Luin tämän aamun Hesarista piispa Kantolan oman kirjoituksen tilanteestaan. Olin hämmästynyt!! Kyseessä on teologian tohtori, ihmismielen ammattilainen moraalia ja etiikkaa syvästi tutkinut mies. Maininnat mustasukkaisesta ja loukatusta puolisosta, piispojen syyttäminen, arkkipiispan syyttäminen, vastuun siirtäminen jonnekin muualle tästä sotkusta hämmästyttää minua suuresti. Elän itse avioeron harkinta-aikaa, olemme kumpikin pettäneet ja ero on edessä, katson siis olevani jonkinlainen asinatuntija. Piispa Kantola näyttää unohtaneen, että HÄN on ITSE oman elämänsä VASTUUHENKILÖ. EI olisi murtumassa olevaa mustasukkaista puolisoa jos piispa itse ei olisi neljä vuotta sitten tehnyt sitä valintaa, että avaa housujensa vetoketjun ja ryhtyy sukupuoliyhteyteen toisen miehen vaimon kanssa. Matti Kuronen sanoi muinoin, että emme voi estää lintuja lentämästä päämme yli, mutta voimme estää niitä tekemästä pesän. Tunteillemme, ihastumiselle... rakastumisellekaan, emme voi mitään, mutta TEOT ovat omassa hallinnassamme.
Piispa Kantola on pettänyt monen kristityn kilvoittelijan odotukset siitä, että synnin houkutusta voi vastustaa, ja siksi on oikein että hän eroaa paimenen virastaan. Synti on rakkaudettomuutta. Piispa on osoittanut suurta rakkaudettomuutta perhettään ja vaimoaan kohtaan ja joutuu nyt kestämään ja kantamaan tekonsa seuraukset.
Toivoisin, että piispa ottaisi vastuun teostaan eikä vierittäisi syytä järjestelmälle, työyhteisölle, hiippakunnan ihmissuhdevaikeuksille... Tätä juuri yhteiskuntamme sairastaa: puolisot tavoittelevat valtaa, kunniaa, virkoja ja maallista mammonaa, lähin ihmissuhde jää helposti tuuliajolle ja vieraat suhteet vievät. Toivoisin, että piispa Kantola olisi rohkea eikä sysäisi syitä muiden ja viimekädessä yhteiskunnan vastuulle vaan kantaisi oman syyllisyytensä ja tutkisi, missä tuli tehtyä virhe ja kertoisi siitä meille muillekin elämän evääksi ja rakennukseksi.
Piispa Kantola on pettänyt monen kristityn kilvoittelijan odotukset siitä, että synnin houkutusta voi vastustaa, ja siksi on oikein että hän eroaa paimenen virastaan. Synti on rakkaudettomuutta. Piispa on osoittanut suurta rakkaudettomuutta perhettään ja vaimoaan kohtaan ja joutuu nyt kestämään ja kantamaan tekonsa seuraukset.
Toivoisin, että piispa ottaisi vastuun teostaan eikä vierittäisi syytä järjestelmälle, työyhteisölle, hiippakunnan ihmissuhdevaikeuksille... Tätä juuri yhteiskuntamme sairastaa: puolisot tavoittelevat valtaa, kunniaa, virkoja ja maallista mammonaa, lähin ihmissuhde jää helposti tuuliajolle ja vieraat suhteet vievät. Toivoisin, että piispa Kantola olisi rohkea eikä sysäisi syitä muiden ja viimekädessä yhteiskunnan vastuulle vaan kantaisi oman syyllisyytensä ja tutkisi, missä tuli tehtyä virhe ja kertoisi siitä meille muillekin elämän evääksi ja rakennukseksi.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Osut asian ytimeen. Minua lähinnä hävetti lukea aamulla näitä selittelyitä. Miksiköhän tämä piispa on nyt uhri?
Niin leikkaa, kuin kylvää.
Koko homman nimi voi olla sellainen ,että piispan vaimolla on sellainen sairaus joko fyysinen että psyykkinen ,että hän ei halua sexiä, niinkuin hänen miehensä ?! Joten Piispa on katsonut että perheen säilyttääkseen hän tekee kaiken "salassa"!
Kuulkaahan tuomitsijat: mitä itse tekisitte jos vaimonne tai miehenne ei halua /kykene normaaliin sexiin ...riittävän usein /- ja perheenne haluaisitte koossa pitää !?
p.s Omat asiat ensin kuntoon, sitten murehditaan vasta muiden, jos sittenkään!!!!!
Ainakin asia pitäisi ottaa puheeksi puolison kanssa ennen vieraaseen sänkyyn menemistä eikä vasta sen jälkeen. Ja oikea järjestys on se, että ensin tehdään avioero ja sitten otetaan uusi kumppani. Jos piispan vaimolle on piispattarena olo niin tärkeää, että sietää mitä vaan...silloin rouvan pitää katsoa peiliin! Lääketieteen tohtorilla ja naistentautien erikoislääkärillä pitäisi kyllä olla paras mahdollinen asiantuntemus omienkin vaivojen hoitoon.
Piispan vaimo on lääkäri (lääketieteen tohtori)
eli tarkemmin ottaen GYNEKOLOGI. Ja kyllähän ke-
nelle tahansa (vaikkei olisi alan lääkärikään) voi tulla joku sairaus, jonka vuoksi ei voi tai
halua olla seksuaalisessa kontaktissa kenenkään
kanssa.
Tai voisiko olla niin, koska piispan vaimo joutuu jo työnsä vuoksi olemaan seksiasioiden
kanssa tekemisissä, jos ei enää kotona jaksa
ajatella niitä ?
Hyvä, että tämäkin puoli asiasta tuli esiim. Olin
itse jo aiemmin miettinyt sitä.
Niin, mutta jos kyseessä onkin ilmiö "Suutarin
lapsilla ei ole kenkiä", vaikka piispan vaimo kuinka onkin naistentauteihin erikoistunut ?
miksi valita osapuoli,joka on aviossa ja romuuttaa kaksi perhettä.
Yksinäisiäkin on Suomi täynä.
Itsekkyyttä mielestäni.
Ehkä se on se wanha juttu, kun yx tykkää (=naispapin miespappi-puoliso), niin toinenkin tykkää samasta henkilöstä (naispappi, johon piispa rakastui).
Mutta rakkaus ei ilm. valitse kohdetta niin, että
se ajattelisi suuntautua vain vapaisiin ihmisiin.
kaikki mitä kirjoitit analyyseineen ja vertauksineen on aivan totta ja oikein.
kurosen vrt. "linnuista ja pesästä" on kyllä raamatusta.
...myös minulle jäi se olo hesarin kirjoituksesta, että piispa-raukka on nyt hakoteillä. Kirjoituksesta paistoi läpi paitsi akuutti burn-out, myös selvä katkeruus ja syyttely. Aitoa katumusta ei ollut. Rivien välistä paistoi selvästi, että miesparka on korviaan myöten rakastunut ja siitähän koko jutussa on kyse. Höpötykset Daavidista oli sitä samaa, Kantolalla on nyt selvä Daavid-kompleksi. Kirjoituksen viimeinen Raamatun siteeraus vain toi mieleen, että jälleen kerran siitä kirjasta kuka tahansa löytää mieleisensä lauseen elämän jokaiseen tarkoitukseen. Raamattua ovat mestareita siteeraamaan papit, jehovantodistajat, petturit ja itse pirukin. Aivan oikein totesit, ei tunteet ja ajatukset ole syntiä vaan teot. Jossain se raja menee.
Piispan tekstiä. Jotenkin tuli tunne, että siinä ei mies taida olla virkansa mittainen. Jumala on antanut viran, mutta ei tarvittavaa järkeä viran hoitoon.
Ainoa selitys lienee, että mies on todella syvästi rakastunut toisen miehen vaimoon. Siinä tilassa mies käyttäytyy monin tavoin poikkeavasti. Monihan meistä tuon tilanteen tuntee omakohtaisesti, minäkin.
Piispan ja muut kärsimään joutuneet voi nyt pelastaa ainoastaan kirkon saarnaama armo ja anteeksianto. Kirkon ihmissuhdeasiantuntijoiden kannattaisi nyt näyttää kuinka Piispa ja Pappi palaavat entisten puolisoittensa luo ja kuinka Piispa palaa erottuaan takain vanhaan virkaansa. Siinä olisi elämisen mallia syntiselle kansalle kerrakseen.
Noin vuoden kuluttua ei kukaan enää muista kuka oli Kantola ja mitä hän teki, joten ei tämä mitenkään kovin vakava juttu ole. Ainoastaan Kantola ja hänen läheisensä muistavat jutun loppuelämän.
Tottakai julkisen kohun laannuttua valtaosa suoma-
laisista unohtaa piispan seksiskandaalin. Mutta
minä ainakin henkilökohtaisesti en sitä varmaan
koskaan unohda täysin, koska hän on/oli oman kotiseutuni eli Turun piispa. Olen myös pohtinut sitä, että piispa on varmaan burn-outin partaalla.
Kyllähän hänellä on laaja alue, jossa toimii (siis
entinen Turun- ja Porin lääni).
Olen itse nähnyt hänet pari kertaa (pappien virkaanasettamis-tilaisuuksia) ja jutellut jonkin aikaa. Sain oikein miellyttävän kuvan hä-
nestä, ehkä olisin jopa vähitellen ihastunutkin
häneen, ellei hän olisi aviossa.
Em. tapausten jälkeen, kysyin häneltä mailitse
neuvoa/kommnettia erääseen ongelmaan, joka kos-
kee miestä (ei piispa), johon olen rakastunut,
mutta hänellä on vaikeaa elämässään. Piispa vastasi/neuvoi minua oikein asiallisesti/fiksusti.
Minulle oli kyllä suuri pettymys lukea lehdistä,
että piispa on tehnyt huorin aviopuolisoaan koh-
taan ! En olisi uskonut hänen sellainen olevan,
mutta ehkä sitä vain kuvittelee piispan asemassa
olevan henkilön kunnolliseksi, vaikka totuus onkin se, että ihminen hänkin vain on ja tekee virheitä.
*
Totta on, että rakastuneet ihmiset tekevät kaikenlaisia tempauksia.
Hyväksyn yleisesti ihmisen avioeron (jos siihen on perusteltu syy, eikä tapahdu hetken mielijoh-
teesta), mutta en uskottomuutta !!!
Kantolan kirjoituksen perusteella on odotettavissa, että työnantajat velvoitetaan lakiin perustuen perustamaan huorintekovaltuutetun toimen tai huoraustoimikunnan käsittelemään aviollisen uskottomuuden jälkipyykkiä. Kyllä uskottomuudesta ja avioerosta pitää muutenkin selvitä. Kun on pahasti rikkonut lähimmäistään vastaan se toki tekee kipeää ja syyllisyys on kova, mutta kyllä vastuullinen löytyy peilistä katsomalla, ei työnantajaa syyttelemällä.
Olisin odottanut piispan virkaan päässeeltä henkilöktä enemmän itsekritiikkiä, nöyryys, syyllisyyden tunnustaminen ja anteeksi pyytäminen olisi paikallaan.
miten on mahdollista tuollaisen henkilön tulla valituksi moiseen virkaan??
Ainakin lehdissä luki, että Kantolalla on ollut 4,5 vuoden ajan suhde naimisissa olevaan naispappiin. Jos olisi oikeasti katunut syntejään, hän olisi katsonut peiliin ja pyytänyt yläkerrasta anteeksi. Ja sitten lukenut Raamatusta, että "parempi palaa kuin tehdä syntiä" ja lopettanut koko jutun.
Hulluinta on sitten vielä se, että hän katsoo synniksi vain sellaiset teot, joille on ulkopuolinen todistaja. Hän on kirjoituksensa mukaan todella sitä mieltä, että muilta salaa tehty aviolupauksen rikkominen ja myös naimisissa olevan toisen sukupuolen edustajan kanssa harjoitettu haureus ei ole syntiä, kun kukaan ulkopuolinen ei ole sitä nähnyt.
Mutta mitenkäs se Raamatun oppi menekään (olen tässä vähän huono): Jumala näkee kaikkien teot ja myös ajatukset. Kyllä olisi miehen nyt pitänyt edes virkansa vuoksi kilvoitella ja olla esikuvana muille heikommille.
Ja nyt sitten hän syyttää kaikkia muita eikä itseään. Moni tavallinenkin ihminen voi käyttää järkeään ja jättää syrjähypyt tekemättä eli pitää avioliittolupauksensa jopa hankalassa aviosuhteessa. Luulisi tuollaisella koulutuksella varustetun aikuisen miehen osaavan arvioida tekojaan ulkopuolisten silmin - ja olisi jättänyt kirjoittamatta koko kirjeen. (Säilytän ko. jutun, koska se aivan liian absurdi osoitus siitä, mitä meidän kirkkomme hyvin palkatut johtajat oikeasti ajattelevat. Vain omien etujen ja tyydytyksen etsiminen on tärkeää jopa papille. Ja tekopyhyys ja muiden tekojen tuomitseminen ja toisten syyttely.)
En minäkään raamattua muista sanalleen, mutta eikös siellä sanota, että on parempi naida kuin palaa?
Sitähän jo ryysyrannan jooseppi käytti ,jottei olisi mainettaan menettänyt
Musta on kyllä niin paksua että Piispa, siis ei edes mikään pappi vaan PIISPA voi tehdä aviorikoksen ja samaan aikaan kirkoissa ym. jauhaa synneistä ja muusta, lukea uskontunnustuksen tai muuta.
Eniten hänen kirjoituksessaan hesarissa pisti silmään se, miten kovasti Kantola yritti ehdotella miten "jatkossa" eli seuraavalla kerralla pitäisi menetellä.
SEURAAVALLA KERRALLA! Kantola lienee sitten sitä mieltä että tämä on hyväksyttävää ja tämä tapahtuu varmasti piakkoin uudelleen. Ja, tärkeintähän tässä nyt on miettiä millaista vääryyttä Kantola koki median suhteen ym.
Sillä, tuossa vaiheessa pitäisi lipua maan rakoon ja hävetä tekojan eikä ruveta kritisoimaan sitä kuinka huonosti asia on hoidettu. AAAARGH! uka uka.
Ja totta, raamatusta voi kyllä suodattaa itselleen mieleisimmän elämänohjeen ja sdoveltaa sitä eri tilanteisiin. Piispalle tuo virke oli se jonka hän katsoi oikeuttavan aviorikokseen.
En myöskään tajua että kukaan ihminen voi pitää kantolaa 'sankarina' [järjetöntä] tai hakea syytä vaimosta. Niiin, piispa parka, vaimo ei varmaan antanut. Ding dong pir, herätysss.
Joissakin kirjoissa papit raiskaavat pikkulapsia ja nuoria sen kun kerkiävät. Siitä sopii nostaa äläkkä. Se aiheuttaa vahinkoa. Se on rikos. Kahden aikuisen ihmisen suhde ei ole rikos. Vaimon kannalta se kai on. Rikos on: mies ei enää rakasta häntä. Oli syy sitten mikä tahansa. Sellaisessa avioliitossa pysyminen olisi niin tekopyhää, että oksettaisi.
Jossain jo ehdotettiinkin uutta avioliittokaavaa:
'Lupaan rakastaa häntä niin kauan kuin huvittaa'.
Jos tekopyhää on olla avioliitossa sitten, kun ensi huuma on ohi tai löytyy parempi, on kenties parasta ollenkaan olla menemättä naimisiin.
Taitaapi arkkipiispalle riittää kun illalla pyyhkii viiksiänsä päivän maittavan aterian jäljiltä.
Mikäs siinä muijan ollessa ,seisoa kylmäkiskoisesti miljoonan ajatuksen kera ja palvella
ylvästä herraa ,jottei potkaise pihalle.Onhan siellä turussa oikein kartano ja komeita halukkaita miespalvelijoita valmiina antamaan arkkipiispalle muutakin kuin hyvää päivöö.
Kelpaa siinä muden katsella kun mies on menevää sorttia.
Ne on saa ta nan lonkeroita ,juuri samasta ruhtinaasta kuin homojututkin .Varo leikkimästä jottet joutuisi homoilun kiroukseen.