Työttömän iltarukous

Tuttu on rukous, paitsi, että minä luin sen myös päivällä, kun katselin muita touhukkaasti töihin meneviä ihmisiä. Meni aikaa oivaltaa, että ainoa joka minut siitä toivottomuuden suosta, johon olin vajonnut, saattoi nostaa, olin minä itse. Työvoimatoimiston nainen pudisteli myötätuntoisena päätään ja surkutteli tilannettani, 2 työnantajaa 20:stä kutsui melkein haastateluun ja kaupungilla kävellessä tuntui, että kaikilla muilla oli päämäärä, minne kävellä, paitsi minulla.
Viime syksynä tei ratkaisun, jota en ikinä tule katumaan. Tein vastoin työkkärin neuvoja ja sainkin itselleni työn, jossa rahaa tulee, jos ei nyt hirveästi, niin kuitenkin. Ei kuulu työkkärille, kelalle eikä verottajalle jos saan muutaman satasen tai enemmän. Empähän enää pahemmin häiritse heitä ja vaikka saankin sen ruhtinaallisen päivärahan, niin mitä se on eduskunnan palkkoihin verrattuna?

Väsynyt, älä lannistu! Kun on riittävän pohjalla, niin sieltä ei pääse kuin ylös.

"Oi jospa sais jäädä vielä maanantaiksi sohvalle lukemaan kirjaa ja rötväämään", raskas työ vaatii rankat huvit ja tänään on sitten vapistu urakalla :D

Muistakaa nyt hyvät ihmiset ettei se työelämäkään mikään autuuden tyyssija nykyään ole. Juo aamukahvit rauhassa ja mene kirjastoon lukemaan lehtiä.

Nauti joka päivästä, niitä ei ole liikaa suotu!