Ero nuoruuden kumppanista

Eikö teidän pitäisi alkaa tehdä yhdessä asioita kuin vain olla. Se on kummallista, että itse hyydytätte omalla suhteeseen panostamattomuudellanne tunteenne toisianne kohtaan. Niin käy monessakin lapsiperheessä, että arki hyydyttää sen parisuhteen, jota pitäisi myös hoitaa, jotta tunteet toisiaan kohtaan säilyy, eikä erottaisi sen vuoksi, että ollaan päädytty sitten kaveritasolle, kun on unohdettu jotain todella tärkeää toistensa kanssa. Teidän kannattaa jutella keskenään mitä te oikein haluatte elämältä ja jos ei halut eikä toiveet käy yksiin, niin on lähdettävä eri teille sitten.

Jos haluat eri asioita kuin kumppanisi, eikä suhteenne vastaa tarkoitustaan, niin eipä siinä mitään muuta fiksua ole tehtävissä kuin erota.

No mikäs siine. Nykyään ei ole pakko, jollei huvita, varsinkin jos ei ole lapsia. Sinullakin on vielä hyvinkin muutama vuosi nuoruuden kukoistusta jäljellä ja toisaalta miehellesi alkaa tulla iän tuomaa karismaa, joten menojalka voi hyvin ruveta vipattamaan .

". Me emme riitele juuri lainkaan, vaikkakin piikittelyä tapahtuu nykyään useammin. Suhde on pikemminkin taantunut kaveri pohjalle. Emme enää tee mitään yhdessä ja makuuhuoneessakin on nykyään huomattavasti hiljaisempaa."

Noin siinä käy yleensä pitkään seurustelleille. Joskus saatat vielä muistella kaiholla aikaa, jolloin oli tasapainoista, eikä ollut riitaa ja huutoa, mutta tiedetään, että naiset haluavat suuria tunteita ja draamaa, etenkin nuoret naiset.

Seuraavaan parisuhteeseesi osaat sitten ehkä enemmän panostaa siihen yhteiseen tekemiseen.

"Välitän kumppanistani kuitenkin paljon enkä halua satuttaa häntä millään tavalla."
Tuota et pysty välttämään . Eroissa yleensä aina sattuu johonkin.

Miksi kuvittelet loukkaavasi puolisoasi jos kerrot, mitä ajattelet parisuhteenne tilanteesta? Mielestäni teet silloin raukkamaisesti, jos et kerro ajatuksiasi.

Jos suhteenne on muuttunut kaveruudeksi, eikä esim. kumpikaan viihdy enää toisen seurassa, miksi jatkaa seurustelua? Olet aivan oikeassa siinä, että ratkaisu kannattaa tehdä ennen kuin lapsia tai muita ihmisiä mukana; siitä tulee usein ilkeää . Erotkaa ystävinä ja hyvissä väleissä ennen kuin alatte vihaamaan toisianne.

Itselläni on tilanne toinen koska vielä 40 yhteisen vuodenkin jälkeen voin rehellisesti todeta, että minulla on ihana mies ja minulle juuri sopiva.

Kyllä sun kannattaa puhua asiasta kavereillesi. Kun juttelet asiasta, omat ajatukset konkretisoituvat ja selkiintyvät. Puhu sitten kumppanisi kanssa.

Joskus voi tuntua, ettei ei ole mitään selkeää syytä erota, mutta huomaa ettei ole kyllä mitään syytä olla yhdessäkään. Silloin suhde on yleensä tullut tiensä päähän, ei ole enää annettavaa eikä saatavaa.

Ja kuten yllä sanottiin, parisuhteessa kuuluu olla rehellinen. Kukaan ei halua kuulla että toinen on miettinyt eri teille lähtöä jo pitkään sanomatta sanaakaan.

Yhdessä on suhteeseen menty ja yhdessä se lopetetaan, jos siltä tuntuu että tunteet ovat loppuneet. Ei eron tarvitse olla draamaa vaikka se aina tahtoo satuttaakin.
Pitäkää parisuhdepalaveri.

Teillä on kaksi tietä eteenpäin. Joko alatte oikeasti panostaa parisuhteeseenne katsotte saako siitä vielä kahden aikuisen ihmisen vakiintuneen parisuhteen (joka on siis ihan eri asia kuin kahden rakastuneen teinin suhde). Tai sitten päätätte että ei kannata enää panostaa ja lopetatte suhteen jolloin kumpikin on vapaa etsimään sitä onnea muualta.
Tuohon nykytilaan ei kuitenkaan kannata jäädä roikkumaan ja hukkaamaan nuoruuttanne.