Olen myös rikkonut sydämmeni ja huomaan etten ole yksin. Meitähän on täällä vaikka kuinka monta. Mä olen vain miettiny, että miksei kukaan osaa sanoa niitä oikeita asioita, joiden kanssa päästä entisestä rakkaastaan eroon..? Mulle on ainaki auttanut se, että luotan itseeni ja annan itselleni luvan katsoa muita ja yrittää toipua. Jätettynä olo on ihan perseestä ja oon huomannu ettei katkeruus auta. Mä lyön vetoa, että suurin osa meistä täällä on jätettyjä. Onko kellään tullut sellanen fiilis, että muiden kanssa sekoilu antaa itsetuntoa ja luottamusta takaisin? Osaako joku kokemuksella sanoa auttaako se? Jos toimit samalla tavalla (joka on tyhmää..) niin pliis kerro. Mä en tiedä muuta tapaa päästä asian yli koska ikuinen itkeminenkään ei enää auta. Onko se niin että uutta putkeen ja uusiahan tulee kuin junia?? Entä jos ei enää koskaan löydäkään uutta rakasta? Kertokaa mulle miten asiat on. Kaipaan apua. Kiitos. -Tyttö20
Lukekaa tämä
Milhe
3726
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mulla on hienoja kavereita. Kiitä heitä avusta jota sain kun itse olin masentunut ja "mä en kelpaa kellenkään" fiiliksellä.
ystävän tekivät seuraavan;
Baareissa kuljettivat ja itsetuntoani kohottivat. Kun en itse nähnyt miehiä he tökkivät kylkiini kun joku mies katsoikaan minun päällen. Vetivät minut väkisin ihmisten ilmoille.
Toden totta se että saa miesten huomion tuntuu hyvältä. En kuitenkaan ole ihminen joka säheltää miesten kanssa mutta juttelu ja pieni flirtti se auttoi minua.
Uusiin ihmisiin tutustuminen ja aika. Siinä minun vinkit.
kiitä onneasi että sulta löytyy ystäviä. niitten kautta tapaa ihan varmasti uusia tyyppejä sun muuta.
minullapa ei tällaisia ystäviä löydy, ei ensimmäistäkään. erosin viime kesänä, enkä ole vieläkään selviytynyt siitä.
tämä runsas 9 kuukautta on ollut minulle elämän yksinäisintä aikaa. vanhat kaverit on kaikonneet ja uusia ei ole löytynyt. johtuuko se minusta? en tiedä..olen yrittänyt tutustua uusiin ihmisiin mutta ei se ole johtanut mihinkään. baareihinkaan ei voi aina mennä kun rahaa ei ole edes sisäänpääsymaksuun(viimeisen vuoden ammattikorkeakouluopiskelija, vailla lopputyöpaikkaa...).
ei voi kuin päivästä toiseen yksin 4 seinän sisällä ihmetellä, että mihin tämä elämä oikein valuu. tiedä sitten kauanko enää jaksaa..