Tunnen itseni mitättömäksi

Hei haloo, älä valita. Sun ikäluokassasi on vielä todella paljon sinkkuja. Sulla on varaa valita. Kolmekymppisellä naisella ei enää ole. Meikäläiselle ei löydy seuraa enää mistään. Ei niitä naisia siellä intissä varmaan ole, mutta ala sitten etsiä seuraa, kun sieltä pääset.

Turha hävetä sitä, että ei ole "kokenut". Huoruus on hävettävää ja vie elämän hunningolle. Sillä menetelmällä ihminen pilaa itsensä ja toisen ihmisen. Puhu vaan rohkeasti muitten kanssa tunteistasi. Sinun elämäsi on aivan yhtä arvokas kuin kenen tahansa muun. On elämässä tärkeämpiäkin asioita kuin seurustelu.

Aikoinani tutustuin ensimmäiseen flikkaskaveriin armeija-aikhoinani. Se oli lystiä se. Noista naisasioista ei kannata repiä ressiä, ne tulee ja menee. Unoha koko otukset nii sit sellanen ilmestyy ko tyhyjästä ja sitten pitää jo hilperiä sotkea sinne johonki.

Aika yleinen sairaus loppupeleissä miehillä toi vetovoimattomuus itsekkin siitä kärsin ja muutaman muunkin samanlaisen tapauksen eli et ole yksin. Yleensähän tollaseen vois sanoa että kato peiliin mut eipä se yleensä siitä johdu että olisi ruma tai kusipää vaan siitä jostain. Itse oon yleensä saantiin joutunut pyörii bile paikoissa kolmena päivänä viikossa muutaman kuukauden ja joskus seurustellessa kohdannut uskomatonta pihtailua että pää hajoo. Noh naisista et eipä niitä kai kannata koittaa kohdella hyvin huoria ne kaikki on. Ei mitään tässä 20v ja seksituristina loppu ikä.

Täällä olis yks kohtalotoveri paitsi että olen tyttö...eli en oo koskaan seurustellu...eri asteista "häsläämistä" on sillon tällön ollu mutta ne on kerenny lopahtaa jo ennen kun ne kunnolla kerkes alkaakaan...Mulla on vähän samanlaiset fiilikset tosta että mulle ei oo tarkotettu ketään ja oon lopun elämääni yksin...vaikkakin näin kakskymppisenä ei vielä pitäis olla tällasia huolia...mutta kun se oikeesti huolestuttaa ja pelottaa niin että sitä miettii koko ajan eikä senkään takia varmaan löydä koskaan ketään...Asian tekee vaan pahemmaksi se että oon kaveripiirissäni ainut sinkku ja tunnen itseni aina jollain tapaa ulkopuoliseksi koska en voi aina välttämättä osallistua keskusteluun kokemattomuuteni ja sinkkuuteni vuoksi...Pakko silti jaksaa painaa yksin eteenpäin...Hauskaa kevään odotusta sulle ja koitetaan jaksaa:)

Itekin satun olemaan 20 vuotias miekkonen. Pidän itseäni komeana, osaan pukeutua ja olla herrasmies. Vaikka kyseiset ominaisuudet ovat aika subjektiivisiä niin luulisin olevani monen naisen mieleen.

Aika ironista että naisien monesti kuulen valittavan miehen sitoutumis kammosta, itselläni on sama ongelma. Yhdenillan jutut sujuu paljon helpommin, mutta kun seurusteluu yrittää niin ei mikään onnistuvan. Olen aika ujo luonteeltani, ehkä tälläkin on osaa asiaan. Ujoudella tarkotan sitä että en osaa olla oma itseni, tämä on pahin puutteeni kai. Baarissa ym. voi esittää helposti viileätä ja näyttää menestyvältä.

Vaikka pohjimmiltani olen nallekarhu joka kaipaa myös hiljasii koti hetkii ja jopa niitä arkisia juttuja. En tiedä miten olen pysynyt sinkkuna näinkin kauan. Ehkä todellakin jotku on tarkotettu yksin olemaan.

Omassa kaveripiirissäni kokemattomuus on ihan normaalia. Kokemattomuuteen on kuitenkin aina joku syy, turha väittää, ettei itsessä ole mitään vikaa. Joko on ruma, hissukka, tunteeton/henkisesti kuollut tai itsetunto-ongelmainen, ettei pysty/kiinnosta tippakaan tutustua naisiin.

Lähes kaikki ns. normaalit ihmiset aloittaa seurustelun ylä-asteella. Omistakin luokkakavereista sen näki jo silloin, kuka pystyy tutustumaan naisiin ja kuka ei. Tilanne on ihan sama nyt yli parikymppisinä kun silloin. Osalla entisistä luokkakavereista on jo esim. perhe, mikä on todella huvittavaa ja aika absurdia omasta näkökulmasta katsottuna. Itse olen samanlainen nörtti kun silloin 15-vuotiaana. Mun mielestä on hassua, miten jotkut ihmiset tuolla tietyllä tavalla "aikuistuu" ja osa elelee ihan samalla tavalla kun sillon lapsena/teininä.

Kyllähän se on fakta, että ei kaikille noita parisuhdeasioita ole tarkoitettu. Eikä tässä ole kyse vaan siitä, ettei sovellu edes mihinkään kanssakäymiseen naisten kanssa. Oleellista on myös se, että tietyt ihmiset pitävät tuollaisia ylimääräisiä ihmissuhteita täysin turhina. Itselle tietokoneet on aina tuoneet elämään sen todellisen sisällön, enkä ole koskaan nähnyt naisilla mitään varsinaista funktiota tässä maailmassa.

Älä ajattele itseäsi mitättömäksi tai arvottomaksi, vaan erilaiseksi. Paljon fiksumpi vaihtoehto. Sä olet vaan joistain syistä omaksunut ajatuksen, että kokematon mies ei ole minkään arvoinen. Mutta kokemuksesta tiedän, että ei ole mikään vaikein juttu omaksua tässä yhteiskunnassa...

Mikset ajattelisi, miten paljon uutta sulla on koettavaa? Kaikki kiva edessäpäin? Luulisi, että naisetkin arvostaisivat miestä joka on halukas tutustumaan ja oppimaan tuntemaan vastakkaista sukupuolta.

>Olen varma etten koskaan tule ketään samaan, vaikka ei mussa pitäisi mitään kovin paljon vikaa olla - ehkä elämä on vaan järjestetty sillälailla ettei mulle ole luotu ketään

Ehkä en käyttäisi sanaa 'saaminen' toisista henkilöistä, kun en ainakaan itse näe että ketään voi ikinä "saada". Vai voiko? Isoon lasipurkkiin hyllylle? Miten.

No nyt tuntuu tyhmältä puhua tällasia, kun en oikeen tiedä itsekään näistä mitään.

Mutta älä ole negatiivinen pessimisti, vaan avoinmielinen optimisti, niin varmasti käy flaksi! Nuutin vinkki.

Ehkä se menee niin, että kun opit olemaan yksin niin jostain alkaa löytyä elämänkumppaneita?

Sama tilanne tälläkin pojulla... 20v ikää eikä kokemuksen kokemusta. Monesti olen ns. ihastunut, mutten ole uskaltanut sitä toiselle millään tavalla näyttää kun olen pelännyt toisen reaktiota. Itse en mikään mallipoju ole, mutten susirumakaan. "ihan ok" kuulemma olen erään mielipiteen mukaan.

Tyttöjen kanssa kyllä pystyy juttelemaan, kun sattuu sopiva tapaus ja ajankohta kohdalle, mutta aina nämä joiden kanssa tulisi juttuun, ovat jo jostain kumman syystä valinneet omansa. Tunteita kyllä löytyisi kun vaan pystyisi tutustumaan paremmin... vaikka kaikenlainen huumori iskeekin, niin kyllä useimmiten melkein tulee tippa linssiin kun kuulee kommentin: "kuole nörtti yksin"

Tiedän tiedän, "tee aloite", mutta kun se yksinkertaisesti ei onnistu oman ujouteni takia. Itseluottamuskaan ei ole paras mahdollinen. Enkä halua menettää kaveria ehdottelemalla mitään typeryyksiä. Useamman kerran olen koittanut etsiä täältä tietokonemaailmasta seuraa saamatta yhtään vastausta...

Muilla samanlaisia kokemuksia ja oletteko päässeet jotenki yli vastaavan laisesta "masennustilasta" ? Neuvoja kovasti kaipaava.

Kyllä meitä löytyy...itse 24 v. enkä ole koskaan seurustellut. Mutta tiedätkö mitä? Ei sen kannata antaa masentaa. Jotain tapahtuu ennen pitkää, joko omasta tai sen toisen aloitteesta - ennemmin tai myöhemmin.

Ajattelin itse ennen tuolla tavalla, kuin sinä nyt. Siinä on vain se huono puoli että se näkyy - naiset todella aistii sen, jos et arvosta itseäsi ollenkaan. Aikaa se vaatii, mutta koeta pyrkkiä itsesi kohdalla positiivisempaan ajatteluun. Tapahtuu sitten mitä tapahtuu.

Itse parikymmentä enkä koskaan seurustellut. Eikä niitä todellakaan ole enää paljon sinkkuja. Siis hyviä sinkkuja. Mulle kun ei huonot käykään. :D
Noh, en saa kyllä niitä huonompiakaan...
Mutta sen tiedän että tästä ikäluokasta miehiä on paljon enemmän sinkkuina kuin naisia. Perkele, meiltähän käy kohta tsäänssit vähiin. :)