Vaimo haluaa avioeron ja minä en?!?

Ensiksi olen pahoillani puolestasi tai itse asiassa teidän molempien puolesta. Käytte läpi ikävää vaihetta, joka ei tule olemaan kivuton ja vailla tunne kuohuja tai kolhuja.

Toiseksi jos hän eron haluaa, niiin laki on sellainen, että hänelle se annetaan, kunhan tietyt proseduurit on käyty läpi olit itse mitä mieltä tahansa. Siinä mielessä jos ja kun olet itse asiaa vastaan on sinulla käsissä aika huonot kortit ja vaaditaan taitoa pelat niillä oikein. Tämä ei tarkoita, että peli on menetetty vaan se tietää sinulle runsaasti lisä haasteita asian tilan kääntämiseksi toivomallesi tielle. Muista olla rehellinen ja toista kunnioittava, muuten ei ainakaan kiitos lopussa seiso, eli ajattele mitä sanot ettet sano mitä ajattelet (esim. pikaistuksissasi).

Onneksi intohimo ei ole ainut tunne, joka pitää liittoa kasassa. Neuvoisin miettimään, mitkä ne muut seikat teidän parisuhteessa ovat ja yrittäisin kehittää ja edetä niiden avustuksella. Rehellisellä ja avoimella keskustelulla suhteenne kipupisteitä voisi olla asioita selventävä vaikutus, jos ja vain jos tuohon dialogii kyetään ja yhteistä tahtoa siihen löytyy.

Lopulta kyseessä saattaa olla esin heikon itsetunnon luoma väärä tulkinta toisen haluista taikka tunteistä sekä niiden esittämisestä. Ainakin meilla vaimo on erittäin herkkä kaikelle sellaiselle, jonka hän voisi alitajuntaisesti tulkita kritiikiksi häntä vastaan ja tästä seuraa sitten ylilyöty vastareaktio, jota hän myöhemmin katuu. Kyseistä ilmiötä voisi kutsua "luullun ymmärrykseksi".

Eli Newtonin III lakia mukaillen. Jokaista miehen tekoa vastaa aina samansuuruinen tai suurempi naisen vastateko.

Toivotan onnea jatkoon.

Älä roiku, älä nöyristele. Ole vähän viileä. Tee jotain miehistä. Mainitse huolimattomasti, että kai sä sitten pyydät sen hyvännäköisen naapurin kahville, jos vaimo lähtee. Vittuile sen verran, että saat vaimon tunteet pintaan, mutta pysy itse tyynen viileänä => seksiä. Kysy vasta sitten, mitä se ihan oikeasti haluaa. Lisää vapaa-aikaa vai uuden miehen vai elääkö se jossain ihme kuvitelmissa.

Ero ei ole koskaan helppo. Sanotaan että se kuin ystävä kuolisi ja vaatii samalla lailla surutyön ja aikaa sille. Hienoa että olette puheväleissä. Se on tärkeää kaikkien kannalta, että välit kuitenkin säilyy. Jos sinusta tuntuu ihan ylitsepääsemättömältä niin jokaisessa terveyskeskuksessa on kriisikeskus johon voit mennä juttelemaan. Jos sitten tarvitset apua enemmän niin he ohjaa kyllä sinua eteenpäin. Älä jää yksin murheen kanssa jos tuntuu ettet selviä siitä.

Aluksi eron tuomat mahdolliset muutokset tuntuvat jopa pelottavilta mutta muutoksiin voi itse vaikuttaa .Jos teillä on lapsia pyri pitämään heidät itselläsi ja jos mahdollista jää heidän kanssaan vanhaan kotiin.Noin vuoden kuluttua kun nostalgiset vääristyneet muistot kumppanista ovat hälvenneet huomaat että elämä on mallillaan.Silloin huomaa kuinka huonossa jamassa elämä aikaisemmin oli tyytymättömän ihmisen rinnalla.Etäisyys menneeseen tuo varmuuden ratkaisun oikeellisuuteen.Näin minullekkin kävi.

Milloin erkanitte toisistanne ja miksi? Eikö asialle voi tehdä mitään? Kysy vaimoltasi onko ajatellut avioeroa jo ennen reissua ja haluaako sitä vieläkin? Millaista seksiä teillä on ollut ennen? Mitä olette puuhastelleet yhdessä? Ja ennen kaikkea mistä puhutte/olette puhuneet yhdessä?

Luin taannoin umpimähkään kirjaston uutuushyllystä lainaamani kirjan Liliane Moriartyn "Tavalliset pikku pihajuhlat". Vaikka kyseessä on romaani, siinä on todella monia psykologisia ulottuvuuksia muutaman pariskunnan välillä. Käsitellen avioeron mahdollisuutta ja mikä pareja pitää yhdessä, ja miten. Puhutko vaimosi kanssa koskaan tunteistanne, ja kunnioitatte molemmat toisianne?

Loppu viimein, jos vaimo haluaa eroa, se on hänen viimeinen sanansa, niin ero on tosiasia, joka sinun on vain hyväksyttävä.

Kurjaa...
Jos monta lasta...
Saat hirveet elärit...
Lopeta työt...😀👌😯

Kuka käski mennä naimisiin, olen niin hiton tyytyväinen naimattomuuteeni, nykyinen parisuhteeni on hyvä. Naiaet pitää avioliittoa jonain korvikkeena, halutaan näyttää muille kuinka hyvin menee...mies, lapsia, talo, omaisuutta yleensä, vähän aikaa kiinnostaa sitten haetaan eroa.

Tsemppiä sinulle. Samassa tilanteessa olleena voin neuvoa, että kannattaa päästää mahdollisimman nopeasti irti, surra kunnolla ja orientoitua sitten tulevaan. On pelkkää itsensä kidutusta toivoa, että toinen muuttaisi mieltään. Elämää on eron jälkeenkin, jopa parempaa, vaikka akuutissa shokissa siihen uskominen onkin vaikeaa. Lapsesi tarvitsevat sinua, pysy vahvana!

Ja niin siinä sitten kävi, ensin asumuseroon ja vaimo haluaa tarkastella asiaa toisesta vinkkelistä...
On ollut pitkä syksy ja kevät takana 😣

Olen perheellinen mies mutta en naimisissa ja olen tyytyväinen tilaan juuri tuon takia, miks mennä naimisiin kun ei välttämättä rakkaus ja intohimo kestä. Sitten tulee ajatus omaisuuden puolittamisesta, sitä ei ole kun avoliitossa on eron sattuessa, siinäkin hyvä puolensa.

Eipä pidä paikkaansa perheellisen miehen väittämä:
Pitkään kestäneessä avoliitossa, siis sellaisessa jossa on lapsia ja on asuttu yhdessä vuosia tasinkoa joutuu maksamaan ihan samalla tapaa kuin avioliitossakin.

Tässä Väestöliiton sivuilta poimittua tekstiä:
Avoerotilanteissa lakisääteistä suojaa saavat sellaiset avopuolisot, joilla on pitkä avoliitto takana tai yhteinen lapsi. Nämä suojasäännökset sisältyvät avopuolisoiden yhteistalouden purkamista koskevaan lakiin (jäljempänä avoliittolaki).

Avoliittolakia sovelletaan, jos avopuolisot ovat asuneet yhteistaloudessa vähintään viisi vuotta tai avopuolisoilla on yhteinen lapsi.
Avoliittolaissa säädetään erotilanteiden varalta erimielisyyksien ratkaisumenetelmä. Jos avopuolisot eivät pääse sovintoon omaisuuden erottelemisesta, he voivat hakea käräjäoikeudelta pesänjakajaa eron jälkeistä omaisuuden erottelua varten.

Avoliittolain mukaan kodin irtain omaisuus on lähtökohtaisesti avoparin yhteistä omaisuutta.
Puoliso voi avoliittolain mukaan saada taloudellista hyvitystä. Hyvityksen saaminen on mahdollista, jos avopuoliso on työllään tai omalla varallisuuspanoksellaan auttanut toista avopuolisoa kartuttamaan tai säilyttämään tämän omaisuutta. Oikeus hyvitykseen edellyttää, että omaisuuden erottelu vain omistussuhteiden mukaan johtaisi perusteettoman edun saamiseen toisen kustannuksella... ja juttu jatkuu vielä pitkään.

Eli kun asut yhdessä jonkun kanssa ja teillä on yhteinen lapsi tai lapsia, niin kusessa olet olitpa avoliitossa tai avioliitossa. Tai sitten onnellisessa parisuhteessa. Sehän on monesti sinusta itsestäsi kiinni, niin metsä vastaa kuin sinne huudat, vai miten se meni :).

Tsemppiä aloittajalle kyllä sinä selviät ihan varmasti. Niin selvisin minäkin vaikka aikansa ottikin ja lujasti, mutta nyt olen jo toipunut menetyksestäni.

Kaikkea hyvää aloittajalle. Toivottavasti olet jo kovaa vauhtia toipumassa erosta.

Oletko eronnut? Juhla lopullisen avioero-päätöksen päivämäärää toisena syntymäpäivänäsi. Ero ei ole hyvän loppua vaan pahan loppu. Siitä alkaa parantuminen.