Joo..eli multa kuoli jokin aika sitten koira... se nyt ei oo enää nii suuri juttu mutta oli sillon... se oli mulle todella tärkee ja rakas.. kaikki ne ymmärtää joilla on koira! Ja tossa vähän reilu viikko sitten oltiin yksissä bileissä ja mää sitten menin sänkyyn yhen pojan kans ja multa lähti neitsyys ja sit seuraavana päivänä se jätkä jätti mut ja se harmitti mua! Ja nyt vajaa viikko sitten mun hyvä, rakas ja tärkee miesystävä hirtti ittensä!! Mää en ehtiny sanoo sille ikinä kuinka paljon mää siitä välitän ja että kuinka rakas se on mulle!! mää oon nyt ihan rikki ja mää en tiiä kuinka kauan mää vie jaksan/kestän!!? Mun tekis nii mieli mennä sen ystävän mukana mun koiraa kattoon taivaaseen... se olis niin mahtavaa, mulla on niin ikävä molempia!! Mää en oikeesti tiiä että kauanko mää vie kestän!!?
kauanko mää vie kestän....
kuminainen
91417
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Itselläni on 2,5 vuotias koira ja itken jo nyt sitä että se joskus kuolee. Uskoisin että koirani on tärkeämpi minulle kuin suurin osa ihmisistä. Eli joo, todellakin uskon miten vaikeaa on hyväksyä sitä että rakas ystävä on pois. Kuoliko koirasi vanhuuteen vai onnettomuudessa..? Vanhuus on helpompi hyväksyä, koska faktahan on että jokainen meistä kuolee joskus, myös koirat.
Ikävä totuus on että miehet ovat lähestulkoon kaikki sikoja. Tiesikö ko. herra vievänsä sinulta neitsyyden? En halua saarnata, mutta jos juttu oli yhden illan tuttavuus, ei siltä voi muuta odottaa. Nuorempana menin sänkyyn hepposin perustein, jos siltä sattui tuntumaan ja seurauksena aina morkkis.
Itsemurha on vaikea asia hyväksyä. Oma lähisukulaiseni ampui itsensä ja vuosia sitten olen itsekin yrittänyt ottaa hengen itseltäni. Ihminen joka sellaiseen ratkaisuun päätyy on henkisesti niin romuna ettei näe ulospääsyä ongelmistaan muuten. Hänen elämänsä, hänen ratkaisunsa. Meidän on vaan hyväksyttävä se. Ei täällä voi ketään väkisin pitää, vaikken tarkoitakaan että pitäisi antaa itsetuhoisten tyyppien tappaa itsensä. Mutta takaisin ei häntä saa ja sinun pitää keskittyä jäljelle jääneisiin ystäviin. Mene terapiaan, jos tuntuu että tilanne on sietämätön. ´
Itse sain ongelmiini (masennukseen) ulkopuolista apua ja ilman sitä en tässä olisi. Kirjoittele sähköpostiini jos siltä tuntuu, ettet jaksa. Toivon sinulle kaikkea hyvää ja että saat elämäsi järjestykseen.
Käyttikö ”poikakaverisi” kumiukkoa korkatessaan sinut? Vaikka asiasta ei enää juuri puhuta, aitsi jatkaa yhä leviämistään.
Oletko sinä niin vitun tyhmä, että kuvittelet ”olevasi” jokin pojan kanssa vain sen perusteella, että annat pojan polkaista sinua yhden kerran?
Kirkon tuonpuoleista koskevan käsityksen mukaan koirat eivät pääse taivaaseen, eivät ainakaan sinne raamatussa kuvattuun.
Kylläpä sinussa olisi haastetta psykiatrille.
kai enemmän kuinka voit olla noin julma toiselle ihmiselle joka surullinen!
Minä olen nähnyt näyn siskoni koirasta ja isäpuolestani kun he esittivät minulle kuinka tulen itse kohta toimimaan? Elikkä iäpuoleni väänsi äkisti siskoni koiran päätä...Minä meinasin mennä väliin mutta joku otti olastani kiinni ja sanoi ei vielä kohta tulee sinun vuoro...! Kun heräsin viidenminutin unestani väsyneenä niin olin ihmeissäni, kerroin kaverille uninäystä... Kun lähdimme jatkamaan matkaa niin kaverini nukkui rattiin ja minä jouduin silmänräpäyksessä kääntämään ratista ja auto oikein keinahtaen hyppäsi takaisin ajo tielle..Olimme juuri syöksymässä tieltä...? Se väittäköön kuka uskaltaa, ettei koirat muka pääse taivaaseen...???
kukaan nuori ei elämäänsä kuten toivoisi .
"Aikuisempana" kaikki ovat osa kokemusta ja kääntyvät hyväksi.
Kaikkea hyvää sinulle :))
Koiran lähtö oli tietysti vaikee pala, mut neitsyydestä vee mikä sana, ei tarvisi välittää, ei perse voi olla niin tärkee, taudit on tärkeitä, niin ja miehet on kumminki sikoja anteeksi siat
Mullaki kuoli koira kesälomalla 2004, vuonna.
Se oli meillä ihan siitä asti ku mä lähin ekalle luokalle! Arvaa menikö aikaa että pystyin edes nukkumaan kunnolla, noh nyt pikkuhiljaa alan toipua siitä. Mutta Menetin just muutamia viikkoja sitten vielä Isoisäniki kauhee väsymys paino päälle,koulussa,ja mikään ei huvittanu nyt alkaa taas elämä voittaan! Mutta jakselemista sulle, ja kijota vaikka runoja se auttoi mullaki auttaa edelleenki.
Kyllä tämä elämä on joskus raadollista ja kovaa. Toisen kokemusta ei voi verratta toisen kokemaan. Itselläni on ollut kaikenlaista. Minunkin lemmikkini kuoli. Rakastin sitä. Se oli minun lapseni. (Itkut on itketty lapsettomuudestakin) Kaipaan tietysti rakastani, muuta en halua kiirehtiä häntä katsomaan. Hän kylläkin toivottavasti seurailee minun touhujani. Muutamat hautajaiset tässä on tullut vietettyä. Ja vainajina ollut myös nuoria joilta tänne jäänyt pienet lapset. Muutamat syövät tässä lähipiirissä on koettu. Myös itselläni. Kaikesta huolimatta uhkun voimaa ja elämänhalua. Sitä toivon myös sinulle koko sydänmestäni.
Joskus minustakin on tuntunut, että koko maailma kaatuu päälle. Ei vielä ole kaatunut.
luin ajatuksella viestisi ja huomaan että olet
vahva ja varmaan aika aito ihminen,sinunlaisia soisi löytyvän enemmän.