Paljon käydään keskustlua siihen malliin, että ei pitäisi mennä nuorena naimisiin. Kuulemma ei ehditä elää nuoruutta. Aloimme seurustella nykyisen elämänkummppanini kanssa hänen ollessa 16 ja minä 18 vuotias. Meidät vihittiin kolmisen vuotta myöhemmin. Siis olimme nuoria. Lapsemme syntyivät kolmannen ja kahdeksannen naimisissa olo vuoisina. Nyt avioliittoa on kestänyt kohta 38 vuotta ja elämme onnellisina edelleen. Olen monta kertaa pohtinut, jäikö meillä nuoruus elämättä. Olen tullut siihen tulokseen, että mikä olikaan parasta, niin elin nuoruuden rakastamani henkilön kanssa. Lapset ovat olleet aikuisia jo reilun kymmenen vuotta, joten kahden keskistä aikaa on nyt oikein mukavasti. En ole katunut nuorena naimistani!
Nuorena
naimisiin
7785
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Itekin olen pian neljä vuotta rakkaani kanssa seurustellut (ollaan molemmat 18v)ja kihloissa on oltu jo pari vuotta. Sitten jos jollekin tästä ollaan kerrottu niin heti tulee kommenttia ettei tuo tule kestämään jne. En ainakaan itse oo kokenu että nuoruus on jäänyt elämättä,mutta toisaalta mun intresseihin ei oo koskaan kuulunu sängystä toiseen hyppiminen kuten joillakin muilla.Mutta joo,kiitoksia piristävästä viestistä:)Onnea vaan
Täytyy kyllä myöntää, että on ihailtavaa, jos löytää elämänsä kumppanin nuorena ja vielä suhdekin kestää! Tuosta naimisiin menosta nuorena minulla ei ole mitään sitä vastaan, mutta kuinka moni nykynuori on tarpeeksi kypsä sitoutumaan niinkin nuorena, kun tuntuu, että uskaltaako sitä naimisiin mennäkkään, kun niin monet tuntuvat erota! Silti halu uskoa aitoon rakkauteen ja sen kestämiseen, olen varma, että niitä onnekkaita kyllä löytyy! Onnittelut siis heille! :)
On todella ihailtavaa ja ihanaa, että teillä on pitkä ja onnellinen liitto, edelleen. Olkaa ylpeitä siitä!
Mutta minun kokemukseni mukaan, tuo on hyvin harvinaista. Minä itse en ole enään yhdessä saman ihmisen kanssa, jonka kanssa seurustelin 18-vuotiaana. Onneksi en mennyt naimisiin tai hankkinut lapsia hänen kanssaan. Kukaan minun ystävistäni ei ole saman ihmisen kanssa, jonka kanssa 18-vuotiaana. onneksi kukaan heistäkään ei ehtinyt naimisiin tai hankkimaan lapsia tuolloisen tyttö- tai poikaystävän kanssa. Kukaan sisaruksistani (meitä on neljä) ei ole saman ihmisen kanssa, jonka kanssa oli 18-vuotiaana. Yksi siskoistani tosin meni naimisiin 20-vuotiaana, kun sai lapsen. Mutta erosi myöhemmin.
Siinä ei ole mitään pahaa eikä väärää, että avioituu nuorena. Mutta usein vain on niin, että se ensimmäinen ei aina olekaan se "oikea". Ja nuorena on juuri hyvä/paras aika tutustua erilaisiin ihmisiin, tutustua elämään ja ennen kaikkea itseensä. Uskon, että kun sanotaan "nuoruus jää elämättä, jos menee naimisiin liian nuorena", sillä tarkoitetaan juuri tätä itseensä tutustumista, kokeilemista, tutstumista elämään ja erilaisiin ihmisiin. Sillä ei varmasti tarkoitetakaan "sängystä sänkyyn hyppimistä". Minä kihlauduin 17-vuotiaana, koska rakastimme niin paljon toisiammme. Mutta myöhemmin kuitenkin vasta opin, mitä oikea rakkaus on, mitä minä tahdon parisuhteeltani, elämältäni ja kumppaniltani. Luulin tietäväni kaiken tuon silloin 17-vuotiaana. Luulin väärin. Nyt tiedän paremmin.
kesällä.
Aloimme seurustella mieheni ollessa 17 ja itse olin 18. Nyt ollaan oltu yhdessä pian 5 vuotta joista kihloissa 4,5 vuotta.Meillä on 9 kk:n poika ja kuten otsikkokin kertoo,me menemme naimisiin kesällä.
Kummallakin on ollut seurustelu/seksi kumppaneita ennen tapaamistamme ja kummallakin oli ns:"hurjaa menoa".
Kun toisemme tapasimme,olimme kuin paita ja peppu,erottamattomat ja olemme sitä edelleen!
Kumpikin on olemassa toista varten ja haluamme jakaa loppueleämämme kokemukset toisen kanssa.
Vaikeuksia on ollut jo nyt(sairastuminen,sukulaisen kuolema,vanhempien ero) niistä ollaan selvitty ja jatketaan elämää onnellisina yhdessä.
Kumpikaan ei voi elää ilman toista,ihan kuin olisimme luodut toisillemme.
Menin naimisiin 18- vuotiaana, lähes 12 votta sitten. Olimme seurustelleet tuossa vaiheessa 3 vuotta, joista puolet kihloissa. Olen jotenkin tuntenut että olemme "kummajaisia" nykyään, edelleen onnellisesti naimisissa. Useimmat ystävistämme ovat ehtineet naimaan ja eroamaan jo useammankin kerran. Ikäänkuin pitkä, onnellinen avioliitto olisi poikkeus, sula mahdottomuus.
Kiva kuulla, että nuorena solmittu avioliitto voi olla pitkä ja onnellinen, onnea teille siitä!
Minä myös menin naimisiin 19 vuotiaana (tosin siitä tulee 10 vuotta täyteen) ja olen myös ollut tosi onnellinen (siis me molemmat, hih) päätökseen. Olemme saaneet/joutuneet kasvamaan yhdessä, olemme luja pari =) Lapset saimme nopeasti myös ja siihenkin ratkaisuun olen todella tyytyväinen.
Toisaalta meillä ei ollut vuosikausien seurustelua, joten onhan siinä onnellakin osuutensa että sattui hyvä ja ihana mies kohdalla =)
tsemppiä sinulle, perässä tullaan =)
Onnittelut pitkästä liitosta!
Isovanhempani ovat ihana esimerkki nuorina naineista :) mummi oli 17-vuotias avioiduttuaan naapurin pojan kanssa liki 60 vuotta sitten!
Ehkäpä aikakin oli erilainen silloin..
Itse olen 31-vuotias uusperheen äiti ja tänä vuonna menossa ekan ( ja toivottavasti viimeisen! ) kerran naimisiin!
Taidanpa itse olla jo vanha morsiameksi..
Huntu ainakin taitaa jäädä kaupan hyllylle..:)