi mies on usein jopa 20 cm äitin sisässä, niin se on sitten sisävanhempi, niinx?
Voi ei mitä tikulla kaivamista...Etävanhempi on se, joka ei asu samassa taloudessa lapsien kanssa, mutta on silti vanhempi lapselle/lapsille. Siis elatusvelvollinen, se voi olla kumpi sukupuoli tahansa. Toivottavasti tämä vastaus riittänee.
Lienee kuitenkin niin, että nimityksen isä sijasta halutaan käyttää kaikkia negatiivista arvolatausta sisältäviä ilmaisuja kuten elatusvelvollinen (onko se edes ihminen?) tai etävanhempi (onko hän todella noin etäinen?) Täysin p...ä koko lainsäädäntö ja siihen liittyvät käytännöt jo alkutekijöistään lähtien. Voisi vetää vessasta koko paketin.
Tokihan miestenkin tulee ajatella. Siihen kykenevien ja sitä harrastavien miesten osuus lienee samaa luokkaa kuin naisissakin. Kysymys on vain seuraavasta varsin yksinkertaisesta seikasta: perhepolitiikan puolella on vallalla sellainen sukupuolirasismi, ettei paremmasta väliä. Homma alkaa räjähtää käsiin juuri sen vuoksi, että sukupuolten tasa-arvo etenee työelämässä ja se taas ei voi olla heijastumatta myös perhe-elämään. Nykyisin molemmat vanhemmat ovat ansiotyössä (mikäli suinkin onnistuvat töitä saamaan) toisin kuin ennen, kun äidit olivat useammin kotona. Tästä johtuen vanhempien roolit ovat muuttuneet ja sitä toki halutaankin: jatkuvastihan miesten osallistumista kotitöihin, lasten kasvatukseen yms. halutaan lisättäväksi. Juuri niin tulee ollakin. Hommassa on vain se merkillinen sokea piste, että heti vanhempien eron koittaessa isää ei tarvitakaan enää mihinkään muuhun kuin rahantekokoneeksi. Näin siinäkin tilanteessa, jossa siihen saakka tuo tienaaja olisikin ollut äiti ja isällä olisi ollut äitiä suurempi rooli lasten elämässä. Syy on todella vastenmielisen sosiaalialan virkakoneiston, joka ei hoida asiaansa rehellisesti, vaan toimii nykyisestä arkielämästä täysin vieraantuneena, räikeän äitikeskeisesti lasten edun kustannuksella. Siksi se tulee uudistaa perinpohjaisesti. Samoin tulee uudistaa ja tarkentaa lainsäädäntöä, jotta se vastaisi paremmin perustuslakimme ja kansainvälisten sopimustemme perusperiaatteita myös perheoikeuden kysymyksissä. Todellisesta tasa-arvosta, joka ulottuu kaikille elämänalueille, hyötyvät myös lapset, olivatpa he kumpaa sukupuolta hyvänsä.
Toisaalta hyvinkin ymmärrän, mutta mikä/kuka kieltää olemasta lapsien kanssa, ottamalla vastuuta lapsista vaikka asuukin eri talouksissa? Tokihan näistä asioista pitänee sopia ja sopimuksista pitää kiinni ja mikä tärkeintä joustavuus puolin ja toisin, jos suunnitelmiin tulee muutoksia. Suhteita lapsiin voi pitää yllä vaikka ei joka päivä näkisikään. Itse olen avioerolapsi ja voin sanoa, että kotoa muuttanut vanhempi merkitsee minulle tänä päivänä vähintäänkin yhtä paljon kuin toinen vanhemmistani, ellei sitten enemmänkin.
Erosin kuusi vuotta sitten, minulle jäi ja halusin myös jäävän. 11-vuotias poika, velkainen omakotitalo juuri valmistunut. Ensimmäinen tehtävä oli oikeusaputoimistolla saada minut vararikkon että elämäni mahdollisuutet saataisiin pois, joka päivä ensimmäisen erokuukauden aikana postissa tuli vaikka minkälaisia kiristys kirjeitä, johon pyydettin nimiä alle, joihin en suostunut. keskeneräisen talon arvo oli kohonnut kolmessa vuodessa pilviin, osinko piti saada äitin auton ostoa varten. Virallisen pesän jaon jälkeen äitikin on hävinnyt, poikani ei ole nähnyt äitiään viiteen vuoteen, Äiti paistaa parrasvaloissa erityisopettajana Siilinj.... tässä nämä ihanat vastuuntuntoiset Äidit.
Tässähän se vika juuri onkin, kun monikaan ei tunne todellisuutta eroisän näkökulmasta. Mikäli vanhemmat pääsevät sopuun lapsiinsa liittyvistä asioista eron yhteydessä, ei esteitä tavallisesti ole. Tosin sosiaalipuolen virkakoneiston epäasiallisista (ja todellisuudessa laittomista) väliintuloista on esimerkkejä näissäkin tapauksissa. Mutta entäpä mikäli eivät pääse? Silloin nainen voi purkaa omaa katkeruuttaan kaikilla mahdollisilla tavoilla lapsia välikappaleina käyttäen ja saa siihen virkakoneiston täyden tuen. Tämä epäasiallinen, sukupuolirasistinen asenne ja käytäntö saa juuri aikaan niitä ns. "huoltajuusriitoja". Suomessa on todella paljon isiä, jotka on vierotettu lapsistaan ilman mitään asiallista syytä. Joka päivä jotain isää kiristetään tyyliin "et näe lapsiasi koskaan jos ...". Siitä on tehtävä loppu. Lukekaa esim. sosiaali- ja terveysministeriön komiteamietintö KM 1/1999!
olen täysin samaa mieltä kanssasi. Valitettavan moni äiti sortuu kiristämään lapsilla, jos ei syystä tai toisesta saa tahtoaan läpi. Mutta minkään sortin rasistiksi minua ei pidä mennä luokittelemaan.
Tarkoitukseni ei ollut loukata, mutta olen huomannut, että joskus on sanottava aika pahasti ennen kuin mitään todellista uudelleen arviointia tapahtuu. Olen itsekin syyllistynyt monenlaisiin ennakkoluuloihin ja tarvinnut niissä tapauksissa kunnon ravistusta.
automaattisesti kirjoitat että ero tilanteissa,
isän velvollisuus on MAKSAA!
"Maksaisiko miehet elatusmaksuja vapaaehtoisesti"
eikö sinusta muunlaista mahdollisuutta sitten ole?
Siksi koska miehet ovat yleensä ollut ja on edelleen niitä elatusvelvollisia...naisista pieni osa on elatusvelvollinen.
Ensinnäkin, mikäli tuota vanhemmuutta halventavaa nimitystä halutaan käyttää, tulee muistaa, että molemmilla vanhemmilla on myös taloudellinen vastuu lapsistaan. Siinä mielessä kysymys on molempien elatusvelvollisuudesta. Lapsen kannalta tarkasteltuna kumpikaan ei ole mikään "elatusvelvollinen", vaan toinen on isä ja toinen äiti. Carismalta näyttää puuttuvan lain tarkoittama lapsikeskeinen näkökulma aivan kokonaan. Eipä ihme, että kannanotot ovat noin yksipuolisia.
sillä en ole kokenut avioeroa, ehkä olen jollain lailla jäävi keskustelemaan koko asiasta, mutta mielipiteitä kai saa ilmaista vapaasti? Jokainen kirjoittaa lähinnä omasta näkökulmastaan...mitä on sivusta nähnyt muiden avioero- ja huoltajuuskiistoja.
aivan niin, äidit ovat tehneet selväksi yhteiskunnalle että he haluavat ja (pitääkin) olla osa markkinavetoista rahataloutta ja ahnetta kulutusyhteiskuntaa. Siihen tarpeeseen se ns; arvottomuuden tunne varmaankin kaipaa yhteiskuntavastuuta lapsista ja siitä on muodostunut ne sossuluukutkin. eroittakaa hyvät ihmiset vastuu ja kyky laskea rahamääriä lasten vastuunoton yhteydessä. Sillä sitä ei lapset keksineet vain markkinatalous jossa naiset myös "lastenasemasta " välittämättä raivaat sitä elämänarvorakenetta ja luopuvat hyvin usein vastuusta kun on noita luukkuja ym miestenkin rahastus keinoja. Oikea vastuu on ihan muuta kuin mennä metsään yksin sisäisesti. (se ei opeta lapsiakaan jakamaan elämää arvojen mukaan) sekä puhumattkaan TASAARVOSTA sukupuoleten välillä.
Ei se niin ole. Kyllä välinpitämättömyyttä on naisissakin, ellei sitten peräti nimeenomaan naisissa. Naiset käyttää lapsia lyömäaseena.
Naiset ensin alkaa nirsoilemaan, ottaa eron ja sitten tarttevat elatusmaksuja, että saavat ruveta juoksemaan baareissa.
Raukkiksina sitten syyllistävät miestä, kun eivät pysty edes itselleen myöntää, että oma mukavuudenhalu ja kauniiden ja rohkeiden maailma veivät mukanaan ja aiheuttivat eron.
Mitähän mahtanet tarkoittaa, että kun nainen alkaa nirsoilemaan?
Mies vinkuu tapaamisoikeuksia kun itse ei soita kuukausiin ja valehtelee koko suvulleen, että lapsi on terve vaikkei vielä tiedetä (mahdollisuus downin syndroomaan). Onhan miehen helppo siittää ja jättää vastuu lapsille, mun mielipide on että on kunnon isä tai ei mitään! Ei MITÄÄN tapaamisia epäluotettavuuden takia. Sori!! :D.
Jättää vastuu lapsiin naisille. Sori. :D
Ehkä nyt ei ole kyse siitä, etteikö sosiaaliviranomaisia saisi olla, vaan siitä, että heidän pitäisi toimia edes jotenkuten lain rajoissa ja tasa-arvoisesti. Ja tasa-arvoisuus siis tarkoittaa sitä, että myös isillä on oikeus lapsiin. Ja lapsilla oikeus isiin.
Ja turha kenenkään muun narista siitä, että naiselle luonnostaan lapset kuuluukin jäädä, kun nainen niitä hoitaa kotona ja seliseli.
Kas kun tuttuni hoiti muksujaan kotona, oli siis koti-isä. Eron tultua naps- lapset jäivät äidille ja isästä tehtiin se kuuluisa maksukone.
Eikä isällä todellakaan ole mahdollisuuksia osallistua lastensa elämään erosta huolimatta, kuten täällä niin kauniisti hymistään. Kun se ihana äiti on päättänyt, että isä pitää erottaa lapsista ja lapsille pitää antaa se käsitys, että isässä on kaikki vika. Siitäkin huolimatta, että äiti halusi eron pahoinpideltyään sitä ennen miestään.
Niin että silviisii.
kylläpä sinulla on yksipuolinen käsitys asioista.
Kaikista yleisin syy miksi isät ei voi olla eron jälkeen lapsien kanssa on,että lapsen äiti ei anna
huoltajuutta isälle,usein tapaamisetkin on kiven alla.
Elatusmaksut pitäisi olla nolla euroa sille joka vasten tahtoa joutuu eroamaan ja erilleen lapsista.
OTTAKAA NYT EROA HAKENEET NAISET JÄRKI KÄTEEN JA ÄLKÄÄ RUIKUTTAKO ELATUSMAKSUISTA JOS KERRAN OLETTE
EROA HAKENEET,SIINÄ TAPAUKSESSA JOS MIES HALUAA EROA,EIKÄ OLE LAPSEN KANSSA,ON MIEHEN VELVOLLISUUS
HUOLEHTIA LAPSIENSA KUSTANNUKSISTA
En ole lukenut koko viestiketjua..mutta,mutta..toi sun viestis on ihan hölynpölyä. Että muka YLEISIN syy tapaamattomuudelle, kun äiskä ei anna!! Paskanjauhantaa tuokin, ne tapaukset ovat hyvin harvassa! Muutama vuosi sitten, oliko se nyt elatusvelvollisten vai yksin-ja yhteishuoltajien liiton tutkimusten mukaan VAIN kolmasosa etävanhemmista tapasi lapsiaan säännöllisesti sopimuksen mukaan, kolmasosa vähän niin & näin ja kolmasosa EI LAINKAAN! Että revihän siitä huumoria! Esteenä tapaamisille noin suuressa määrin luulisin syyksi lisääntyneet mielenterveys-ja päihdeongelmat, saamattomuuden, moraalittomuuden, kyvyttömyyden kantamaan vastuuta jne..
Ja mitä tulee tohon sun vinkaisuun elatusmaksuista, niin taas ÄLY HOI! Perehdy asioihin ennenku otat kantaa. Laki esim. sanoo asiat näin, että lapsella on OIKEUS mm.riittävään elatukseen, molempiin vanhempiin.. Totuus on kuitenkin, että eläimilläkin on paremmat OIKEUDET kuin lapsilla. Nuo vanhemman velvollisuudet ovat velvollisuuksia vain, jos vanhempi vastuunsa ymmärtää..ja liian moni ei ymmärrä! Varmaan samat syyt tämän ymmärtämättömyyteen ku ed. kappaleen lopussa..
Kovin on heppoiset argumentit tällä "naisella", mutta sitä ei pidä eikä saa yleistää kaikkiin naisiin! Jotkut naiset perehtyvät asioihin huolella, osaavat ajatella lapsikeskeisesti, ovat huumorintajuisia, empaattisia jne. Toiset taas eivät perehdy, eivät osaa, eivät ole jne. Ihmisyksilöt ovat erilaisia. Joku on saamaton, joku kyvytön, toinen ehkä moraaliton jne. Mutta toisen mahdollisia vikoja ja ongelmia ei tule kaataa toisen niskaan, vaikka hän olisikin samaa sukupuolta. Enkä minäkään aio leimata naisia yleensä, tuon sinun epäjohdonmukaisen ja heikosti argumentoidun vuodatuksesi perusteella.
no eiköhän se nyt vaan yleensä mene niin,että äiti
pitää lapset keinolla millä hyvänsä itsellään.
Aika vaikea on pitää lapseen yhteyttä jos tavata saa vaikka joka toinen vkl ja lomalla viikon.
Soittaakaan ei kuulemma saa,ettei lapsen arki
sotkeudu(tätä mieltä oli täti,jonka pitäisi olla
ammatti-ihminen.
Totta kai lapsista pitää ottaa vastuu,mutta onko mielestäsi oikein jos esim. mies ottaa uuden naisen ja päättää pitää lapset itsellään,että tässä tapauksessa äiti joutuu maksamaan elatusmaksut.
missä kohti edellinen kirjoittaja argumentoi heikosti?
Hänellä oli taustatietonaan tutkimuskin.
Sinulla taas ei mitään muuta kuin typerää argumentointia. Tuntuuko totuus liian pahalta.
Todista, että kyseisen kirjoittajan teksti oli potaskaa. Pelkkä mututieto ei kelpaa vaan selkeät faktatiedot, tutkimukset ja tilastot.
ylitsepääsemättömän vaikeaa maksaa 118 euroa kuukaudessa. Monet äijät ryyppäävät moisen pikkusumman baarissa yhdessä illassa.
Harvassa ovat ne, jotka estävät lapsia näkemästä isäänsä. Olisikohan eräillä syytä katsoa peiliin, manipuloinnista syyttämisen sijaan.
Kaiken kaikkiaan todistamisen taakka on kyllä aivan varmuudella niillä, jotka pyrkivät ulottamaan yleistykseen pohjaavia näkemyksiä yksilöihin. Kyse ei ole faktoista vaan arvovalinnoista: joko hyväksymme sukupuolirasismin tai emme hyväksy. Minä en hyväksy sen kummemmin mieheen kuin naiseenkaan kohdistuvaa syrjintää millään elämän alueella. Jokaisella on oikeus olla oma itsensä sukupuoleen, ihonväriin, kansallisuuteen tms. katsomatta ja saada asiallista kohtelua kaikissa viranomaisasioissa, myös sosiaali- ja oikeusviranomaiseten kanssa asioitaessa. Edellisessä tekstissä, jonka argumentaatiota minun pyydettiin "todistamaan" vääräksi, oli kysymyksessä voimakkaita sukupuoleeen kohdistuvia ennakkoluuloja, joille ei löydy oikeutusta ainakaan perustuslakimme eikä kansainvälistenkään sopimusten taholta. Yleinen arvovalintamme on siis enemmän yhdenmukainen minun kuin arvostelemani tekstin kanssa. Arkikäytäntö vain horjuu puutteellisen ohjeistuksen ja ammattitaidon sekä joillakin aloilla ala-arvoisen ammattietiikan vuoksi. Lainsäädäntömme kannalta mm. yllytys kansanryhmää (tässä miehiä) kohtaan, kuten edellisessö tekstistä ja viitteellisesti myös sinun kannanotoistasi on luettavissa, tulkitaan yleisesti ottaen rikolliseksi. Mitä taas tulee tutkimuksiin, joihin haluttiin ehkä vedottavan, viittaan tällä ja ns. väkivaltapalstalla esitettyihin saksalaisiin ja amerikkalaisiin tutkimuksiin, joissa jälleen kerran kaikki sukupuoleen liittyvät ennakkoluulot on todettu vääriksi. Mikä tässä argumentoinnissani on sitten typerää? Sekö etten hyväksy sukupuoleen liittyvää syrjintää enkä ennakkoluuloja missään muodossa. Pitäisikö ne mielestäsi hyväksyä? Kun esittää moraalisia arvostelmia, ei kyse ole mistään "tilastoinnista" eikä "faktoista" eikä "todistamisesta". Ne kuuluvat varsinaisen ammattiini liittyvän ns. eksaktin tieteen alaan, jolla taas ei ole mitään tekemistä tässä esittämäni arvofilosofisen praktisen etiikan kysymysten eikä niihin liittämäni argumentaatiokritiikin kanssa. Mikä on se "totuus", jonka pitäisi "tuntua pahalta"? Sinäkö tunnet jonkun sellaisen "totuuden"? Asenteesi haisee pahalta eli vahvasti sukupuolirasistiselta ja ymmärryksesi vaikuttaa vähäiseltä. Se ei ole yleistys, vaan pelkästään sinun esittämiisi vaatimuksiin liittyvä yksittäinen subjektiivinen havainto.
Kannattaa lukea Sosiaali- ja terveysministeriön komiteamietintö KM 1/1999, erityisesti luku 5. Ehkä asia selkenee.
Missä kohtaa edellisessä viestissäni esitin rasistisia tai toiseen sukupuoleen kohdistuvia voimakkaita ennakkoluuloja sisältäviä kommentteja?
Puhuin etävanhemmasta, enkä määritellyt olisiko hän mies vai nainen.
Onkohan sulla muuten ns. kaikki haulit himassa?
Miten mä sulle tän lyhyesti vastaisin, siis oman mielipiteeni:
Kyllä minun mielestäni monet äidit ja isät haluavat elää arkea lastensa kanssa eron jälkeen, mutta eivät kaikki. Omaan tuttavapiiriini kuuluu muutama lapsensa erotilanteessa hylännyt äiti, kuten isäkin. Ja kieltämättä minulla on naisena jonkin verran vaikeuksia ymmärtää lastaan hylännyttä naista, joskin kyllä miestäkin.
Joka toinen vkl ja lomaviikko kuullostaa aika normaalilta tapaamissopimukselta ja sehän juuri on sitä yhteydenpitoa. Jos toivot enemmän, pyydä! Vaikka sitten oikeusteitse, mutta ota lasten toiveet huomioon.
Elatusmaksut kuuluvat etävanhemman maksettavaksi, oli erotilanne millainen vaan. Elatusmaksuhan on tarkoitettu lasten elämiseen, jota etävanhempi pulittaa maksukykynsä mukaan.
Oliko siinä nyt kaikki?
"En ole lukenut koko viestiketjua..mutta,mutta..toi sun viestis on ihan hölynpölyä. Että muka YLEISIN syy tapaamattomuudelle, kun äiskä ei anna!! Paskanjauhantaa tuokin, ne tapaukset ovat hyvin harvassa!"
Edellinen lainaus sisältää viittauksen äitiin ("äiskä"), jolloin kaikki loppu viittaa toiseen vanhempaan eli isään, jotka lienevät miehiä. Lopussa tekstin sävy on niin kaunaisen rankka ja alatyylinen, etten viitsi edes lainata sitä. Mihin perustat sen, ettö tapaukset ovat hyvin harvassa? STM:n komiteamietinnön KM 1/1999 mukaan ne ovat hyvinkin yleisiä. Samaan tulokseen pääsee myös hyvin nopeasti käymällä läpi käräjä- ja hovioikeuksien pöytäkirjoja, joihin on kirjattu vanhempien vaatimukset ns. huoltokiistassa. Niistä käy vääjäämättä esille se, että lähivanhempi (yleensä äiti) haluaa estää tai rajoittaa voimakkaasti ns. etävanhemman (yleensä isä) tapaamisoikeuksia. Samaan voi päätyä myös lukemalla lastenpsykiatri Jari Sinkkosen tutkimuksia asiasta. Monissa maissa tunnetaan ns.PAS-syndrooma, joka voi olla merkitystä näissä asioissa. Yleensä niissä tapauksissa nimenomaan äiti syyllistyy lapsensa vieraannuttamiseen tämän isästä. Eikä tämä taas ole rasismia, vaan kannanotto siihen, ettei sukupuolista syrjintää tai vastaavasti suosintaa saa harjoittaa missään viranomaistoiminnassa. Sellainen käytäntö yllyttää äitejä ala-arvoiseen toimintaan ja jopa altistaa PASin kaltaisiin oireyhtymiin. Sulla taitaa olla jotain "hauleja", järeämpiä kuulia tai muuta kuonaa tuolla korviesi välissä, kun sävy oli tuossa alkuperäisessä tekstissä noinkin rankka. Ettet vain olisi sairastunut PAS-syndroomaan. Hoidata päätäsi!
om siinä mielessä hyvä tilanne,että lapsemme on puoliksi molemmilla,tuo joka toinen vkl systeemi on ihan perseestä,väkisinhän siinä vieraantuu lapsesta.
ne kaikki Fas-syndroomaa unohtamatta!!! ja tykinkuulat himas..! Heh..
Se, ettei äiti anna jne. oli lainaus edellisestä tekstistä. Sä nyt edelleenkin unohdit vastata siihen oleelliseen, että millä tavalla mun viesti oli rasistinen vastakkaista sukupuolta kohtaan?
Ootko muuten ajatellut, että oikeudessa täytyykin vaatia jotakin, ei sinne vain keskustelemaan mennä. Molemmilla vanhemmilla on ihan tasapuolisesti oikeus vaatia ja haluta mitä vain suhteessa lapsiinsa. Mutta jos esim. etävanhempi ei halua tavata lapsia ja lapset taas ikävöisivät&haluaisivat, ei lapsilla ole tapaamisiin mitään oikeutta, eikä yhteiskunnalla keinoja "pakottaa". Kuitenkin sanotaan, että tapaamiset ovat lapsen oikeus..??!
Ja kyllä mua ihan henk.koht. juippii monen etävanhemman ympäripyöreät selitykset miksi ei lapsiaan tapaa tai tapaamiset hiukka retuperällä, sehän on heidän valintansa, ei lapsen tai toisen vanhemman. Poikkeuksia lukuunottamatta kaikilla samat oikeudet, jos vaan viitsis asioille tehdä jotain..
Minkä ikäiset lapset teillä on? Nykyään tuota systeemiä ei tietääkseni "suositella" kuin vähintäänkin kouluikäisille lapsille.
Enpä osaisi itsekkään kuvitella olevani kahta viikkoa erossa lapsista. Kyllä se symbioosi ja kai hoivaviettikin on niin vahva, puhumattakaan rakkaudesta..! Tapaamisia lapsilla on isänsä luona maksimissaan kerran kuussa, mutta se on isän oma valinta. Parempi kai niin kuin ei lainkaan.
No jos lapsi on rintaruokinnassa, niin pahahan se joka toinen viikko järjestely on. Eikä lapsella voi olla kahta koulupaikkakuntaa tai hoitopaikkaa ... mutta muuten ei ole mitään syytä miksi joka-toinen-viikko-systeemi ei toimisi ... JOS molemmat vanhemmat ymmärtävät lapsnsa edun ...
"Fas-syndroomaa unohtamatta!!!"
Se on muuten PAS (Parenthal Alienation Syndhrome)
"Se, ettei äiti anna jne. oli lainaus edellisestä tekstistä. Sä nyt edelleenkin unohdit vastata siihen oleelliseen, että millä tavalla mun viesti oli rasistinen vastakkaista sukupuolta kohtaan?"
Juuri tuohon vastasin. Jos et ymmärtänyt, niin ei voi mitään
"Ootko muuten ajatellut, että oikeudessa täytyykin vaatia jotakin, ei sinne vain keskustelemaan mennä."
Ootko muuten ajatellut, että jollakin voi olla aika hurjastikin kokemusta toiminnasta tuomioistuimissa;) Siellä ei todellakaan tarvitse vaatia mitään järjetöntä, vaikka se toki yleistä onkin.
"... sehän on heidän valintansa, ei lapsen tai toisen vanhemman."
Mikäli asia näin olisi, se olisi viranomaiskäytännön kannalta OK, eikä siihen tarvitsisi silloin sitä kautta puuttua. Asia on vain niin, että juuri tuo väittämä ei pidä paikkaansa. Asia näyttää nyt siltä, ettet tiedä mitään koko asiasta ja ymmärryksesi on muutoinkin hyvin rajallinen. Yritetään nyt kuitenkin vielä yhden kerran, jospa se menisi jakeluun: Mikäli sinulla tai tuttavallasi sattuu olemaan huonoja kokemuksia puheena olevasta asiasta siinä mielessä, ettei etävanhempi tapaa lapsiaan "omasta valinnastaan johtuen" ,se ei todellakaan voi eikä saa tarkoittaa sitä, että tapaamisia pitäisi rajoittaa muiltakin. Se ei myöskään tarkoita, etteikö asiassa olisi korjattavaa. Minä en puhu omasta puolestani, enkä edes ystävieni, satunpa vain eräästä syystä tuntemaan asiaa kohtuullisen laajasti.
kirjoittajan kanssa. Tässä mennään kuin tuulta vastaan...
kertomaan sulle, että mitäs jos hengittäisit syvään, laittaisit silmäs hetkeksi kiinni ja ihan vaan rauhoittuisit?! Se voi helpottaa..
Sinulla on näköjään vaikeuksia ymmärtää kirjoittamaani tekstiä, joten mitä jos vain antaisit olla? Kulkisit ohi, siivuuttaisit tai esimerkiksi HANKKISIT ELÄMÄN??
Mä nyt vielä kerran vastaan.
Eli kaikkien muiden päävaivojen ja PASin, kuten tohtori yh-iskä asiantuntevasti pikamääritteli, mulla varmaan myös FAS, koska kaltaisellani hylkiöllä täytyy vähintäänkin olla juoppo tai narkkiäiti. (anteeksi äiti)
Sitä vaan noista oikeudenkäyntipöytäkirjoista, että tuskin antavat realistista, yleistettävää kuvaa liittyen lasten tapaamisiin, KOSKA oikeuteen päätyy ihan vain murto-osa käsittelemään tapaamisia ja silloin tilanne on monesti jo niin lukkiutunut ja riitainen, että vaatimukset kärjistyvät lähes mahdottomuuksiin.
Olenko mä väittänyt, että koska joku etävanhempi ei tapaa lapsiaan, niin se tulisi muiltakin estää tai rajoittaa? En. Ja asia ON näin, että jos ei vanhempi halua tavata lapsiaan niin ei KUKAAN, ei lastenvalvoja, tuomioistuin, et sinäkään..pysty häntä "pakottamaan"! Silti puhutaan lapsen oikeudesta?!
Tässä oli asiani, väännä miten haluat!
JK. Nää keskustelusivut on mulle aika uus juttu, joten mun on ihan pakko kysyä, että oletko sä yh-iskä näillä sivuilla ns. ahdasmielinen pihapoliisi? Onko sun vaikea hyväksyä, että kaikki ei ole sun kans samaa mieltä ja, että ihmiset saavat kirjoittaa lähes mitä vaan? Pitäisköhän sun hakea tota valvojan paikkaa? Deletoisit viestejä minkä ehtisit..! Ja aikaahan sulla tuntuu olevan..
Annetaan periksi. En ole ahdasmielinen. Saatan olla inhottava, kun jokin asenne ärsyttää. Tällä palstalla ärsyttää sukupuoleen liittyvät ennakkoluulot. Ennakkoluujoja esiintyy sekä miehiin että naisiin kohdistuvina. Perheoikeuden osalta koko homma on järjestetty kaunaiseen miesvihaan perustuvaksi ja kyllä siitä kärsivät aivan kaikki, eivät vähiten eron kokeneet lapset. Siinä koko juttu lyhesti.
Näytät nyt kirjoittavan niin, että ymmärrän. Vanhemmuuteen ei tosiaankaan voi pakottaa ja vaikka voisikin niin tuskin maksaisi vaivaa, ei kai siitä kovin hyvää vanhemmuutta tulisi. Mutta siihen vetoaminen silloin, kun puhutaan laissa ja oikeuskäytännöissä esiintyvistä vakavista puutteista, tuntuu todella siltä, että sillä varjolla koitetaan peitellä myös helposti korjattavissa olevia puutteita maamme toimintatavoissa.
PS. Älä huuda (siis isot kirjaimet)! "hanki elämä" on kulunut klisee. Elämän olen hankkinut ja olen siihen tyytyväinen. Ympärillä tapahtuu vain niin paljon näihin juttuihin liittyviä hasardeja, että en voi olla täällä palstalla niistä hiljaa.
Itse asiahan on keskustelustanne kaikonnut jo aikaa sitten ...
Mutta täytyy antaa tuolle yh-iskälle "credittiä" siitä, että täällä niitä harvoja ( = ainoa) ihmisiä joka sai minut kävelemään noin puoli vuotta sitten työhuoneessani puhisten ympyrää ... olisiko aihe ollut elareiden määritys ja yh-lisän käytön tulkinta (lapselle vai äidille tuleva osuus).
Silti ilolla luen jälleen hänen asiantuntevia kommenttejaan, vaikken ihan aina jaakaan niitä. Saattaisi olla riemastuttavaa tavata ?!
Joten, jäitä hattuun molemmat ... ja kohti uusia taistoja ... voittajaa ei ole ;-D
Mun oli ihan oikeasti vaikea ymmärtää et miksi en saisi omaa mielipidettäni tai kokemuksia ja "näkemyksiä" ilmaista. Eikä mulla mielestäni todellakaan ole mitään sukupuolirasistisia ajatuksia. Mut nyt tosiaan, rauhaa..! :o)
Vanhemmuuteen ei tosiaan voi, tai kuten sanoit ole edes järkevää pakottaa. Laki lapsen oikeuksista ei vain ole tässä asiassa ihan ajan tasalla. Luulisin et esim. elatusmaksuista käydään siksi monesti kovaa vääntöä, koska se on asia, jota voi käsitellä (esim.oikeudessa), jonka kautta purkaa vihaa tai katkeruutta toisin kun tapaamattomuus ei ole.
Laissa ja oikeuskäytännöissä todella esiintyy vakavia puutteita. Oli asiat miten selvää pässinlihaa vaan oikeuteen mentäessä, niin tuntuu, että arvontalaput jaetaan jo ovella ja useiden käyntien jälkeen sillä arvontaperiaatteella katsotaan kuka "voitti".
Tosta miesvihasta vaan sanoisin sen verran, että OMA kokemukseni lastenvalvojan luona käynnistä oli se, että isää "paijjailtiin päähän", LV jopa flirttaili (niin, että isä oli poistuessaan hyvin hämmentynyt)& jätti minut ja asemansa lapsen edun valvojana huomiotta. Suurinpiirtein suu ammollaan tuijotin sitä touhua liki tunnin ja totesin sitten, että jatkakaa te, mun pitää tästä lähteä. Sen jälkeen en ole lastenvalvojan luona käynyt, enkä käy.
Mutta nyt toihin kiirus, hyvää jatkoa!
Täällähän sitä voi revitellä nimimerkin suojissa vähän rajumpaankin sävyyn. Todellisessa elämässä täytyy kyllä monestakin syystä ottaa hiukan sovinnollisempi ote (muttei toki tietenkään yhtään sovinnaisempi). Täällä palstoilla esittämäni mielipiteet ja tarinat ovat toki aitoja ja tosia, mutta usein nuo tosielämän kuviot, joissa olen (näihin asioihin liittyen) joutunut toimimaan avustajana, ovat niin rajuja, ettei niitä varmaan uskoisi kukaan. Toisaalta eipä niistä voi tänne luottamussyistä eikä helpohkon tunnistettavuudenkaan vuoksi raportoida. Asenteisiini ja kannanottoihini nuo caset ovat toki vaikuttaneet. Sen voivat varmaankin kaikki havaita.
Saattaisihan se tosiaan joskus olla mielenkiintoista tavata joitakin "nettikiistakumppaneita" ihan kasvokkain. Kiitokset sinulle ansiokkaista neuvoistasi. Uskon niistä olleen todella monelle apua. Oma näkökantani asioihin on joskus vähän turhan särmikäs (myönnetään)ja se taas voi haitata "vastaanottoa", mutta on mukava kuulla, että ne ovat välillä kirvoittaneet vähän tiiviimpäänkin pohdintaan. Pysy sinäkin jatkossakin mukana!
Juuri tuo "yleisesti" on se sana, josta kaikenlainen rasismi kumpuaa. Jokaista ihmistä tulee käsitellä juuri sellaisena ihmisenä kuin hän on, ei minkään "yleisen" perusteella. Näin ei Suomessa toimita ainakaan lasten huoltajuuteen liittyvissä asioissa. Carisma on sukupuolirasistisilla mielipiteillään tukemassa täysin holtitonta ja oikeudetonta asiantilaa. Miksi jonkun toisen mahdolliset laiminlyönnit tulee kostaa jollekin syyttömälle vain hänen sukupuolensa perusteella? Ei miehet tai naiset "ruikuta", vaan yksittäiset henkilöt niin tekevät, olivatpa sukupuolta kumpaa tahansa. Sukupuolirasismisi on niin syvällä persoonassasi, ettet edes näe sitä.
Kiitos, olipa hyvä kirjoitus.
Minulla ei ole omaa kosketusta huoltajuusriitoihin, perheväkivaltaan, kumppanin pettämiseen tai moniin muihin suomi24-keskustelunaiheisiin... mutta silmään täällä pistää yleistäminen, sukupuolirasismi puolin ja toisin sekä kostaminen koko maailmalle/sukupuolelle/ihmisryhmälle. Tuntuu olevan sallittua heittää lapsi pesuveden mukana menemään. Joka toinen lause alkaa esim. "naiset yleensä sitä" tai "miehet useimmin tätä", mistä sitten päästään siihen, että koko sukupuolta voidaan käsitellä kuin yhtä yksilöä.
Tuntuu olevan aivan ylivoimaista ajatella tyyliin "minun exäni pelasi kierosti, petti, nalkutti ja oli väkivaltainen narkkari, joka ei huolehtinut lapsistamme.... mutta siitä EI seuraa, että kaikki hänen kanssaan samaa ihmisryhmää olevat ovat samanlaisia ja minun EI kannattaisi yrittää kaataa tätä asiaa syyttömien niskaan EIKÄ luulla, että koska minun tapaukseni, lähipiirissäni havaitsemani tapaus tai jokin tilasto tukee käsitystäni, voin alkaa vapautuneesti puhua ja kirjoittaa raskaasti (rasistisesti) yleistäen.
Kokonaisen ihmisryhmän leimaaminen, väittäminen tahrattomaksi, huonommaksi tai paremmaksi ei koskaan aiheuta muuta kuin vihaa ja ennakkoluuloja. Monien kirjoitusten motiivina ja tarkoituksena tuntuu olevan viha, ei oikeudenmukainen, kohtuullinen ja tasapuolinen ongelmanratkaisu. Melko kallista/surullista.
Kiitos tuesta ja asian hyvin kiteyttäneestä kommentistasi.
Itse pyrkisin eron tullessa tähän, lapset asuisi sen vanhemman luona jolla on työtilanne sellainen että pystyy antamaan helposti arjessa aikaa lapselle. Omassa tilanteessani se olisin todennäköisesti minä koska mieheni tekee 18-20h/pvä töitä. Eli minun on helpompi saada lapsi myönteinen ariki toimimaan.
En todennäköisesti haluaisi elatusapua suoraan rahana vaan esimerkiksi siten että mies maksaisi vaikka vakuutukset mitkä molemmilla lapsilla on ja jos tulee isoja hankintoja niin tulee niissä mukaan(polkupyörät yms) ja ehkä puhelinlaskut joita nykyään tulee kun lapsella pitäisi olla kännykkä jo ala-aste iässä. Joten summa tulisi olemaan n.120e/kk/lapsi ja jos hankintoja ei olisi niin lapsille tilit joille voi tallettaa lapsen tulevaisuutta ajatellen rahaa.
Ja tämä siksi että mies ei voisi ajatella että elättää minua vaan raha menisi käytännössä suoraan lapsiin.
Toinen asia joka olisi tärkeä niin se että lasten isä voi tulla milloin vain lapsiaan katsomaan, mutta sovittuina ajan kohtina saisi lapset itselleen. Koska tietty jatkuvuus on lapsen kannalta tärkeä.
Itselläni on se tilanne että miehen töiden takia hän on jatkuvasti poissa, ja minusta hallitsee talouttaan huolimattomasti haluaisin täysin oma hallintoisen talouden. Vaikka tiukkaakinolisi niin tietäisin mikä summa jää elämiseen kun kaikki laskut huomioidaan. Mies on kotona vain 5-10h/viikko ja yötkin hyvin harvoin. Hän on yrittäjä joka viettää miltei kaiken ajan toimitilallaan...
teillä,kerro miehellesi,mikä sinulle on tärkeää ja toivoisit,että miehesi olisi enemmän kotona,varmasti toimii kun asiallisesti puhut.
Me miehet usein luullaan,että olemme hyviä miehiä kun tuodaan rahaa taloon ja ollaan ahkeria.
Minäkin tein paljon ylitöitä ym. kun luulin,että vaimoni on tyytyväinen kun ei ole taloudellisia
murheita,pieleen meni ja ero tuli,tajusin asian ihan liian myöhään.Koskaan mulle ei kyllä sanottu asiasta,olis kai pitänyt itse ymmärtää.
Tuo mitä kirjotit,kuulostaa ihan järkevältä,mutta eron tullessa asiat ei ole noin yksinkertaisia.
Mies sattuu vaan olemaan yrittäjä, ehkä työnarkomania on nostanut päätään. Yritys on nyt vähän toisella vuodellaan, asiakaskunta ei ole vákiintunut ja ala vaatii paljon investointeja työvälineisiin. Ja markkinoinnit sekä toimitila että pakollinen auto syövät myös paljon pääomaa. Eli mies on myös pakkotilanteessa. Omanaa syynään pidän titynlaista mahtipontisuutta, näyttävät/kalliit ,mainokset siinä missä kolleegoilla on rivi-ilmoitukset jne... Toimitila/verstas pitää olla heti vaikka työ on keikkaluontoista. Haukkasi siis ison palankakkua vaikka olisi kannattanut kasvattaa suurempi pääomaa ensin...
Pidän tätä ratkaisua jo aika varmana, ja uskon sen onnistuvan paremmin nyt kun vielä tunteita löytyy. Jos näin jatkuu, alan todennäköisesti vihata. Ja nyt voidaan pitää tilanne vielä neutraalina. Voihan olla että ollaan vielä naiveja nuoria minä 23 ja mies 25 mutta oletan että saataisiin tämä kuvio toimimaan. Kai siitä kehkeytyisi jonkin lainen avosuhde, mies sanoi että ei ole aikeissa ottaa sormustaan pois.
On tässä kuitenkin sekin puoli että tukiverkostoni on toisaalla kuin täällä, vakituisessa asuin kunnassa. Eli aijon muuttaa perheen lähelle. Mies on tervettullut meidän luokse kun on aikaa, ja silloin on todella meidän kanssa. Tosin on siinä se pelko että suhteemme kylmenee huomattavasti, ja todellinen ero tulee huomaamatta kun toteaa että joutuu näkemään liikaa vaivaa. Mutta se riski kaiketi on otettava, rakkaus kun ei aina riitä suhdetta kasassa pitämään. Varsinkin kun on pelissä oma psyyke, kukaan ei jaksa yksin pidemmän päälle.
T:Vaimo81
Mikäli miehesi pystyy yhtä hyvään harkintaan kuin sinä tässä tekstissäsi, teille tuskin tulee lapsen asioissa mitään isompia ongelmia. Työasioissaan miehesi tulisi toki päästä johonkin nykyistä parempaan tasapainoon. Kannattaa kuitenkin tehdä lapsenkin asioista sopimus, jonka kaikki osapuolet ovat valmiit aidosti hyväksymään. Hyvä arjen tilannetaju kuten sinulla näyttäisi olevan, auttaa varmasti kaikinpuolin hyvän sopimuksen aikaansaamisessa. Elatusasiassa kannattaa avata oma tili lasten asioille, johon vanhemmat tallettavat sovitut summat säännöllisin välein. Tiliä voi sitten käyttää lapsen päivittäistarpeisiin ja ehkäpä, jos tilanne sen vain sallii, myös siirtää siitä osan säännöllisesti johonkin karttuvaan säästöjärjestelmään. Lasten kulut nimittäin kasvavat iän mukana ja ovat suurimmillaan juuri kun ns. elatusvelvollisuudet lakkaavat. Sekin kannattaisi siis ottaa huomioon jo etukäteen.
On harmi että ylipäätään ollaan tähän tilaan jouduttu. Meillä oli vielä vuosi takaperin tammikuussa asiat niin hyvin että päätettiin että halutaan toinen lapsi ja jo syyskuussa asiat oli ajautuneet tähän pisteeseen kun ne on nyt. Olen siis jäämässä kahden lapsen kanssa yksin esikoinen 3v4kk ja kuopus 3kk. Mies on sitä mieltä että yritetään elää suhteessa joka vastaisi seurustelua, ja katsotaan myöhemmin että mennäänkö takaisin yhteen. En kyllä koskaan ajtellut tämän eron tulevan näistä syistä, työt vain on nyt tärkein. Mutta kun hän on löytänyt paikkansa maailmasta, onko jo vieraantunut minusta ja vielä pahempaa lapsistamme.
Suunnitelmissa on että muutan siskoni kanssa isoon vuokra rivariin, minä ja lapset ja sisko tyttärineen (hänen mies opiskelee toisaalla). Ehkä tämä auttaa jaksamaan eron kun on toinen aikuinen saman katon alla, sisko on ainut jonka kanssa voin tätä kuvitellakkaan koska ollaan asuttu yhdessä 16v.
Kaiken kaikkiaan haluan uskoa yhteiseen tulevaisuuteen. Nyt vain haluan varmistaa talouteni ja henkisen terveyteni, onneksi mieheni sen tuntuu hyväksyvä. Ja täytyy ajallaan sitten miettiä että onko avioliiton uusiminen tulevaisuudessa kun asiat on helpottuneet niin mahdollista. Toisiin miehiin ei ole kiinnostusta, niitä on ennen aviomiestä nähty jo ihan tarpeeksi.
Niin ja virallisen eron ja elatus sopimuksen haluan tehdä, jos jotain onelmia alkaa ilmetä niin suullinen sopimus ei kaiketi riitä.
Tuo ajatus hakea etäisyyttä ja pohtia tilannetta on mielestäni hyvä. Toivon, että asianne ratkeaa myönteisesti. Kirjallinen sopimus on lähes aina loppujen lopuksi kaikkien etu.
Elän nyt siis mieheni kanssa sellaisessa tilanteessaettä, mies elää työlle minä lapsille. Yhteisä aikaa ei juurikaan ole ollut 6-7kk:n. Mies äyskii ja tiuskii lapsille väsymystään ja saa mut suuttumaan. Ihan pienetkin asiat laukaisee myrskyn. Tämä stressaantunut äkäpussi joka heittäytyy aika-ajoin 3vuotiaan lailla uhmaan, ei ole se mies jolle sanoin tahdon. Siis silloin kun yritän hänen menemisiään rajoittamaan. Tunnepuoli on kunnosa, mutta kuinka kauan jos asiat jatkuu näin. Nyt voi joku sanoa myötä ja vastoinkäymiset, mutta kuinka jos on lapsia jotka tilanteesta kärsii. Tai esikoinen vain joka ymmärtää jo asioita ja joutuu usein isin hampaisiin ja isi luulee että jatkuva huutaminen on ok! Käsiksi ei ole käynyt, tukistamista ja luunappia pahemmin. Mutta herää ajatus että kumpi on pahempi psyykkinen vai fyysinen puoli, menee minusta aika tasoihin kumpikin.
Eromme tulee olemaan oikea ja se että pystyykö suhde jatkumaan "toivoisin" kypsempänä, eron jälkeen on miehestä kiinni. Mies on nyt puoltamassa mun lähtöä, ja asunnon etsintää. Eihän asioista voi aina miestä syyttää, itsessäkin on vikaa mutta mielestäni mies on ylittänyt hyvän maun rajan. Toivottavasti mies ymmärtää sen että on vastuussa lasten näkemisessä, itselläni ei ole halua juoosta 135km:n väliä julkisilla kun mieheltä onnistuu helpommin ja nopeammin autolla yksikseen.
T:Vaimo81
Toivottavasti miehesi ymmärtää, ettei minkään työn eikä firman vuoksi kannata uhrata tärkeimpiä ihmissuhteitaan!
Mikäli ero tulee, niin omalla autolla autoileva ilman muuta huolehtii tapaamisiiin liittyvistä matkoista. Se on kaikkien etu.
Elarit, huoltajuudet, tapaamiset yms. vahvistaa oikeus, ei lastenvalvoja. Eli niihin ei heitä tarvita.
näistä em. asioista sovitaan erikseen (ei esim. avioeropapereiden yhteydessä käräjäoikeudessa) sulassa sovussa eli ilman riitaa, ne kannattaa nimenomaan vahvistaa lastenvalvojan luona.
... lastenvalvoja ei sitä vahvista. Myös lastenvalvojalla tehty sopimus rouskuttaa byrokratian rattaissa oikeuden vahvistamaksi ... vaikka kuinka sovussa ne tehdään hänen toimistossaan. Totta, asiakkaan kannalta tällä ei merkitystä ... mutta jos tarkkoja ollaan... niin puhekielen sanonta "lastenvalvoja vahvistaa" on väärä, pitäisi sanoa "vahvistetaan lastenvalvojalla". Kysykääs vaikka häneltä minne tämä meidän allekirjoittamamme sopimus täällä teidän toimistossanne matkaa...
Aivan samat sovussa tehdyt sopimukset VOI liittää itsekin avierohakemuksen mukaan eroavien allekirjoituksin.
No sitten ne ikävät riitatapaukset jotka menevät oikeuden päätettäväksi ... noh, eipä silloin voi sopimuksista enää puhuakaan. Ikäviä tapauksia aina.
Mikäli em. sopimuksesta ei ole erimielisyyttä, kaupungin tai kunnan elatusturvatoimisto vain tarkastaa kyseisen sopimuksen. Sopimuksen vahvistaa tuolloin allekirjoituksellaan esim. lastensuojelupäällikkö. Oikeuteen sen ei siis ole pakko mennä edes vahvistettavaksi.
Oikeus voi kylläkin vahvistaa sopimuksen esim. silloin, kun se on syntynyt avioeron yhteydessä (samalla kun se tuomitsee vanhemmat avioeroon). Oikeuteen asia taas menee aina, mikäli siitä synny sopimusta ja jos jompi kumpi vanhemmista vie sen sinne ratkaistavaksi. Mitkään muut tahot kuin tuomioistuin eivät voi siis ratkaista riidallista asiaa.
Mikäli vanhemmat eivät ratkaise asiaa mitenkään, eivätkä esitä taloudellisia tms. vaatimuksia kenellekään, ei asiaa käsittele kukaan, ainakaan yleensä. Tietysti jossain voi olla joku innokas virkamies, joka haluaa varta vasten sekaantua ihmisten perheasiohin, mutta tavallisesti näin ei ole. Mutta heti, jos joku vaatii ao. lapselle vaikkapa elatustukea, asiaa ryhdytään käsittelemään viranomaisten taholta. Suomessa on useita lapsia, joiden huollosta ei ole tehty eron jälkeen mitään vahvistettua kirjallista sopimusta. Tuolloin huoltomuotona pysyy se, mikä on ollut voimassa siihenkin saakka. Tietysti olisi erittäin hyvä, mikäli vanhemmat tekisivät asiasta sulassa sovussa kirjallisen sopimuksen ja jättäisivät sen sosiaalitoimeen vahvistettavaksi. Kyllä sen siellä byrokratia jossain vaiheessa jauhaa valmiiksi ja palauttaa vahvistetut kappaleet vanhemmille.
Asiaan löytyy muuten myös virallinen kaavake, mutta sitä ei ole pakko käyttää. Siihen viralliseen kaavakkeeseen liittyy muuten eräs varsin erikoinen yksityiskohta: etusivu on merkitty äidin kappaleeksi, mutta yksinhuoltajaisä tarvitsee kuitenkin ensimmäisen sivun eikä itsestään jäljentyvä isälle nimetty sivu kelpaa. Siellä ne sitten monistelevat niitä sivuja, jotta asia tulisi kuntoon. Tosin yksinhuoltajaisiä on sen verran harvassa, että varmaankin he selviävät moisesta urakasta ilman lisävahvistusta. Mitähän lienee kaavakkeen laatija ajatellut? Johtuukohan isän heikko asema huoltajuusasioissa näin pienestä "virheestä" virallisissa kaavakkeissa? ;)
Jos tämä nyt yhtään enempää jaksaisi kiinnostaa ... siis se, kiertääkö lastenvalvojalla tehdyt sopparit koskaan oikeuslaitoksen kautta vai eivät ... niin kävisin kysymässä sieltä itse. Asiakkaan kannaltahan tuolla ei merkitystä.
Eipä tästä aikaakaan kun aiheesta minua oikaistiin (olin samassa käsityksessä kuin sinäkin) täällä ...
Eihän tuo ole tosiaan, kuten totesitkin, erityisen merkittävä seikka asiakkaan kannalta, kuka sopimuksen vahvistaa. Voi hyvinkin olla, että esiintyy myös aikaan ja paikkaan liittyviä eroja tämän Suomenniemenkin eri osissa. Noin se kuitenkin on yleensä ainakin näihin aikoihin asti mennyt. Tuomioistuimen leimoja ja/tai käräjätuomareiden allekirjoituksia vahvistetuissa (riidattomissa) sopimuksissa ei ole näkynyt, mutta se on tietenkin aivan selvää, että riidat ratkaistaan aina tuomioistuimessa.
kaikkia keskusteluun osallistujia. Keskustelu oli mielenkiintoinen. Ja opin tästä jotain. loppujen lopuksi sehän on tärkeintä, että lapsillamme olisi mahdollisimman turvallinen ja rikas elämä avioerosta huolimatta. Hyvää jatkoa kaikille:).
carisman lähdetietoa nyt voimakkaasti. Hän tuntuu kovasti yleistävän tässä nyt miehiä. Yhtään yksilötapausta ei kuitenkaan tule esittäneeksi.
Kyllä minäkin voin sanoa, että omakohtainen kokemukseni naisten toiminnasta huolto ja tapaamisasioissa on päinvastainen. Mutta en minä sano, että KAIKKI naiset tekevät lapsen oikeuksille molempiin vanhempiin hallaa.