Älä mies suutu sille naiselle, jota et saanut.
Katkeroituminen on turhaa energian hukkaa, get over it, naisia on riittämiin!!!
Katkeroituminen on turhaa energian hukkaa, get over it, naisia on riittämiin!!!
Älä suutu
................
91363
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olen aivan ällikällä lyöty. Naisiahan on maailma pullollaan joillenkin voi jopa olla vihainenkin aikansa.
Älä huoli, mies ei anna anteeksi mutta unohtaa....
Kiukkuinen saa olla ja harmistunutkin, muttei tarvitse alkaa kiukuttelemaan kuin mikäkin pikku kakara! Sitten vielä sepitetään päälle, että "ei mua kiinnosta pätkääkään se muija"! Pah, kiinnostaa kuitenkin niin paljon, että jaksaa kiukutella!
Kai tää kertoo sen
"because of you
my heart is cold and loveless
there is no love no more
when you seal my fate
love turns to hate
when you give me a smile
inside of me something dies
you are killing me
when you embrace me
calmness in my soul turns to misery
walking hand in hand with you
and flowers wither all around you're killing me"
Jostain syystä nainen joka dumppaa mut suhteesta saa minun pahat puoleni esiin. En kyllä suutu torjutuksi tulemisesta, :D Itse asiassa välillä on hyväkin pudottaa mut aina maanpinnalle
Pidemmäss suhteessa se kyllä repii sydämen rikki ja tunne jota rakkaudeksi nimitetään kääntyy vihaksi. Mieshän on tunteissaan melkein kuin lapsi. joten tämä ymmärrettäköön...
Miksi se muuttuu vihaksi?
"Jostain syystä nainen joka dumppaa mut suhteesta saa minun pahat puoleni esiin. En kyllä suutu torjutuksi tulemisesta"
No mistä sitten? Mistä muusta siinä sitten on kyse?
Primitiivisesti vai, että kun äiti ei anna maitoa, alkaa kiukuttelu? Ja miten se voi olla pyhää vihaa se tunne, kun joskus se oli jotain niin päinvastaista? Kertooko viha sitten siitä, että mies oikeasti joskus välitti?
Voi voi teitä ikuisia lapsosia.
tarkoitin tolla torjunnalla lähinnä lähestymis yrityksiä.... huonosti muotoiltu myönnetään. Myöhemmässä vaiheessa se on mulle enemmänkin hylkäämistä, luottamuksen petämistä, maton alta vetämistä, selkään puukottamista.
Ilman mitään kunnon (miehen) järkeen käypää selitystä, ihmissuhde karahtaa kiville. Se sattuu. Tunne elämään ei vaan voi noin vaan syntyä tyhjiötä, rakkaudesta tulee vihaa, välittämisestä välinpitämättömyyttä. Se tunteiden sekaisin vellominen lisää vaan pahaa oloa jota sit päästellään pihalle kunnolla.
Tilannetta vaan pahentaa kaikki yhteyden otot eron jälkeen ja mietitään "mitä ihmettä se ny haluaa. Kaikkihan on jo selvää" Ja taas tunteet velloo ja kun niistä ei saa mitään irti tulee taas tällainen turhautunut raivo yleensäkin elämää kohtaan.
Sillon tulee tehtyä kaikkea typerää, lähinnä sellaista jossa päästellään höyryjä toiset tappelee toiset polttelee itseään, toiset ajaa prätkällä motarilla 250 ilman kypärää. Mut ei se ole enää teidän asia. Jos laittaa poikki niin sillonhan ei enää tartte välittää.
Niin sen useat miehet käsittää tunteet pitää saada käsitellä itsekseen ja omalla tavallaan. Normaalisti karvas pettymys käsitellään kaavalla. vihastuminen- itsesääli- vihastuminen- analysointi ja hyväksyminen.
Mies on sen verran yksinkertainen mut tunteikas olento ja useinkin se pelaa kaiken yhden kortin varaan eikä pidä mitään tukiverkkoja... Siksi pettymys purkautuu kovemmin ulos, Naisillahan se käsittääkseni ilmenee sit lievemmin jakamalla kärsimykset tukiverkon kautta, haukkumalla miehet yleensä, mut miehelle se on täysihenkilökohtaista. kaikinpuolin..
Kieltämättä hyvin osaat laittaa ajatuksesi sanoihin, harvempi mies osaa.. tai ei halua, tiedä häntä, mutta kirjoituksesi valaisee kyllä aika hyvin naiselle miehen ajatusmaailmaa. Kiitos siitä :)
Kyllä ero naisellekin henkilökohtainen on, mutta tosiaan, ehkä nainen on myötätuntoisempi kuin mies. Omalla kohdallani tunteet eivät myöhemmin ole koskaan olleet vihaa, onhan yhdessä jaettu hyviäkin hetkiä. Tosin, en ole tullut kertaakaan jätetyksi, ehkäpä tilanne olisi tuolloin toinen.. en kyllä usko.
Joku vanha ihastus on joskus voinut myöhemmin ärsyttää, mutta lähinnä fiilis on ollut ihmetystä siitä että mihin tyyppiin sitä silloin joskus oikein ihastui ja onneksi koko juttu on jo menneen kesän haalistuneita rusketusraitoja...
En tiedä, "Frederico", ikääsi , itse olen jo keski-ikäinen mutta olipa hiton lohduttavaa lukea
kuvaustasi siitä miltä tuntuu hylätyksi tuleminen.
En, ihan oikeasti, ole tiennyt/uskonut/tajunnut
että mieskin voi olla haavoittuva.
Ja oon helvetisti hävennyt omia pettymyksen,
surun ja raivon ja epätoivon tunteitani niinä
kertoina kun mut on selittämättä, "ilman syytä",
jätetty, pitkästä suhteesta.
Se on vaan tuo suomalainen mentaliteetti
"Sisulla pusketaan vaikka läpi harmaan kiven" Tai "Ei ...kele tartte auttaa"
siis tavallaan se on uskomaton voimavara mut pitää muista että mieskään ei ole robotti jonka tunne elämä on tasolla nolla.
Mies on enemmänkin kineettinen persoona. Miehen tunteet purkautuvat tekoina eikä niinkään sanoina. Pahalla päällä ollessaan isä menee hakkaamaan halkoja tai lumitöihin ja sieltä se tulee sit rauhottuneena takasin. Äiti taas säksättää koko ajan ja yrittää purkaa oloaan puhumalla... EI tosin aina mut pääsääntöisesti...
Jos saa asioita ja joskus ei, eikä suuttuminen ainakaan auta asiaa, sen jos mitä on tähän ikään oppinut. Mutta jos haluat nähdä todellista raivoa ja kostonhimoa, niin katso naista, joka on saanut pakit...