Moi muru!
Mä olen kauan vatvonut meidän suhdetta, miettinyt mistä meissä on kyse, rakkautta vai tottumusta.. ollaan oltu niin kauan yhdessä.
Me joskus soudettiin ja huovattiin aikamme, erossa ja yhdessä jne, kunnes taas oltiin yhdessä ja siitä eteenpäin ollaan oltukin. Ja kun arki on taas laskeutunut, mä harhauduin etsimään taas jotain muuta. En onneksi sänkyyn asti ole kenenkään kanssa eksynyt, mutta henkisesti silti, olin jonkun aikaa poissa.
Tänään on sunnuntai ja mä heräsin taas sun vierestä uuteen aamuun. Eilen oltiin kevereiden kanssa baarissa ja meillä oli täydellisen hauska ilta. Ja tänään mä ymmärsin, kuinka todella onnelliseksi sä teet mut, kuinka hyvä meillä on yhdessä. Olen elänyt jossain ihme mielikuvassa siitä mitä elämän pitäis olla, mitä rakkauden pitäis olla, enkä ole siinä harmaudessa osannut katsoa tarpeeksi lähelle. Mä en ole tajunnut kuinka hyvä mun on, kuinka paljon sua rakastan ja arvostan, koko sydämeni pohjasta. Kuinka hyvää meidän huonoinkin arki on.
Mä voin vaan toivoa, että sä olet yhtä onnellinen mun kanssani ja että mäkin tekisin sut yhtä onnelliseksi kuin sä teet mut!
Ja miksi kirjoitin tänne tän kirjeen, enkä sanonut näitä asioita sulle vaan suoraan? :O) Tää on kai se tunne, että haluaa huutaa koko maailmalle, tai edes suomi 24 keskustelupalstalle, kuinka paljon sä mulle merkitset ja kuinka paljon sua rakastan!! Kaipa niitä ongelmia meidän tielle osuu vastaisuudessakin, mutta me voidaan kohdata ne taas vähän viisaampana ja järkevämpänä yhdessä.
Kiitos siitä että olet mun sydänkäpyni, kunnioitan sua ihmisenä niin todella paljon, sä olet mun ikioma lottovoittoni! Kiitos jokaisesta päivästä, jonka olen saanut ja saan sun kanssas jakaa! Mus mus ;)
Mä olen kauan vatvonut meidän suhdetta, miettinyt mistä meissä on kyse, rakkautta vai tottumusta.. ollaan oltu niin kauan yhdessä.
Me joskus soudettiin ja huovattiin aikamme, erossa ja yhdessä jne, kunnes taas oltiin yhdessä ja siitä eteenpäin ollaan oltukin. Ja kun arki on taas laskeutunut, mä harhauduin etsimään taas jotain muuta. En onneksi sänkyyn asti ole kenenkään kanssa eksynyt, mutta henkisesti silti, olin jonkun aikaa poissa.
Tänään on sunnuntai ja mä heräsin taas sun vierestä uuteen aamuun. Eilen oltiin kevereiden kanssa baarissa ja meillä oli täydellisen hauska ilta. Ja tänään mä ymmärsin, kuinka todella onnelliseksi sä teet mut, kuinka hyvä meillä on yhdessä. Olen elänyt jossain ihme mielikuvassa siitä mitä elämän pitäis olla, mitä rakkauden pitäis olla, enkä ole siinä harmaudessa osannut katsoa tarpeeksi lähelle. Mä en ole tajunnut kuinka hyvä mun on, kuinka paljon sua rakastan ja arvostan, koko sydämeni pohjasta. Kuinka hyvää meidän huonoinkin arki on.
Mä voin vaan toivoa, että sä olet yhtä onnellinen mun kanssani ja että mäkin tekisin sut yhtä onnelliseksi kuin sä teet mut!
Ja miksi kirjoitin tänne tän kirjeen, enkä sanonut näitä asioita sulle vaan suoraan? :O) Tää on kai se tunne, että haluaa huutaa koko maailmalle, tai edes suomi 24 keskustelupalstalle, kuinka paljon sä mulle merkitset ja kuinka paljon sua rakastan!! Kaipa niitä ongelmia meidän tielle osuu vastaisuudessakin, mutta me voidaan kohdata ne taas vähän viisaampana ja järkevämpänä yhdessä.
Kiitos siitä että olet mun sydänkäpyni, kunnioitan sua ihmisenä niin todella paljon, sä olet mun ikioma lottovoittoni! Kiitos jokaisesta päivästä, jonka olen saanut ja saan sun kanssas jakaa! Mus mus ;)
Vastaukset 4
Vanhimmat
varmaan Antista tuntuis ihanalta kuulla itsekin kaikki tuo!!!älä nyt vaan jätä kertomatta!
kerro myös miehellesi ajatuksesi. Yleensä naiset kertoo avoimesti, mutta miehet ovat jurrikoita. Niin oli meilläkin ennen, mutta nyt vanhana et uskokaan, miten paljon on muistelemista, etenkin hyviä asioita. Miten hyvältä tuntuukaan pyllylle taputus tai hali, kun ei enää muuhun pysty. Vaalikaa onneanne, niin se kestää kauan. Meillä lähes 50 v. On tosin niitä karikoita ollut, mutta kiertää pitää tai rohkeasti päin ja asiat selviksi. En tiedä, mikä olisi oikea tapa, mutta meillä se on ollut tämä. Sanotaan suoraan, kun on sanomisen aika, mutta jälkeenpäin ei jurnuteta. Muistellaan mieluummin hyviä aikoja, vaikka ne suuttumuksen hetkellä tuntuu kutistuvan vähiin.Mene vaan Anttisi kainaloon ja kerro vaikka ettet osaa sanoa asioita, mutta kirjoitit. Rakkautta teille, toivoo vanha mummo.
Juu, kirjoitin kirjoitukseni murulleni ja sen myös hänelle heti näytin :)
Ilman muuta puhumalla asiat selviää, on vain kiva joskus yllättää jollain vähän odottamattomallakin tavalla ;O)
Kiitoksia teille kummallekin ja kaikkea hyvää!
Mä oon ollut kans 21 vuotta yhden ja saman miehen kans enää ei oo moniinn vuosiin ees nukuttu samassa huoneessa ,lapsia on kaks.Pitäs varmaan osata ottaa se rohkea ratkaiseva askel ja lähteä rakentaan omaa eheää elämää. Mutta kaveri on kaikesta huolimatta mustasukkainen vaikka mitään yhteistä ei enää elämässä tavallaan ookkan.Onhan välillä niitä pienen hetken kestäviä onenhetkiä mutta tosi harvoin.Onko kohtalotovereita!