Olen miettinyt ystävyyttä. Live-elämässä ystävystyy ajan kanssa. Joidenkin kanssa vaan sujuu niin ,että niistä tulee ystäviä. Onko se sitten aaltopituus vai mitä...sitä ei tarvi pohtia sen enempää kun kuitenkin tietää ,että toisen seurassa viihtyy ja siksi tästä on tullut itselle hyvä ystävä. Yleensähän tämä on nainen siis ainakin minulle koska harva mies halúaa olla vaan ystävä. Ei sitä ainakaan voisi niin usein tavata kuin naista ;)
No sitten on tullut tämä chatjuttelu. Välillä kun on aikaa voi käydä juttelemassa chatissa ja sieltä löytyy yllätys.. yllätys..mies joka haluaa olla ystävä ja jutella...ei muuta. No hienoa...kukapa ei haluaisi vaihtaa ajatuksia toisen sukupuolen edustajan kanssa. No kuitenkin kun siihen ei liity seksiä eikä sitä, että toinen haluaa tavata. Ainakaan heti niin tuntuu todella kivalta jutella. Monellehan on ensin tuo, että nähdään ja sitten vasta katsotaan ollaanko enää mitään toiselle...sitä en silti tajua. Tai sitten en kaipaa mitään pikasuhteita joten minulle sopii tuo hidas tutustuminen. No tapansa kullakin...ai miksi kirjoitin tänne...no ihan siitä syystä kun minä olen varmaan siitä erikoinen koska nyt kun aikaa on kulunut monta kk olisin valmis näkemään tämän ystäväni. Kaksi kertaa meni pieleen kun eí sopinut. Asumme kaukana toisistamme ja se jo hieman tietysti tuo hankaluutta. No suhteemme sai kuitenkin uuden kuvan kun tuli tuo näkeminen kuvaan...en tiedä pilasinko sen jotenkin mutta tuntuu että mies voi nyt ajatella että haluan hänet itselleni. Tunnen hänet ainakin omasta mielestäni hyvin ja hän todella ei lankeaa mihinkään pikajuttuihin. Siksi jo se että hän haluaa tavata ja minä sitten en voikaan taisi saada suhteeseeme jotenkin solmuun. Minähän kerran ensin sanoin että olisi kiva kohdata ...leikin varjolla...vaikka olin ihan tosissani. Pelko vaan taisi saada sitten jotenkin minut puihin. Jos menetänkin sydämeni sun muuta..naurettavaa..olenhan aikuinen nainen. No kuitenkin ne asiat jäi jotenkin puhumatta...arka aihe varmaan molemmille. Edes soittamalla hänelle en saanut sanotuksi miksi välillä kiukuttelen. Taitaa se silti olla niin, että vaikka toinen on toiselle tärkeä ei sitä voi mennä sanomaan toiselle koska kuitenkaan ei olla tavattu...luotu vaan valokuvasta ja juttelusta sekä äänestä se vaikutelam mikä itsellä on.
Ei siis puhuminen sitten olekaan enää niin helppoa kuin pitäisi tehdä ratkaisu...vaikka muuten on hyvä puhua kaikki selväksi...suosin sitä !!
No sainpahan sanotuksi tämän edes tänne jos joillakin on vaikka samanlaisia kokemuksia olisi kivaa kuulla niistä jotain..
No sitten on tullut tämä chatjuttelu. Välillä kun on aikaa voi käydä juttelemassa chatissa ja sieltä löytyy yllätys.. yllätys..mies joka haluaa olla ystävä ja jutella...ei muuta. No hienoa...kukapa ei haluaisi vaihtaa ajatuksia toisen sukupuolen edustajan kanssa. No kuitenkin kun siihen ei liity seksiä eikä sitä, että toinen haluaa tavata. Ainakaan heti niin tuntuu todella kivalta jutella. Monellehan on ensin tuo, että nähdään ja sitten vasta katsotaan ollaanko enää mitään toiselle...sitä en silti tajua. Tai sitten en kaipaa mitään pikasuhteita joten minulle sopii tuo hidas tutustuminen. No tapansa kullakin...ai miksi kirjoitin tänne...no ihan siitä syystä kun minä olen varmaan siitä erikoinen koska nyt kun aikaa on kulunut monta kk olisin valmis näkemään tämän ystäväni. Kaksi kertaa meni pieleen kun eí sopinut. Asumme kaukana toisistamme ja se jo hieman tietysti tuo hankaluutta. No suhteemme sai kuitenkin uuden kuvan kun tuli tuo näkeminen kuvaan...en tiedä pilasinko sen jotenkin mutta tuntuu että mies voi nyt ajatella että haluan hänet itselleni. Tunnen hänet ainakin omasta mielestäni hyvin ja hän todella ei lankeaa mihinkään pikajuttuihin. Siksi jo se että hän haluaa tavata ja minä sitten en voikaan taisi saada suhteeseeme jotenkin solmuun. Minähän kerran ensin sanoin että olisi kiva kohdata ...leikin varjolla...vaikka olin ihan tosissani. Pelko vaan taisi saada sitten jotenkin minut puihin. Jos menetänkin sydämeni sun muuta..naurettavaa..olenhan aikuinen nainen. No kuitenkin ne asiat jäi jotenkin puhumatta...arka aihe varmaan molemmille. Edes soittamalla hänelle en saanut sanotuksi miksi välillä kiukuttelen. Taitaa se silti olla niin, että vaikka toinen on toiselle tärkeä ei sitä voi mennä sanomaan toiselle koska kuitenkaan ei olla tavattu...luotu vaan valokuvasta ja juttelusta sekä äänestä se vaikutelam mikä itsellä on.
Ei siis puhuminen sitten olekaan enää niin helppoa kuin pitäisi tehdä ratkaisu...vaikka muuten on hyvä puhua kaikki selväksi...suosin sitä !!
No sainpahan sanotuksi tämän edes tänne jos joillakin on vaikka samanlaisia kokemuksia olisi kivaa kuulla niistä jotain..
Vastaukset 1
Vanhimmat
Moi en tiiä mitä pitäs sanoo mutta mä sanon et ystävyys on ihanaa!