Yritin päättää unohtaa...

En pystynyt. Yritän täyttää päiväni tekemisellä. Uppoutua töihin ja lasteni arkeen. Kotitöihin. Kuitenkin huomaan miten taas yllätän itseni ajattelemasta sinua. Tiedän, että et tunne minua kohtaan samoja tunteita. Kohtelet minua todella huonosti. Olen kuin ilmaa. Jätät sovitut asiat hoitamatta. Et vastaa viesteihin vaan ignooraat minut ja asiani. Olet jättänyt vastaamatta puheluuni. Tiedän, että et välitä tai ole sydämeni arvoinen. Kuitenkin jokin sisälläni ei luovuta. Sydän vain tuntee, että olet juuri se. Kun olen katsonut silmiisi olen nähnyt pehmeätä ja syvää, selkeää tunnetta. Olen yrittänyt olla ystävällinen, kiltti ja auttaa tarvittaessa. Olen sen kaiken tehnyt sydän itkien, mutta siksi että välitän sinusta. Ne kosketukset jotka olet minuun, pienet huomaamattomat ovat jääneet iholleni polttaviksi muistoiksi. Miten toivoakaan välinpitämättömyydestäsi huolimatta sinulle vain hyvää. Toivon sinulle rakkautta. Sellaista tunnetta kuin minä tunnen sinuun. Olen nyt myöntänyt tappioni. Enää en ota yhteyttä tai muistuta hoitamattomista jutuista. Olen liian loukkaantunut. Sinä olet sydämmestäni paikan lunastanut, sitä en saa pois. Toivoin että se kaikki hyvä mitä näin sinussa olisi totta, mutta ehkä jollekin toiselle on. Mä niin toivoin tuntevani kätesi ympärilläni tietäen että me olemme me. Sanovat muut mitä tahansa.